En tiedä, minkä sortin mielenvika minulla piilee, mutta maastoultrajuoksu ja kaukopartiohiihto vetävät mystisellä tavalla puoleensa. Aivan kuin asfaltilla juostu maraton ja Pirkan hiihto eivät riittäisi, mutta niistä olen jo suoriutunut. Elossa. Ainahan voi aikaa lähteä parantamaan, mutta äärimmäisyys viehättää paljon enemmän. En muutenkaan pidä asfalttijuoksusta ja sanontakin sanoo "latu seuraa miestä, ei mies latua".

En vielä koe olevani valmis maastoultraan, joten järjellä pyrin tavoitteisiin. Vaikka maastossa tullut enempi ku kerran hölköteltyä, niin aloitan varovasti Pirkan hölkällä tänä vuonna. Saa tuntuman pidempään maastojuoksuun. Ensi vuonna Nuuksion kansallispuiston maastomaratonille. Näiden jälkeen pidemmille...Haaveissa siintää etappijuoksuna itärajan retkeilyreitti. Onneksi velipoikaan on asennettu sama mielihäiriö. Kuka tietää, jos joskus sattuis löytämään itsensä Jungle marathonin starttiviivalta. :)

Kaukopartiohiihtoon olen jo lupautunut mukaan ensi vuodeksi. Näin "kevyenä" aloituksena seurueemme tarkoitus on kulkea 150km/48h. Pitkän ajan tavoitteenakin pisin kaukopartio(300km/48h) kuullostaa melkoisen kovalta/käsittämättömältä, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Saa kerran, jos toisenkin ulkoiluttaa sauvoja näin kesäkeleilläkin.

Tämmöset retket kysyvät toki rautaista kuntoa, niin mieleltäkin miltei mahdottomia. Sen tähden en tahdo hätiköiden lähteä toteuttaan, vaan ajan kanssa hioa itsensä kuosiin. Sillä keinolla varmasti pystyy suoriutumaan keskeyttämättä. Saattaahan tämä olla silkkaa hulluuttakin, mutta ei se sohvanpohjalla makaaminenkaan vedä puoleensa, paitsi suoritusten jälkeen. :)

Itärajalta

Jatkosodan kaukopartiojoukkue

Vaikka villit mielikuvat saattoivatkin herätä, kyseessä kuitenkin äärimmäisen raskas ja vaativa "laji". Itse ihannoin eritoten ihmiskeholla tehtäviä suoritteita ja nämä erilaisissa tangoissa (en puhu nyt miesten alushousuista) tehtävät liikkeet vaativat keholta mielettömän paljon. Variaatioita on loputtomasti ja kun alkaa tuntumaan liian kevyeltä, voi aina lisätä vaikeusastetta tai käyttää painoliiviä, mikäli ei koe mielekkääksi ryhtyä lisäämään elopainoa. Kivaa lisää tuo telinevoimistelurenkaat. Niillä voi olla vaan tympiä alottaa kun alkaa se ranka painamaan aika raakasti. Tästä kuntoilumuodosta löytyy paljon videoita esim. street workout haulla. Vastaavasti suomalaisia pätkiä ei löydy, vaikka kuinka kokeilisi kadunmiehen kuntoilua hakea. Kovin nimi maailmassa lienee Hannibal for King. Hänen keho ja pystyvyytensä puhuvat kovaa kieltä tankoilun tehokkuudesta.

-RQ

Sitä kuvittelee olevansa kovinkin pystyvä kun siirtelee rautaromua kuntosalilla. Oman kehon painolla lähinnä dippi ja leuanveto on joillakin harjoitusohjelmissa mukana. Niiden eri variaatiot onkin sitten melko etovia edes haaveissa suorittaa. Vaaranakin on, että paikat tulevat kipeäksi ja voimat kasvaa. Tykästyin tähän tankoiluun sen verran paljon, että painoilla teen lähinnä huoltotreeniä niveliä ajatellen. Ei muuta kuin kaikki tankoihin jumppaamaan ja tulette huomaamaan kuinka lähellä apinoita oikeastaan olemme ja mitenkä häiritsevältä se välillä tuntuukaan kun kulkiessa funtsailee, kehtaisiko tuossa tangossa kokeilla yhtä liikettä.

PS. Tietenkin tankojen kiehtovaan kutsuun voi vastata niin miehet, naiset kuin lapsetkin. Tyttärenikin kernaasti kieputtelee itseään tai toimii lisäpainona. :)

Turisempa ensitöikseni Qigongista, tuosta mystisestä elämänenergiasta. Sanonta "terve sielu terveessä ruumiissa" kuvastaa erinomaisesti qigong-harjoittelun päämäärää. Qigong-harjoitteluun on monta eri koulukuntaa ja tapaa. Tunnetuimpana lienee Tai chi.

En kuitenkaan ryhdy paasaamaan kaikista vaihtoehdoista, Wikipediahan sen tekee jo. Itse olen mieltynyt erityisesti Shaolin-munkkien tapaan. Munkkien pystyvyys qigongin ja muutenkin erinomaisen fysiikan voimin on mielestäni juurikin huikaiseva todiste ihmiskehon fyysisestä pystyvyydestä.

Harmillisen usein kuulee ihmisten pitävän munkkien touhua illuusiona tai sirkushuvina, eikä auta sanoa itse nähneensä vierestä. Väkihän vaan yltyy. Ihmisillä kun usein on tapana herjaamisella piilottaa oma tietämättömyytensä. Silloin ei auta kuin nakata paita päältään ja todistaa itse. Pistää arvostelevan yleisön hämilleen kun tavallinen jätkä pistää selälleen ja ottaa harkon vatsan päälle, johon tömäytetään lekalla olan takaa. Itse en ole myöskään niin pitkällä, että osaisin feikata kun vatsan päälle hypätään korkealta :) Ei myöskään ole tullut tilannetta, jotta joku välttämättä tahtoisi vaihtaa paikkaa "temppua" tehdessä. Tämän sorttiseen harjoitteluun on vain kovin vaikea löytää pätevää opettajaa. Harjoittelu on jotain ihan muuta ku kaikki mulle heti nyt ja eikun temppuja tekemään. Missään nimessä ei kannata lähteä itekseen kokeilemaan josko osais.

Suosittelen qigong-harjoittelua kaikille, oli tapa harjoitella mikä tahansa tai lajisi mikä tahansa. Stressintäyteiseen maailmaan qigong-harjoittelu on mielestäni erityisen hyvä vastapaino. Qigongin avulla pystyy auttamaan myös toisen kiputiloihin. Parempi puoliskoni ei ole ainakaan moittinut kun migreeni ja hartiasäryt ovat poissa.

PS. Olen pahoillani mikäli otsikko antoi ymmärtää, että pyrin johdattamaan hillomunkkien äärelle :)