Dinosaurusmuseossa

Isyyspakkaus

Minun on tunnustettava jotain: en ole koskaan käynyt Helsingin Luonnontieteellisessä museossa. Tai siis en ollut mutta nyt olen.

Veimme tytön museoon viikonloppuna, ja se oli iso elämys kaikille meistä! Tyttö tuijotti silmät suurina ja suu leveässä hymyssä heti ala-aulassa ensimmäisenä vastaan tullutta norsua. Isi ja äitikin olivat vaikuttuneita esillä olleiden eläinten määrästä. Museo näyttää nimittäin ulospäin pienemmältä kuin se todellisuudessa on!

Oikeastaan tulimme katsomaan dinosauruksia. Kun kerroimme tytölle, että menemme eläinmuseoon, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: "Onko siellä dinosauruksia?" Tai oikeammin ninonaunuksia. Sitten puhuimmekin siitä lähtien dinosaurusmuseosta.

Totesimme, että tunti on sopiva aika vietettäväksi museossa näin pienen kanssa, joten kävimme katsomassa vain ensimmäisen kerroksen luurankonäyttelyn, kolmannen kerroksen dinosaurukset sekä samassa kerroksessa Suomen luontoa esittelevän näyttelyn.

Isot eläimet olivat aika jännittäviä, ja niiden teräviä hampaita katseltiin hieman vakavin ilmein.

Tyttö olisi halunnut silittää hirviä ja kertoi, että pöllöllä oli pelottavat silmät.

Eläinmuseon satavuotias rakennus on kaunis ja pelkästään sen portaikko todella kuvauksellinen.

Näyttelyt oli rakennettu todella kivasti, ja museossa viihtyivät niin aikuiset kuin lapsikin. Eri ikäisille löytyy myös useita tasoja: kun näin pienelle lähinnä kerrotaan, mitä eri eläimet ovat, vanhempana voi sitten tutustua tarkemmin eri lajien elintapoihin.

Nyt aika hauskaa - ja vähän jännittävää - oli ryömiä lumitunneliin ja koskettaa sen seinässä olevasta aukosta karhun turkkia.

Mutta olikohan sittenkin hauskinta hyppiä alas tältä penkiltä dinosaurusten luona?

Joka tapauksessa oli hauska retki, ja nyt kun osaamme tien museolle (heh heh, sijaitsee Farangin vieressä), tulee käytyä useamminkin. Ja ihan lähiaikoina voisi käydä katsomassa kakkoskerroksen maailman eläimet -näyttelyn. Löytyisiköhän sieltä kivahleja?

Share

Kommentit

#MOMFIE

Kannattaa samoista syistä poiketa joskus myös Haltiassa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Ja enpä ole käynyt sielläkään aiemmin!

Torey
Näissä neliöissä

Siinä on paikka jossa täytyy ehdottomasti käydä joskus! Luulen, että olisi sellainen rakennus jonka tuo isäntäkin mielellään koluaisi läpi. :P

Looking for...

Minä rakastan kyseistä museota! Vein kaverini sinne viime kesänä (ikää molemmilla tosiaan 21) ja oltiin kuin pikkulapsia! Tuo paikka ei ole niin "museomainen" että pelkää puhua vaan saa oikeasti oppia paljonkin. Olen vienyt kaikki siskon lapsetkin sinne ja aika on kulunut nopeasti. 

Saarakka (Ei varmistettu)

Hei hauskaa! Pitääpä käydä tuolla kun seuraavan kerran eksyn piäkaupunkkiin. Viime viikonloppuna eläinystävä sai Apassionatasta huvitusta, oli muuten aika monta pikkutyttöä siellä. (Plus me "leidit.") Eläimistä puheenollen, yksi lukija täällä toivoo Eppu-juttua... :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu enpä ole tosiaan kertonut Epusta ja lapsen ja koiran yhteiselosta pitkään aikaan. Pidetään aihe mielessä. 

TiaB (Ei varmistettu)

Meidankin samanikainen tytto rakastaa. Ne elaimet pysyy paikallaan ja on tosi hyvin naytilla. Toisin kuin elaintarhassa jossa ne valilla piileskelee. Ja dinosaurukset on pop!

Ance (Ei varmistettu)

Moi,
Tämä ei liity nyt varsinaisesti mihinkään.. Mutta mitä näistä suosittelet, jos pitää valita Bronda, Farang tai Gaijing? :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Farangiin menisin itse, mutta riippuu siitä mitä hakee. Näistä kakkossuosikki on Gaijin. 

Rennoin rantein

Tämäkään ei liity asiaan, mutta pitipä nauraa otsikolla "mitä tapahtuu, kun selailee blogeja juuri ennen nukkumaanmenoa". Näin tässä yhtenä yönä unta, jossa autoin sinua ja tyttöä selviämään rattaiden kanssa ahtaissa portaissa ja hisseissä (oli siinä jotain muutakin, mutta muistikuvat ovat hatarat). Muistan katselleeni teidän rattaiden pyöriä, ja huokaisseeni helpotuksesta, että ei valittu niitä, koska unessa pyörät olivat sellaiset vajaa kymmenen senttiä halkaisijaltaan, kuin nukenrattaissa! Ihmettelin kovasti, miten niillä pärjää ollenkaan muualla kuin kaupan lattialla. Toinen asia, jonka muistan hyvin unesta on, että kutsuit tyttöä Vilmaksi, ja naureskelin, että kylläpä oli hauskaa vihdoin kuulla tytön nimi :D Ilmeisesti tämä siis näyttää mielestäni Vilmalta. Ymmärrän siis oikein hyvin, miksi nimeä ei blogissa mainita, mutta olen joskus miettinyt, että jotenkin hauskan nurinkurinen tilanne, kun lukijat tietävät loppujen lopuksi aika paljon tytöstä, mutta eivät sitä asiaa, minkä yleensä uusista ihmisistä ensin oppii!

Kommentoi