Ladataan...

Minä olen jo jonkin aikaa haaveillut uudesta alusta. Uusissa aluissa on aina jotain lohdullista ja turvallista. Puhdas pöytä. Mitä se sitten tarkoittaa? No sitä, että laitan kokonaan uuden blogin pystyyn. Tämä jää tänne ihmisten luettavaksi, mutta minä siirryn kirjoittelemaan uuteen blogiin. Tämä blogi alkoi tuntua kaukaiselta jo kuukausia sitten. Asetin ehkä tänne tietynlaisen tyyliin, josta on nyt älyttömän vaikea lähteä poikkeamaan. Kirjoitin paljon vaikeista asioista, avasin isoja juttuja julkisesti ja sen sellaista. Kaipaan kevyempää kirjoitettavaa. Haluan kirjoittaa hiuksista ja meikeistä, kirjoista, leffoista, mielipiteistä ja tietty toki välillä niistä isoistakin asioista.

Toivon, että löydän teidät myös uuden blogini puolelta. Ehdottomasti haluan jatkaa lilyn puolella! Tätä on niin simppeli käyttää. 

No joo, en jaksa jaaritella. Toivottavasti nähdään TÄÄLLÄ!

Kiitos kauheasti kaikesta tuesta mitä sain täällä. Ootte ihania. 

P.S. Snäpissä oon aktiivinen koko ajan, lisäilkää ja tulkaa sanomaan moi: @ssannamari

Share
Ladataan...

Ladataan...

7.12.2015 kello 23:54. Mulla nousee kyyneleet silmiin. Vielä muutama minuutti ja sitten se päivä on vihdoin täällä.Vuosi siitä kun viimeksi satutin itseäni. 23:57 Olen täynnä tunteita, positiivisia ja helpottuneita. Olen loputtoman ylpeä itsestäni. 11 vuotta kamppailin ja nyt olen tässä. Vihdoin. 

Ja kun kello löi 00:00 minä purskahdin itkemään.

Se päivä on nyt täällä. Minä selvisin.

Impossible. Minä en uskonut koskaan, että taisteluni itsetuhoisuuden kanssa loppuisi. Luulin, että minut oli tuomittu vihaamaan itseäni, satuttamaan itseäni, mutta ei. Minä selvisin. Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tämä taistelu on taisteltu. Se on nyt ohi. 

En ole koskaan ollut näin ylpeä itsestäni, en koskaan. Minä olen mahtava. Minä saavutin jotain mieletöntä. Kukaan ei voi viedä tätä minulta.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukenani. Ilman teitä en olisi tässä. Kiitos itselleni, kun jaksoin nousta seisomaan joka ikinen kerta. Kiitos itselleni, kun en luovuttanut ja pysyin vahvana. 

Tähän päivään toivoon itselleni lämpöä, rakkautta ja onnellisuutta. Toivon samoja asioita myös kaikille teille. Tänään aion olla onnellinen.

Rakkaudella,
Sanna-Mari

Share

Ladataan...
Isn't it too dreamy?

Blogiani lukeneet tietävät paljon menneisyydestäni. Te tiedätte minusta hyvin kipeitä ja vaikeita asioita, mutta nyt haluan kertoa teille jotain ihanaa. Minulla on nimittäin tulossa todella merkittävä vuosipäivä 8.12.

Haluan kirjoittaa tästä jo vähän etukäteen. Haluan ensin kertoa, miksi 8.12. on niin merkittävä ja upea päivä minulle. 8. päivä joulukuuta voin sanoa saavuttaneeni jotain, jonka merkitystä on minulle lähestulkoon mahdotonta mitata. En ole ollut näin ylpeä itsestäni vuosiin. En koe saavuttaneeni koskaan mitään tätä suurempaa. 
8.12. minä olen ollut VUODEN kuivilla viiltelystä. VUODEN! Olen tästä äärimmäisen onnellinen. Satutin itseäni 11 vuotta ja nyt voin sanoa, että se kaikki on takanani. En väitä, ettenkö olisi halunnut viimeisen vuoden aikana satuttaa itseäni kertaakaan. Se tässä onkin niin mahtavaa. Minä olen vuoden ajan taistellut sitä vastaan ja se on koko ajan helpompaa ja helpompaa. 

“I have no regrets in my life. I think that everything happens to you for a reason. The hard times that you go through build character, making you a much stronger person.”

Minulla on 8.12. tulossa erillinen postaus asiasta, mutta halusin kirjoittaa tästä jo nyt. Kirjoitan suurimmaksi osaksi surullisia asioita tänne, mutta nyt minulla on edessäni jotain käsittämättömän onnellista ja ihanaa. Ymmärrän, etteivät kaikki teistä näe tätä isona asiana, mutta minulle jokainen viikko kuivilla on ollut saavutus.
Pisin aika kuivilla ennen tätä oli 4 kuukautta, mutta silloin minun saavutukseni poljettiin maahan. Tarkkoja sanoja en muista, mutta minulle sanottiin, ettei neljä kuukautta ole mikään saavutus. "Sama ku olisit ollu purematta kynsiä sen neljä kuukautta". 

Tuolla ei ole enää merkitystä. Minä olen ollut 8.12. VUODEN viiltelemättä. Kokonaisen vuoden. Ja kyllä, minua itkettää. Minulle tuo päivä tulee olemaan yksi isoimpia päiviä elämässäni. Kukaan ei voi polkea minua alas, ei kukaan. Minä olen pian saavuttanut jotain niin mahtavaa, ettei kukaan voi viedä minulta sitä onnea.

Muutama tuttuni aikoikin iloita kanssani tätä asiaa sitten 8.12. ja siitä olen kovin kiitollinen. Kiitos teille, jotka ymmärrätte tämän tärkeyden. Kiitos teille, jotka kannustatte minua eteenpäin. Kiitos.

8. päivä kirjoittelen sitten päivän todelliset fiilikset, juon lasin kuohuviiniä ja hymyilen.

- Sanna-Mari

 

Share

Pages