Runoutta ghetosta

Lyriikka elää ghettolapsissa?

Isyyspakkauksessa kerrottiin lapsen hapuilevista runoilun ensiaskeleista. Oman lapsemme laulelut ovat ehkä jo hieman jäsentyneempiä, mutta koostuvat usein tutuista lastenlauluista, joita tuotetaan potpurimenetelmällä, pienissä pätkissä ja peräkanaa:

"Laiva keinu-uu, minne se laiva menee, muille, maille, omenoita ostamaan, leipuri hiiiva, hän asuu kumputiellä, hän pullat kakut leipoo siellä, vik vik vik lalla lalla lalla lalla lal lal laa, uunin piipusta näin savu kohoaa."

Omalta osaltani tunnistan hieman mitenkuten lauletut lastenlaulut muutamasta säkeestä. Mies taas saattaa olla ihan pihalla, vaikka koettaisin laulaa kyseisen ikivihreän oikeilla sanoilla ja sävelenkin sinne päin. Puolisoni hämmennyksestä lienee syyttäminen sekä laajasti tunnettua laulutaidottomuuttani että tämän sangen puutteellista lastenlaulujen tuntemusta. Kaipa nekin unohtuvat, jos niitä ei ole työkseen laulellut vuosien varrella. (Tässä kohtaa pyydän anteeksi kaikilta lapsilta, jotka olen altistanut tuottamalleni melusaasteelle.)

Koska lapsemme ei ole vielä täysinoppinut lyyrikko, hajottavimpia väärin kuultuja ovat toistaiseksi kahden pikkuveljeni aikoinaan tuottamat taideteokset:

"Joka niemen notkohon, saarelmaan
kodin tahtoisin ostattaa."


Ei tullut kiinteistönvälittäjää veljestä siltikään.

"Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
On puhdas niin kuin vanki helmikuisten haamujen."


Onko se sitten puhdas vai tosi puhdas?

"Albarotsi joka lepäämättä liitää,
se sinun nielusi on juuri kukaties..."


Jep, miettikää miltä albarotsi näyttäisi. Olisiko se siis rotsin mallinen albakankaasta ommeltu vaatekappale vai perinteisestä rotsimateriaalista tehty alba? Enkä tahdo tietää, miten nielu liittyy asiaan. Ei kuulosta enää edes vähän kirkkoon sopivalta meiningiltä.

Löytyykö teidän, sisarustenne tai jälkikasvunne tuotoksista uusia tulkintoja vanhoista sanoituksista tai muita lyyrisiä helmiä?

Share

Kommentit

Hanna R.

Varsinaiseen asiaan mulla ei ole mitään kommentoitavaa, mutta oli pakko tulla sanomaan, että ihana kuva :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä olen niin rytmitajuton, etten koskaan pysy oikeassa sävelessä ja sen lisäksi tykkään ihan huvin vuoksi laulaa väärillä sanoilla lauluja, joten meidän lapset on varmaan aivan huulet pyöreinä, kun tulee koulujen musiikkitunnit..."Ei äiti sitä kyllä noin laula..."

Meille on esikoisen kanssa muodostunut tässä aivan viime päivinä sellainen hauska juttu, että lauleskellaan muskarissa tai muualla kuultuja lauluja iloisena duettona: tyttö jatkaa siitä, mihin mä jään, sitten on taas mun vuoro. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.