Ladataan...
Ihmeitä tapahtuu

Olin polttareissa.
Ainoa sinkku.

Se saattaisi olla helpompaa, jos tietäisin syyn.
Jos tietäisin miksi tulen aina asumaan yksiössä.

Jos tietäisin miksi vietän päivästä päivään yksin.
Jos tietäisin, että tulen tulevaisuudessa suorittamaan jotain.
Jotain, minkä takia olen yksin nyt.

Ehkä pelastan maailman?

Jos tietäisin, että 2 vuoden päästä. Jotain.
5 vuoden?

Tilasin kebabin.
Tai oikeastaan kaksi.
Itselleni.

 

Ladataan...
Ihmeitä tapahtuu

Se laskee, pienenee, kutistuu. Kuukausi kuukaudelta. Kun kukaan ei huomioi, kukaan ei kehu. 

Kuukausi kuukaudelta vartalo näyttää peilissä isommalta, vaikkei paino muuttuisi. 
Kuukausi kuukaudelta kasvojen iho on harmaampi, vaikka sitä hoitaisi. 
Kuukausi kuukaudelta mieli on kiukkuisempi, vaikka itsestään tykkäisi.
Kuukausi kuukaudelta olo on yksinäisempi, vaikka ympärillä on ystäviä.
Kuukausi kuukaudelta vaatteet näyttää kulahtaneemmilta, vaikka aiemmin ne istuvat. 
Kuukausi kuukaudelta oma arvostus itseään kohtaa vähenee, kun ei sitä kukaan muukaan osoita. 

Ladataan...
Ihmeitä tapahtuu

Musta tuntuu, että musta on pikkuhiljaa tulossa se pieni, kiukkuinen, yksinasuva vanhus. Enkä mä ole vielä edes (kovin) vanha.

Mä oon huomannut että sopiessani tapaamisia ystävien kanssa, mä toivon salaa että ne tulee yksin. Mulla ei ole mitään niiden kumppaneita vastaan, mutta en vaan halua nähdä niitä yhdessä. Kun mä oon vieressä yksin.

Joulun lähestyessä alkaa aina ahdistaa. Vaikka sen pitäisi olla sitä mukavaa aikaa, kun saa nähdä perheen. Mutta kun niillä muilla perheenjäsenillä on omat perheet. Ja mulla ei ole.

Mä oon laittanut viikon sisällä Tinderissä viestiä ainakin seitsemälle. Ei yhtään vastausta. Yhden kanssa juttelin (hänen aloitteesta, mitä!?) pitkään yhtenä iltana ja huomasin aamulla matchin olevan poissa. Ehkä oli juonut mut kauniiksi ja aamulla herännyt totuuteen.

Ei tässä kirjotuksessa edes ollut mitään järkevää rakennetta ja sekin ärsyttää.
Mä oon ihan loppu tähän yksinäisyyteen.

 

Pages