Ruotsalaisuuden päivä - mitä se oikein tarkoittaakaan

iivents

Niin, mitä se ruotsalaisuus tai tänään juhlittava Ruotsalaisuuden päivä pitää sisällään. Enpä ole sitä koskaan sen kummemmin pohdiskellut. Toki virallisella päivällä on oma merkityksensä, mutta mitä tuo paljon puolesta ja vastaan mielipiteitä aiheuttava naapurimaamme ja meidän toinen virallinen kielemme merkitseekään arjessa.

Nyt kun aloin asiaa miettimään tupsahtaa marraskuisen räntäsateen ripsiessä roiskeitaan ikkunaan ajatuksia Svea-mammasta ja nuoruuden risteilyistä Tukholmaan "Meal ett" oli yleinen lause, jonka kaikki tapasivat sanoa keskustan pikaruokalassa - muuta ei tarvittu ymmärtämistä varten. Ja voi pojat että se Stokis heilui.. taisi olla maaperässä jotain notkeutta. Kulkijoissa ei. 

Minähän olen pitkän ruotsin lukenut, joten yhteinen historia ruotsinkieleen on jo kolmannelta luokalta. Luokkamme oli kummajainen tuolloin.  Meillä oli enemmistö ruotsinkielenlukijoita, asia joka ei monessa koulussa ollut suinkaan arkea vaan englanti on paahtanut jo kultaisella kasarilla täyttä häkää, pakkoruotsin tullessa seiskalla teinien sörkittäväksi. Jag heter Camilla - olin siis tunnilla Camilla, kun piti valita ruotsinkielinen nimi, jota käytettiin koko vuosi. Muistan myös, kuinka olin raapustanut vihkon kanteen "Svenka". Eikä kukaan sanonut siinä kuultavaa kielivirhettä, ennen kuin vuosia myöhemmin huomasin vanhoja tavaroita penkoessani tuon vihkon. Svenka. 

Härre guden tai kuten tunnilla opetettiin katten för!

Ruotsinkielentunteihin liittyy myös se aika, kun sain silmälasit. Sanakokeet heijastettiin piirtoheittimellä seinälle (juu, sillä mihin laitetaan kalvo päälle ja opettaja voi sutata tussilla sanoja, ei älytaulusta tietoakaan). Koska olin ja olen edelleen likinäköinen jouduin terottamaan lyijykynää uudestaan ja uudestaan opettajan pöydän vieressä olevaan roskikseen, jotta pystyin katsomaan sanat ja viemään ne paperille. Enhän minä voinut a) kysyä keneltäkään kokeen aikana ja mikä pahinta b) myöntää 10-vuotiaana, etten näe kunnolla. Kukapa sitä nyt rillirousku haluaisi olla. Mutta sekin päivä tuli ja jo helpotti tunnilla seuraaminen, kun ei tarvinnut olla koko ajan terottamassa kynää.  

Niin, mitäs muuta, railakkaat risteilyt Ruotsiin lukioikäisenä - harvinaista herkkua nykyään, kun taitaa olla että laivaristeilylle ei pääse ilman vanhempia yli parikymppiset. Hui hai, se oli jännää! Siskoni on ollut vaihdossa Ruotsissa, silloin oli kiva visiteerata suurien järvien kehystämässä Karlstadin kaupungissa. Hassua sinänsä että lennot Oslon kautta olivat halvemmat ja karvan verran nopeammat kuin Arlandan. Teimmekin lyhyen Oslo-tourneen samalla keikalla. Karlstadissa oli muuten hauska opiskelijabaari nimeltä Rumpan Bar.. :D

Arjessa rullaa Ikea ja Henkka Maukka, radiossa raikaa svedupoppi ja onpa koto-Suomen ruotsalaista kulttuuriakin suvussa ja ystäväpiirissä naituna. Joten kyllä, kyllähän tätä ruotsalaisuudenpäivää voi ajatella tarkemminkin. Se mistä itse pidän ovat Yle Femman Efter Nio, aina mieltä rauhoittava Strömsö tuttuine hahmoineen, dokkarit ja hauskat sarjat kuten Solsidan (josta tuo klippikin piti valita, ihan parasta) ja nyttemmin Avalla alkanut uusi sarja Tervetuloa Ruotsiin. Siinä jenkki muuttaa Ruotsiin ja koittaa sopeutua kulttuurieroihin. Sunnuntaina tuli katsottua Maria Lang: Murhaaja ei valehtele yksinään -elokuva Femmalta. Eli ei se kieli ja kulttuuri ole täysin elämästäni hävinnyt, vaikka tuntuu että nykyään englanti dominoi kaikessa arkitekemisissäni. Olenpa joskus ollut jopa duunissa Eriksonilla, jossa kesäduunarina taisin olla suomenkielisenä vähemmistöä. 

Skål på den saken!

Ps. ja rapujuhlat ruotsinkielisine lauluineen ovat det bästa!

Share

Kommentoi