Ladataan...
Isyyspakkaus

Myrskyisä juhannusaatto vaihtui aurinkoiseksi juhannuspäiväksi, ja pääsimme viettämään juhannusjuhliamme kavereiden uudella terassilla mitä mainioimmassa säässä. 

Juhlien oli tosin tarkoitus olla jo juhannusaattona, mutta koska meteorologit lupailivat aatonaattona aika karmeaa säätä, juhlat päätettiin siirtää suosiolla päivällä eteenpäin. Juhlien siirtäminen sopi kaikille, ja se oli hyvä päätös.

Saimme siis röhnöttää koko juhannusaaton kotisohvalla, pitää leffapäivän popcorneineen ja latailla akkuja. Taisin ollakin kunnon levon tarpeessa, sillä nukahdin sohvalle jo yhdeksän jälkeen, siirryin sänkyyn jatkamaan uniani ja heräsin juhannuspäivään liki 13 tunnin unien jälkeen.

Juhannuspäivän juhlat vietettiin Rouvan vauvakerhoksi kutsutun kaveriporukan kanssa. Vauvakerhoon kuuluu neljä tuttavaperhettä, jotka sattuivat saamaan nyt 2-vuotiaat lapsensa vai muutaman kuukauden sisällä toisistaan ja ovat tapailleet ruokapöydän ympärillä säännöllisesti jo kahden vuoden ajan.

Nämä juhlat olivat Suolaa ja hunajaa -Jonnan kotona, ja mukana oli myös Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikka perheineen. Riikka ehti saada tänä keväänä jo lisää perheenlisäystä, ja sitä tulikin kaksin kappalein. Kerhon neljäs jäsen, 52 Weeks of Deliciousness -Anne ei valitettavasti päässyt perheineen mukaan juhliin, sillä he olivat viettämässä juhannusta muualla.

Jonna laittoi miehensä kanssa pöydän täyteen herkkuja: grillattuja ribsejä ja kanaa, chimichurria, dukkah-maustettuja porkkanoita, keitettyjä ja grillattuja perunoita...

...ja aivan ihanaa maissisalaattia, joka oli tehty grillatuista maisseista, kirsikkatomaateista, sipulista, korianterista ja fetajuustosta.

Samalla ihastelimme tietysti Jonnan itse tekemää uutta terassia, joka valmistui juuri juhannukseksi. Terassilla oli jopa lautojen läpi maahan asti ulottuva hiekkalaatikko!

Vaan olipas mukava syödä grillattua ruokaa. Emme ole itse ehtineet grillaamaan koko kesänä, sillä mökillämme ruoanlaitto-olosuhteet ovat toistaiseksi kovin huonot.

Makkaraa voisimme toki paistaa, mutta vaikkapa astioiden peseminen ei onnistu ennen kuin saamme lämminvesivaraajan taas käyttöön. Myös kaikki mökkilautasemme ja -aterimemme ovat vielä laatikoissa suojassa remonttipölyltä.

Ribsit olivat suuri hitti. Tyttökin vetäisi kolme.

Jälkiruoaksi Jonna oli tehnyt mansikka-raparperi-pokekakun. Siis minkä? Kakun johon on tökitty (poke) reikiä, joihin on valutettu raparperihilloa.

Tyytyväinen ilme paljastaa, kuka sai aloittaa.

Hauskaa iltaa olisi ollut kiva jatkaa pidempäänkin, mutta lasten kanssa oli parempi aloittaa iltapäivällä ja lähteä ajoissa kotiin. Nukkumaan meno venähti kyllä yli tunnin pidempään kuin normaalisti, mutta hienosti pienet jaksoivat, kun oli näin kivaa ohjelmaa.

Kiitos vielä Jonnalle ja perheelle juhlien järjestämisestä, oli erittäin hauskaa ja kovin hyvää! Ehkäpä vielä tänä kesänä saamme oman mökkimme sellaiseen kuntoon, että voimme järjestää siellä omat kesäjuhlamme.

Juhannusviikonloppu jatkui maalaushommien parissa mökillä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, meillä on vaaleanpunainen vintti!

Mökkiremontti on todella (viimein) edennyt siihen vaiheeseen, että pääsen maalaaman sen sisätiloja.

Ulkomaalaukset on siirretty suosiolla ensi vuoteen, sillä maalaukset olisi pitänyt tehdä jo aiemmin keväällä, ennen kuin kaikki kasvit kasvavat mökin seinustoille. Toimenpidelupa värin vaihtamiselle on kuitenkin saatu puutarhayhdistykseltä, ja ostin jo koemaalipurkin, jotta näemme, miltä suunnittelemamme sävy Vanamo todella näyttää mökin seinillä. Vaaleanpunainen kun saattaa helposti näyttää liian räikeältä, on parasta kokeilla ensin pienemmälle alueelle.

Ja vinttihän on siis todella nyt myös vaaleanpunainen. Harkitsimme ensin ihan valkoista maalipintaa, mutta sitten ajatus vaaleanpunaisesta alkoi tuntua hauskalta. Lapset voivat sitten isona muistella, miten he loikoilivat mökin vaaleanpunaisella vintillä lukien Aku Ankan taskukirjoja. Niitä meillä on muuten kaksi pahvilaatikollista anoppilassa, johon ne vietiin joskus putkiremontin alta.

Maalasin vintin paneelit ensin Uulan Into-pohjamaalilla (sävyttämättömänä), ja pintamaali on Uulan Into-kalustemaalia. Sävy on Tikkurilan värikartan Thorvald Lindqvistin Perinnevärikartan sävy 163X, jonka kerrotaan olevan peräisin 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta. Sävyä oli vaikea saada toistumaan kuvissa oikein, ja kaikista lähinnä oikeaa sävyä se on mielestäni juurikin yllä olevassa kuvassa.

Into on vesiohenteinen öljymaali. En tiedä, miten se on edes mahdollista, mutta maali on hajuton ja se kuivuu muutamassa tunnissa. 

Päätin, että yksi kerros pintamaalia saa riittää. Kun katselin toisena päivänä maalausjälkeä, pohjamaali näkyi hieman joistain kohdista hieman läpi, mutta paikkailen maalipintaa myöhemmin. Pohjamaalin olisi voinut tietysti sävyttää samalla sävyllä, mutta käytän samaa pohjamaalia myös kaikkiin muihin seiniin ja kattoihin, joten en lähtenyt kantamaan mökille usempia erisävyisiä purkkeja. Niitä oli nyt jo kahdeksan ja maaleja yhteensä 20 litraa.

Sain myös maalausapua. Ihan oikean seinän maalaaminen ihan oikealla maalilla ja pensselillä oli merkittävä tapahtuma tytölle, ja hän oli kertonut tästä saavutuksesta päiväkodissakin.

Maali on samaa Uulan Into-pohjamaalia, ja tässä vaiheessa pintamaalin sävy oli vielä päättämättä. Mielessämme oli turkoosi, ja arvoimme Tikkurilan Caprin ja Tiffanyn välillä.

Seinien kuivuttua oli aika maalata alkovin ja vintin lattiat sekä Alkovin katto. Valitsimme lattiamaaliksi Uulan puolihimmeän puulattiamaalin ja sävyksi Uulan oman Usvan. Katto on maalattu sekin samalla Into-kalustemaalilla kuin vintin paneelit, ja sävy on Höyhen, joka on käytännössä puhtaan valkoinen.

Ja alkovihan on siis tehty yhdistämällä entisen kuivakäymälän ja vaatekomeron tila. Totesimme alkovista olevan enemmän hyötyä, sillä voimme hyvin käyttää yhdistyksen puuceetä, ja saamme tänne juuri mahtumaan kerrossängyn lapsille. Lattiarakenteet uusittiin samalla ja hieman kosteudesta kärsineet laudat vaihdettiin uusiin. Kattopanelointi on vanhaa, lattia ja seinäpaneelit ovat uudet.

Näissä kuvissa lattiat on maalattu vasta yhteen kertaan, mutta ehdin vetää niihin toisen maalikerroksen jo eilen. Maali kuivui päällemaalattavaksi parissa päivässä. Maalasin samalla myös alkovin seinät turkooseiksi, mutta kunnon kuvien puuttuessa palataan niihin toisella kerralla!

Enää on maalaamatta verannan lattia ja katto, tuvan katto, paneelit ja lattia sekä lattialistat. Onhan siinä vielä hommaa. Niin, ja tuvan lattiaan pitäisi jotenkin saada aikaiseksi nykyisenlainen ruutukuvio. Olemme pitäneet nykyisestä ruutulattiasta, mutta valitettavasti ruutuja ei ollut maalattu keittiön kalusteiden alle, ja kun ne purettiin pois, lattiassa on isot alueet, joita ei ole maalattu. Olen jo suunnitellut sellaista maalarinteippisysteemiä, mutta kerron siitäkin joskus toiste.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on kukkakimpuilla näköä ja kokoa, ja ne sisältävät vain Rouvan lempikukkia! Uskotko, jos kerron, että kimput ovat hänen itsensä sitomia? 

Ostin Rouvalle syntymäpäivälahjaksi kukkien sidontakurssin hänen lempikukkakaupassaan Inbloomissa (Uudenmaankatu 34). Inbloom on tunnettu niittykukkakimppuja muistuttavista rennoista ja runsaista kimpuistaan, mutta aivan näin runsasta kimppua emme ole aiemmin kotiimme liikkeestä kantaneet.

Inbloomin Hannimaija Savolainen valitsi kaupan valikoimasta kimppuun soveltuvat kukat Rouvan toiveiden mukaisesti. Olin kyllä ilmoittanut etukäteen, että kimppuun tulee ainakin valkoisia pioneja, mutta siihen valikoitui myös hennon vaaleanpunaisia ja persikkaisia sävyjä.

Kimpun sitominen ei suinkaan lähtenyt siitä, miten kukat laitetaan nippuun vaan miten kukat kannattaa leikata mahdollisimman taloudellisesti ja raaka-ainetta kunnioittaen. Kurssilla opeteltiin myös pitämään sidottavaa kimppua oikein, ettei sitä pitelevä käsi ala krampata.

Kimpun sitomisessa varret laitetaan samansuuntaisesti spiraaliin ja kukan hennot varret tuetaan tukevammilla vihreillä oksilla, jotka myös tekevät kimppuun volyymiä.

Rouva osoittautuikin varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi.

Hannimaija näytti vielä, miten kukkia voi siirrellä kimpussa paikasta toiseen spiraalimuodon ansiosta. Yksittäisiä kukkia voi myös käännellä ja vetää tulemaan paremmin esiin kimpusta ennen kuin kimppu sidotaan.

Kimppu reunustetaan pienillä vihreillä oksilla ja sidotaan tiukasti narulla.

Lopuksi varret leikataan terävällä veitsellä. Rouva sai tehdä tytöllekin tuliaisiksi pienen kimpun ja harjoitella sen varsien lyhentämistä. Pientä kimppua harjoiteltiin siksi, että pieni kimppu saattaa yllättäen olla isoa vaikeampi sitoa tasaiseksi.

Ja niin kimput olivat valmiit käärittäväksi silkkipaperiin ja pussitettavaksi sellofaaniin.

Kyllä tämän lastin kanssa kehtasi pyöräillä kotiin läpi Helsingin keskustan!

Vinkiksi siis sinullekin, kun on löydettävä lahja hänelle, jolla on jo kaikkea. Lahjan hintaa ei yleensä kerrota saajalle, joten älkää kertoko Rouvalle, että kurssin hinta (sis. kukkakimput) on kimppuun laitettavista kukista riippuen noin 130 euroa. Tämä lahjan saaja oli ainakin hyvin iloinen ja onnellinen!

Seuraavaksi päästään harjoittelemaan sidontaa oman puutarhan kukkasilla, ja itsekin olen nyt saanut kätevästi koulutuksen tässä sivussa!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Oliko tässä kesän paras puistopiknik? Ehdottomasti!

Kävin lauantaina toistamiseen Taste of Helsingissä, ja tällä kertaa mukana oli koko perhe sekä ystäväperheemme. Kävin alueella jo torstaina pikaisella lounaalla, mutta nyt otimme pitkän kaavan mukaan ja söimme suurin piirtein sen koko neljä tuntia klo 11 ja 15 välillä.

Tapahtuma on jokakesäinen traditiomme, ja nyt 6-vuotias tyttäremmekin on ollut mukana tapahtumassa joka vuonna. Hän on syntynyt ToH:in kanssa samana vuonna ja kasvanut sen mukana.

Poikammekin maisteli tänä vuonna useampia annoksia ja vaikutti pitävän kaikesta, mitä suuhunsa sai. Hyvä maistelija kasvaa siis täälläkin!

Tapahtuman henki ja tunnelma eivät ole kärsinyt lainkaan sijainnin vaihtumisesta. Alue lienee hieman tiiviimpi kuin aiempi sijainti lähempänä Musiikkitaloa, mutta hyvin tällekin alueelle mahduttiin. Sää oli mitä mainioin, varjossa tosin yllättävän viileää, mutta jonot ravintoloiden pisteille eivät olleet liian pitkät.

Ehdin maistaa jo muutaman annoksen torstaina, ja parhaimmat niistä maisteltiin nyt toistamiseen. Skyn poro oli hyvin maukas, ja toin sen nyt myös tytölle. Maistoimme samalla Skyn raudun ja kuningasravun.

Sky: Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€

Sky: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

Punajuuriliemen olisin itse jättänyt pois tai tarjoillut punajuuren toisessa muodossa, sillä ensimmäinen mielikuva oli, että poro uiskentelee verilammikossa, ja se mielikuva oli vaikea ravistaa pois. Maku oli toki erinomainen.

Rautu ja kuningasrapu oli raikas annos, joka sopi hyvin tähän alkuun.

Ragu tarjosi kokonaisuuden, joka oli selvästi eniten seurueemme makuun: söimme listalta jokaisen annoksen ja osan kahteen kertaan. Vohveli maa-artisokalla ja kirjolohenmädillä oli ihastuttava.

Ragu: MAA-ARTISOKKA 6€ - Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli

Karitsamakkaran ehdin syödä itse jo torstaina, ja se näytti maistuvan hyvin myös kaikille muille. Viiriäisenkoivet olivat puolestaan annos, joka sai tyttäreni kiljahtelemaan ilosta. Hän ihastui niihin kerran BasBasissa, ja loistavasti maistuivat myös nämä Ragun versiot.

Ragu: VIIRIÄINEN 8€ - Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia

Ragu: KARITSA 6€ - Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia

Kävin Fabrikissa juuri muutama viikko sitten ystäviemme kanssa, ja söin paikan päällä heidän ranskalaisen maalaispateensa ja anjou-kyyhkysensä, joten ToH:issa jätin annokset väliin. Minulla ei ole kuitenkaan mitään syytä epäillä annosten herkullisuutta. Ja Fabrikin tryffeliarancinit olivat niin täydelliset, että nyt oikeastaan harmittaa, etten ottanut toista.

Fabrik: Italialainen tryffelillä maustettu risotto pallo (v) 5€

Seurueemme pieni maistelija sammahti jo arancinin jälkeen ja veteli sikeitä pari tuntia.

Nollan sienivohveli oli yksi koko seurueemme suosikeista.

Nolla: RAPEA SIENIVOHVELI - Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€

Nollan parsaa ja sampea oli vieruskaverini lemppari, ja hän olisi syönyt sitä kuulemma ämpärillisen, mutta itselleni se jäi hieman vaisuksi.
 

Nolla: PARSAA JA SAMPEA - Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Aikuisten jatkaessa pääruokien parissa lapset siirtyivät jo jälkiruokiin.

Vanhan Porvoon jäätelötehtaan artesaanijäätelö olisi maistunut myös aikuisille, mutta keskityimme ravintoloiden tarjontaan.

Chapter on yksi niistä ravintoloista, joissa on pitänyt käydä pidempään, mutta vierailu on jäänyt tekemättä. Nyt maistoin kahta annosta, ja maistelua pitää selvästi jatkaa myös ravintolan puolella vaikkapa syksyn tullen.

Chapter: Selleriä & seljankukkaa (v) 5€

Chapter: Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€

Skyn kaskinauris oli raikas perushyvä annos, ja kuusenkerkkäpesto mukavan kirpsakkaa.
 

Sky: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€

Annoskateus vieruskaverin annosta kohtaan sai hakemaan tukholmalaisen Esperanton kanannahkalettusen, joka syötiin kuin taco. Annos oli varmasti yksi hauskimman näköisistä.

Esperanto: Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Tartareja oli tälläkin kertaa useampi, ja maistoimme niistä Olon ja Latvan versiot. En ole edelleekään suuri tartarin ystävä, mutta Latvan tartar maistui minulle todella hyvin, sillä liha oli reippahasti maustettu ja kapriksia oli riittävästi.
 

Olo Garden: Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€

Latva: Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€

Olo Gardenin eskimopuikko näytti erilaiselta kuin torstaina, mutta maku oli yhtä loistava. Torstaina tarjottu kuusipöly oli kuitenkin vaihtunut kuusenneulasiksi, mistä olin yllättynyt.

Olo Garden: Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Fabrikin kookostuulihattu oli yksinkertaisesti ihana. Ehkäpä paras näistä jälkiruoista.

Fabrik: Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nollan raparperijäätelö oli myös erittäin onnistunut annos, ja kokoakin sillä oli riittävästi!

Nolla: RAPARPERIJÄÄTELÖ - Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Kun vielä näiden perään otettiin yksi pallo Ragun metsämansikkajäätelöä, aloimme olla jo aika kylläisiä.
 

Ragu: METSÄMANSIKKA 5€ - Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää

Kylläpä oli taas kivaa ja hyvää, ja oli hauska nähdä, miten niin moni oli lähtenyt liikenteeseen myös lasten kanssa!

Kiitos jälleen Taste of Helsingille, ja nähdään taas ensi vuonna!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Seitsemäs Taste of Helsinki -ruokafestivaali starttasi eilen Töölönlahdella auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Ilma olikin lähes naurettavan upea, ja samaa on luvassa loppuviikoksi! Se on hienoa, sillä ToH on kärsinyt useampana vuonna rankoista sateista. 

Tapahtuma sijaitsee tänä vuonna parisataa metriä lähempänä Töölönlahtea kuin aiempina vuosina, sillä Musiikkitalon viereinen Kansalaistori on tällä hetkellä työmaata. Uusi sijainti on oikein toimiva, ja totesin, että kivetty alusta olisi mukava erityisesti, jos sattuisi satamaan.

Olemme tänäkin vuonna osallistumassa tapahtumaan perheeni kanssa varsinaisesti lauantain lounaskattauksessa, mutta kävin jo eilen ottamassa hieman esimakua ja tutustumassa alueeseen.

Lasiin laitettiin kaato amerikkalaista roséta Vindirektin baarissa.

Maistoin alkuun ravintola Nollan annoksen RAPEA SIENIVOHVELI Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€. Se oli kiva aloitus, vohveli todella ihastuttava rapea ja sieniä annoksen päällä runsaasti. Annosta ei tarjoiltu lautasella (huom. zero waste) vaan paperiservietin päällä, mikä oli ymmärrettävää mutta hieman sotkuista.

Hyvät makkarat ovat aina mieleeni, joten halusin maistaa Ragun makkara-annosta: KARITSA 6€ Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia. Maukasta ja konstailematonta.

Lapista asti tapahtumaan saapuneella Skyllä oli listalla Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€. (Olen kyllä aina luullut, että porot eivät ole villieläimiä vaan yksityistä omaisuutta.) Annos oli todella mehevä ja herkullinen ja poro mureaa.

Viimeisenä lämpimänä ruokana maistelin vielä Winon Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€. Savustetusta perunasta tehty vaahto oli yllättävää mutta todella hyvää. Annos oli muutenkin kiva ja mauiltaan runsas.

Jälkiruoan valinta oli vaikea, sillä kaikki näkemäni annokset näyttivät niin herkullisilta. Valitsi lopulta jälkkärin, joka kuulosti erikoisimmalta. Se oli Garden by Olon Ryppylimettiä ja kuusta 5 €.

Annos sisälsikin yllätyksekseni myös valkosuklaaparfait'n, joka tarjottiin jäätelöpuikon muodossa. Kuusi oli mukana annoksessa pölynä ja ryppylimetistä (=kafferilimetti) oli tehty geeliä. Todella makoisa annos, ja kuusipöly oli hauska kirpeän karvas lisä makealle jäädykkeelle.

Tänä vuonna ToH on luopunut "Markka"-poleteistaan, joilla ruoat maksettiin aiemmin. Nyt käytössä on sähköinen arvokortti, johon voi ladata lisää rahaa tapahtuma-alueella.

ToH 2018 ja uusi sijainti on nyt siis testattu ja hyväksi havaittu, ja tästä on hyvä jatkaa lauantaina. Alue lienee hieman kompaktimpi kuin aiempina vuosina, joten ilmojen suosiessa tunnelma voi käydä melko tiiviiksi. Emmeköhän silti mahdu paikalle rattainemme.

Taste of Helsinki 2018 on avoinna Töölönlahden puistossa su 17.6.2018 klo 17 saakka. Lounaskattaukset klo 11 - 15 (su 12 - 17) ja illalliskattaukset 17 - 22:30). Pääsyliput alkaen 16 €, alle 18-vuotiaat sisään maksutta. Annokset maksetaan erikseen Taste-maksukortilla. Lippuja myydään sekä paikan päällä että ennakkoon: seamchip.fi/tasteofhelsinki.

Palataan viikonloppuna asiaan!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppuna puutarhatöitä tehtiin vain lauantaina. Koska saimme silloin aikaiseksi aivan riittävästi, lähdin sunnuntaina mökkireissun sijaan tytön kanssa kahdestaan pyöräretkelle Seikkailupuisto Korkeeseen Mustikkamaalla.

Tytöltä puuttuu harmillisesti juuri pari ratkaisevaa senttiä, että hän pääsisi Mustikkamaan Korkeen latvaradoille, joten jouduimme edelleen tyytymään matalalla kulkeviin kantoratoihin, ja itse seurasin edelleen hupia vain sivusta.

Tyttö oli itse pahoillaan siitä, että pituusrajasta oltiin niin tiukkoja, mutta selitys oli ymmärrettävä: turvavaijerit kulkevat niin ylhäällä, että alle 120 cm pitkä ei yksinkertaisesti yletä niihin. Pettymys oli suuri siksikin, etä hän oli ymmärtänyt häntä lyhyempien päiväkotikavereiden puheista, että nämä olivat jo käyneet latvaradoilla.

Sittemmin kävi kyllä ilmi, että päiväkotikaverit eivät olleetkaan käyneet Mustikkamaan Korkeessa, vaan seikkailupuisto Huipussa Leppävaarassa, jossa kahdelle helpoimmalle radalle puiden latvoihin pääsee jo 100 cm:n pituisena.

Korkeessakin kerrottiin, että heidän Paloheinän seikkailupuistossaan kolme ensimmäistä latvarataa ovat junioriratoja, joihin riittää 110 cm:n pituus. Sinne siis seuraavalla kerralla!

Mutta hauskaahan tytöllä täälläkin oli! On silti harmillista juuri se parin sentin puuttuminen, kun rohkeutta olisi jo enemmänkin kuin pituutta. Samoista senteistä on kiinni pääsy kivempiin laitteisiin myös Lintsillä, mutta vaadittava pituus saattaa tulla täyteen vielä tämän kauden aikana.

Olisihan se isistäkin kiva päästä kokeilemaan näitä vaijeriliukuja. Sen verran hauskalta puuha näyttää ihan näin lähempänä maatakin, ja useiden metrien korkeudessa siinä olisi vielä oma jännityksensä lapsellekin. Tai olenhan minä itse asiassa kerran käynyt vastaavalla radalla sademetsässä Australiassa, mutta kotimaiset seikkailuradat on vielä korkkaamatta.

Hei hei joka tapauksessa Mustikkamaan kantoradoille, me siirrymme nyt latvoihin ensin toisessa puistossa ja myöhemmin myös Mustikkamaalla! Nähdään kuitenkin varmasti hieman toisella kokoonpanolla pian: seuraava pikkuseikkailijamme on varmasti valmis hyppäämään valjaisiin jo ensi kesänä!

Pages