Aikataulutettu arki

Isyyspakkaus

On kyllä mukavaa, kun viikkoihin on alkanut muodostua säännöllinen perusrytmi. Työaikamme ovat melko säännöllisiä, ja varsinkin minun viikkoni pyörivät pitkälti viikoittain samoihin aikoihin toistuvien palaverien ja yhden harrastusillan määrittelemässä tahdissa.

Kun työmatkaan käyttämäni julkisen liikenteen aikataulutkin alkavat jäädä mieleen, ajankäyttö on mahdollista optimoida niin, että tiedän lähes minuutin tarkkuudella, missä milloinkin on oltava.

Elämä ei taida olla koskaan tuntunut näin säännölliseltä. Ei myöskään näin aikataulutetulta.

Mutta säännöllinen rytmi on myös tehnyt elämästä helpompaa, kun ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa sen sumplimiseen, että kumpi vie ja kumpi tuo ja ehtiikö jonain päivänä tekemään jotain.

Rouva vie tytön hoitoon kahtena aamuna, kun minun pitää olla töissä aiemmin ja minä puolestani menen töihin hieman myöhemmin kolmena aamuna. Kun minulla on lapsen vientivuoro, saan nukkua seitsemään asti ja ehdin tehdä omat aamuhommani ennen kuin lapsi herää. Se tapahtuu aika tarkalleen 7:45. Sitten siinä on 45 minuuttia aikaa syödä puuro ja pukeutua ulkovaatteisiin.

Kun kotoa lähdetään päiväkodin suuntaan puoli yhdeksän maissa, ehdin töihin noin puoli kymmeneksi. Työpäivä kestää silloin noin puoli kuuteen, ja ehdin kotiin kuudeksi yhteiselle päivälliselle.

Kahtena päivänä viikossa roolit ovat toisin päin: herään kuudelta, käytän koiran ulkona ja yritän päästä lähtemään töihin puoli seitsemältä.

Yleensä olen töissä siinä seitsemän jälkeen, riippuen siitä, ehdinkö tiettyyn bussiin. Iltapäivällä puoli neljän maissa lähden hakemaan lasta päiväkodista. Kotona ollaan silloin puoli viiden jälkeen, ja ehdin toivottavasti laittaa ruoan ennen kuin Rouva palaa kotiin.

On tietysti joitain poikkeuksellisia päiviä, kun molempien on oltava jossain jo yhdeksään mennessä, ja näinä aamuina lapsikin viedään kahdeksaksi aamupalalle päiväkotiin. Vastaavasti joinain päivinä lapsen nouto onnistuu vasta puoli viiden maissa. Päätimmekin alkaa maksaa lokakuun alusta täyttä päivähoitomaksua, eli vaikka pyrimme edelleen pitämään lapsen hoitopäivän pituuden korkeintaan seitsemässä tunnissa, ei haittaa, vaikka se joinain päivinä olisikin kahdeksan tunnin mittainen.

Onneksi kollegat suhtautuvat ymmärtäväisesti siihen, että joinain aamuina tulen vähän myöhempään ja joinain päivinä palaverien pitää päättyä puoli neljään mennessä. Monella heistä on tietty myös pieniä lapsia ja vastaavat aikataulut.

Torstai on minun harrastuspäiväni. Menen suoraan töistä bänditreeneihin ja sen jälkeen käyn vielä kuntosalilla.  Kun kerran on poissa lähes koko illan, voi hyvin olla reissussa sen puolitoista tuntia pidempään. Rouvalla ei yhtä säännöllistä harrastusta ole, mutta hän käy monena iltana juoksemassa, kun minä laitan lasta nukkumaan.

Ainoa asia, mikä nyt on ratkaisematta, on omien juoksulenkkieni sijoittuminen arkeen. Kyllä, se on taas mielessä, kun polvikin tuntuu jo kestävän rasitusta. Valittavana on kaksi yhtä huonoa vaihtoehtoa: joko aamukuudelta sellaisena aamuna, kun minulla on lapsenvientivuoro, tai sitten iltaisin niihin aikoihin, kun lapsi on menossa nukkumaan. Aijai... Ilta voisi olla inhimillisempi. Ehkä jo tänään?

Share

Kommentit

Piipo79

Ooh, mä oon kade kun olette 45minutissa valmiita lähtöön. Meillä on niin säätöä että kuuden puoli seiskan herätyksillä olemme päiväkodissa (mikä on 200m päässä) vasta vähän vaille puoli yhdeksän. Mä en kyllä vieläkään tajua mihin se aika menee, mutta jotenkin se vaan liukuu sormien välistä.

Mums

Vau! Siis tuo 45 min! Minulla menee niin pitkään jo pelkkään lapsen pottailuun ja pukemiseen (puuro syödään hoitopaikassa, tai lastenhoitajan tultua meille, viikosta riippuen)! Ja jotenkin lapsi onnistuu joka ikinen kerta heräämään jo seitsemältä silloin kun on minun vuoroni viedä hänet hoitoon. Niinpä otan hänet mukaan suihkuun ja pukemaan, mikä toki tarkoittaa sitä että ne kestävät huomattavasti pidempään....

Yksi juttu jonka me teemme, mikä helpottaa harrastamista, on ruokailu vasta klo 20 illalla lapsen syödessä iltapuuroa. Lapsi saa oman päivällisensä ja minä pienen välipalan hoidosta tullessa klo 17 aikaan. Tämän jälkeen jompi kumpi ehtii käydä lenkillä, ja ehdin sen jälkeen vielä laittamaan ruokaa kahdeksaksi. Silloin kun oli vielä valoisaa ja lämmintä, lapsikin tuli välillä lenkille juoksurattaissa. Usein menimme molemmat suunnistamaan (vuorotellen, mutta ajoimme yhdessä suunnistuspaikkaan), lapsi ja hänelle päivällinen ja kuumaa vettä termarissa sen lämmittämiseen vesihauteessa oli mukana.

Olisi kyllä helpompaa jos se mieskin joskus kokkaisi....

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu, siihen 45 minuuttiin ei sitten mahdukaan mitään ylimääräistä, ja muutamana aamuna on syöty sen verran pitkään, että on tullut vähän turhan kiire. 

Taija (Ei varmistettu)

Onko teillä töissä peseytymismahdollisuutta, voisitko juosta töihin? Tai töistä kotiin? Meillä töissä monet tekee tuota, kun aika on muuten kortilla. Itse en siihen pystyisi, olen aivan liian mukavuudenhaluinen :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Uh, aika extremeä :) Kyllä se olisi teoriassa mahdollista, tosin mulla on tapana raahata läppäriä ja laukkua aina mukanani, joten se kone pitäisi silloin jäädä töihin. Mutta kyllä mä sitten myös käytän sen työmatka-ajan mielelläni johonkin tekemiseen, jota ei voisi juostessa tehdä: luen päivän lehden, kirjoitan ehkä jotain blogitekstiä tai vastaan kommenttiin. Tietysti pelaan myös vähän jotain peliä :)

Karina (Ei varmistettu)

Mä oon koukussa työmatkapyöräilyyn. Läppärikin menee suht mukavasti mukana repussa (sivulaukku on ollut ostoslistalla 3 vuotta mutten ikinä saa aikaiseksi..) ja vaihtovaatteet myös. Kun matkaa kertyy suuntaansa 14km, niin siinä on ihan mukava päivälenkki eikä muuta tarvikaan tehdä. Tänäänkin oli oikein mukava polkea tuolla pimeässä sumusssa - oikeasti! Kauhean raikasta hengittää :) Ja omina vientiaamuina voi heittää lapsen pyörällä myös (mä en kyllä sitä enää tee kun on kaksi) - meidän päiväkodissa saa myös jättää lapsen pyöränistuimen sinne, niin ei tartte kolistella tyhjän istuimen kanssa pitkää matkaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Milloin ja kuinka usein ehditte kaupassa käydä? Se kun tuntuu meillä olevan se suurin ongelma kun siihen menee aina ihan liian paljon aikaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Pikaiset pikkuostokset voi tehdä joko päiväkotimatkalla tai sitten illemmalla. Yleensä pari kertaa viikossa haen jotain maitoa, kaurahiutaleita tms. Lähimmät kaupat ovat viereisessä korttelissa, joten siihen ei mene juurikaan aikaa. Kauppahalliostokset tehdään yleensä lauantaisin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Haa, minäkin olin miettinyt, että milloin käytte kaupassa ja millä välineellä raahaatte ostokset kotiin. :) Meillä pyritään minimoimaan ruokaostoksiin käytetty aika tekemällä isot ostokset kerran viikossa. Viikon varrella täydennetään pikaostoksilla lähinnä maito- tai muiden tuoretuotteiden osalta. Kaksi kauppareissua viikossa yleensä riittää. Isoilla ostoksilla kasseja kertyy yleensä kolme, jotka kuljetetaan kotiin esimerkiksi lastenrattaissa (tilava kori oli ehdoton vaatimukseni).

Tasaraita

Me päätettiin kans lokakuun alussa maksaa lähes täyttä päivähoitomaksua ja lapsi voi nyt tilanteen vaatiessa olla hoidossa sen kahdeksan tuntia tai vähän ylikin. Pyrimme pitämään päivähoitopäivät niin lyhyinä kuin se suinkin on mahdollista. Huomasimme vaan hyvin nopeasti että tasaisin väliajoin tulee yllättäviä menoja eikä töistä pystykään aina lähtemään silloin kun oli tarkoitus mutta lapsi ei voi olla hoidossa yli 7h. Vaati joka kerta aina jotain erityisjärjestelyä kuten mummun ja papan apua lapsen haussa.

Meillä suuri apu on isovanhemmat jotka hoitavat lasta yhden päivän viikossa jolloin päiväkodista voi jäädä pois ja pääsee mummulaan leikkimään.

Arkea ja meidän vanhempien urheilun harrastamista on auttanut kaikista eniten kuntosalin lapsiparkki. Aivan mahtava paikka. En enää ikinä vaihtaisi salille jossa ei ole lapsiparkkia. Poika viihtyy lapsiparkissa loistavasti ja aina salin ohi mentäessä haluaisi sinne leikkimään. On kiva että pääsee itsekin tai pääsemme molemmat jopa yhtäaikaa arkisin treenaamaan kun lapsi on sen tunnin verran leikkimässä muiden lasten kanssa lapsiparkissa. Se on meidän pelastus. En tiedä saisimmeko muuten ikinä sovitettua aikatauluja niin että molemmat ehtisivät urheilla useita kertoja viikossa, tuskin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mäkin kirjoitin kerran jutun kuntosalin lapsiparkista. Voi sitä porua ja päivittelyn määrää, kun jo se nimi "parkki" on niin kamala :)

Joo, meillä se lapsiparkki ei ole nyt mitenkään ajankohtainen. Ihan hyvin siis toimii, että käydään eri aikoihin liikkumassa. Lapsiparkkia voi sitten kokeilla taas, kun tyttö on jo isompi. 

Mim (Ei varmistettu)

Hih, ei mulla muuta, mutta ekan kuvan totisena jonossa matkustelevat jöröttäjät alkoi naurattamaan. Ei ainakaan viereen uskaltais istua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä taas mietin että saakohan tällaista kuvaa julkaista netissä ilman ko. henkilöiden lupaa.... ?

tiippa (Ei varmistettu)

Ei saisi lain mukaan julkaista ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa tuollaista kuvaa, koska kuvan henkilöt (joiden kasvot näkyy) on helposti tunnistettavissa. Kaikilla on itsemääräämisoikeus siitä, mitä itsestä voi julkaista ja mitä ei.

Tommi K
Isyyspakkaus

Julkisella paikalla otetun kuvan saa julkaista ilman kohteiden erillistä lupaa, kunhan henkilöitä ei esitetä loukkaavassa yhteydessä. 

tiippa (Ei varmistettu)

http://www.tietosuoja.fi/uploads/qw2kuu7_1.pdf

Lain mukaan tunnistettavassa kuvassa olevalta henkilöltä pitää pyrkiä kysymään lupa julkaisuun itsemääräämisoikeusperiaatteen mukaan (ks. luku 7 Valokuva ja internet). Jos kuva tai konteksti on loukkaava, silloin kuvan julkaisua tulkitaan rikoslain näkökulmasta henkilötietolain sijasta (ks. kpl 8).

Tommi K
Isyyspakkaus

Saman dokumentin luvussa 5 sanotaan myös seuraavaa:

"Yksityisyyden suoja on yhtälailla voimassa myös julkisilla paikoilla. Toisaalta kuvien ottamisen kannalta julkinen paikka on antanut ja antaa valokuvaamiseen kotirauhan suojaamaa piiriä vapaammat mahdollisuudet.

Näiden arviointikriteereiden ohella on nostettava esille kuvan konteksti eli asiayhteys, joka on omiaan määrittämään kuvan mahdollista loukkaavuutta. Kuvan kytkeminen kielteiseen asiayhteyteen voi johtaa muutoin hyväksyttävänä pidettävän kuvan käytön muuttumiseen yksityisyyttä loukkaavaksi ja olla omiaan aiheuttamaan kuvan kohteelle vahinkoa ja kärsimystä."

Lainaan tähän vielä Journalistiliiton ohjeistuksen asiasta:

"Julkisella paikalla kuvaaminen on yleensä sallittua. Vaikka valokuvaajalla onkin kiistatta tekijänoikeus/lähioikeus julkisella paikalla otettuihin valokuviinsa, kuvan kohteilla voi olla yksityisyyden suojaa koskevan lainsäädännön nojalla oikeus rajoittaa kuvien julkaisemista.

Henkilöä esittävää valokuvaa ei saa julkaista henkilön kunniaa tai yksityisyyttä loukkaavalla tavalla. Julkisellakin paikalla otettujen kuvien julkaisemisessa on otettava huomioon kuvatun henkilön yksityisyyden suoja. Kaikki mitä tapahtuu julkisella paikalla, ei välttämättä ole julkista.

Henkilön kuvaa ei saa käyttää mainostarkoituksessa ilman henkilön suostumusta."

http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/tekijanoikeudet/journalistien_erityiskysymyksia/

Postaustani ei ole kirjoitettu mainostarkoituksessa, kuva ei ole loukkaava eikä sitä ole liitetty kielteiseen asiayhteyteen.

Tommi K
Isyyspakkaus

No eipä kyllä itsekään paljon naurata ratikassa klo 06:32 :)

SiruM (Ei varmistettu)

Pitkään kuullut, nyt vasta ehätin tutustumaan tähän hienoon blogiisi! Saanko kommentoida tuohon parin postauksen takaiseen aiheeseen, missä Helsingin kaupunkin kielsi maksullisen muskaritoiminnan? Itse nimittäin olen juuri tuollaista toimintaa Oulun korkeudella tarjoava, ja täälläkin saman asian sallimisen ja kieltämisen välillä haahuillaan vuosittain. Jostain ihan käsittämättömästä syystä kovaäänisimmin tuntuvat asiaa vastustavan täällä juuri ne, joille sillä pienellä lapsikohtaisella maksulla ei olisi mitään merkitystä. Se maksuhan tällaisissa työtilaisuuksissa saadaan hinattua todella kohtuulliseksi, kun esim. työtila on suoraan päiväkodilla eikä siitä tule kuluja, samaten ainakin itse saan käyttää päiväkotien soittimia, vain jotain erikoisempaa tuon itse mukanani. Yhtään kertaa en ole vuosien aikana törmännyt tilanteeseen, että joku olisi halunnut lapsensa olevan pois muskarista siksi, että se olisi epätasa-arvoista taloudellisesti. Muista syistä kylläkin aina silloin tällöin, täällä meilläpäin esim. tietyt uskonnolliset ryhmittymät kokevat muskaritoiminnan uskolleen vieraaksi, ja sehän sitten onkin jo aivan eri juttu.

Sennika (Ei varmistettu)

Kiinnitin huomiota tuohon teidän vuorotteluun lapsen viennissä ja hakiessa pois päiväkodista. Olisi niin kelvannut aikoinaan myös mulle kun kahta lasta kiikutin yhtäaikaa hoitoon ja hoidosta pois. Jotkut aamut oli niitä vähemmän kivoja ja vaikka nouto päiväkodista meidän osalta oli oikeastaan aina ihan onnistunut niin ah sitä ihanuutta kun puoliso joskus sai vietyä ja etenkin haettua muksut kotiin puolestani. Sain istua yksin täydessä hiljaisuudessa omassa autossani ja nollata työpäivän tapahtumat. Kotiin tuli huomattavasti pirteämpi äiti kuin normi päivinä. Kuopuksen päiväkotiura aukenee myös jossakin vaiheessa ja ehdottomasti keskustellaan tästä vuorottelusta myös.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuolle on olemassa nimityskin: Oravanpyörä. Hyvä, että joku tekee työtä, jotta rahaa riittää jaettavaksi

myös youtuben sankareille, tubettajille.

Kommentoi