Ensimmäinen isänpäiväni

Ladataan...
Isyyspakkaus

Saan tänään viettää ensimmäistä isänpäivääni. Se tuntuu edelleen jotenkin epätodelliselta, vaikka tyttäremme on jo viikkoa vailla kuusi kuukautta vanha.

Kun hän syntyi, olin 34-vuotias. Olisin varmasti ollut monin tavoin valmis isäksi jo aiemmin, mutta juuri tässä iässä hyvänä puolena on, että oma elämäntilanne on kaikin puolin vakaa. Niin parisuhteen, talouden kuin uran kannalta. Olen ehtinyt jo tehdä, käydä, mennä, tulla ja olla riittävästi, joten en koe, että joutuisin luopumaan mistään lapsen vuoksi.

Olisi silti väärin sanoa, että lapsi ei muuttanut mitään. Totta kai se muutti - aivan kaiken. Omat prioriteetit ovat nyt aivan erilaiset samoin kuin suhtautuminen elämään ylipäänsä. Kun vielä reilu vuosi sitten olin kiukkuinen ja väsynyt keski-ikäistyvä mies, minusta tulikin yhtäkkiä nuori, aktiivinen city-isä. Onnellinen.

Minulle on aina ollut selvää, että haluan lapsen. En oikeastaan edes vauvaa vaan lapsen, jonka kanssa voin tehdä ja jolle voin näyttää ja kertoa asioita. Vauva-aika on enemmän äidin juttu. Isä voi hoitaa lasta pari kerta viikossa, kun äiti on harrastuksissaan, mutta isän rooli on kuitenkin enemmänkin äitiä tukeva. Siksi odotan kovasti jo sitä aikaa, kun hän puhuu ja kävelee ja mikä tärkeintä: syö sellaista ruokaa, jota minäkin voin tarjota.

Olen päättänyt jo kauan ennen kuin lapsesta oli tietoa, että jos jonain päivänä tulen isäksi, haluan jäädä joksikin aikaa kotiin hoitamaan lasta. Olen jo nyt huomannut, että on ikävää, että työpäivisin ehdin nähdä lasta vain pari tuntia päivässä, ja joinain päivinä hän on jo nukkumassa, kun tulen kotiin.

Ensi keväänä roolit ovat sitten toisin päin, sillä minä jään hoitovapaalle reiluksi puoleksi vuodeksi.

Häviävän pieni osa isistä pitää hoitovapaata, ja yllättävän moni jättää käyttämättä myös isäkuukauden. Taloudelliset syyt varmasti painavat, mutta monet isät eivät yksinkertaisesti halua jäädä kotiin. Taustalla voi olla pelkoa hoitovapaan vaikutuksesta omaan urakehitykseen tai ihan vain kollegoiden ja esimiesten asenteet. Tai omat.

Oma työnantajani ja kollegani ovat suhtautuneet ilmoitukseeni positiivisesti. Niin, ilmoitukseen. Perhevapaiden pitäminenhän on ilmoitusluontoinen asia, josta ei tarvitse neuvotella.

Itse olen ajatellut, että olen ehtinyt tehdä tähän ikään mennessä niin paljon töitä, että maltan kyllä olla niistä pois vähän aikaa. Työt eivät lopu tekemällä, ja tätä vauva-aikaa ei saa takaisin. Odotan jo kovasti ensi kevättä ja kesää.

En ymmärtänyt aiemmin, miten voimakas tunneside omaan lapseen voi liittyä.

Se saattaa iskeä keskellä työpäivää fyysisenä ikävänä ja äkillisenä huolena. Pelkkä ajatus siitä, että hänelle kävisi jotain pahaa, tuntuu kuristavana tunteena kurkussa. Monena päivänä pyydän Rouvaa lähettämään minulle keskellä päivää kuvan tytöstä. Sitten ihastelen kuvaa ja näytän sitä työkavereille.

Hänen hymynsä ja naurunsa ovat parasta, mitä tiedän. On ihmeellistä nähdä hänessä omia ja vaimoni piirteitä. Kun hän nukkuu pienet huulet törröllään puristaen uniriepuaan, saatan vain katsella häntä ihastellen.

Ja mietin, miten juuri me olemmekin saaneet maailman kauneimman pienen tytön.

Hienoa isänpäivää kaikille, erityisesti niille, jotka viettävät päivää ensimmäisen kerran. Tämä päivä on meidän.

***

Olen vilpittömän hämmentynyt ja otettu blogini saamasta huomiosta.

Lue haastatteluni

Tämän päivän Helsingin Sanomissa: Urbaani isä bloggaa elämästään

Taloussanomat.fi:ssä: Nyt puhuvat isät: En halua olla pelkkä iltaisä

Useammassa kaupunki- ja paikallislehdessä, esim. Suur-Jyväskylän lehti: Miehet pohtivat blogeissa isyyttä

Share

Kommentit

annemi

Mahtavaa ensimmäistä isänpäivää! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa ensimmäistä isänpäivää! Meillä juhlapäivää vietetään myös ensimmäistä kertaa, 4 kk ikäisen tytön kanssa :)

Teija L (Ei varmistettu)

Onnea sinulle ensimmäisenä isänpäivänä! Minulla oli upea isä, ja ajattelen häntä edelleen joka päivä, sydänkohtaus vei hänet 5 vuotta sitten. Parasta mitä häneltä sain oli yhdessä vietetty aika, oltiin sitten autotallissa nikkaroimassa tai sienimetsässä. Paljon arvokkaampaa kuin perjantaisin taskuun suhahtanut viikkoraha :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtavaa ensimmäistä isänpäivää! Kirjoitat niin kauniisti, tyttärelläsi on onnea. Meillä vietetään jo seitsemättä isänpäivää kahden tyttösen kanssa ja juuri aamulla mies sanoi, että on se vieläkin ihmeellistä :)

Camilla
C Paris

Hienoa, että olet kirjoittanut tällaisen jutun. Harvoin isien tunteista puhutaan tällä tasolla julkisesti - ehkä tällainen artikkeli on yksi askel muutamaan niitä asenteita kulttuurissamme, jotka "estävät" isää pitämästä isäkuukauttaan hoitovapaasta puhumattakaan. Tätä lukiessani nimittäin mieleeni tuli lukion matematiikanopettajani, joka piti vain yhden tiistaipäivän isyyslomaa vauvan synnyttyä.

Isien asema on muutenkin huonompi - harvalla lapsella ja myöhemmin nuorella aikuisella on isäänsä yhtä helppoa ja läheistä suhdetta kuin äitiinsä, melkeinpä lapsen sukupuolesta riippumatta. Nykyään olosuhteet mahdollistaisivat kuitenkin sen, että suhde molempiin vanhempiin kehittyisi yhtä läheiseksi niiden 20 ensimmäisen lapsen elinvuoden aikana. Mikä sen parempi tapa aloittaa kuin hyödyntämällä mahdollisuudet hoitaa lasta yksin kotona, niin kuin äitikin.

Sen vuoksi on myös erityisen hienoa, että myös painettu media on nostanut sinut esille.

Hyvää ensimmäistä isänpäivää!

Oma isä viettää isänpäivää jo aika monetta kertaa, mutta tällä kertaa se vietetäänkin täällä Pariisissa.

 

Kotikaupungissa

Onnea isälle! :) Tätä palstaa on ihan alusta alkaen ollut ilo lukea, kiitos siitä. Siinä missä Putkiremonttipäiväkirja aiheutti harmaita hiuksia ja ahdistusta lukijoillekin, on Isyyspakkaus toiminut oikeastaan täysin päinvastaisesti. 

Nips (Ei varmistettu)

Hyvää ensimmäistä Isänpäivää Tommi! :) Meilläkin isäntä viettää tänään ensimmäistä isänpäiväänsä ja sai lahjaksi reinot :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ensimmäistä isänpäiväänsä juhlii 7kk (ja muutama päivä päälle) vanhan lapsen isi, joka lapsen täyttäessä jäi kotiin, kun tämä äiti meni töihin. Mies on nyt 3kk kotona ja sen jälkeen palaan itse muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Monenmoista "kannustusta" on tullut: Kelalta esim. myönsivät koko vanhempainvapaan mulle, toisin kuin hakemuksessa oli (korjasivat kyllä päätöksen, asenne vaan oli että äidithän sen kuitenkin pitää), miehen työnantaja ihmetteli että voiko mies tosiaan noin vaan jäädä vanhempainvapaalle (tai "saako") ja oma työnantajani taas yllättyi kuin palasin töihin sovitusti. Tralalaa. Niin mutta tosiaan sitäkään ei moni tiedä ettei vanhempainvapaa ole todellakaan korvamerkitty äidille.

Mutta onneksi lähipiirissä meidän ratkaisua ei arvostella ja mikä parasta, lapsen mielestä kotona oleva isi on ainakin yhtä hyvä kuin kotona oleva äiti (ts. arki rullaa ihan normaalisti). Ja entäs tämä äiti...on ihan mielettömän onnellinen kun pääsee käyttämään aivojaan ja nauttimaan aikuisten elämästä taas vaihteeksi (tätähän kukaan äiti ei saisi sanoa ääneen, mutta mun mielestä vauvan kanssa kotona hengailu on ollut välillä ihan älyttömän tylsää ja oon ollut todella kateellinen miehelle joka on saanut mennä töihin, tässä toki sellainen pointti että kummallekin meistä työ on vähän myös intohimo ja harrastus, eli todella iso osa elämää). Isoin ikävä iskee kun suljen työpaikan oven ja silloin tuntuu ettei kotimatka lopu tarpeeksi nopeasti. Näin reilun viikon kokemuksella voi myös todeta että isän ja lapsen suhde on jo näin lyhyessä ajassa syventynyt ihan älyttömästi (tottahan toki mies ja lapsi ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä muutenkin, mutta tässä tärkeää on nimenomaan ettei äiti ole kotona, musta on ihan hölmöä että stardarditapa pitää isäkuukausi on että äiti käyttää lomansa ja isä lomailee äidin jatkaessa hoitovastuun kantajana).

Mut joo, vähän paatosta, mutta ihmettelen syvästi että kuinka miehet vielä nykypäivänä käyttävät niin pienen osan vanhempainvapaasta. Osin se on kyllä äitien vika, moni äiti ei halua luopua vapaista miehen hyväksi. Omalta osalta kannustaisin kyllä äitejä luovuttamaan hoitovapaata tai vanhempainvapaita miehellekin. Tekee oikeasti hyvää nähdä millaista on olla kotonaolevan/töissäolevan saappaissa (ts. nyt itse tiedän jo vähän miltä tuntuu olla töissä kun lapsi oppii uusia asioita ja miltä tuntuu tulla kotiin työpäivän jälkeen, jossa joutuu heti lapsen hoitohommiin ja kuinka harmittelee sitä että ehtii nähdä lasta niin lyhyen ajan).

Kristaliina
Puutalobaby

Ihania kuvia ja erinomaisen hyvä teksti!

Onnellista ensimmäistä isänpäivää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvää isänpäivää! Kaunista tekstiä, liikutuin!
Kaikki asiaan liittyvät artikkelitkin jo luettu! Minusta on hienoa että vaikka toteutat omaa periaatettasi ja haavettasi olla kokonaisvaltainen isä ja jäät kotiin hoitamaan tyttöä, olet saanut asialle myös julkisuutta, toivottavasti se laittaa ihmiset yhteiskunnassamme ajattelemaan mitä mahdollisuuksia isien kotiin jäämiseksi on annettu ja miten tärkeää isien olisi jäädä lasten kanssa kotiin myös idin sijasta koska se antaa isälle mahdollisuussden luoda syvempi suhde lapseen ja äidille vapauden olla edelleen myös työddäkäyvä, ehkä paremmin kotiarkeakin jaksava nainen! ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh, tulipas kirjoitusvirheitä: siis *äidin ja *työssäkäyvä

Katarina (Ei varmistettu)

Hyvää ensimmäistä isänpäivää! Meilläkin vietetään sellaista kahden kuukauden ikäisen pienen pojan kanssa. :)

tipu (Ei varmistettu)

Suuresti onnea ensimmäisestä isänpäivästä ja Hesarin haastattelusta! :) Olen seurannut palstaasi jo ennen tytön syntymää, mutta nyt vasta rohkenen kommentoida.

Tämä kirjoituksesi melkein mykisti minut. Olen aivan tavattoman liikuttunut ja herkistynyt siitä, miten isäkin voi kirjoittaa noin avoimesti ja tunteellisesti omasta lapsestaan. Niin kaunis teksti ja kauniita kuviakin!

Olen itse kasvanut isättömänä, joten en oikein osaa kuvitella, millaista se isän huolenpito voisi olla. Nyt sain onneksi lukea siitä, millaista se voi parhaimmassa tapauksessa olla. Kiitos kun raotit sitä mystisyyden verhoa minulle ja meille kaikille! Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

(Ps. Sopivasti tuohon allaolevaan spämminestoboksiin piti kirjoittaa sana "onni".)

Amma (Ei varmistettu)

Hyvää ensimmäistä isänpäivää sinnekkin, täällä sitä viettää vajaa 3kk sitten syntyneen pojan isi.

Meillä on siinä mielessä onnellinen tilanne että mies on työttömänä (onni onnettomuudessa) ja saadaan viettää laatuaikaa kotona koko perhe. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat joko a) mies saa töitä, äiti menee töihin kun poika on reilun vuoden, poika hoitoon (tällä hetkellä todennäköisesti ja toivottavasti isovanhemmalle) tai b) isi ei saa töitä ja jää kotiin pojan kanssa kun äiti menee osa-aikaisesti töihin vanhempainvapaan loppuessa keväällä. Joka tapauksessa äiti on meillä kotona koko vanhempainvapaan ajan, sillä täysimetystä on isän vaikea hoitaa. Ihan vaan siksi. Huono äiti myöntää että töihin on kyllä jo vähän ikävä.

Me jäätiin noiden isäkuukausien sun muiden kanssa vielä ainakin tilastojen ulkopuolelle, sillä ansiosidonnainen päiväraha voitti kelan päivärahan. Mutta eikös sen voi pitää siihen mennessä kun lapsi on 2v..

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kait tuo lapsi jää ainoaksi? kyllä niitä kannataa tehdä useampi kuin

yksi.

MariK (Ei varmistettu)

Hienoa että olet saanut niin paljon positiivista palautetta hyvästä blogista näin ensimmäisenä isänpäivänäsi. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, ja hyvää isänpäivää!

Mieheni on jäämässä myös puoleksi vuodeksi koti-isäksi joulusta alkaen, kun itse palaan töihin. Poikamme on puolitoistavuotias. Mies teki pomonsa mielestä huonon ratkaisun (myös mieheni on johtavassa asemassa), mutta oli pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen - kyllähän sitä mieskin voi tarvita taukoa työelämästä ja satsata perheen hyvinvointiin! Rahatilanne hieman huolettaa, koska minun palkkani on bruttona pari tonnia pienempi, mutta kyllä sitä nyt aina puoli vuotta jotenkin pärjätään. :)

-Umpimaalaisen, tulevan koti-isän vaimo.

Kalamuijan palsta

Onnea ekana isanpaivana:)

Kiva blogiløytø:) Pitaakin lukea tarkemmin.

Taalla Norjassa isyysloma on 12 vkoa ja sen isa pitaa yleensa aitiysloman lopulla jolloin aiti siis tøissa jo.  Tosi hyva systeemi. Tuossa ajassa isa jo saa tuntuman siihen mita arki lasten kanssa kotona on.  Ja tekee hyvaa isa-lapsisuhteelle:)

Oma mieheni vahan "pelkasi" tuota etukateen. Mutta aika meni tosi hyvin ja voisi jaada sen kokemuksen jalkeen hoitamaan lasta kotiin.

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä tuohon äitien töihin palaamiseen vaikuttaa myös se, että ollenkaan kaikilla äideillä ei ole mitään työpaikkaa mihin palata. Silloin ei ole mikään kovin taloudellinen vaihtoehto, että isä jäisi vanhempain- tai hoitovapaaalle, jos äiti on samaan aikaan kortistossa...

Toisaalta on myös pätkätyöläisisiä, jotka hoitavat lapsia kotona - ollessaan virallisesti työttöminä. Tilastojen mukaan meidänkään isä ei ole pitänyt päivääkään hoitovapaata, vaikka on ollut kotona hoitamassa lapsia yli vuoden!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, kun puhut aiheesta ääneen ja annat koti-isille normaalit kasvot. Ihan tavalliset, diuunarit ja jopa johtoasemassa olevat miehet jäävät kotiin. Minunkin mieheni, puoleksi vuodeksi.

Mieti, miten hienon mallin annat teinipojille, jotka vahingossa lukevat jutun sinusta tai blogiasi. Mieti, miten paljon helpompi heidän on edes kuvitella jäävänsä kotiin, kun tietävät JONKUN JOKA ON.

Kiitos varsinkin siitä! Hyödyt sinä itse toki tiedätkin. Onnea meille naisille, jotka olemme saaneet tavallisia, järkeviä miehiä, joista on omien lapsiensa isiksi.

Luru
Changes

Ihana, kaunis kirjoitus! Ja oman tyttöseni ignooraten - kyllä, teillä on maailman kaunein tyttö (kuten siis myös meillä). :)

Isien rakkaus lapsiaan kohtaan on jotenkin niin pakahduttavan ihanaa että välillä voisin pökertyä onnesta seuratessani miestäni kahden lapsemme kanssa. Välillä purskahdankin yhtäkkiä yllättäen onnenkyyneliin ja saan sekä lapset että miehen hölmistyneenä kyselemään, että: "mikäs äitille tuli?"  Eikun... äiti on vaan niin kauhean onnellinen (TAAS kerran) :)

Vanha sininen (Ei varmistettu)

Hei

Onnittelut isälle! Itsekin olin tuossa hesarin palstalla kohta pari vuotta sitten. Henkilöjuttu jää aina mieleen ja on hieno kokemus - sekä tietysti myös meriitti uralla.

Olen myös johtavassa asemassa ja nainen, joten odotan mielenkiinnolla sitä mitä tapahtuu jos saamme joskus lapsen. Jäänkö kotiin kitkuttamaan ansiosidonnaislla, vaikka intohimoni ovat työelämässä ja ansiot lisääntyvät vain sivuprojekteja tekemällä? Vai jääkö huomattavasti isotuloisempi mieheni kotiin, joka todella soveltuisi siihen hommaan minua varmasti paljon paremmin ja on motivoitunut. Oma ammattini on pätkää useassa eri tehtävässä, joten paluuta samaan työpaikkaan ei vauvan teon jälkeen todennäköisesti enää olisi. Tai ehkä en sen jälkeen haluaisikaan palata.

Itse ajattelen myös niin että jos miehet eivät jää kotiin, he polkevat epäsuorasti naisten palkkoja koska meidän palkkatasomme tuskin nousee ennen kuin hoitovastuu jakautuu edes hiukka oikeudenmukaisemmin. Työpaikan kustannukset lapsesta tulisi jakaa molempien sukupuolten kesken. On käsittämätöntä että Suomen kaltaisessa muka tasa-arvoisessa ja lapsiystävällisessä maassa tämä ei vieläkään aidosti toteudu.

Sanna B
Sanna B

Hei,

Kiitos paljon aivan mahtavasta blogista. Meidan pikkuinen tytto on teidan tyttoa viikon nuorempi ja olen seurannut blogia jo raskausajasta lahtien. Asumme Lontoossa, mutta uskomattoman paljon yhtalaisyyksia loytyy meidan elamaan. Valitettavasti mieheni ei puhu suomea mutta han kylla kuulee aina parhaat palat "from this blog by a Finnish dad I follow". Palaan isotuloisempana toihin helmikuussa, jonka jalkeen mieheni jaa kotiin vauvan kanssa 3 kuukaudeksi.  UK raahaa naissa asioissa paljon Suomea perassa ja tama on Englannissa ollut mahdollista vasta vuoden. Meille on alusta saakka ollut selvaa etta myos mieheni tulisi saada mahdollisuus olla kotona tyttomme kanssa. Ja minusta on tarkeaa etta myos mieheni nakee ja kokee "mihin se kaikki aika kotona menee". Mieheni tyopaikalla tosin kesti hetken tajuta etta kyseessa on ilmoitusasia - ei harkinnanvarainen oikeus. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Suurkiitos kaikille onnitteluista, tykkäyksistä, superpositiivisista ja kannustavista kommenteistanne ja tietysti tervetuloa kaikille, jotka eksyitte ensimmäistä kertaa tälle palstalle!

Minun ei ollut oikeastaan alun perin edes tarkoitus julistaa koti-isyyttä juuri tässä isänpäivän jutussa, mutta sitten se tuli jotenkin esiin Hesarin haastatteluissani ja vielä korostetummin Taloussanomissa. Ja siitä se ajatus sitten lähti ;)

Palaan tähän aiheeseen, kun asiasta on mustaa valkoisella työnantajien kanssa. Omille esimiehilleni sentään kerroin suunnitelmista ennen kuin he lukivat asiasta tuosta pikku paikallislehdestämme :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaunis kirjoitus, josta tunnistan monta samaa asiaa ja ajatusta kuin omassa elämässä. Sain esikoiseni 29-vuotiaana mutta olin ehtinyt tehdä töitä jo paljon, välillä jopa liikaa. Saavuttanut asioita joista olin haaveillut. Siksi en kokenut vaikeuksia jäädä äitiyslomalle vaan halusin nauttia siitä koska tiesin että sitä ei tulisi kestämään kovin kauan. Nyt kun tyttäreni on jo 2,5-vuotias tuntuu että aika on kulunut aivan liian nopeasti. Vaikka haluan tehdä töitä samaan aikaan kaipaan lastani jos ehdin kotiin vasta kun hän mennyt nukkumaan. Ja hän on yhä kauneinta mitä tiedän. Suurin rakkauteni.

M

Kommentoi

Ladataan...