Ladataan...
Iris

Yhteistyössä Foodin.

Liimattuani viimeisenkin palan pienoismalliini uhosin jo Instagramin puolella rakentavani seuraavan taloni aivan jostain muusta kuin pahvista. Nyt tuo lupaus on käynyt toteen. En ole kuitenkaan rakentanut joulun kunniaksi perinteistä piparkakkutaloa, vaan suklaatalon ja tarkemmin vielä sanottuna raakasuklaatalon.

 

Loistava idea ei ole aivan omani, vaan Foodin järjesti meille ambassadoreille leikkimielisen kilpailun lähettämällä postitse paketin kaakaomassaa ja antamalla täysin vapaat kädet oman suklaatalon suunnitteluun ja toteutukseen. Lämpimänä ajatuksena jakaa niin meille kuin teille terveellisten herkkujen ilosanomaa.

Voitte varmaan arvata, että kuullessani tehtävästä olin aivan täpinöissäni. Äitinikin hiukan jo varoitteli, etten innostuisi liikaa ja rakentaisi valtavia pilvilinnoja. Vaikka talon rakennuksen sijaan haaveilin jo koko suklaakaupungista, järki minulla oli yhä kädessä. Tiesin, ettei suklaa ole rakennusmateriaalina minulle yhtä tuttua kuin pahvi tai betoni, mutta näiden tavoin se ei pelkällä tahdonvoimalla pystyssä pysy.

 

 

Halusin kuitenkin tehdä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa, jonka rakennukseen voisin innoittaa myös lukijoitani. Mielestäni suklaa maistuu parhaimmalta hyvässä seurassa kaakaon tai kahvin kanssa, jolloin yksikin suupala voi tuoda nautinnon. Suunnittelinkin siis pienen suklaatalon tuon kyseisen hetken ympärille. Suklaataloni voi kiinnittää kaakaokupin reunalle, josta sen voi poimia suoraan suuhunsa tai tiputtaa kookoskermavaahtohankien keskelle antaen vajota ja sulaa kuumaan juomaan, jolloin kaakao saa säväyksen täyteläisyyttä, kermaisuutta ja cayennepippurin lämpöä. Itse tiputan suklaani kaakaoon, mutta en anna sen tyystin sulaa maitoon, vaan lusikoin onnellisena suuhuni sulavia sattumia. Kaakaon ohella suklaatalot istuvat myös kahvikuppien laidoille ja suklaan sekä kermavaahdon avulla arkikahvi muuntautuukin juhlapyhien kunniakasi cafe moccaksi.

Lopulta sainkin aikaiseksi pienen suklaakylän, joka kohoaa valkoisia rinteitä ylös kohdaten pehmeät kumpareet ja lumipyryn. Vaikka ulkona maa on vielä musta tuovat kookoshiutaleet häivähdyksen valkoista ainakin joulun kattaukseen. Jotta sinunkin olisi helppoa koristaa joulupöytäsi suklaataloin voit lukea reseptin ja ladata piirtämäni talon kaavat oman blogini sivuilta.

Lisäksi, jos ihastut ideaan, käypä peukuttamassa suklaakylää myös Foodinin Facebookissa. Äänestysaikaa parhaan suklaatalon valintaan on 23.12 asti. 

 

 

Share

Ladataan...
Iris

Loman alkajaisiksi lähdin pikaiselle visiitille kotiin rentoutuakseni toden teolla helsinkiläisestä arjestani. Isäni tullessa minua bussipysäkille vastaan ja autoradion soittaessa kappaletta talven ihmemaasta ja mummon mökistä olisin itse voinut laulaa ”-- nyt kynttilöiden nään liekit jo sen, on äidin koti linna ihmemaan”, sillä kaartaessamme pimeälle pihamaalle kotimme tuikki lämpimänä tummaa metsää ja merta vasten ja ulko-oven avaus toi nenääni todellisen joulun tuoksun – kuusen ja vastaleivotut piparit.

Etenkin talvisaikaan kotimme sydän onkin tuo keittiö, jossa uuni puhkuu niin lämpöään kuin herkullista tuoksuaan.  Nautin ruuanlaitosta sen ollen minulle mitä parhain rentoutumiskeino ja niinpä olinkin suunnitellut hyödyntäväni äidin suurta keittiötä jouluisille suklaapuuhasteluilleni. Äitini ojensi kuitenkin nenäni eteen reseptin, jota halusin välittömästi kokeilla.

Aivan sattumalta hän oli törmännyt netissä Iltasanomien julkaisemaan Kiran ”Pehmoiset tahini-taatelikeksi” –reseptiin. Äitini oli selaillut reseptiä ja tuuminut sen sisältävän kaikkea minulle mieleistä - tahinia, kauraa, kanelia, kardemummaa ja taateleita. Aatoksissaan hän osuikin aivan oikeaan, eikä minulla ollut reseptiin mitään lisättävää taikka karsittavaa, vaan suorastaan jo odotin, että pääsisin leipomaan.

Leivonnan lopputuloskin täytti haltioituneet odotukseni ja pitelin kädessäni rapeakuorista, mutta mehevää kaurakesiä, jonka makupaletissa yhdistyi ihanasti taatelin makeus ja tahini suolaisuus. Valitettavasti tätä tekstiä kirjoittaessani tuo keksipellillinen on enää vain herkullinen muisto. Reseptin etu on kuitenkin sen yksinkertaisuus ja se, että sen ainekset voi hankkia ihan lähikaupasta ellei niitä löydyn etukäteen hankituista varastoista. Miksempä siis tekisi niitä jo pian uudelleen?

Ohjeen näihin kekseihin, sekä moniin muihin jouluherkkuihin löydät omilta sivuiltani www.cleanchoice.fi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Iris

Siirryin pois Lilyn alustalta kesän päätteeksi, kun sain omat, blogilla ja portfoliolla varustetut kotisivuni valmiiksi. Pääsyynä itsenäistymiselle olikin juuri nettiportfolion tarve, mutta kaipasin myös rauhallisempaa ympäristöä, jossa voisin julkaista hitaampaan tahtiin ajatuksella tuotettua sisältöä. Nimittäin jo kesällä ounastelin syksyllä alkavan koulun vievän taas suurimman osan ajastani ja valitettavasti arvio ei ole mennyt kovinkaan väärään.

Nautin kuitenkin suuresti blogaamisesta ja käännynkin sen pariin aina kun se vain on suinkin mahdollista. Juttua syntyy siis hitaampaan tahtiin, mutta se ei ole ollut este blogini kehittämiselle eteenpäin. Ilokseni pääsinkin mukaan Foodinin ambassador toimintaan eli eräänlaisiin ”pieniin hyvinvoinnin lähettiläisiin”. Haluatko kuulla lisää? Klikkaapa siis itsesi omille sivuilleni Clean Choice ja lue lisää . Foodinin ambassadorina olen pohtinut muun muassa keinoja syysväsymyksen selättämiseen, innostunut viherjauhekilpailusta ja saanut jaettavaksi alekoodin Foodinin herkulliseen verkkokauppaan.

 

Käyn aina silloin tällöin muistuttelemassa olemassa olostani, mutta poikkea sinäkin välillä visiitile.

Kullaan!

Share
Ladataan...

Pages