Ladataan...
iivents

Turussa julistetaan perinteinen joulurauha joka vuosi - miksi tuo sama rauha ei voisi jatkua ja jatkua.. nämäkin Bad Piggiesit ovat rauhoittuneet jouluun ja istua kököttävät tonttutomeran leipoman karsinan orrella. Tai tarkemmin sanottuna laavun päällä, joka on karsinassa salmikkisten jouluhalkojen kanssa.

Minulle joulu on alkanut aina tuosta Turun joulurauhan julistamisesta. Joka vuosi on ajettu suvun vanhimman luo kokoontumaan ja joulurauhan julistusta kuuntelemaan. Ennen ajoimme isotädin luo, kun tädistä aika jätti olemme kokoontuneet 90 v.  mummuni luona. Nyt mummu viettää ensimmäistä kertaa joulua poissa kotoa, kun sai joulun alla sairaskohtauksen. Näin ollen tapasimme jo aaton aattona muun suvun kesken ja kävimme erikseen mummua moikkaamassa sairaalassa.

Elämä muuttuu, mutta perinteistä on hyvä pitää kiinni. Jatkuvuus ja perinteiden muokkaaminen kuuluu asiaa, mutta traditiot ovat kiinnipitäviä voimia, joita kannattaa opettaa myös jälkipolville.

Leivoimme 10 v. poitsuni kanssa torttuja ja hän halusi tehdä fuusiotorttuja ja mikäs siinä! :) Luovuus rikastuttaa elämää. Piparkakkutalon sijaan hänellä oli tarkat piirustukset tuhmien possujen karsinaa varten. Yhdessä tekemisen iloa ei voita mikään! <3 Vielä tulee se päivä, kun äidin kanssa leipominen ei ole ollenkaan in ja pop. Näistä traditioista on hyvä pitää kiinni niin pitkään kun se on mahdollista. Kenties vielä jokin päivä hän leipoo omien lasten kanssa ja vie perinteitä eteenpäin uusille sukupolville.

Fuusiotortut matkalla uuniin... uunista ulos ja söimme tortut, enkä ehtinyt ottaa jälkeen kuvaa! :)

Rentoa Tapania Lilyläisille!

Share

Ladataan...
iivents

Marraskuun pimeinä hetkinä on ihana löytää ilon ja onnen aiheita. Kuluneella viikolla vietimme vuosipäivää kultani kanssa sushin merkeissä Sushibar & Dinessa. Pieni yhteinen hetki marraskuun pimeän kaamoksen ja tihkusateen keskellä.

Aikaa olla ja jutella, nauttia ja nauraa.

 

 

Share

Ladataan...
iivents

Turhuuksia tai toiveita. Lahjauutuuksia tai krääsää. Maukkaita makuja tai viiniä puteli. Liikelahjakaapin jämät tai elämyksiä yhdessä kokien. Lämmintä kättä tai massasähköpostiviesti. Iltalehden artikkeli henkilöstön joululahjoista pisti miettimään, olisiko parempi, ettei rahaa tuhlata turhuuksiin vai aiheuttaako se närää "tänä vuonna ei tullut sitä suklaarasiaakaan".

Olen aika vähään tyytyväinen, vaikka aina lahjat eivät mene kohdilleen - on tullut lahjaksi suklaata ja mysliä, jotka tursuavat pähkinää. Ne olen suoraan antanut kotona eteenpäin, allergikko kun olen. Ja kotiväki on ollut iloinen herkuista. Yritys Y antoi joululahjaksi megasuuret fleecet. Ei mikään muodin uusin oikku tai kauneudella pilattu, mutta hyvässä käytössä ollut - pohjoisen mökillä arktisissa olosuhteissa. Ei tarvinnut ostaa moista viritystä itse. Fleeceviritelmää aiemmin meni vuosia, etten saanut mitään joululahjaa, silloinen työnantajani ei lahjoja harrastanut.

Mieleenpainuvin joululahja taitaa olla aivan tavallinen suklaarasia, jonka sain parikymppisenä aulaemäntänä työskennellessäni. Olin toimittanut lukuisia lahjoja eteenpäin suuressa yrityksessä - minulle ei luonnollisesti tullut mitään, sijainen kun olin. Kun joulun välipäivinä menin töihin tyhjään toimistorakennukseen pöydälläni oli paketti, jossa luki "aulatytölle, iloista joulua". Talossa viikottain vieraileva hieroja oli jättänyt paketin minua ilahduttamaan. Pieni teko, joka ilahdutti kovasti pitkien välipäivien tunteja - tuolloin ei ollut nettiä, jossa olisi voinut roikkua aikaa kuluttamassa. Luin kirjaa ja päivystin suklaarasian huvetessa nokan alla.

Olen suunnitellut yritysten joululahjoja ja kuunnellut toiveita, millaisia ovat saajat; paljonko on naisia /miehiä, ikähaarukkaa, aiempia lahjoja - aina otettava mediaani saajista ja mietittävä kohderyhmää näin. Kaikkia ei voi miellyttää, se on selvää. Ihan selvää krääsää en kannata, jos antaa lahjan niin rahallinen summa ei ole pääasia vaan ajatus. Pieni muistaminenkin voi olla joulumieltä kohottavaa. Muotoilijan sydäntä sykähdytti kuulla vuosien jälkeen, kuinka yrityksen X työntekijä kyseli olenko minä se joka suunnitteli heille joululahjat vuosituhannen vaihteessa. Kuulemma kovassa käytössä ollut. That's what I want to hear!

Pistää miettimään, kumpi on parempi, että työnantaja muistaa jollain pienellä lahjalla vai se, ettei anna mitään?

 

Share

Pages