Hei hei kuplasängylle!

Isyyspakkaus

Olemme eläneet hyvin vaihtelevaa aikaa taaperon unien suhteen. Muutama viikko sitten alkanut kirkuminen nukkumaan mennessä näyttäisi vähitellen helpottavan, mutta edelleen lapsi protestoi nukkumaanmenoa vastaan useammin kuin käy maate mielellään.

Näiden viikkojen aikana olemme käyneet läpi jo useampia vaiheita ja kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, jotka ovat kaikki olleet aika lailla yhtä huonoja.

1) Ei päiväunia

Ensin kokeilin väsyttää pojan päivisin niin, että hän ei nukkunut lainkaan päiväunia. Ajatus oli, että hän olisi niin väsynyt illalla, että nukahtaisi heti.

Se ei toiminut. Sen lisäksi, että hän oli päivisin ja iltaisin aivan yliväsynyt, saimme myös uuden ongelman: kirkumisen keskellä yötä. En tiedä, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa, mutta poika todella heräsi useampana peräkkäisenä yönä kirkumaan aamuyöllä. Ei sitä pitkään kestänyt, mutta kuitenkin sen verran, että heräsin huutoon enkä saanut enää sen jälkeen itse unta.

Yöunille mennessä hän todella nukahti ensimmäisenä iltana huutamatta, mutta ongelma palasi jo seuraavana iltana. Näin ollen kuuntelimme kirkumista sekä illalla että yöllä. Ei hyvä.

2) Lyhyet päiväunet rattaissa

Poika on tähän mennessä nukkunut päiväunensa vain sisällä. Kyllä hän rattaissakin on joskus nukahtanut, mutta rattaiden on pitänyt olla jatkuvassa liikkeessä, jotta unta on tullut riittävästi.

En halunnut palata takaisin päiväunihuutoihin omassa sängyssä, joten aloin tehdä pojan kanssa retkiä kaupungille juuri päiväuniaikaan. Hän vaipuikin unten maille heti, kun haistoi raikkaan ulkoilman ja nukkui oikein kivasti ulkosalla. Pari kertaa kävi myös niin, että hän ei ollut herännyt kotiinpaluuseen mennessä, joten jätin hänet vielä nukkumaan unensa loppuun sisäpihalla ja kävin katselemassa aika ajoi, joko hän olisi herännyt.

Iltaisin hän jatkoi edelleen nukkumaanmenoitkujaan.

3) Muutama parempi ilta

Välissä oli muutama ilta, jolloin lapsi meni nukkumaan itkuitta. Ensimmäinen itkuton ilta oli se, jossa annoimme hänelle silikonisen vesipullon, jossa oli hieman vettä. Siinä oli sen verran uutuudenviehätystä, että hän nukahti pullo kainalossaan. Itku palasi taas seuraavana iltana.

Kun olin tytön kanssa Jyväskylässä, Rouva sai pojan nukkumaan hymyssä suin. Kun palasimme kotiin, itkukin palasi.

Kun olimme Rouvan kanssa oopperassa ja hoitaja laittoi lapset nukkumaan, molemmat heistä olivat menneet iloisesti nukkumaan ilman itkuja. Seuraava ilta oli taas huutoa.

Kun Rouva laittoi tytön ja pojan yksin nukkumaan, he menivät nukkumaan nätisti, mutta seuraavana iltana minun kanssani homma meni taas kirkumiseksi.

Mikä edellisille onnistumisille oli siis yhteistä? Se, että minä olin poissa. No, ei sekään ole vaihtoehto, että minä en laita poikaa nukkumaan.

4) Eroon kuplasta

Poika on tähän asti nukkunut omassa sängyssään niin, että sängyn sisään on laitettu kevyt Pop-up Bubble -matkasänky. Jos ihmettelet asiaa, niin tämä tapa alkoi jo tytön kanssa viisi vuotta sitten, kun huomasimme, että hankkimassamme vanhassa pinnasängyssä pinnat ovat niin harvat, että pienen vauvan pää mahtuisi niiden välistä ulos.

Tyttö nukkui siis myös alkuun tämän kuplasängyn sisällä, kunnes noin vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä kuplasta luovuttiin. Poika on nyt saman ikäinen.

Hän on kyllä viihtynyt kuplassa hyvin, ja vetänyt itsekin mielellään kuplan vetoketjun kiinni. Mutta näiden iltaitkujen alkamisen aikoihin vetoketjusta alkoi tulla ongelma. Poika saattoi osoitella vetoketjua ja toistella itkuisena "Avaa, avaa, avaa." Vetoketjuun ei kuitenkaan saanut koskea eikä varsinkaan vetää sitä kiinni. Jos laitoin luukun kiinni, hän raivostui ja avasi sen ja jäi itkemään.

Kun hän oli itkunsa itkenyt ja rauhoittunut, hän sulki vetoketjun itse ja jäi nukkumaan kuplaan.

Kun parina iltana vetoketju jäi kuitenki auki koko yöksi, päätin, että kupla lähtee. Se tapahtui viikko sitten.

5) Unet pehmolelujen keskellä

Samalla, kun kupla lähti, poika siirtyi jälleen nukkumaan päiväunet omassa sängyssään. Toisina päivinä hän on nukahtanut niille itkuitta, toisina ei. Sama koskee iltaunia. Muutamana iltana hän on jäänyt sänkyynsä iloisena ja huudellut: "Moi moi!" mutta toisina iltoina on saatu kuunnella huutoa.

Se ei kestä kuitenkaan enää pitkään. Ehkä puoli minuuttia. Sen jälkeen hän alkaa keräillä ikkunalaudalla olevia pehmoleluja sänkyynsä ja nukahtaa lopulta niiden keskelle. Myöhemmin, ennen kuin menen itse nukkumaan, käyn keräilemässä lelut takaisin ikkunalaudalle, suoristan lapsen ja peittelen hänet kunnolla.

Nukkumaanmeno on siis nyt helpottunut jo merkittävästi, ja noin joka toinen päivä ei tarvitse kuunnella itkuja lainkaan.

En sitten tiedä, voisiko kiukkuisuus johtua uusien poskihampaiden puhkeamisesta. Ehkä ikeniä on pakottanut illalla, kun hän on käynyt pitkäkseen. Hän on myös joskus osoitellut suutaan ja sanonut: "Au."

Ongelma voi olla jokin muukin, ja edelleen hän yrittää kertoa jotain, joka liittyy peittoon, mutta en ymmärrä, mistä on kyse. Hän osoittelee peittoaan ja hokee surullisena: "Peitto, peitto, peitto" (tai oikeammin "peippo, peippo, peippo"), mutta en ota selvää, mitä hän haluaa. Kyse ei ole siitä, että hän haluaisi peiton päälleen. Peittoa ei saa myöskään ottaa pois, asettaa sivuun tai päätyyn, kierittää palloksi tai asetella tyynyksi hänen alleen. Lopulta on vain todettava: "Kyllä, se on peitto. Laita se miten haluat. Kauniita unia."

Kai tämä on vain jokin vaihe, joka menee pian ohi.

Ja sitten tulee jokin uusi vaihe. Sitä odotellessa.

Kommentit

Watson (Ei varmistettu)

Moikka! Täällä vakkarilukija monen vuoden ajalta - vaikka vasta nyt ensimmäistä kertaa kommentoin. Olen jostain syystä erittäin kommenttiujo! Blogisi on ollut suosikkini jo vuosia - vaikka elämäntilanteemme ovat olleet monella tapaa täysin erilaisia, jokin tavassasi kirjoittaa on iskenyt.

Olemme vihdoin itsekin uskaltautuneet vanhempien rooliin ja ulkomailla asustellessa miettineet jotakin tuon kuplan kaltaista matkasänkyä, jonka voisi helposti ottaa mukaan sekä mummolle, että nana'lle. Muistelen sinun joskus kirjoittaneenkin sängystä erillisen postauksen (pitääkin googletella). Mitä mieltä olet, kestääkö sänky parisen vuotta lapsella, jos hän vain viihtyy kuplassa ja ei ole jättipitkä? Ehkä käytettynä voisi löytää tuon Samsonitenkin - en ole ainakaan nähnyt juuri samalta merkiltä sänkyä enää olevan tarjolla.

Kiitos hurjasti kaikista jutuistasi näiden vuosien aikana! On ilo lueskella vanhemmuudesta isän näkökulmasta ja erittäin mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea Suomessa (tietysti erityisesti Helsingissä) on tapahtunut näiden ulkomaan vuosieni aikana. Keväiset terkut Sveitsistä! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos paljon, todella kiva kuulla! Meidän pienikokoinen tyttömmehän viihtyi kuplasängyssä matkoilla vielä 3-vuotiaanakin, mutta saa nähdä miten käy pojan kanssa. Hän on nimittäin nyt jo saman kokoinen kuin siskonsa silloin 3-vuotiaana :D Meillä olisi nyt yksi ylimääräinen kupla täällä...

pp (Ei varmistettu)

Heippa,
1,5v ikäisen lapsen kehityksessä tapahtuu hurjasti - tunnetaidot, sosiaaliset taidot, motoriset taidot jne hampaiden tuloa unohtamatta - kehittyvät ja nämä suuret muutokset näyttäytyvät myös unille menoissa ja öisin. Moni 1,5v ikäinen käy läpi vanhempaan takertumisvaihetta, joka vie itsenäisempään kehitysvaiheeseen. Vaihe voi olla raskas vanhemmalle, mutta lapsi tarvitsee tukea ja hoivaa uudessa tilanteessa, jossa hän ei itsekään osaa kertoa tuntemuksistaan muuten kuin itkemällä. Myös unentarve muuttuu päiväunia myöten, joten unirytmi voi monella vähän muuttua. Tuon ikäinen tarvitsee vielä päiväunet kehityksensä tueksi, sanonta "mitä paremmat päiväunet, sitä paremmat yöunet" pitää pienellä paikkansa. :) Haasteensa tällaisessa ikävaiheessa on tietysti vanhempien jaksaminen sekä mm koko perheen unen saaminen. On kuitenkin tärkeää muistaa ettei pieni kiukuttele turhaan tai kiusaa, hän kertoo itkullaan, ettei hän voi hyvin sillä hetkellä ja tarvitsee tuekseen rauhallisen, turvallisuuden tunnetta tuovan vanhemman. MIkä kikka käy kenelläkin, on tärkeää antaa lapselle hänen tarvitsemansa sylin tai hellyyden ja olla johdonmukainen. Ja kuten sanoit - muistaa, että se on vain taas yksi vaihe. :) Tsemppiä!

Annr (Ei varmistettu)

Tämä! Meillä pari kuukautta vanhempi poika ja sama kuvio hieman lievempää.. esim. ovea ei saa laittaa kiinni nukkumaan mennessä. 4 vuotiaan siskon kanssa käyty sama läpi. Eli yhdyn edelliseen kommentoijaan. Kehitysvaihe, joka vaatii pitkää pinnaa ja paljon läsnäoloa ja rakkautta. Turha ressata itseään näillä vippaskonsteilla. Menee ajan kanssa ohi ja sitten tulee uusi juttu aiheuttamaan harmaita ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Vielä kun keksisi, mitä hän haluaa, että sillä peitolla tehdään. Kun se on huonosti kaikin päin, eikä sitä saa ottaa poiskaa sieltä sängystä. Onko se kenties väärän värinen? :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Kovasti on tilanne jo helpottanut. Toisina iltoina hän jää jo sänkyyn hymyillen ja vetää itse peittoa kohti leukaa :)

Avun saanut (Ei varmistettu)

Moikka,

tiesitkö, että Helsingin kaupungilla on lapsiperheiden sosiaaliohjausta. Ottamalla yhteyttä alueesi sosiaaliohjaajaan on mahdollista saada tukea mm. leikki-ikäisten unipulmiin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hyvä tietää, ja hienoa, että apua on saatavilla! Meillä ei tilanne ole niin vakava, joten antaa ohjaajien käyttää resurssinsa järkevämpiin kohteisiin.

llll (Ei varmistettu)

Hei, itse en saa edelleenkään (34v) nukuttua, jos pussilakanan yläreuna on irti peitosta ts peitto ei ole lakanan ylälaidassa asti. Muistan tämän vaivanneen jo lapsena

Tommi K
Isyyspakkaus

Hah! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä! Tämä on karmeaa ja peitto on korjattava, jos se ällö reuna löpsöttää siinä leukaan yksinään. Tiedän niin mistä puhut.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.