Ainoa Helsinki-opas, jonka tarvitset

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään ihastelimme keväisen ja aurinkoisen Helsingin lisäksi myös vasta ilmestynyttä Mondon Helsinki-opasta.

"Helsinki on turistille siitä mainio kohde, ettei nähtävyyksien kanssa tule ähky. Niitä on nimittäin varsin vähän, ja mikä parasta, ne sijaitsevat lähellä toisiaan."

Heh, hyvin sanottu. Helsinki ei tosiaankaan ole paikka, jossa voi suunnitella viettävänsä viikon vain nähtävyyksiä katsellen, mutta mitäpä sitten? Ei Tokiokaan. Syyt käydä kaupungissa ovat muualla: tapahtumissa, ravintoloissa, kaupoissa ja yleisessä ilmapiirissä.

Kivat kuppilat, kiinnostavimmat ravintolat ja hauskimmat putiikit eivät kuitenkaan tule eteen sattumalta vain harhailemalla pitkin katuja, ja Helsingissäkin pitää tietää mihin mennä ja milloin.

Kaupunki on muutakin kuin Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteys, Kampin keskus ja se valkoinen kirkko.

Opas tarjoaa hyvin kattavan kuvan kaupungin tarjonnasta ja sisältää kaiken sen, mitä toivoinkin sen sisältävän. Opas oli itse asiassa niin kattava, että paljon muita vinkkejä matkailija ei tarvitsekaan.

Löysin itsekin monta paikkaa, joissa olisi kiva käydä. Joko nyt, tulevana kesänä tai sitten, kun tyttö on vähän isompi.

Voin lämpimästi suositella Mondon Helsinki-opasta kaikille kaupungissa vieraileville - ja myös asuville. Jonain päivänä ehdin ehkä itsekin esitellä teille omaa Helsinkiäni.

Share

Kommentit

Lähiömutsi (Ei varmistettu) http://www.mutsiavautuu.com/

Hei tattis vinkistä! Miten en ollut tästä kuullutkaan. Mondojen avulla olen löytänyt monista Euroopan kaupungeista paikkoja, tunnelmia ja tapahtumia, joihin en perinteisten matkaoppaiden avulla olisi koskaan löytänyt. Ja koska kotikaupunkimatkailu on ihanaa, tämä opus pitää ehdottomasti hankkia käteensä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Eipä kestä! Hauskaa Helsingin-matkaa sinne lähiöön :)

Eerika
Bättre liv

Tämä sai myös samaisen oppaan käsiinsä ja kesäksi on taatusti nyt tekemistä leikkien turistia Helsingissä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heitätkö vielä valistuneen arviosi siitä kuinka paljon ao. kirjassa käsitellään kantakaupungin ulkopuolista Helsinkiä.

Kiitos.

Tommi K
Isyyspakkaus

Vähemmän kuin kantakaupunkia, ja pääosa kohteista sijaitsee Töölöstä ja Kalliosta Etelään. Valistunut arvio voisi olla että 1/10 kohteista on kantakaupungin ulkopuolella.

Suomenlinnasta on tietysti juttua, ja puistoista, liikunnasta ja arkkitehtuurista kertovissa luvuissa on mukana useita paikkoja myös kantakaupungin ulkopuolelta. Merelliselle Helsingille ja ulkoilusaarille on oma lukunsa.

Kyllä kirjaan on sitten päässyt mukaan myös joitain helmiä kauempana kantakaupungista kuten Puotilan olut- ja viskikeidas, Pikkulintu, ja kohteita on myös Espoon ja Vantaan puolella.

Yksi luku on Retkiä lähiseudulle (Tapiola, Tuusulanjärvi, Porvoo, Söderskär), mutta se luku olisi kyllä voinut olla vähän laajempikin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jotenkin osasin arvata...

Arvioimallasi suhdeluvulla en ko. opusta kyllä ilkeäisi väittää edes vitsillä ainoaksi Helsinki -oppaaksi jolle on tarvetta.

Vaan saattaapa tuo perushipstereille riittääkin aivan mainiosti. Omat kriteerini eivät tuolla esityksellä kyllä täyty mitenkään.

Mitenpä keskivertoturisti oikein voisikaan välttyä kokemasta olevansa yksi turisti tuhansien joukossa joka kiertää saman rundin kuin kaikki muutkin - ad infinitum - kun emme osaa (tai halua?) markkinoida kokonaisvaltaisempaa Helsinki -kokemusta edes itsellemme.

Tämä harmittaa henkilökohtaisella tasolla aika paljon sillä niin Helsinki kuin muukin Suomi on täynnä enemmän tai vähemmän omalaatuisia ja viehättäviä paikkoja. Niitä ei vain ole merkitty viralliseen turistioppaaseen.

Mutta listaapa Tommi muutama mesta josta diggailet, niin mäkin kontribuoin omalta osaltani ja toivon muidenkin osallistuvan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kerro ihmeessä, mitä kirjasta pitäisi löytyä, jotta kriteerisi täyttyvät. Oma elämäni pyörii niin pitkälti kantakaupungissa ja sen tuntumassa, että voisin olla itsekin kokonaisvaltaisemman markkinoinnin tarpeessa.

Minulle parasta Helsinkiä ovat kesäinen Kaisaniemi ja Töölönlahti, vanhojen kaupunginosien värikkäät kivitalot ja näköalat sekä merelle että mereltä. Hakaniemen kauppahalli ja Anton & Anton. Kuurna, Farang, Muru ja Kellohalli. Baareissa ei tule paljoa käytyä, mutta jos kävisin, suuntaisin mieluiten mojitojen perässä Cubaan, LeBonkiin tai kesällä Groteskin sisäpihalle. Brunssit Qulmassa, Ilmattaressa tai Villipuutarhassa.

Vai millaisista mestoista olisit halunnut kuulla?

Vierailija (Ei varmistettu)

Joitain enemmän tai vähemmän originelleja havaintoja vuosien varrelta Helsingistä (ja jos malttaa ylittää keinotekoisen kuntarajan niin upeita paikkoja löytyy kyllä yllin kyllin lisää):

JAKOMÄEN HIEKKAKUOPAT. Kyllä, niissä voi ihan oikeasti myös uida. Puhdasta ja viileän virkistävää pohjavettä vaikka olis minkälainen helle päällä.
Ja koirille (enkä nyt tarkoita jakomäkeläisiä) on muuten varattu oma lähteensä. En tosin ole ihan varma, että mikä se niistä voisi olla - sellainen käsitys jäänyt, ettei idässä olla niin pilkun päälle näissä(kään) asioissa.

HAAGAN ALPPIRUUSUPUISTO. Paikassa, jossa ei olettaisi olevan mitään, mutta josta löytyykin se satujen taikamaailma.
Vinkkinä, että alppiruusut kukkivat alkukesästä ja kukkaloisto kestää vain lyhyen aikaa. Mutta on siinä oma fiiliksensä silloinkin kun kukat loistavat poissaolollaan. Molempi parempi. Pähkinöitä mukaan oraville.

VARTIOSAARI, erityisesti se korkein kohta, josta avautuu esteetön, ihmisen pilaamaton, näkymä itäiseen merelliseen Helsinkiin sellaisena kuin se on näyttäytynyt aikojen alusta lähtien.
Oli mieletön fiilis meloa Mustikkamaalta tuonne viime keväänä aurinkoisen lämpimänä kevätpäivänä kun jäät olivat jo lähteneet, mutta meri huokui vielä talven kylmyyttä.
Siinä kallion huipulla penkillä makaillessani ylhäisessä yksinäisyydessäni, sudenkorentojen yrittäessä lämmitellä kasvoillani, ymmärtää, että maailmaa ei kiinnosta pätkän vertaa miksi ihminen epileptisesti sykkii milloin mihinkin ja mistäkin syystä - vai sykkiikö ollenkaan.
Toi saarimaisena on näet jäljellä vielä silloinkin kun ihmisistä ei olla kuultu enää miljoonaan vuoteen...
Voi myös hetken eläytyä sen kaverin nahkoihin, jonka täytyi viettää tuolla kallion laella yksinäisiä ja varmasti kylmiäkin iltoja tähystellen merelle vihulaisten ilmaantumista näköpiiriin.
Tuskin se toivotuin jobi, mutta toisaalta pääsihän sentään vähäksi aikaa eroon "sivistyksen" kiroista, hänkin. Mä tuskin olisin onnistunut edes saamaan syttymään merkkitulta Vartiokyläläisiä varoittaakseni, mikä olisi tietänyt minun menoa siinä vaiheessa kun kyläläiset olisivat yksi kerrallaan palanneet metsistä katsomaan onko koti vielä pystyssä...

KALLAHDEN NIEMI harjumaisemineen jonka uimarannasta ei aikuinen ihan pariin hetkeen pääsekään pulahtamaan virkistävään sukellukseen...

UUTELAN sienimetsät (suppilovahveroihin ei voi olla törmäämättä, ja jopa torvisieniä olen onnistunut löytämään) ja maalauksellisen karut rannat.
Hallkullanniemen puoliväkisin piilotettu mutta kuitenkin yleinen pikku-uimaranta edustanee näkymien puolesta Helsingin mantereen kauneimpia.

KIVINOKAN luontopolku sekä pohjoiskärjen pikku-uimaranta loppukesästä auringonlaskun aikaan kun kallio lämmittää selkää vielä pitkään pimenevään yöhön kun on käynyt skinnydippaamassa ihtensä.
Muutenkin mahtava uimapaikka jossa saa melkein aina pulikoida omassa ylhäisyydessään. Ei kirkuvia lapsia, ei dokaavia teinejä, todennäköisesti vain sinä ja se jonka olet - kenties - mukaasi ottanut.

Oikeastaan KOKO VANHANKAUPUNGINLAHDEN ALUE saarineen, kalliojyrkänteineen, lintuineen, ruokomerineen ja lampaineen on upea kokonaisuus - uutta Arabianrantaakaan unohtamatta.
Olen näissä maisemissa meloessani bongannut niin harmaahaikaroita kuin kuunnellut kajakista käsin Metallican wanhojen äijänkäppyröiden soitantaa kymmenien muiden veneseurueiden kanssa - ihan pelkästä puhtaasta nostalgiasta.
Ja liukunut läpitunkeutumattomalta vaikuttavan ruokomuurin läpi laiskasti virtaavaan kanavaan, parkkeerannut kajakin kävelysillan alle, ja jatkanut matkaani kävellen pitkospuita pitkin Lammassaaren kärjen laiturille uimaan.

Lars Sonckin KULOSAAREN huvilakaupungissa voi tänäkin päivänä nähdä konkreettisesti kuinka esteettisesti miellyttävää asuinrakentamista ja teiden vetämistä on mahdollista saada aikaiseksi kun rakennetaan maaston ja luonnon ehdoilla, sekä luottamalla siihen, että ihminen haluaa kyllä rakentaa kaunista kun ympäröivä ympäristökin siihen tuntuu velvoittavan.
Talopaketteja ostetaan vain siksi koska ne ovat halpoja ja juuri niin persoonattomia, etteivät ne sen enempää loukkaa kuin kiihotakaan uusia potentiaalisia ostajia (huomaa jo valmiiksi asumisen väliaikaisuutta korostavan ajattelumallin omaksuminen).
Kulosaaren omakotitalot sen sijaan on rakennettu siksi, että ne on alusta lähtien ajateltu kodeiksi joihin jäädään asumaan - ja joissa myös tulevat sukupolvet haluavat asua.
Oikein onnekas saa aikaisin keväällä tepastella Kulosaaren kujilla kukkivan kirsikkapuun loistossa matkallaan Mustikkamaalle.
Kulosaaren korkeimmalle kalliolle (jossa sijaitsee nykyisin Kulosaaren kirkon melko vaikuttava kellotorni) jo Augustin Ehrensvärd aikoinaan kapusi seuraamaan kuinka Suomenlinnan (silloisen Sveaborgin) rakennustyöt oikein edistyvät.

TAIVASKALLIO (Käpylässä).
ALPPIPUISTO, oikeasti täydellinen paikka kesäkeikkojen kuuntelemiseen.
VANHA HERTTONIEMI, erityisesti Karhutien rinteeseen rakennettu rivitalokokonaisuus sekä Saunalahden vaikuttaville kallioille noussut kerrostaloalue 60-luvulta.
KRUUNUVUORENLAMPI pystyyn kuolenevine huviloineen.
KASAKALLIOLTA (Sipoolta pöllityssä Talosaaressa) avautuu (tarkalla rajauksella) kenties Helsingin Kolimaisimmat maisemat. Tämäkin on wanha vartiovuori. Mahtavat juurakkoisen polut kuljettavat kohti korkeuksia.
TAPANILAN pientaloalue harjumaisemineen, josta löytyy ehkä Helsingin sympaattisin kirjasto (tosin nyt kun on pimpattu, niin en ole enää niin varma).
PIKKUKOSKEN uimaranta kallioineen (hyppää veteen jos uskallat!). Täällä on hyvä treenata uintitekniikkaa kun vastus tulee luonnon puolesta ilmaiseksi.
PIHLAJAMÄKI, ehkä Helsingin onnistunein 60-lukulainen kerrostalolähiö.
PIKKU HUOPALAHTI, Suomen veikein yritys moderniksi kerrostalolähiöksi?
FURUVIKIN uimaranta (Laajasalossa), jos et halua maksaa Helsingissä avantouinninsta, niin tämä on ainoa vaihtoehtosi. Ei voi maisemista valittaa täälläkään.

Ani harvalla Helsingin uimarannalla pääsee oikeisiin aaltoihin leikkimään, mutta Telakkakadun eteläpäähän Eiranrantaan duunatulla Helsingin uusimmalla uimarannalla se kyllä onnistuu. Myös hypyt mereen luonnistuvat (omalla vastuulla). Kokolailla omassa rauhassa saanet uiskennella. Tällä haavaa Helsingin kantakaupungin paras uimapaikka, hands down. Mutta veikkaan, että meno tuosta vilkastuu kenties jopa sietämättömälle puolelle jahka Munkkisaari, Hernesaari ja Telakkaranta aikanaan valmistuvat… Joten nauttikaa kun vielä voitte!

KAHVILOITA & RAFLOJA

MAX'S (Munkkivuoressa) kahvilassa on ensiksikin Suomen mittakaavassa ihan käsittämätön hintapolitiikka, toiseksi epätyypillisen ystävällinen palvelu sekä super cosy yleisfiilis. Jos pitäisin itse kahvilaa, siinä olisi aika paljon Maxin henkeä.

KAMPELA (Vuosaaren Aurinkolahdessa) lienee paras korvike Turun saariston kahvilatarjonnalle. Saa lämpimän kalakeiton, sekä suun makiaksi, niin kuin tämän tyyppisistä establishmenteista pitää ehdottomasti saadakin.

REGATTA (Daka-Döölössä) on tietääkseni Helsingin ainoa kahvila, jossa santsikupista maksetaan asiakkaalle(!). Pätee tosin vain kahviin (taas meitä kaakaon ystäviä sorretaan).

Lauttasaaren rantakierroksen kruunaava (tai aloittava - ihan miten vaan) mutkaton ja tiivistunnelmainen MUTTERI ja/tai KASINONRANTA (talvisin kiinni).

MAIJAN KAHVILA (Kivinokassa kesäisin) on tietääkseni ainoa kahvila, jossa asiakas pääsee syöttämään elikoita ja vaikka suoristamaan lampaiden takkuturkkia.
Plus Maija duunaa jättimäiset munkit, ja näkymä läntisen Helsingin nopeasti muuttuvaan silhuettiin on aika lyömätön eritoten kun samalla voi kiireettömästi meren äärellä keinussa keinutella, kenties tuoreen sorsapesueen yrittäessä samalla pienelle saaliinjaolle.
Meloja/venevieraille löytyy laituri eli mikäpä sen parempi peruste aloittaa uusi harrastus! ;)

TIN TIN TANGO (Tölö). Aika hauska kahvilaksi koska täällä voit pestä sekä pyykkisi, että itsesi saunassa. En ole testannut kumpaakaan kun ei ole ollut tarvetta. Ulkomaanvieraat vois ehkä arvostaa perinteisiä kahvilapalveluja laajempaakin konseptia.

PIKKU-VALLILA on ainoa mesta, jota itse voin kutsua rehellisesti - rehelliseksi - korttelikapakaksi. Just sellainen palvelu mitä tuollaisissa pitäisi Euroopan tuomioistuimen mukaan ollakin. Ja just sen kokoinen, että sisään mahtuun muutama pieni seurue (ja kauniina päivänä voi nauttia tuopposen olutta vaikka kadulla istuskellen nauttien aivan liian uhanalaiseksi käyneen puutalokorttelin estetiikasta).

STANSVIK (Laajasalo). Ei lähellekään niin tyyris saati sievistelevä kuin Alia (Mustikkamaa), eikä rakennuksena mikään komea ilmestys, mutta ympäröivää luontoa on vaikea matchata… Kauniina kesäpäivänä täällä vois periaatteessa viettää koko päivän aamusta iltaan kunhan kävisi välillä meressä pulahtamassa ja harjulla käppäilemässä.

PELMENIT (Harjussa). Miksi katsoa 70-lukulaista itäblokkilaista leffaa kun aidomman fiiliksen voi kokea livenä - ja saada lisäksi he-le-ve-tin maittavaa, ruokaisaa, ruokaa joka myös näyttää siltä.

Diggaan myös IL FARO (Herttoniemenrannassa), mutta varaa aikaa rutkasti, tämä establishment ei ymmärrä pikaruoan päälle - ja hyvä niin! Total meltdownin välttää parhaiten kun tilaa suosiolla ne alkupalat sekä ehkä lasin tai pari viintä - tai kannullisen.

Itselläni on heikko kohta välimerelliselle - ja erityisesti italialaiselle - joy de vivrelle, joten otan tavaksi käydä aina silloin tällöin POMPEISSA (Krunikassa), NERONESSA (Punikkivuoressa), tai jos haluan vähän show-menoa ja meininkiä, niin sitten ei auta kun poiketa VILLETTA (Töölööseessä).

Ei sillä, etteikö JUTTUTUVASTA makoisaa lättyä saisi sieltäkin. Ehkä parempaakin, mene ja tiedä. Myös WEERUSKASSA saa toimivan yhdistelmän leppoisaa meininkiä, hyvää mieltä ja apetta massuun. Tilattu viini ei ehkä aina eksy pöytään - mutta toisaalta hyvä on välillä opetella nauttimaan ateriansa ilman doupingiakin.

Mulla on huono muisti, joten em. lista ei ole täydellinen. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen, IMHO.

PS.
Tulevan kesän fillarointikohteita silmällä pitäen, on pakko mainita muutama suosikkini Hälssinkin ulkopuolelta (ja kaikissa näissä on muuten erinomaiset mahdollisuudet uintiin).

Sipoosta: Molnträsk (Pilvijärvi) jos haluaa palvelua & Fiskträsk jos pärjää ilmankin.

Kirkkonummelta: Vitträsk (yksi uimaranta löytyy aivan Hvitträskin - jossa kannattaa ehdottomasti poiketa - vierestä; toinen järven pohjoispuolella jossa hyvät mahdollisuudet päästä kunnon aaltoihin leikkimään!) & Meiko joka on käsittämättömän upea paikka ja uimaan pääsee melkein mistä kohdasta vaan - täällä jos jossain näet tai ainakin kuulet kuikan laulavan.

Espoosta: Luukin erämaajärvet, ja erityisesti Kaitalampi (joka lähde, täällä erinomaiset mahdollisuudet treenata pitkän matkan uintia, ja grillipaikkoja riittämiin). Bodomjärven ja Nuuksion Pitkäjärven välissä kuulemma uskomatton upea Sorlampi. Tarkoitus olisi ehtiä tänä kesänä katsomaan onko väitteelle katetta - mutta luulen, että on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei jumalauta Tommi, sähän olet turisti omassa kaupungissasi. :)

Nyt kipin kapin pois omalta mukavuusalueelta ja tutustumaan kotikaupunkiisi ein bischen besser, oder was?

Tommi K
Isyyspakkaus

Ja, das stimmt. Esimerkiksi Helsingin ulkoilualueet ovat itselleni täysin vieraita, sillä en oikeastaan ulkoile, käyn uimassa vain mökillä (jos on tarpeeksi lämmintä), ja näen tarpeeksi metsää Järvi-Suomessa mökkiolosuhteissa. Ehkäpä tämä vamma tulee korjattua lapsen myötä viimeistään, kun hän alkaa ymmärtää asioista jotain, ja hänen kanssaan on kiva keksiä yhteistä tekemistä.

Mutta hei, iso kiitos Vierailijalle 27.4.2013 15:54 tästä listasta. Se ansaitsisi päästä johonkin muualle kuin tämän jutun kommentteihin.

Tämähän siis lähti siitä kysymyksestä, että sisältääkö kirja niitä mestoja, joita Vierailija haluaisi suositella. Kaikkia näistä en löytänyt. Ulkoilumestoista useampi oli, mutta ravintoloista/kuppiloista useampi taas ei. Onhan Helsinki tietysti sen kokoinen, että kattava ravintolalista olisi aika mahdoton tehdä, ja kirjan toimittaja on tehnyt omat valintansa omin kriteerein.

Hei, Mondon väki, ehtisittekö tsekata, olisiko tässä listassa hyviä lisäyksiä kirjan seuraavaan painokseen? Ja kirjassa voisi olla myös parempi sisällysluettelo, että tsekkaaminen olisi helpompaa.

Kommentoi

Ladataan...