Gastronaatti-kuvien salaisuudet + insta-arvonta

Isyyspakkaus

Edellisen Gastronaatti 2:n kuvista kertovan postaukseni kommenteissa minua pyydettiin kertomaan tarkemmin, miten olen ottanut painokelpoisia kuvia ja käsitellyt kuvani. Mielellänihän minä asiasta kerron, vaikken mikään ammattilainen asiassa olekaan.

Mutta ihan ensin on vinkattava arvonnastani!

Mene Instagramiin, ota tilini (@isyyspakkaus) seurantaan, jos se ei jo ole, ja etsi ylläolevan "hiljaisen porkkanakakun" kuva.

Voit osallistua arvontaan tägäämällä kommentteihin jonkun kaverisi.

Jos arpaonni osuu kohdalle, saatte molemmat postissa Gastronaatti 2 -kirjat JA vielä Balmuirin keittiöliinat! Paketteja on jaossa kaksi. Voit osallistua arvontaan myös useammalla arvalla: tägää kommentteihin niin monta kaveriasi kuin jaksat, jokainen uusi kommentti on uusi arpa! Arvon kirjapaketit perjantaina 1.12.2017 klo 18.

* * *

Mutta sitten näihin kuviin:

Olen ottanut kirjan kuvat Canon EOS 6D:llä, ja kaikki annoskuvat on kuvattu Canonin 50 mm:n linssillä. Käytän aina kameran suurinta resoluutiota 5472 × 3648 pikseliä, jotta ne olisivat mahdollisimman tarkkoja. Kuvat kestävät siis tiukkaakin rajaamista ja näyttävät silti teräviltä.

Tallennan kuvat JPG-muodossa, vaikka tiedänkin ammattilaisten käyttävän RAW-muotoisia kuvia. Olen joskus kokeillut kuvien käsittelyä RAW-kuvista JPG-kuvien sijaan enkä ole huomannut mitään eroa lopputuloksessa. Ja koska RAW-kuvat vievät tilaa moninkertaisesti JPG-kuviin verrattuna, olen päättänyt, että JPG:t riittävän minun tarpeisiini.

* * *

Kaikki kuvat on otettu jalustalla, jolloin olen voinut käyttää pitkiä valotusaikoja. Olen ottanut monet kuvat hyvin pienellä aukolla (f/10 - f/20), jotta olen saanut niihin syväterävyyttä, ja se on vaatinut niin hitaita suljinaikoja, että käsivaralla olisi ollut vaikea saada kuvia tarkoiksi. Syväterävyys on ollut tarpeen erityisesti kuvissa, joissa on juomalaseja, pulloja tai vaikkapa kukkia, sillä halusin niiden olevan tarkkoja ylhäältä alas.

Lisäksi monena kuvauspäivänä ilta yllätti kirjantekijät, ja kuvia on kuvattu hyvin hämärissäkin olosuhteissa. Esimerkiksi alla olevaa kaalikäärelykuvaa on valotettu 10 sekuntia, ja kaalilaatikkoa peräti 20 sekuntia. Mutta niin pitkään kuin valoa ylipäänsä on, kuvia voi ottaa ja hoitaa pienet värivirheet kuvankäsittelyohjelmalla.

Käsittelen kuvat Adobe Lightroomissa. Kirjan kuvia on itse asiassa käsitelty hyvin vähän. Lähinnä tarkistan:

  • Valkotasapainon: Temp ja Tint. Keinovalolla kuvat ovat usein liian keltaisia mutta hämärässä kuvattuna kuvat ovat pikemminkin sinertäviä. Jos kuvassa on valkoista/harmaata, käytän usein automaattista valkotasapainon säätötyökalua ja säädän loput käsin
  • Kirkkauden: Exposure, Contrast, Highlights, Shadows, Whites ja Blacks. Yleensä vedän mustia ja highlighteja tummemmiksi ja muita plussalle
  • Perspektiivi: Perspektiviin korjaus on yksi lempityökaluistani Lightroomissa, ja tarpeen vaatiessa oikaisen vaaka- ja pystylinjat suoriksi.

Kirjan kuvat olivat kyllä jo lähtökohtaisesti niin hyviä, että korjattavaa oli vähemmän kuin perus blogikuvissa. Esimerkiksi alla näet yllä olevat porkkanakakku- ja kaalikäärylekuvat käsittelemättöminä ja käsiteltyinä.

Niin sanottua photoshoppausta eli varsinaisia kuvan muokkauksia en ole käyttänyt kuin muutamissa kuvissa. Olen saattanut esimerkiksi poistaa lusikasta häiritsevän heijastuksen tai häiritsevän roskan annoksesta. Esimerkiksi veriappelsiiniposset-kuvassa oli koristeena käytetyn kuivatun kukan murunen, joka näytti aivan muurahaiselta. Se oli pakko käsitellä pois kuvasta.

Kovin dramaattisia eroja ennen ja jälkeen -kuvissa ei ole. Värit ovat käsiteltyinä vaan heleämpiä ja valkoiset valkoisempia. Esimerkiksi tässä nokkoslettukuvassa käsittelemätön kuva näyttää siltä, mitä se varmasti onkin eli pimeässä otettu.

Käytän myös maskityökaluja ja saatan kirkastaa vain jotain aluetta kuvassa, kuten vaikkapa puolukkakulhoa, ja käsitellä muuta osaa kuvasta kevyemmin.

Joskus, jos kuvassa ei ole yhtään valkoista, valkotasapainon automaattinen säätö menee pieleen. Niin kävi esimerkiksi tässä munakoiskuvassa, jossa jouduin muokkaamaan värejä runsaasti, jotta sain taustalevyn edes hieman lähelle sen todellista väriä.

Mihin kysymykseen en muistanut vastata? Esitä toki lisää kysymyksiä kommenteissa, niin vastaan mihin osaan!

Share

Kommentit

Garam Masalan Anna (Ei varmistettu) http://www.annagaram.blogspot.com

Hei! Mulla olisi pari kysymystä. Ensinnäkin, olen aina miettinyt, onko siihen jokin tietty syy, miksi otat kuvat suoraan yläpuolelta etkä esim viistosti sivulta?

Mullakin on keittokirja suunnitelmissa, vaikeutena on aloittaminen, vaikka valmiita reseptejä on kyllä todella hyvä setti. Mistä rouvasi lähti liikkeelle eli mistä projekti kannattaisi aloittaa? Ja miten ja missä vaiheessa kustantajia kannattaisi lähestyä?

Tommi K
Isyyspakkaus

Kuvakulmaan on kaksi syytä. Ensimmäinen on esteettinen: se miellyttää omaa silmääni ja siitä on myös tullut jo oma tyylini. Toinen on käytännöllinen: viistosti sivusta otettavat kuvat vaativat enemmän järjestelyjä. Ylhäältä päin otettavassa kuvassa riittää pienempi kuvausalusta/pöytäliina eikä muuta miljöötä tarvitse siivota ja laittaa kuvauskuntoon tai käyttää jotain levyä taustalla :D

Tapoja lähestyä kustantajia on varmasti useampia, mutta itse suosittelisin, että jos tekee ensimmäistä kirjaa, olisi jo jotain konkreettista esiteltävää. Mielellään muutamia valmiita kuvia ja esimerkkiluku resepteineen. Ei tietenkään taitettuna vaan ihan tekstinä.

Ensimmäisenä kannattaa tietysti olla vahva visio siitä, millaista kirjaa on tekemässä. Mikä on konsepti ja rakenne? Mitä reseptejä jokainen luku sisältää? Miten paljon proosaa kirja sisältää reseptien lisäksi?

Molempien kirjojen kanssa Rouvalla oli konspeit, rakenne, lukujen pääraaka-aineet ja suurin osa resepteistä suunniteltuina ennen kuin lähestyimme kustantajia. Olimme ottaneet kuvia aika paljonkin, joten meidän oli helppo esitellä, millaisia ruokia kirjoihin tulisi ja miltä kuvat näyttäisivät.

Ekan kirjan kohdalla Rouva kirjoitti pari lukua valmiiksi ja laittoi tekstit ja kuvat kustantajille ja kertoi, millaista konseptia ja rakennetta oli suunnitellut. Kuvia oli silloin otettu noin kolmannes, joten meillä oli jo jokin käsitys, miten realistinen koko projekti on ja millaista aikataulua voi lupailla.

Ja ihan sähköpostilla lähestyimme kustantajia.

Ehkä kannattaa aloittaa hissipuheella: kerro lyhyesti, miksi juuri tämä keittokirja on erilainen kuin kaikki muut ja mikä on se oma juttusi, jota sillä haluat kertoa. Kun kantava ajatus on kirkastunut mielessä, voi miettiä rakennetta ja hahmotella sisältöjä lukuihin, niin reseptejä kuin muuta tekstiä.

Toivottavasti tämä auttaa hieman eteenpäin ;)

Garam Masalan Anna (Ei varmistettu) http://www.annagaram.blogspot.com

Kiitos kovasti vinkeistä! Tosi hyvä saada vähän näkökulmaa kokeneemmalta niin pääsee alkuun :)

MariaK (Ei varmistettu)

Kiitos mainiosta kirjasta! Hankin sen kirjamessuilta, ihana on ollut uppoutua siihen. Jäin kuitenkin miettimään, miten valitsitte kansikuvan. Makuasioita toki, mutta mielestäni siinä ei ole sommittelu onnistunut niin hyvin kuin sisäkuvissa, jotka ovat todella kauniita.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiva kuulla! Kansikuvan valintaan vaikutti useampi tekijä: halusimme siihen suolaisen ruoan, joka kuvaisi mahdollisimman hyvin kirjan henkeä, kuvassa piti olla vaalea tausta ja tilaa teksteille, ja se ei saanut olla liiaksi sidottu tiettyyn vuodenaikaan. Annoimme taittajalle muutaman vaihtoehdon, ja hän teki esimerkkikannet teksteineen käyttäen toimittamiamme kuvia, ja tämä oli mielestämme paras kaikista vaihtoehdoista. Valinta oli lopulta aika selkeä, ja pari kivan näköistä kansivaihtoehtoa laitoimme pois siksi, että ne olivat liian kesäisiä ja sisälsivät liiaksi kausiluonteisia asioita.

InkeriR. (Ei varmistettu)

Hei. Olen ihmetellyt samaa kuvakulmasta, kuin ensimmäinenkin kommentoija. Ihan oikeasti niitä ruokia voi kuvata muistakin suunnista. Vaikka helpompi kuvata ylhäältä, tulee hieman vähättelevä fiilis kuluttajia kohtaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Höpsis.

Kommentoi