Hulvaton CircOpera Kansallisoopperassa

Isyyspakkaus

Tästä viikonlopusta tulikin varsinainen kulttuuriviikonloppu. Ostin nimittäin Rouvalle hääpäivälahjaksi liput tämän päivän Romeo ja Julia -balettiin Kansallisbaletissa, ja vain hieman myöhemmin sain kutsun Kansallisoopperan CircOperan ensi-tilaan, joka oli eilen.

CircOpera on täysin uudenlainen poikkitaiteellinen esitys, jossa yhdistellään oopperaa, balettia ja sirkusta. Lavalla on siis laulajien ja tanssijoiden lisäksi myös akrobaatteja, nuorallatanssijoita ja jonglöörejä. Onpa esityksessä mukana myös hurjasti pyörivä kuolemanpyörä.

Musiikki on valikoima klassisia hittejä kuten Rossinin Largo al factotum oopperasta Sevillan parturi tai Orffin O fortuna kantaatista Carmina Burana, joita laulavat oopperatähdet Hanna Rantala, Mika Pohjonen, Ville Rusanen ja Koit Soasepp sekä Kansallisoopperan kuoro.

Laulut ja laulajat jäävät tässä esityksessä tavallaan sivurooliin, sillä pääosassa ovat huikeat sirkustaiteilijat. Kun kuolemanpyörällä tasapainotteleva Gengis van Gool kompastuu, yleisö kohahtaa. Kun nuoralla tanssiva Sanja Kosonen pudottautuu ensimmäisen kerran istumaan nuoralle, yleisö luulee hänen jo putoavan.

Köysillä ja liinoilla korkealla lavan yläpuolella taiteilevat Aourell Krausse ja Viivi Roiha kiipeilevät naruissa ja toisissaan niin ketterän ja kevyen näköisesti, että on helppoa unohtaa, miten valtavasti käsi- ja jalkavoimaa se vaatii. Wes Peden jonglööraa niin monella esineellä yhtä aikaa, etten voi ymmärtää, miten ne kaikki saa pysymään ilmassa. Akrobaatti Mikko Karhu pompahtelee pallojen päällä ja trampoliinilla.

Ja aivan hurmaavan liikuttava on ison miehenkörilään ja nukkemaisen pienen naisen rakkaustarina, jota tulkitsevat pariakrobaatit Victor Cathala ja Kati Pikkarainen.

Ballet Finlandin tanssijat esittävät omia balettinumeroitaan, ja Kansallisoopperan orkesteri soittaa virheettömästi.

Niin paljon osaamista ja taitoa lavalla yhtä aikaa, ja mietin, miten monta tuhatta tuntia jokaisen taiteilijan on pitänyt omaa taitoaan harjoitella.

Esitys on rakennettu kabareeksi. Siinä ei ole varsinaista tarinaa, vaan se koostuu sarjasta erillisiä ohjelmanumeroita. Esitys on puvustettu ja lavastettu sirkustyyliin, ja myös Kansallisoopperan katsomo on valaistu värivaloin. 

Show oli erittäin viihdyttävä. Se oli hulvattoman hauska, yllättävä, eriskummallinen ja varsinkin akrobaattien aikaan erittäin jännittävä. Laulajat ja soittajatkin panivat itseään likoon, ja esimerkiksi Ville Rusanen lauloi Figaroa kävellessään pystysuoraa seinää pitkin alaspäin, Mika Pohjonen esitti erään laulun seisten käsillään ja Hanna Rantala keinui yhdessä kappaleessa yleisön yllä.

Jos tämän esityksen oli tarkoitus tuoda oopperaa lähemmäs koko kansaa, mielestäni se onnistui siinä erittäin hyvin. Klassisen musiikin harrastajille esityksessä oli varmasti jotain uutta, ja vähemmän oopperaa kuunnelleille teos oli hyvin helposti lähestyttävä. 

Harmi vaan, että CircOperassa on esityksiä vain kahdeksan, ja ne ovat jo loppuunmyytyjä.

Onneksi kaikilla on sentään mahdollisuus katsoa esitystä livenä Oopperan verkkosivuilta perjantaina 30.9.2016 (ja varmaan taltiona sen jälkeen): http://oopperabaletti.fi/live/circopera/.

Kiitos Kansallisoopperalle kutsusta esitykseen! Pidimme kovasti, ja aloimme heti katsella, mihin oopperaan ostaisimme liput seuraavaksi!

Share

Kommentoi