ei äidinkieltä rakkaampaa

Ladataan...

Kirjoittamisen opintojen myötä olen oppinut rakastamaan omaa kieltäni. Päivittäin kiinnitän tarkempaa huomiota suomen kielen erilaisiin sanoihin ja lauseisiin, ja siihen, miltä ne ylipäätään kuulostavat. Katsellessani ympärilleni kuuntelen turistin mielenkiinnolla kummallisen ihastuttavaa kieltämme ja pohdiskelen sitä itsekseni.

Maistelen suussani sanaa rakkaus - miten kammottavalta se tuntuu kielen päällä, mutta kuinka totinen, vakuuttava ja rehellinen se suomeksi sanottuna on. 

Hymyilen sanoille pusu ja hali - kaikista hellyyttävin ja mieltä lämmittävin kaksikko!

Kun oikein suututtaa, perkeleen mutiseminen, ärrän painottaminen ja hampaiden kiristely samaan aikaan auttavat mukavasti.

Ja sitten joskus keksin harmonisia lorunletkautuksia sanoista lumo, elokuu, loitsu ja laulu

Ennen ajattelin, että suomen kieli on vain rumaa, kovaa ja tönkköä suun aukomista, jonka taitamisesta ei ole maailmalla paljoakaan hyötyä. Nyt se on paljastanut minulle kauniin ja herkän puolensa, ja sitä puolta on kiva tunnustella kuin silkkistä kangasta. Välillä suomenkieliset kappaleet saavat kieleni kuulostamaan mystiseltä haltijakieleltä. Kun olen reissussa, nautin siitä, että minulla on oma pieni salakieleni, jota ymmärtää vain viitisen miljoonaa ihmistä tässä maailmassa. 

Niin harvinaisen äidinkielen omaamisesta ei voi olla kuin ylpeä. 

Kuva: Marimekko (Kangas nimeltä Kuiskaus. Voisiko palalla tekstiiliä olla kauniimpaa nimeä?)

Share
Ladataan...

Kommentit

365 days of Vienna

Samaa mieltä, suomen kieli on ihana ja käytännöllinen kieli. Sillä saa luotua sekä hurjia sanahirviöitä, että tiiviisti kahteen sanaan upotettuja viisauksia.

Itse opiskelen ulkomailla ja kyllä sitä omaa äidinkieltään alkaa tulla ikävä, kun paikallisella kielellä ei pysty ilmaisemaan yhtä laajasti itseään, eivätkä kaikki hienon hienot sanonnat sovi käännettäviksi.

Klavvyminx - On totta, että vaikka kuinka hyvin osaisi toista kieltä, ihan joka asiaa ei pysty ilmaisemaan samalla tavalla kuin omalla äidinkielellään. Sitten kun tuppaa olemaan sellaisia sanoja, joita ei ole oikeastaan olemassa toisessa kielessä. Tästä tulikin mieleen, kun kysyin tapaamiltani italialaisilta, mikä on italiaksi krapula, ja vastaus oli, ettei italiassa ole koko sanaa/ilmaisua, koska heillä on tapana olla kuin ei darraa olisikaan. Että espressot nassuun ja elämä jatkuu. Itse vain naureskelin, että meillä on vaikka kuinka monta sanaa krapulalle.

365 days of Vienna

Hihih. Saksaksi krapulasta käytetään nimitystä der Kater joka tarkoittaa myös uros kissaa, että tiedä häntä mistä tällainen assosiaatio on syntynyt!

Hah! Aivan mainiota. Mä taidankin opetella käyttämään tota sanaa. Darra der Kater. 

Salla / kompastelua.blogspot.com (Ei varmistettu)

"Kirjoittamisen opintojen myötä olen alkanut rakastamaan omaa kieltäni."

Tämä lause nauratti, koska Kotus: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2928

Salla: Voi plääh, nyt on pakko päteä asiaa sillä, että opiskelen pääasiassa luovaa kirjoittamista. Harrastusmielessä, kansanopistossa. Siellä ei pilkkupiste-sääntöjä käydä sen kummemmin läpi. Mutta kiitos vain huomautuksesta. 

Kommentoi

Ladataan...