Kun kuskista tuli matkustaja.

Ladataan...
iivents

Tänään sattuikin vähän toisenlainen spinning-sessio, kun ajelin kotiin kaatosateessa tanssitunnilta. Pienen pieni kirppuautoni lähti mutkassa vesiliirtoon ja tömähti ojan pohjalle niin että heilahti.

Se tunne, kun huomaat olevasi matkustajana - etkä voi tehdä mitään.. hyi kamala! Onni onnettomuudessa, ettei rysähtänyt läheiseen sähkötolppaan. Silloin olisi voinut käydä  pahasti. Nyt selvittiin pelkällä pelästymisellä. Selkää vähän kyllä kolottelee, joten pitää käydä näyttäytymässä lekurilla. Kolarivaivat kun saattavat tuoda jälkijunassa jos jonkinmoisia vaivoja.

Autokin oli ajokunnossa, kun hinausauto sen ojasta kiskoi ylös. Aikamoinen sessio tosin, kun paikka on hankalasti Kehä I rampilla - moni ohiajanut ei tainnut ensin uskoa, että pitää oikeasti hiljentää.. kun hinausauto joutui ottamaan vääränpuolen kaistalta tilaa.

Hinausauton kuljettaja huikkasi: hyppäähän takaisin puikkoihin, vaihde vapaalle, käsijarru pois ja sitten mennään! Ja niin sitä mentiin, taisi nähdä meikänaisen naamarista, että hirvitti koko kotteron kaatuvan, kun sen verran jyrkässä kulmassa auto tuli ylös kuopasta.

Nostan hattua ja kiitän syvästi kaikkia, jotka pysähtyivät kysymään onko kaikki ok. Ensimmäisenä pyssäsi bussikuski, sitten pysähtyi vanhempi mies maasturillaan. Maasturimies oli jo ottanut köyden valmiiksi - valmiina vetämään autoa ojasta ylös. Vielä hinausautoa odotellessa ja mieheni autossa lämmitellessä paikalle kipitteli tienpiennarta pitkin keski-ikäinen nainen, joka huolestui kun toinen auto on ojassa ja toinen ikkunat huurussa vähän matkan päässä hätävilkuissa. Hän oli parkkeerannut kauas onnettomuuspaikalta ja juoksi ramppia pitkin tarkistamaan mikä on tilanne.

Upeaa kansalaisaktiivisuutta, kiittän ja kumarran - jos olisin satuttanut itseni pahasti, olisin ollut aikamoisessa pulassa ojanpohjalla ja todellakin tarvinnut apua. Haluan vielä mainita, että kaksi ensimmäistä pysähtynyttä olivat ulkomaalaistaustaisia. Auttamisen kulttuuri on selvästi asia, jonka me voisimme imuroida maahanmuuttajilta myös omaan kulttuuriin.

Nyt on olo kuin salitreenien ja saunan jälkeen. AIVAN poikki. Fyysinen tärinä ja pelästys on vaihtunut huojennukseen. Pelko mitä olisi voinut käydä istuu kyllä edelleen hartialla pohdiskelemassa.

Huomiseksi on luvattu samanlaista jatkuvaa sadetta.

Ajakaahan varoen, vesiliirto voi yllättää!

Share

Kommentit

helina
Always / Never

Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin!

Pakko sanoa, että kuulostaa lohdulliselta, että noin moni kanssaliikkuja pysähtyi tarjoamaan apua! Hienoa :)

LinaS
iivents

Kiitos Helina, samaa olen tässä pohtinut. Ainekset pahempaa olivat kasassa. Pari päivää olen huilinut, kun selkä vähän kolahteli rytäkässä ja vanha vaiva tietty pelottaa - ettei tule pitkää rumbaa toipumiseen. Hyvältä tuntuu kropassa, joten toivottavasti oli tässä ja peltiä pistetään uusiksi kaaraan se mitä pikkaisen otti ja ruttaantu (sitä saa aina uutta).

Olin yllättynyt, kuinka ihanan valppaita ja auttavaisia ihmiset olivat. Varsinkin, kun niin paljon saa lukea ja kuulla käsittämättömästä välinpitämättömyydestä. Esimerkiksi ihan lähiaikoina on saanut lukea lehdistä karmeasta välikohtauksesta Mäkkärissä- vieras mies on suudellut lasta, eikä KUKAAN tee mitään! Hyi olkoon. Saisivat hävetä, etteivät auttaneet ja puuttuneet.

helina
Always / Never

Onneksi tuntuu kropassa hyvältä :) Ja ajan kuluessa tapauksesta pääsee ajatuksissakin onneksi irti.

Ja joo, mullakin tuli just mieleen vastaavanlaiset uutiset. Tuo mainitsemasi tapaus oli ihan järkyttävä! Mutta toisaalta, niistä avuliaista puuttujista ehkä harvemmin uutisoidaan - vaikka joskus onneksi niistäkin. (Oon sitä mieltä, että iltapäivälehdet yrittävät saada lukijat pääosin joko pelkäämään tai vihastumaan ja suosivat siksi tuollaisia uutisointeja, mutta kyllähän noiden uutisten toistuminen tosiaan karmii..)

LinaS
iivents

Ihan totta! Kyllä ne ajatukset siitä sitten pikku hiljaa haalistuu. Vaikka ei takuulla koskaan unohdu. Aikamoinen pyörähdys / vauhdikas taskuparkki tuli tehtyä.

Eikö- niin järkky, etten tiedä miten ihmeessä kukaan ei tehnyt mitään. Vaikka huutanut HEI, niin varmasti moinen ääliö olisi herännyt koomastaan. Tottahan iltalehdet ottavat näistä tapauksista osansa, mutta jotenkin niin käsittämätöntä.

Olen joskus saanut tiuskimista osakseni, kun kyselin erään vanhemman rouvan vointia. Hän istui/kyykisteli maassa Hakaniemessä Ympyrätalon kulmalla- eli yhdellä talon reunustalla ja huokaili syvään. Ei ollut laitapuolen mummeli, vaan ihan siisti rouva kauppakassin kera. En voinut kulkea ohi kysymättä voiko hän hyvin, näin hänet jo kaukaa istuvan siinä ja hengittelevän pitkään. Hyvin kipakka vastaus tuli, ettei tarvitse apua. Mieluummin vaikka niin, kuin että olisin miettinyt loppupäivän oliko hänellä kaikki ok.

helina
Always / Never

No niinpä! Outoa, ettei kukaan ulkopuolinen saanut edes suutaan auki!

"Mieluummin vaikka niin, kuin että olisin miettinyt loppupäivän oliko hänellä kaikki ok." - Niin totta! :)

LinaS
iivents

Jos ei uskalla väliin mennä, niin pelkkä huutaminen on jo jotain. Ja antaa häirikölle signaalin. Mutta ei, tuppisuita kaikki, varmaan hampparit kurkussa ei voinut karjasta.. huoh.

Kommentoi

Ladataan...