Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Ladataan...
Inahdus

Järkyttävä kirja. Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka (Tammi 2011) kuuluu niihin teoksiin, jolle olisin toivonut enemmän julkisuutta ja naistenlehtien haastiksia - hänellä kun on oikeasti Asiaa. Tai ehkä juttuja on ollut ilman, että huomasin, kirjankin keksin blogeista. Teos kertoo päiväkirjamuodossa Pihlajaniemen ja hänen miehensä adoptioprosessista, joka venyi lopulta viiden vuoden pituiseksi ennen kuin oma ihana tyttö saatiin Kiinasta kotiin. Tätä ennen oli käyty vaikea ja pitkä hedelmöityshoitokuvio läpi: hienointa teoksessa on rehellisyyden lisäksi adptioäidiksi kasvun kuvaus. Se on nimittäin ihan omanlaisensa prosessi, josta valitettavasti daijut tutut ja läheiset eivät ymmärrä mitään, mikä ei estä heitä laukomasta kaikkia mahdollisia idioottimaisuuksia päin Pihlajaniemen pläsiä. Suututtaa. Mikä äitiydessä ja lapsettomuudessa tai lapsen saamisessa aiheuttaa sen, että fiksutkin ihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida omia loukkaavia mielipiteitään päin naamaa? Jos pitää adoptiota itsekkäänä ja turhana tekona ja on sitä mieltä, että ihan hyvin ihminen voi elää ilman lasta, kun sillä adoptiolapsella voi olla joku vammakin (toisin kuin biologisella siis, ilmeisesti) ja sen on parempi pysyä Kiinassa lastenkodissa, niin eikö tätä mielipidettä voi millään pitää omanaan? Luuleeko kommentoija, että Pihlajaniemi vastaisi: "Ai mutta tosiaan, kuule onpa hyvä, että mainitsit, nythän perummekin tämän jo monta vuotta kestäneen prosessin, koska totta - meidän elämähän on ihan kivaa ilman lastakin!" Voi ziisus. Nämä ulkomaailman suhtautumisesta kertovat osiot suututtavat. Kirjassa kuvataan myös kaunistelematta tunneaallokoita, hyviä ja huonoja hetkiä, joita ehtii tulla viiden vuoden aikana, kun lasta ei kuulu eikä myöskään mitään tietoa siitä, milloin hän tulee, jos tulee. Mukaan mahtuu rumiakin ajatuksia - kiitos siitä. Selväksi käy sekin positiivinen totuus, että adoptioon kasvetaan: adoptoivia ei tarvitse sääliä, sillä kun suru biologisesta lapsettomuudesta on käyty läpi, muu kuin adoptio ei tunnu enää vaihtoehdolta. Pihlajaniemi uskoo, että he saavat juuri sen lapsen, joka heille on tarkoitettu: "En osaa ajatella, että meidän perheeseemme tulisi lapsi muuten kuin adoption kautta. Juuri näinhän sen piti käydä, hyvänen aika, miksemme sitä jo aikaisemmin tajunneet! Joskus pintaan häivähtää suru kaiken ennakoidun pettämisestä, mutta sekin peittyy ilon alle. Nämä kirkkaat hetket ovat hyviä, ne pitää muistaa." Tämän faktan lisäksi Pihlajaniemi toivoo, että ihmiset eivät tekisi eroa "omien" ja adoptoitujen lasten välillä ainakaan adoptoivien kuullen, vaikka niin ajattelisikin. Sen sijaan hän toivoisi, että puhutaan biologisista ja adoptiolapsista - omia ne ovat kaikki. Tämän todistaa sekin, että lapsen lopulta tullessa ajatukset ja epävarmuudet ovat ihan samoja kuin monilla synnyttäneillä: kuka hän on, miten häntä hoidetaan, mitä lapsi nyt itkee, mitä sille tehdään? Pihlajaniemi ei kaunistele adoptiota eikä syyttele biologisen lapsen saaneita - hän kertoo mielestäni rehdisti ja koskettavasti oman tarinansa faktoineen ja tunteineen. Suosittelen ehdottomasti kaikille adoptiota harkitseville, heidän läheisilleen ja niille, joita aihe kiinnostaa ihan yleissivistyksen takia. Jos jotain kirjasta oivalsi niin sen, ettei vanhemmuutta voi mitata sillä, miten lapsi perheeseen saadaan. Kirja järkytti, suututti, nauratti ja itketti - ja onneksi siinä on onnellinen loppu. :) Pihlajaniemen blogi löytyy täältä: http://adoptiomatka.blogspot.com/ ja siellä on myös pitkä lista blogeja ja juttuja, joissa kirjaa on käsitelty.

Share
Ladataan...

Kommentit

Susa Järjellä ja tunteella (Ei varmistettu)

Adoptiomatka on tosiaan ihan älyttömän tärkeä kirja lukea kaikkien, olipa lapsia tai ei! Tälle soisi paljon netti/medianäkyvyyttä kyllä.

Pitää vielä perään testata, onnistuiko rekisteröitymiseni tänne Lilyyn :)

Inahdus

onnistui hyvin! ;) ja sun arvio oli tosi hyvä (suosittelen lukemaan!), kirja on saanut hienosti bloginäkyvyyttä. Blogeistakin syntyy nykyään hyviä ja tärkeitä kirjoja. Tämä oli kyllä koskettavimpia kirjoja aikoihin, toivon, että se löytää lukijansa, vaikka Pihlajaniemi ei (ymmärrettävistä syistä) kirjoittanut sitä päästäkseen julkkikseksi. ;) tai bb-taloon.

Salamatkustaja

Ina, kiitos vinkistä, mä haluankin lukea tämän kirjan nyt ihan heti. En ollut kuullut tästä aikaisemmin...

Inahdus

no sepä se! pihlajaniemi on tosin toimittaja eikä ehkä haluakaan julkisuutta henk koht aiheen takia, mutta kirjasta olisi musta voinut olla enemmän juttua ihan vain aiheen kautta ilman haastiksiakin. tämä on onnistuttu muuttamaan blogista yllättävän hyvin kirjaksi, ei ole nimittäin ihan helppo formaatin muutos. siksi en jäkättänyt pienestä toistosta tms - tämä on päiväkirja ja sellaisena musta aito ja vilpitön.

Jenni K-blogista (Ei varmistettu)

En ole lukenut tätä ainakan vielä, koska en nyt halua lukea tuosta aiheesta. Adoptiomatka-blogia olen kuitenkin seuraillut ja kauan ja jo siitä voi päätellä, että tämä on hyvä ja erityisesti tärkeä kirja. Ja on sen joku löytänytkin: ainakin heti kirjan ilmestyttyä sillä oli huikean pitkät varausjonot HelMet-kannassa! Hyvä!

Inahdus

itse asiassa kirja perustuu blogiin kai aika pitkälti, joten jos blogia on seurannut, niin kirja voi olla toistoakin. mutta aihe on aika rankka, kevyt kirja tämä ei ole eikä sovi kyllä kaikkiin fiiliksiin ja tilanteisiin.

Kommentoi

Ladataan...