Ladataan...
iivents

Voi Robin minkä villiintymisen aiheutit lauantaina kauppakeskus Jumbon keskusaukiolla Urheilun ja Viihteen superpäivänä 28.4. HUH! Juontajien Heidi Suomen ja Ville Klingan ei tarvinnut sanoa kuin Rrrr.. ja kiljuminen oli huuuuumaavaa. Aivan uskomatonta!

Nyt on teinityttöjen sytämet viety ja lujasti. :)

Kädet nousivat ylös ja pienet pinkit puhelimet alkoivat räpsiä kuvia minkä kerkesi- artisti ei ollut vielä edes lavalla. Kun ensimmäiset moiiiit heitettiin ilmaan mietin, miksi ihmeessä lähdin kuvauskeikalle ilman korvatulppia.

Aaa, aa faija skitsoo taas.. :)

Olen sen verran dinosaurusosastoa, että ryysäämisestä ja kauppakeskuksessa odottelusta tuli mieleen oma nuoruus - Malmin kauppakeskuksen Prisman avajaiset. Siellä oli sen ajan kuuminta hottia esiintymässä- Bogart Co. Yhtälaista kirkumista oli kauppakeskuksen aukiolla, kun Ressu Redford bändeineen hyppäsi lavalle ja kajautti "All the best girls". Playbackina vetivät keikan, enkä ole varma oliko mukana edes oikeita soittimia "heiluteltaviksi". Vai muistanko väärin, että pahviläpysköjen kanssa ukot jorasivat. Oli niin tai näin, en saanut Ressulta nimmaria, mutta bändin rumpalin nimmarin sain. Mihinkähän sekin joutui..

Toivottavasti Jumbon keskusaukiolla kiemurrelleen nimmarijonon ihailijat pistävät aarteensa talteen. Ties vaikka millainen stara Robinista vielä vanhemmiten tulee, kun saa jo nyt sukat pyörimään tyttöjen jaloissa!

Share

Ladataan...
iivents

Istuin tänään kuuntelemassa musiikkipedan ammattilaisten viisaita sanoja siitä, kuinka tärkeä merkitys musiikilla on kasvattajana. Ei vain siltä kantilta, että oppii teknisesti soittamaan jotain soitinta, vaan keskittymiskyvyn, vuorovaikutuksen, itsensä ilmaisemisen, tunneälyn ja monen muun asian kannalta katsottuna. Olen soittanut itse huilua pienestä pitäen ja poikani soittaa kitaraa samaisessa musiikkioppilaitoksessa. Voin lämmöllä muistella huilutunteja ja vähemmän lämmöllä teorian tunteja, matineoita, tutkintotilaisuuksia.. ;) mutta mikä rikkaus siitä onkaan jäänyt elämään! Vaikka harrastuksesta ei tullut ammattia, musiikki on kantanut siementä, kuuntelen musiikkia välillä ”radiosoitantana” ja välillä mieli lähtee kuuntelemaan musiikin hienoja sävyjä tarkemmin. Ja säännöllisen epäsäännöllisesti soittokärpänen puree- "pakko" soittaa. Myös suvun railakkaat laulu/soittokarkelot kerran vuodessa pistävät ansatsin koetukselle (jos ei silloin tällöin treenaile.. ; )).

Kun poikani aloitti skittatunnit, olin innoissani mukana Suzuki-metodin mukaisessa opetuksessa. Kyseisellä tavalla opetellaan ryhmässä soittamaan, vanhemmat mukana oppimisprosessissa. Kelle kyseinen metodi on vieras, tässä netistä löytämääni matskua Tampereen suzukikoulun sivuita >>  Minulle sen sijaan lyötiin aikoinaan nuotit nenän eteen ensimmäisillä tunneilla ja siitä lähti puhallustekniikan harjoittelut ja h-a-g nuotit hahmottumaan. Lopulta päädyin musaopiston big bandiin puhaltelemaan jazzin tahtiin.

Mutta tuohon 10v. symposiumiin, oli hienoa kuulla tulevien ja nykyisten alan opettajien aatteita ja omistautumista opettajana toimimiseen. Päivän huipennuksena kuultiin konkareiden Tommi Pajun, Jukkis Uotilan ja Heidi Tamperin kokemuksen viisaita sanoja. Jokainen varhaiskasvatuksesta ammattilaisopetuksen parissa työskenteleviin tekee arvokasta työtä suomalaisen kulttuurikasvatuksen parissa. Toivon, että musiikki ja muu kulttuuri saa elää jatkuvista säästökuureista huolimatta. Musiikilla on myös tärkeä mielenterveydellinen merkitys yhteiskunnassa.

Kuten päivän symposium, tämäkin  puheenvuoro loppuu Mas Que Nadan soundeihin.. aaah! Mieli lepää!

Share

Ladataan...
iivents

Vein tänään isäni synttärilahjakeikalle Carlos del Juncon keikalle Malmitaloon. Uusi musiikkituttavuus ja aivan mahtava meininki!

Tuoreimman plattan Mongrel Mash omistajana pääsen nyt kotosallakin jammailemaan tämän huuliharpun Jimi Hendrixiksi tituleeratun muusikon äänimaailmoihin. Kuten levynkansi, myös musiikki on ilottelua rajoja kaihtamatta. Blues, jazzin eri variaatiot New Orleansista moderniin, ska, gospel, groove, perinnelaulut, you name it!

Jos oli musiikki mixaus eri aikakausia ja musiikkityylejä niin oli suomalaiset bändin jäsenetkin. Metallihenkinen basisti oli tainnut tulla lennosta mukaan blues/jazz muusikoiden Tommi Laineen ja Juppo Paavolan pariin. Mutta hyvin otti basisti paikkansa tässä vähäeleisessä, mutta ah niin taitavassa blenderissä.

Yleisössä oli vankkunutta fanitusta, jopa niin innokasta että kyselivät millä munnarilla Carlos jamitteli. Saimmekin aivan exclusive huuliharppuopastuksen maestrolta.

Carlosia pääsee vaanimaan vielä Storyvillessä 27.4. - kannattaa tutustua!

 

Share

Pages