Ladataan...

 

Satunnaiset hölmöilyt ovat elämässä kaikista hauskimpia. Ne ovat parhaassa tapauksessa ilmaisia, täynnä itseironiaa ja tuottavat myös muille hyvää mieltä tai vähintään pientä hämmennystä. Jälkikäteen niistä jäävät mieleen hyvät muistot ja tarinat sekä tunne siitä, että elämää on ihanaa elää.

 

Vietin uuden vuoden ystävän kanssa lempipizzeriassamme urheiluvaatteet ja kumisaappaat päällä. Korkkasimme paikassa alkoholittoman skumpan juhlapäivän kunniaksi. Samassa asussa jatkoimme karaokebaariin. Välillä hävetti, mutta lopulta tilanteen hauskuus vei voiton.

 

 

Tammikuussa matkasimme erään ystäväni kanssa Turkuun juhannusvaatteissa. Oli kukkaseppeleet hiuksissa, pitkät helmat ja kukkakuosia. Ihmisiä ihmetytti ja ihastutti. Meitä lähinnä nauratti. Kun Suomen talvi on kylmä, ankea ja pimeä, värikkäät kukkakuosit näyttivät piristävältä taideteokselta harmaata kangasta vasten. 

 

Osallistuin myös kerran lyhyellä varoitusajalla luennolle, mikä huipentui lopuksi afrikkalaiseen rumpujen soittoon ja tanssiin. Yleisöä pyydettiin tietysti nousemaan ylös ja osallistumaan – Mama Africa näytti edessä mallia. Hetkessä ryhmä aikuisia ihmisiä heilutteli lanteitaan ja käsiään iloisesti nauraen rumpubiittien tahdissa. Keskellä tavallista arkipäivää, tietenkin. 

 

Ja tätä tarinoiden listaa voisi jatkaa äärettömiin...

 

 

Meillä ihmisillä on tapana altistaa itsemme ja toisemme häpeän tunteelle ja irrottelulle ainoastaan, kun kyseessä ovat polttarit tai jokin muu suuri juhlapäivä. Silloin on hyväksyttävää käyttää kreisejä peruukkeja ja laulaa kaduilla suomi-iskelmiä. Mutta lopuksi sellaisia juhlapäiviä tulee elämässä liian harvoin.

 

Kehotan jokaista ihmistä juhlimaan enemmän ja heittäytymään mukaan hassuihin juttuihin hassujen ihmisten kanssa. Se on niin ihanaa, niin noloa, niin hauskaa. 

 

Unelmieni maailmassa jo peruskouluissa opetettaisiin myös aitoa hauskanpitoa, pelleilyä, huonoja vitsejä ja komiikkaa. Sellaista, missä ei naureta vain toisten ihmisten kustannuksella vaan eniten ihan omalla. Kun maailma itsessään sisältää paljon pahaa, pitäisi elämisen vastapainoksi tarjota tunnetta siitä, ettei kaikki ehkä olekaan niin vakavaa – et ainakaan sinä itse. 

 

KUVAT © by Vice / Photography Daniel Gebhart de Koekkoek / Model Sabrina Reiter / Via Vice
Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Oivalsin jotakin blogini sisällöstä: se on tulvillaan naiskauneutta. 

 

Ei se ole huonompi asia sinänsä, mutta kauneus yltää myös muualle. Kaikkialle. Tästä lähtien tahdon tänne muutakin  – ihmiskauneutta, maailmankauneutta, elämän väriä, kaikenkauneutta. 

 

Ja sitä mieskauneutta.

 

Voi, miten heikkona olen mustavalkoisiin kuviin, joissa ihmiset pukeutuvat huolettoman tyylikkäästi! Aloitetaan pieni muutoksen vallankumous mieskauneudesta, tarkemmin sanottuna Ebon Moss-Bachrachista. 

 

 

Eräs ihminen sanoi kerran pienessä täpötäydessä autossa, että kaikki ihmiset ovat kauniita. Tuolloin kommentti hätkähdytti, sillä se tuli suoraan sydämestä. Muistan sen herättämän herkän hiljaisuuden ihmisten keskuudessa. Tuo yksinkertainen lause iskostui täysin omaan mieleeni ja kaivertui nätisti sydämeeni. 

 

Suuri kiitos tälle henkilölle. 

 

Ihan kuin näkisin maailman entistäkin paremmin. Sellaisena kuin olen sen tahtonut nähdä, mutten ole osannut. Tai uskaltanut.

 

 

Kauneus ei katso sukupuolta, nenän kaarta, ikää tai ihonsävyä. 

 

Kuulostan kai ex-päihderiippuvaiselta valaistuneelta joogilta, sellaiselta, joka on juuri palannut Intiasta.

 

Tosi asiassa näkemykseni kauneuden suhteen on avartunut entisestään. Osuutta herkistyneeseen mielentilaani on myös Tom Fordin A Single Manilla (surumielinen ja haikean kaunis voguemainen elokuva, jossa miehet ovat sensuelleja, herkkiä ja kauniita).

 

Kauneus, se vain on kaikessa ja kaikissa, kun katsoo tarkemmin. Tai oikeastaan juuri silloin, kun on kaikkea muuta kuin tarkka – ja haalentaa kauneuden vahvaksi piirrettyjä ääriviivoja ja katsoo kokonaisuutta uudestaan. 

 

KUVAT / Yelena Yemchuk for Vogue Hommes International / Fall Winter 2012
Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Puhumme paljon eläkesäästämisestä, mutta hyvä vanhuus tarvitsee muutakin kuin turvallisen ja riittävän eläkkeen. Parhaat opit onneen saa suoraan vanhemmilta ihmisiltä  – yllättäen ne ovat hyvin yksinkertaisia ja kliseisiä. Omat pohdintoni perustuvat aikaan, jonka olen viettänyt vanhempien ihmisten parissa. 

 

A) Perhe ja läheiset ihmiset ovat kuin oma pieni kuningaskunta. Se tarvitsee kaikkia jäseniä toimiakseen ja kestääkseen niin myötä- kuin vastoinkäymiset. Surkein näky vanhainkodissa on se äkäinen vanhus, jota kukaan ei kaipaa. Toisilla riittää vierailijoita useammallekin. 

 

B) Pidetään ystävistä kiinni. Varsinkin hyvistä. Ystäviä tarvitsee aina, vanhanakin. Toivon kovasti, että minulla olisi vanhana vesijuoksukaveri, jonka kanssa puhkua ja pulista uima-altaassa aamukuudelta. 

 

 

C) Kasvatetaan itsetuntoa ja rakkautta. Painotan sanaa kasvatus, sillä jokainen tietää, että se ei ole helppoa – olivat kyseessä sitten kasvit, lapset tai lihasmassa. Mitä syvemmin rakastaa itseään, sitä mainiommat naururypyt vanhempana. Hyvällä itsetunnolla ja rakkaudella varustettu ihminen harvemmin katkeroituu tai on tyytymätön elämäänsä. 

 

D) On olemassa ihmisiä, jotka näkevät kaduilla vain koirankakat. Toiset näkevät kukkivat pusikot ja marjapensaat. Kolmannet näkevät taivaan pilvineen ja valoineen. Se, mitä itse tahtoo nähdä, ei riipu pelkästään selän kunnosta. 

 

 

E) Harrastetaan ja kokeillaan uusia asioita. Passivoituminen tekee ihmisistä flegmaattisia, varsinkin meistä rauhallisen temperamentin omaavista suomalaisista. Mitä monipuolisempia virikkeitä elämästä löytyy, sitä virkeämpi ja terävämpi mieli.

 

F) Jos olemme elämäämme tyytyväisiä nyt ja olisimme vähemmästäkin, todennäköisesti vanhuuskaan ei näytä hassummalta. 

 

Kuvat Ateenan matkalta. Reissussa mukana ollut mummu on opettanut paljon vain olemalla oma itsensä. Onnea on varmasti sekin, että on lapsenlapsi, joka vie ulkomaanmatkalle vaikka muisti jo vähän reistaisi ja kielitaito ontuisi. 

Share
Ladataan...

Pages