Ihana Helmi Kekkonen ja täydellinen syyskirja

Piti kirjoittaa jo ajat sitten enemmänkin ihanan Helmin uutuusromaanista Valinta (Avain 2011), mutta tehdään se nyt tässä aikaamme sopivassa sähkösanomamuodossa toistaiseksi. Ihastuin Helmin Kotiin-esikoisnovellikokoelmaan ennen kuin tunsin Helmiä työn kautta. Nyt kun tunnen, olen tietenkin jäävi sanomaan paljon mitään, koska Helmi on niin ihana. ;) Hän on kaikkien runotyttöjen aatelia ja sitä paitsi kirjailija mun makuun: hän kirjoittaa haikeista asioista kauniilla,
hiotuilla lauseilla. Avaudun Valinnasta varmaan vielä pidemmin, mutta tässä mun uudessa
yksisormiformaatissa sanotaan näin: Valinta kertoo yhden perheen salaisuuksista ja suhteista ja on täydellinen syyskirja: kaunis, viisas ja tuumaileva. Mielestäni kieli on tässä se Juttu. Erityispisteitä
annan kirjan loistavasta aloituksesta ja etenkin lopetuslauseesta - harmittaa, ettei lopetuslausetta voi kertoa pilaamatta kaikkea, koska se nosti kylmät väreet ja tipan linssiin. Aloitus on seuraava: "Isä kuoli viime keväänä yllättäen, kaatui keskelle pihaa halkopino sylissään. Halot levisivät ja
kierivät pitkin hiekkaista maata, niin minä sen kuvittelen." Elämä, kuolema ja lokakuu - tässä on kaikki syyskirjan ainekset, kun kylmyys ja pimeys hiipivät salaa sieluun ja saa vajota ihanaan suomalaiskansalliseen kaamossynkkyyteen, ah! Ei kirja tosin niin synkkä ole, mainittakoon, että
äitini hurmaantui Valinnasta täysin ja piti sitä viisaana ja elämää nähneiden ihmisten kirjana -
näin voi siis ikämuuri ylittyä, vaikka kirjan päähenkilö on nuori nainen. Kirjallisuuden teho ei kysy ikää! ;) Helmi kirjoitti kirjan synnystä nettiin kuukauden jutun, suosittelen ainakin Helmi-
faniklubin jäsenille tai muuten vaan uteliaille:

http://www.avain.net/kuukauden-jutut/kuukauden-juttu.html

Jos joku pahastui tutun kirjailijan kehumisesta, niin suosittelen tapaamaan Helmin. Ymmärrätte. ;)