Eräs sadesunnuntai

Ladataan...

Vauva heräsi 6.30 - ärsyttävän pirteänä kuten tavallista. Olin ilmeisesti siinä määrin sitkeästi sen oloinen, etten aio nousta mihinkään, että L otti vauvan hoteisiinsa. Voisi ehkä sanoa, että oikeus tapahtui, olinhan itse noussut vauvan kanssa tai syöttänyt semikoomassa viihdyttänyt tätä sängyssä pysytellen kuutena päivänä tämän viikon seitsemästä.

Nukuin yhteentoista. Ah, mikä fiilis kun heräsin. Ajan ja paikan taju hukassa, mutta virkeä ja levännyt olo, päällä ja kropalla. Syötin vauvan, vaihdoin tälle vaipan ja L painui vuorostaan kuulosuojaimineen vierashuoneeseen nukkumaan. Eli tällä kertaa ei mikään parisuhdesunnuntaiaamu pitkään vierekkäin löhöämisineen (onnistuu ajoittain jopa vauvan kanssa), mutta uni tuli varmaan molemmille tarpeeseen.

Aamupalaksi terveellisesti loput suklaakakusta ja kermavaahtoa, puolikas verigreippi ja teetä. En jaksanut ruveta tekemään normaalia leivästä, kananmunasta ja jogurtista koostuvaa aamiaista, koska vauva olisi ehtinyt hermostua ihan totaalisesti. (Taas näitä aamuja.) Räpsin pari kuvaa, syötin vauvaa ja söin samalla aamiaisen. Sain vauvan simahtamaan, lisättyä deodoranttia, yöpuvun päälle, kumpparit jalkaan ja ilmoitettua L:lle, että en ole hetkeen sisällä, jos M herää. 

Mäyräkoiraa ei olisi voinut vielä vähempää kiinnostaa ulos meneminen, vaikka kello lähenteli puoltapäivää: Ulkona satoi kaatamalla. Siis ihan hc-kaatamalla. Ensin koira ei meinannut tulla alaovesta ulos, mikä oli tosi kiva, olihan minulla koiran lisäksi mukana pahvi-, bio- ja paperiroskat. Sitten se yritti jäädä roskakatokseen sateensuojaan, seuraava suojautumisyritys kohdistui grillipaikan penkinaluseen ja takaisin tullessa mentiin pitkin seinänvierustoja ja sotkettiin sen takia hihna sekä pyörätelineeseen, roskikseen että rappuharjaan. Tuskin tarvitsee sanoa että neuroottisesti sadetta vihaavan koiran kanssa kävimme vain pikaisesti taloyhtiön piha-alueen laidalla olevassa metsikössä eikä sen kummemmin lenkkeilty?

Laitoin sateenvarjon kuivumaan, valkopyykkiä pyörimään ja sitten M jo heräsikin ja söi taas. Taas tosi kivat 20min päiväunet. Onko nämä nyt niitä ihanan pitkiä vauvan päiväunia, joiden aikana pitäisi ehtiä tehdä ruoka, syödä, käydä suihkussa, pukeutua, tehdä päivän kotityöt, taikoa jotain hienoja DIY-projekteja ja ottaa torkut? Onko tuo vauva jotenkin vaikea, kun se ei vaan nuku päivällä kunnolla missään muualla kuin sylissä? Olenko jotenkin saamaton kun 20 min ei ihan riitä tuohon kaikkeen?

Avasin parvekkeen lasit ja tuuletusikkunamme apposen auki saadakseni asuntoon ihanan kosteaa, raikasta, siitepölytöntä ja viileää ilmaa. Vaikka varastoitavaksi asti. Tyhjensin L:n aamulla käynnistämän astianpesukoneen vauva kainalossa ja kuljettelin erinäisiä väärissä paikoissa olevia tavaroita oikeille paikoilleen. Viikkosiivottiin eli minä järjestelin tavarat paikoilleen, puunasin vessan ja keittiön hyvin ja pyyhin pölyt sekä tahrat ja L imuroi ja pesi lattiat. Tähän meni rauhalliseen tahtiin tehden, musiikkia kuunnellen ja välillä jutellen kolmisen tuntia.

Söimme lauantai-illan klähmäruoan eli kotitekoisten hampurilaisten loput aineet uusien hampurilaisten muodossa ja tiskikone pääsi samantien uudelle kierrokselle. Ja M kiskoi taas yhden maitoaterian. Lajittelin valkopyykit kaappeihin, sillä kuivuri oli saanut ne valmiiksi. Pakkailin myös vähän tavaroita juhannuksen mökkireissua varten.

Alkuviikko tulee olemaan sekä hyvällä että rasittavalla tavalla vauhdikas ja siksi haluan aloittaa pakkaamisen hyvissä ajoin. L pelaili ja vahti samalla M:ää ja minä otin kuvia blogia varten ja kirjoittelin.

Sunnuntait ovat meillä aika usein tällaisia kotoilupäiviä. Pahoittelut, jos kotoilu-sanasta tulee jollekulle eeppisiä anuharkkiagreja. Kun kaikki pakolliset kotityöt oli tehty ja kumpikin oli saanut puuhata tahoillaan jotain omaa ja mieluista, kello olikin jo yhdeksän. Koko aamupäivän haukanneet unet lyhensivät päivää merkittävästi, mutta tulipa paikattua univajetta.

Vauvan kanssa ei selvitty ulos ollenkaan, tosin se on niin pieni, ettei tunnu sitä kaipaavan. Jostain syystä poden silti syyllisyyttä siitä, etten saa aikaiseksi käytyä arkirumban pyörittämisen lomassa joka päivä ulkoilemassa. (Olkoonkin, ettei M nuku ulkona yhtään sen paremmin ja saa ajoittain vaunuissakin kunnon hepuleita.) Jos olisi oma piha, siellä tulisi ehkä vietettyä enemmän aikaa.

Loppuillasta olisi tarkoitus löhötä ja jutella hetki yhdessä, kenties katsoa jotain nauhoitettuja ohjelmia ja viedä koira jälleen ulos sateeseen. Se tulee olemaan erittäin innoissaan... Vauva nukahtanee viimeistään kymmeneltä yöunille.

Päivän saldo:

- 2 blogimerkintää, pari luonnosta

- valokuvausta

- viikkosiivous

- 2 koneellista tiskiä, yksi koneellinen pyykkiä

- pakkaamista reissua varten

- 8 imetyskertaa

- koiran pikaiset pihareissut

- 2 ekstra siivousprojektia

- pitkät aamu-unet

- hyvää, mutta epäterveellistä ruokaa

- lähes koko päivän kestänyt kaatosade

- kissojen silittelyä

- jonkin verran parisuhdeaikaa

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...