Hei hei, pikkukaveri

Isyyspakkaus

Jouduimme tänään heittämään hyvästit pienelle Eppu-koirallemme, vain muutama viikko ennen sen 16-vuotispäivää. 

Suru on nyt suuri. Jäljelle jää iloisia muistoja ja kova kaipaus.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Koirat eivät kuole koskaan. Ne eivät osaa. Ne väsyvät ja tulevat hyvin vanhoiksi, mutta kuolevat? Eivät ne osaa. Jos ne aikoisivat kuolla, eivät ne haluaisi jatkuvasti kävelylle. Ja vaikka niiden lenkki olisi vain yksi askel, kunnes kipu pakottaisi pysähtymään, ne haluavat lenkille silti. Koska kävelyllä on kaikki, mitä ne kaipaavat: hajuja, kenties mädäntynyt kananluu, toisten koirien jälkiä - ja sinä. Koska se, että ne saavat kävellä siinä, rinnallasi, tekee niiden elämästä täydellistä. Ja täydelliseen elämään ei mahdu kuolemaa.

Kun sinä luulet, että koirasi on kuollut, olet väärässä. Koirasi vain nukkuu, sinun rinnassasi, sydämesi vieressä. Ja kun se on nukahtanut sinne, sinua itkettää koko ajan. Miksikö? Koska koirasi heiluttaa häntäänsä rinnassasi. Ja se sattuu. Tottakai se sattuu, kun häntä heiluu siellä, rintasi sisällä. Ja se heiluu usein, koska se heiluu aina, kun koira herää. Se haluaa kiittää sinua. "Kiitos, että annoit minulle lämpimän paikan, jossa nukkua, aivan sydämesi vieressä."

Ajan myötä häntä heiluu yhä harvemmin. Koirasi saattaa olla väsynyt, onhan se ollut kiltti koira koko ikänsä. Se on ollut kiltti, ja sinä ja se tiedätte sen molemmat. Se on ollut kiltti silloinkin, kun sen luihin on sattunut niin paljon, että se kaatuu kävellessään ja silloinkin, kun se ei haluaisi lähteä pissalle kaatosateeseen. Se on ollut kiltti koira.

Ajan myötä häntä siis heiluu yhä harvemmin, mutta älä hetkeäkään luule, että koirasi on kuollut. Se heiluttaa taas häntäänsä - yleensä kun sitä vähiten odotat. Sillä sellaisiahan koirat ovat.

Olen oikeastaan pahoillani jokaisen sellaisen puolesta, jonka sydämen vieressä yksikään koira ei nuku. Te olette jääneet paitsi niin paljosta."

Tommi K
Isyyspakkaus

Itku tuli.

Hertta
Lilou's Crush

Voi Tommi <3

Emma (Ei varmistettu)

Minä uskon siihen, että sitten kun meistä jokaisesta aika jättää ja päästään sinne paikkaan, mihin kuka ikinä itse uskokaan, että kuoleman jälkeen päädytään (minulle se on taivas, toiselle joku muu), me saadaan siellä tavata vielä kerran kaikki meille rakkaat. Eppu odottaa siellä jossain nyt teitä. Ja siellä jossain on kaikilla hyvä olla. Turvallista taivasmatkaa Epulle ja osanotto teidän suruun &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Voih, itse jouduin hyvästelemään rakkaan eläinkumppanini alkukesästä. Menetys tuntuu todella pahalle edelleen enkä ole valmis uuteen karvapakkaukseen vielä pitkään aikaan. On ne niin hämmästyttävän upeita persoonia.

Voimia!

Juliaihminen
Juliaihminen

Lämpimät osanottoni koko teidän perheelle. <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos osanotoista <3 Viikonloppu oli kovin vaikea, ja tämäkin päivä meni Eppua muistellessa, mutta kyllä tämä tästä. Eppu eli pitkän ja hyvän elämän, ja sen parhaat päivät olivat jo kaukana takana. Ikävöimme sitä Eppua, joka se oli useita vuosia sitten ennen kuin sen näkö ja kuulo menivät. Sitä, joka oli iloinen ja leikkisä, teki temppuja, juoksenteli mökin pihalla, järsi keppejä, tuli nanosekunnissa viereen, kun kuorimme porkkanoita ja nappasi juustonpalasia ilmasta. Eppua jäävät kaipaamaan myös monet ystävämme, joiden luona se on ollut hoidossa ja jotka ovat sitä rapsutelleet liki kuudentoista vuoden aikana. Kiitos kaikille teillekin, että Eppu oli teille niin rakas <3

Vuosi villasukissa (meni jo) (Ei varmistettu)

Voimia isoon suruun! Lemmikin kuolema ottaa koville, ajan myötä ikävä onneksi vähän helpottuu. Nyt Epulla on hyvä olla, se ajatus saattaa lohduttaa vähän.

Itse kaipailen kyllä edelleenkin lapsuuden/nuoruuden tärkeintä tukijaani: sekarotuinen 50-kiloinen Iita-koira oli mulle ihan kaikki kaikessa. Kyseisen hassun, lehmännäköisen koiran turkkiin tuli monen monituiset itkut itkettyä ja aina hän vaan jaksoi "kuunnella". Olihan se rontti aikamoinen pöhlö ja aiheutti päänvaivaa mm. karkailu-tempuillaan, mutta niin valtavan rakas ja tärkeä perheenjäsen. Niiden kolmentoista vuoden aikana kun Iita oli elämässäni taisin ohimennen kasvaa aikuiseksi, selvitä vanhempien avioerosta, omista sydänsuruista, omaan kämppään muuttamisesta ym.

Oho, tulipa vuodatus. Pointtini oli kummiskin se, että mäkin täällä itkua tihrutan teidän Epun poismenon vuoksi kun tiedän miltä se saattaa tuntua...

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos paljon.

Kommentoi