(single)mom to be

Iidan matkassa

Olen raskaana.

Tein ensimmäisen raskaustestin tammikuun puolessa välissä yhtenä maanantai aamuna ja se näytti kahta viivaa. Olin pari viikkoa ehtinyt siinä ihmetellä, miksi minulla on kipua alavatsassa. Juurikin sellaista kipua, kuin kuukautiset olisivat alkamassa. Minulla ei ollut ollut kuukautisia pariin vuoteen käyttämäni ehkäisyn takia. Ihmettelin asiaa, mutten ajatellut, että kyse olisi mistään vakavasta. Kivut kuitenkin jatkuivat ja päädyin googlettamaan asiaa. Googlesta paljastui, että kuukautiskivun omainen kipu on myös raskausoire ja merkki kohdun kasvamisesta. Lähdin saman tien lähikauppaani ja ostin raskaustestin. Ajattelin odottaa testin tekemistä aamuun.

Maanantai aamuna tein testin heti. 

Tunne oli ihan hullu. Ajattelin, etten voi olla raskaana. Testissä piti olla virhe. Sitten aloin itkeä, että  nyt olen loppuelämäni sinkkuna. Ja vasta sitten soitin äidille. Oli pakko kysyä äidiltä, että mitä nyt oikein tehdään. 

Kerroin muutamalle kaverillekin, jotka sanoivat, että kannattaa tehdä uusi testi seuraavana päivänä. Kävin ostamassa apteekista kaikkia erilaisia raskaustestejä ja tein viitenä aamuna peräkkäin positiivisen raskaustestin. Sitten kykenin soittamaan neuvolaan. 

Neuvolaan soittaessani vastassa oli hirveä kysymys tulva. Koska on ollut viimeiset kuukautiset, monennella raskausviikolla olet? EN todellakaan tiennyt. Sanoin, että minulla on viimeksi ollut kuukautiset kaksi vuotta sitten. Ystävällisenä virkailija varasi minulle ensimmäisen vapaan ajan neuvolaan, jotta asiaan saataisiin selvyys ja sanoi, että isä on tervetullut mukaan.

Niin siis isä. Joulukuussa, jolloin raskauden oli täytynyt alkaa, oli ollut melkoisen hauskaa ja isä vaihtoehtojakin yksi liikaa. 

Helmikuu meni osaltani asian sulatteluun, enkä ole voinut kirjoittaa blogia, enkä somettaa muutenkaan. Kaikki muu on tuntunut niin turhalta ja tyhjänpäiväiseltä. Toisaalta olen todella kovasti halunnut päästä tuomaan raskaus uutiseni päivänvaloon, koska minulla ei ole sitä kumppania, jonka kanssa asiasta keskustella ja ihastella koko ajan kasvavaa maha-asukkia. Tämän takia kaikkien teidän muiden merkitys korostuu. Haluan kertoa teille, haluan ihastella tätä teidän kanssa. Mutten ole löytänyt oikeita sanoja.

Tunteita on ollut todella paljon ja monenlaisia. Tavallaan on hävettänyt, että olen raskaana, enkä edes osaa sanoa kuka on mahdollinen isä. Toisaalta taas on tuntunut pahalta, että jokin elämässäni nyt päättyy. On myös ollut valtava huoli siitä, että miten tässä pärjää niin henkisesti mutta myös taloudellisesti. Harmittaa, miksen ole säästänyt, kun olen voinut, sillä nyt en enää voi. Läheiset ja ystävät sanovat, että en ole yksin, mutta yksinhän minä nyt vain olen. Eikä kukaan oikeasti ole verrastettavissa kumppaniin, kukaan ystävistäni, ei äitini eikä siskoni voi olla minun kanssani joka päivä.

Ja kaiken tämän lisäksi on ollut pelko. Se syntyi heti siinä hetkessä, kun tajusin, että minusta tulee äiti. Syntyi pelko siitä, että meneehän kaikki hyvin. On niin valtava halu suojella jotain vielä olematonta ja antaa sille parastaan. Ja se myös pelottaa. 

Moni on myös kysynyt, miksen tekisi aborttia, kun silloin pääsisin helpommalla. Päätöstäni helpottaa se, että olen aina halunnut äidiksi. Koen myös olevani jo aikuisen iässä, enkä enää mikään teini. Lisäksi oma äitini alkoi odottaa minua 17-vuotiaana. Hän antoi minulle mahdollisuuden elämään ja lapsesta asti olen ajattelut, että vahingon käydessa minä annan myös mahdollisuuden. Lisäksi lähelläni on paljon ihmisiä, jotka eivät voi saada lasta. Näen lapsen asiana, joka saadaan, sitä ei hankita. Lapsi on lahja, jotain todella suurta ja kaunista. Tämä lapsi on valinnut minut äidiksi ja uskoo minun pärjäävän, vaikken vielä itse sitä uskokkaan.  Nyt minulle annetaan jotain, jota kaikki ei saa ja minun tehtäväni on vastaanottaa.

Perhe on nykyään laaja käsite ja on monenlaisia perheitä. En minä todellakaan koskaan ajatellut, että minusta tulee äiti yksin. Toivon, että vielä joskus saan kokea saman mahdollisuuden kumppanin läsnäollessa. Ja toki kaikessa tässä tulin myös ajatelleeksi tissejäni. Nehän nimittäin vasta saatiin päätökseen. Kolme vuotta kestänyt rintojen korjausprosessi tuli juuri valmiiksi. Kauanpa niistä tisseistä ehti nauttia, sillä nyt on melko varmaa, että ne jollain tapaa muuttuu. 

 Liian usein olen myös vitsaillut olevani Suomen Bridget Jones. Nyt olen sitä todella, vaikken olisi ehkä halunnut ihan näin laajasti samaistua. No sinkuilla on aina hauskempaa, äitinäkin!

-Iida

Kommentit

JanikaHa (Ei varmistettu)

Onnea!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Janika <3

Onneks olkoon! Kamalan ihanaa!
(Please: Ota käyttöön joku muu ilmaus kuin masuasukki, se on niin...en kestä!)

Iidaafel
Iidan matkassa

Hahah, en ajatellut koko asiaa, mun mielestä niin kiva sana :)

2+ (Ei varmistettu)

Iida, halusin vain kannustaa ja valaa sinuun uskoa: elämä kantaa ja tulet aivan varmasti pärjäämään lapsesi kanssa yksin. Minä myös olen saanut lapsen yksin ja olen pärjännyt oikein hyvin. Lapsi muuttaa elämää tosi monella tavalla, mutta tietyt perusasiat eivät silti katoa mihinkään. Sinä olet yhä sinä ja lapsi tuo uuden hienon lisän elämääsi varmasti.
Voimia ja rohkeuttaa vaan, kyllä elämä kantaa!

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

Mirmu (Ei varmistettu)

Onnea! Kaikella on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. Ja on ok pyytää apua! Raskaus ja äitiys kyllä opettavat tarvittaessa siihenkin. Nauti tästä seikkailusta!

Jonna (Ei varmistettu)

Hei Iida ja paljon onnea! Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus, jossa avaat hyvin tuntemuksiasi. Aina elämässä ei tosiaan kaikki mene niin kuin odottaa tai niin kuin toivoisi. Uskon raskauden olleen todellinen yllätys, kun kuitenkin on käyttänyt ehkäisyä. Kukaan ystävä tai sukulainen ei tietysti korvaa sitä kumppania siinä vierellä jakamassa tuota kaikkea. En tiedä lohduttaako yhtään jos sanon, että asiat voisivat kuitenkin olla paljon huonomminkin. Onneksi sinulla on äiti ja ystäviä, joista kuitenkin on varmasti apua monella tapaa. Ja äitiys on opettelua kaikille, syntyi lapsi sitten millaiseen tilanteeseen tahansa. Olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti.

Saako kysyä, että oletko kertonut isäkandidaateille vauvasta ja miten he ovat ottaneet tiedon asiasta vastaan?

Paljon tsemppiä raskausaikaan ja kaikkeen tulevaan! Jään innolla odottamaan lisää postauksia vauvan odotukseen liittyen. :)

Iidaafel
Iidan matkassa

En kestä miten kivasti olet kirjoittanut, iso kiitos siitä! Kaikki positiiviset kommentit asian tiimoilta kyllä tsemppaavat. 

Isät tietävät vauvasta ja heidänkin suhtautuminen on hyvin erinlainen keskenään. Mutta kirjoitan varmasti siitä oman postauksen, sillä siitä on kovasti kyselty.

iidis
Varpain jaloin

Paljon onnea! Tulet olemaan varmasti paras mahdollinen äiti tulevalle lapsellesi.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, toivon sitä todella!

Minnea
Minnean muruja

Lämpimästi onnea! Usein parhaat asiat elämässä tulevat suunnittelematta! Tuolla aiemmassa kommentissa sanottiin hyvin, "kyllä elämä kantaa"! Siihen uskon!

Iidaafel
Iidan matkassa

Samaa mieltä! Haluan suhtautua tähän niin, että tämä tulee vielä antamaan jotain niin hyvää, että en osannut edes ajatella! <3

Nettanen

Elämä keksii vaikka minkälaisia juttuja meidän päänmenoksi. Mä uskon, että tällä on ehdottomasti tarkoitus ja susta tulee aivan ihana äiti tälle lapselle, ja hänellä tulee olemaan paljon rakkaita ihmisiä elämässään. Kaikkea hyvää odotukseesi <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Netta <3 Olet ihana, kiitos <3

Minka Kaakao kermavaahdolla (Ei varmistettu) https://kaakaokermavaahdolla.blogspot.fi/

Voi että! Lämpimät onnittelut ja oikein ihanaa raskausaikaa! :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Iso kiitos <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos <3

Millie's
Randomilla

Onnittelut!

Kiva kuulla että on tervetullut (joskin odottamaton) tulokas. Jotenkin musta tuntuu, että kaikki tulee menemään hyvin. Mä en malta odottaa että pääsen kokemaan joskus saman ilon ja vastuun. Tiiän kuitenkin, että silti mullakin olis varmaan samat huoli-, pelko- ja taloudelliset ajatukset mielessä. Ja sitten tietty lopulta se kiitollisuus. :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Wau, kiitos, ihania sanoja <3 Varmasti jokaisella samat ajatukset oli yllätys tai odotettu vauva!

ElizabethRinne

Lämpimät onnittelut! <3

Ja kaikki tulee ihan varmasti menemähän hyvin ja se, että on sikkuäiti niin ei ole pois mistään tai puolikas ilo. Lapsi muuttaa kokonaisvaltaisesti elämän mutta hyvään ja parempaan suuntaan. Lisäksi sulla näyttää olevan huikea tukiverkosto, joka on korvaamaton apu lapsiperhearjessa. Kyllä, perhe, sillä sitä sinä ja maha-asukki jo olette: kokonainen perhe! Voi että, paljon onnea ja rakkautta vielä kerran! Ei ole suurempaa kiitollisuuden aihetta <3

Elisabet | www.fashionpoetry.eu

Iidaafel
Iidan matkassa

Elisabet, kiitos. Ihanasti sanottu ja tuli tosi hyvä mieli sun sanoista. Olet ihan oikeassa <3

ElizabethRinne

Ihana kuulla ja tarkoitin joka sanaa! Täällä ollahan ja tuetaan teidän (sinun ja maha-asukin) matkaa! <3 

Emsku
Ota kiinni mandariini

Jännittävä uutinen! Tsemppiä epävarmuuden hetkiin. <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos paljon!

Ajatusleikki

Hurjan paljon onnea! <3

Tulet pärjäämään aivan varmasti. Helppoa ei aina tietenkään ole, mutta mikä olisikaan? Tulet potemaan syyllisyyttä milloin mistäkin, riittämättömyyttä ja voimattomuuttakin. Samalla silti se pieni ainutlaatuinen ihminen on ikioma (joo joo, lapset on lainassa vaan...) ehtymätön akkupatteri, joka saa sut puskemaan läpi mahdottomankin. Näyttää mitä olet huonoimmillasi ja mitä parhaimmillasi. Ajaa sut hulluuden partaalle ja nostaa seitsemänteen taivaaseen pelkällä olemassaolollaan.

Suurimmat asiat elämässä tulee pienissä paketeissa <3 rohkeutta uuteen ja jännittävään!

Iidaafel
Iidan matkassa

Tää oli todella kaunis ja ihana kommentti! Kiitos sulle siitä! Tuun varmasti samaistumaam joka sanaan!

Niinak (Ei varmistettu)

Toivon sulle paljon onnea tässä asiassa, toivon aidosti että sun ja lapsen elämä tulee olemaan ihanaa. Mietin vaan sitä että kyllähän lapsen isäkin tulee isäksi tässä samalla, vaikkei kuvioissa olisikaan. Ja musta hänellä on oikeus tietää asiasta. Moni miespuolinen kaverini on kertonut pelkäävänsä just tällästä skenaariota yhden illan juttujen kanssa, että heillä on lapsi jonka elämässä he ei ehkä edes saa ikinä olla läsnä.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Niina! Ja oon samaa mieltä, että isästä tulee samalla isä ja tottakai on oikeus tietää. Heidän kanssa on asiasta toki keskusteltu ennen kuin kirjottelen raskaudesta blogiin. Molemmat ovat siis tietoisia mahdollisesta lapsesta ja isyydestä. 

Tulin vielä tännekin onnittelemaan. Susta tulee ihan loistava äiti. Näin kolmen lapsen äitinä voin kertoa että vauvan syntymä ja lapsen kasvun seuraaminen ovat oman elämäni suola ja tiedän että varmasti pelottaa,jännittää ja saattaa jopa ahdistaa mutta vain sinä olet se mitä lapsesi tarvitsee.

Ihanaa odotusta, ihana kun jaat sen meille.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos vielä todella paljon! ️

Laura, tehtävänimikkeenä blogi (Ei varmistettu) https://www.kaksplus.fi/blogit/tehtavanimikkeena-laura/

Paljon onneea!&lt;3 muistan nuo sekavat ja pelottavat tunteet kun itse reilu viisi vuotta sitten tein positiivisen testin. Olin 19 vuotias vasta.

Äitiys on niin rakasta ja rankkaa, nyt kolmen lapsen kanssa mietin että jos olisinkin valinnut toisin ensimmäisellä kerralla, en olisi tässä. Hassua miten "pienestä" voi koko loppu elämän suunta olla kiinni :)

Onnea odotukseen, se on niin pirun kamalaa ja ihanaa samaan aikaan!!&lt;3

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Laura! Mahtava kuulla kommenttia "kokeneemmilta" ja tämän jo tehneiltä, jotka tietää mistä puhuvat <3 Uskon joka sanan!

annieerika (Ei varmistettu)

Onnea valtavasti!
Se, että asiat ei mene niin kuin olisi ehkä kuvitellut, olipa sitten mikä tahansa asia kysessä, on juurikin sitä ihanaa elämää. Asioilla on tapana järjestyä, ja susta tulee paras mahdollinen äiti tälle ihanalle lapselle.

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos, aivan ihanasti sanottu! Haluun uskoa just noin <3

Bea (Ei varmistettu)

Hurjasti onnea, kaikki menee varmasti hyvin &lt;3 onnittelujen lisäksi halusin tulla kommentoimaan liittyen eiliseen instastoryysi: itse ainakin ihan täydellisen sattumalta päädyin eilen blogiisi ja sitä kautta klikkasin instassa sinut seurantaan siitä syystä, että itsellä on haaveissa raskaus joten aihe kiinnostaa. Joten mistään ikävien juorujen joukosta ei ainakaan tämä yksi seuraaja niistä lukuisista uusista tullut :)

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos sulle <3 Ja tosi kiva, että lähdit seuraamaan! JA onneksi moni muukin oli löytänyt instan eikä Jodelin kautta :)

Enfant Terrible

Ah, ihanaa vauva!!! <3

HeidiKK (Ei varmistettu) https://heidikinnunen.com

Tiedätkö, mä uskon vahvasti, että sä pärjäät! Olen itse käynyt läpi samaiset tuntemukset tässä vajaan 8kk aikana, vaikka vauva onkin suunniteltu ja kovasti toivottu. On ollut järjetöntä pelkoa ja ahdistusta siitä, miten minä voin koskaan onnistua huolehtimaan sellaisesta pikkuihmisestä. Esikoisen pitäisi syntyä alle 2kk päästä , enkä edelleenkäön tiedä olenko valmis. Äitiyteen kasvaminen on matka, jonka jokainen odottaja tekee itseensä, oli siinä vieressä kumppania tai ei.
Ihailen äärettömästi sun rohkeutta ja aitoutta &lt;3 susta tulee varmasti upea äiti sille pienelle!

Paljon onnea vielä!
~Heidi K.
heidikinnunen.com

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos Heidi sun ihanasta kommentista. Arvostan sitä todella <3 Ja tuntuu hyvältä kuulla, että se on aivan yhtä ihmeellistä ja jännittävää oli lapsi toivottu tai yllätys. Kaikkea ihanaa teille pian alkavaan vauva-arkeen <3

NanaVanilla

Vauva on aina lahja ja ihana asia. Kuulostat fiksulta niin eiköhän kaikki suju. :) Yksin odottaminen ja lapsen kasvattaminen ei ole aina kovin mukavaa, mutta monet on silti handlanneet sen hyvin. Kuten minäkin -kolme kertaa. Tsemppiä ja onnea!

Iidaafel
Iidan matkassa

Ihana kuulla, että tästä voi selvitä! Kiitos sulle <3

Vvvvv (Ei varmistettu)

Superpaljon onnea! Toivon kaikkea hyvää pikku perheellenne. Kiitos, että kirjoitat tästäkin kaikesta, sillä on valtava arvo.

Iidaafel
Iidan matkassa

Superkiitos! Mahtavaa saada tällästä palautetta!

siiri kiviharju (Ei varmistettu) http://www.siirikiviharju.com

Paljon onnea! :)

Oli pakko tulla kommentoimaan, kun olen itse yh äidin lapsi ja oman äitinikin äiti on ollut yh äiti.
Minulta ei ole puuttunut mitään elämästä ja minulla on mielettömän läheiset välit sekä omaan äitiini, että mummaani. Se, että on yh äiti ei tarkoita, että olisi loppu elämän sinkku. Oma äitini löysi isäpuoleni, kun olin 2 vuotias ja oma isäpuoleni on, kuin isä minulle. He ovat olleet nyt 23 vuotta yhdessä! :)

Löysin blogiisi Instan kautta ja pidät erittäin mielenkiintoista blogia. Onnea vielä! :)

http://www.siirikiviharju.com

Iidaafel
Iidan matkassa

Kiitos sun kommentista ja palautteesta Siiri! Mulla on ollut ihan sama tilanne, kun sulla, että äiti oli yh ja tapasi kasvatti isäni, kun olin 2-vuotias. Ja en ole koskaan jäänyt paitsi mistään. Se juuri todistaa sen, että perheitä on erilaisia ja biologisuudella ei ole tekemistä rakakuden kanssa!

Lizass (Ei varmistettu)

Sain oman esikoiseni 21-vuotiaana täysin yksin ja voin niin samaistua ajatuksiisi... Epävarmuus, pelko ja yksinäisyys varsinkin raskausaikana olivat raastavia, mutta kun ihana mustahiuksinen poika syntyi, tajusin pärjääväni erittäin hyvin. Perheeni ja ystäväni olivat tukenani, kouluni ymmärtävistä opettajista puhumattakaan! Paras lääke epävarmuuteen, pelkoihin ja yksinäisyyden tunteeseen oli ehdottomasti pieni vauva, josta tuli koko maailmani! Kun lapseni oli vuoden ikäinen, tutustuin mieheen, joka melko nopeasti otti pojan kuin omakseen. Nyt olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Esikoiseni on mieheni mielestä hänen lapsensa ja tämä on mielestäni aivan loistavan ihana juttu! Raskausajan synkeät ajatukset tulevat ajoittain mieleen ja mietin, että olisihan asiat voineet toisinkin mennä, mutta ONNEKSI menivät juuri näin niin kuin meidän elämässä. &lt;3

Joten... Niin kliseiseltä kuin se kuulostaa, kaikella on aina tarkoituksensa. Pitää olla malttia, kärsiäkin vähän, odottaa, elää ja iloita kaikesta hyvästä, sillä jossain vaiheessa sitä tajuaa, että näin sen pitikin olla.

Kaikkea hyvää sinulle raskauteesi ja kaikkea hyvää teille kahdelle ihanaan elämään &lt;3

Iidaafel
Iidan matkassa

Aivan ihana kommentti! Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Wau <3 ja olet oikeassa, kaikella on tarkoitus ja oonkin varma, että tästä lapsesta tulen saamaan vielä paljon hyvää. 

Ihanaa kevättä teille!

Tsemppikeiju (Ei varmistettu)

Hei!Kuviasi on pomppinut tasaisin väliajoin instafeediini,ja niinpä olen muutamia kertoja käynyt lukemassa blogiasi.Samoin kävi tällä kertaa.
Vau miten hienosti,rohkeasti ja viisaasti kirjoitat tästä elämän tarjoamasta yllätyksestä!Komppaan edellisiä kommentoijia siinä että elämä kantaa varmasti,samoin kuin ne läheiset ihmiset vaikka he eivät kumppania täysin korvata voikaan. Sijassasi jännittäisin ja huolehtisin varmasti minäkin, mutta olen ihan varma että kaikki menee hyvin. Tunnen muutamankin ihanan ihmisen ,jotka ovat alusta asti olleet yksin päävastuussa lapsestaan. Olen aina ihaillut näiden äitien ihan poikkeuksellisen hyvää ja läheistä suhdetta lastensa kanssa. Tämä suhde tuntuu säilyvän hyvin erityisenä vaikka kuvioon tulee murrosikää tai uusi kumppanikin. En siis luonnollisesti lainkaan tarkoita että pariskuntana lapsen saavilla olisi jotenkin huonompi suhde lapsiinsa,vaan että eittämättä lapsen kanssa kahdestaan eläminen tuo vielä oman lisänsä perheen sisäiseen tiimihenkeen. Ehkäpä jonkinlainen hopeareunus siis tämäkin?
Hurjasti onnea ja ihanaa odotusaikaa!

Pages

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.