Huoneistossa kotieläimiä

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme pohtineet, tietääkö koiramme, että Rouvan vatsassa on jotain elävää. Se nukkuu mielellään pää vatsaa vasten ja myös nojailee siihen usein. Vauvan liikkeet se varmasti tuntee, mutta voisikohan se kuulla myös pienen sydämen sykkeen?

Ehkä koira on jo ottanut vatsan ja sen sisällön lauman neljänneksi jäseneksi. Se olisi hyvin suotavaa, sillä yleisesti ottaen tämä 10-vuotias vanha herra vihaa lapsia. Varsinkin sellaisia, jotka pitävät kovaa ääntä, juoksentelevat arvaamattomasti ja yrittävät silittää yllättäen ja hieman liian kovakouraisesti. Määritelmä kattaa kutakuinkin kaikki alle kouluikäiset.

Karvaton kaverimme joutuu kuitenkin pian totuttelemaan siihen, että sen kauneusunet häiriintyvät tuon tuosta. Kyllä koira varmasti ymmärtää, että kyseessä on saman lauman jäsen, eikä lapseen tarvitse suhtautua yhtä varauksellisesti kuin harvemmin tavattaviin kääpiöihin. Kyllä he tottuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Tottuvathan?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei Tommi! Varmasti tottuvat ja ihastuvat toisiinsa, onhan vastasyntyneellä jo valmiiksi lauman haju ja Se on koiran kannalta tärkeintä! Saatte kolmannesta perheenjäsenestä "uskollisen palvelin ja palvovan orjan" neljännelle! Hän tulee heti teille ilmoittamaan, kun vauva vähän äännähtää!! Ja myöhemmin "paimentaa" ja leikittää erittäin tehokkaasti .. Meillä rotu oli mäyräkoira, mutta aika lähelle nuo luonteet liippaa..,
Nimim. "Parhaat kaverit koko lapsuusajan"

vierailija kania74 (Ei varmistettu)

Meidän beagle-poika antaa lasten retuuttaa sitä miten vain, myös tuntemattomien. Jos se haluaa omaa rauhaa se vaan lähtee pois ja etsii toisen paikan pötköttää.
Mutta semmoinen hassu juttu kävi, että ku esikoinen tuli ja koira huomasi että me aikuiset 'palvelemme' sitä rääpälettä ja teemme kaikki mitä vauva haluaa, niin sepäs rupes temppuilemaan ja ei enää totellut meitä niin kuin ennen. Kun vauva kasvoi se totteli kyllä sitä, mutta ei vieläkään kunnolla meitä.

Dalmi
Arkisokka

Luin esikoisen odotusaikana jostain että koirat aistivat raskauden heti alkumetreiltä odottavan äidin erittämien tuoksujen kautta. Joten kyllä, teilläkin on koira osannut odottaa nyyttiä jo pitkään. Koira myös ottaa tulokkaan laumaan mukisematta jos alfat, sinä ja vaimosi, ette tee asiasta mitää Suurta Numeroa. Tällainen tuli, se on meidän ja that's it. :)

Meillä ainakin on täällä hyvin tiivis vauhtikaksikko, vaikka lapsi uhmaiässään koiraa vähän kaltoin kohteleekin.. ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Vierailija (6.4.): Toivotaan näin. Jotain symbioottista elämää on varmaan luvassa: "Yäk, en syö"-"Mutta minä voin auttaa"-tyyliin ;)

kania74: Tämä ei kaveri ei anna retuuttaa. Jos hän on etsinyt itselleen rauhallisen paikan ja muutenkin viestinyt, että nyt riittää, seuraavassa vaiheessa alkaa varoittava murina ja aletaan näyttää hampaita. Se on vähän noloa...

Dalmi: Joo, me ollaan kyllä kans mietitty, että koira on käyttäynyt raskauden alusta asti jotenkin eri tavalla kuin ennen. Ensin Rouva huolestui, että onko sillä jokin hätä, sydänvikainen kun on, mutta sitten alettiin epäillä, että se vaistoaa tämän poikkeuksellisen tilan.

Amos (Ei varmistettu)

Meillä uroskoira alkoi vahtia rouvaa joka askeleella. Kotonakin se kävelee perässä kuin varjo, jota ei ole aiemmin tehnyt. Sen suojeluvietti kasvoi potenssiin sata jo heti raskauden alussa. Etenkin ulkona se menee rouvan ja muiden koirien ja ihmisten väliin eikä anna rouvalle lupaa lähestyä muita rapsuttelemaan. Minua kohtaan se on ollut entistä alistuvampi, kaipa tajusi että talossa on sittenkin hänen lisäkseen toinen uros.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä isäntä toi vauvan pissavaipan sairaalasta kotiin koiran haisteltavaksi ja kotiintulo rauhoitettiin, niin että pidimme vauvaa hetken lattian rajassa koiran tutustuessa uuteen tulokkaaseen valvovan silmän alla (istuimme vieressä). Tosin koiramme painaa lähemmäs 50 kiloa, eli tutustuminen oli tehtävä ennemmin kuin myöhemmin.

Ja tottuvat "lapset" toisiinsa.
Nimim. 5kk vanha tyttö syö sohvalla koiran korvaa

Tasaraita

Olen myös edellisten kommentoijien tapaan lukenut jostain että jo hyvin varhaisessa vaiheessa koira haistaa vatsassa kasvavan vauvan.

Meillä asuu kotona kaksi chihuahua-urosta, toinen seitsemän, toinen viisi. Tämä vanhempi herra ei juurikaan siedä lapsia juurikin niiden arvaamattoman liikehdinnän takia. Väistää ja poistuu paikalta jos mahdollista mutta jos on ahdistettuna nurkkaan lasten toimesta niin pienen käden lähestyessä saattaa varoittavasti näykkäistä.

Meillä koirat nukkuivat sängyssä meidän välissämme. Mietimme että kuinka vaikeaa on opettaa koirat pois sängystä vauvan tullessa kun ovat pienestä asti nukkuneet vieressämme. Sängyssä nukkumisen kieltäminen oli tarkoitus aloittaa ajoissa jotta koirat tottuvat tilanteeseen eivätkä ainakaan "syyttäisi" vauvaa tästä uudesta nukkumajärjestelystä. No, niinhän siinä kävi että koirat nukkuivat vieressä siihen asti kunnes yöllä lähdettiin synnyttämään.

Synnäriltä toimitettiin koirien hoitopaikkaan vauvan päällä ollut body haisteltavaksi ennen kuin koirat haettiin kotiin. Mitään ongelmaa vauvan hyväksymisessä ei ole ollut. Aluksi tutkailivat ja haistelivat hieman mutta kun liian läheinen tuttavuus kiellettiin eivät sen jälkeen oikeastaan jaksaneet enää kiinnostua. Ovat nukkuneet mukisematta lattialla omilla tyynyillään. Vauva on saanut olla rauhassa lattialla. Toisinaan koirat makoilevat vauvan vieressä lattialla mutta kun kädet ja jalat sätkivät liikaa siirtyvät ne kauemmas. Tämä meidän äkäinen vanhaherrakin on ottanut vauvan hienosti perheenjäseneksi eikä mustasukkaisuutta tai muutakaan ärsyyntyneisyyttä ole esiintynyt. Nuorempi koira joutui jo kerran vauvan tukistamaksi kun sitterissä ruokaillut vauva tai vauvan ruoka kiinnosti kovin ja nuorempi koira erehtyi tulemaan liian lähelle. Pieni käsi nappasi äkkiä koirasta kiinni. Koira kiljahti ja hypähti kauemmaksi ja pieneen nyrkkiin jäi tuppo karvoja. Taitaa jatkossa tämä nuorempikin pysytellä kauempana.

Hienosti teidänkin koira varmasti sopeutuu uuteen tulokkaaseen. Voihan olla että joudutte vahtimaan ettei yli-innokas karvainen perheenjäsen olisi koko ajan menossa nuolemaan vauvan kasvoja tai tekemään muuten liian läheistä tuttavuutta.

äiti, koira ja lapsi (Ei varmistettu)

hei varmasti tottuu. Minun poikani kun syntyi viisi vuotta sitten jännitin kovasti miten kääpiöpinserini reakoi asiaan. KAikki meni hyvin.
Kääpiöpinseri ei pitänyt lapsista ja käyttäytyi aika lailla samalla tavalla kuin teidänkin koiranne. Muistatte vain että kun lapsi lähtee liikkeelle niin koiralla on oltava rauha paikka mihin pääsee turvaan eikä lapsi saa mennä sinne.
Meillä stressaannuttiin vuoden ikäisestä aika paljon ja koira viettikin aikaa hirmuisen paljon omassa paikassaan :)
Perheessä oli tuohon aikaan myös ihana saksanpaimenkoira herra jota lapsi sai sitten lässytellä mielensä mukaan kun tämä herra oli niin lapsi rakas <3 tietenkin soimme herralle myös rauhan :)

kolmen lapsen äiti ja koiran mamma (Ei varmistettu)

Moi!
Mun oli ihan pakko tulla kommentoimaan, kun satuin FB:stä näkemään linkin tänne. Onnea Tommi teille vauvan odotukseen:) entinen luokkatoveri JKL:stä Kirsi kirjoittelee:)

Meille syntyi eka vauva 7 vuotta sitten ja silloin oli 2 vanhaa koiraa talossa, toinen (narttu) tottunut lapsiin entisessä kodissa ja toinen (uros) pelkäsi ja inhosi lapsia. Pelotti paljon, että mitä siitä mahtaa tulla, kun kyseessä oli isohko koira. Raskauden alusta asti koira reagoi minuun eri lailla ja luulinkin, että dementia on iskenyt silloin 10-vuotiaaseen koiraan ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Oli ystävällinen aikuisille ystäville vaikkei muuten ollut vieraista kiinnostunut ja haisteli mahaa paljon.

Kun vauva syntyi, uros ei ollut siitä kovin kiinnostunut, narttu taas vahti kuin omaansa, murisi vieraille, jotka tulivat vauvan lähelle jos en ollut itse vieressä. Kerran kävi uroksen kanssa niin ikävästi, että vauva huusi kovasti kaukalossa niin uros meinasi napata vauvan naamasta kiinni, kun ei kestänyt meteliä. Annoin melkoisen läksytyksen koiralle, kun säikähdin niin kovasti. Sen koommin ei yrittänyt napata, mutta en voinut koskaan jättää vauvaa koiran kanssa kahden (jos vauva ei ollut sängyssä tms.) edes WC-käynnin ajaksi, jotta ei käy vahinkoa. En voinut luottaa koiraan, kun tiesin, että se ei kestä vauvan huutoa.

Konttaamisvaihe oli erittäin hankala, kun koira ei sietänyt lapsen tuloa lähelle paitsi valvotusti onnistui jotenkuten. Piti tehdä koiralle saareke minne vauva ei pääse, jotta ei tule vahinkoa. Toinen lapsi syntyi sitten 1 v 9 kk päästä ekasta ja koiran kanssa meni vähän paremmin. Toisen vauvan ollessa 9 kk iässä jouduimme luopumaan silloin 13-vuotiaasta koirasta suusyövän vuoksi. Kolmannen lapsen aikaan oli vain kiltimpi vanha ja kuuro koira, josta aika jätti 15.5-vuotiaana pienimmän lapsen ollessa reilun vuoden. Nyt talossamme on 1,5-vuotias reipas uroskoira ja lapset kohta 7, 5 ja kesällä 3. Pentuaika oli aika hankalaa, kun puri kovasti, mutta nyt sujuu jo hyvin, mutta portteja on, jotta ei revi lasten leluja...Mutta elämä koirien ja lasten kanssa on antoisaa :) lapsille on paljon seuraa koirasta ja saavat opetella eläinten kohtelua kotona.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos kommenteistanne! Kuulostaa siis siltä, että toivoa on ;)

sateenkaariperheeksi (Ei varmistettu) http://sateenkaariperheeksi.wordpress.com

Ihana karvaton vanha herra teillä!

Meillä on raskaus vasta ihan aluillaan, 5.viikko menossa, mutta jo nyt meidän koirista toinen, 1v. Basenji-narttu on kovasti odottajan kyljessä kiinni, varsinkin sängyssä maatessa ja tassulla "painelee" vatsaa. Basenjit kun ovat kovin kissamaisia, niin tuo tassujen liike on välillä aivan kuin kissoilla :) Ja käytös on parin viimeisen viikon aikana tosiaan jo nyt muuttunut, eli aika pian hedelmöittymisen jälkeen, joten olemme päätelleet että kyllä se jotain poikkeavaa "haistaa", varmaan enemmänkin tässä vaiheessa tuoksujen perusteella. Jännä sitten seurata mahan kasvaessa että innostuuko se hoivaamaan entistä enemmän <3

Ja kun kyseessä on hyvin alkukantainen rotu, joka "metsästää" kaikilla aisteillaan (ei taida montaa sellaista rotua löytyä..), niin on muutenkin todella herkkä aistimaan ihmisten olotiloja. Esim. flunssaisen ihmisen kainaloon ja/tai peiton alle pitää päästä mahdollisimman lähelle "hoivaamaan".

Mukava muuten lukea raskausblogia miehen näkökulmasta. Meidän tulevassa perheessä kun on kaksi naista, niin näin "ei-bio äitinä" sitä on välillä hieman hukassa, kun ei itse ole raskaana, mutta sitten ei kuitenkaan kuulu siihen "tulevat isät"-kerhoon...

Odotankin innolla miten meihin suhtaudutaan neuvolassa ja siitä eteenpäin. Onneksi odottava äiti on itsekin sairaanhoitaja ja minä olen muuten vaan hyvä antamaan suoraa palautetta, joten olemme nyt jo päättäneet laittaa "luun kurkkuun" hankalalle neuvolatädille, jos sellainen sattuu kohdalle :D (luin aikaisemmasta postauksesta odottajien kokemuksia hoitohenkilökunnasta)

Miehille tarkoitetut raskausajan kirjat (esim. The Expectant Dad's survival guide) keskittyvät lähinnä raskauden perusasioihin, jotka jo itsekin naisena tiedän ja ovat täynnä ohjeita miten hormoonihuuruiseen odottajaan pitäisi suhtautua (mitä ei kannata sanoa jne.), mutta sekin on jo hallinnassa, kun on tässä huushollissa ollut myös aikaisemmin kahdet PMS-oireet yhtäaikaa (ja silti parisuhde on edelleen kasassa).

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos, ja tervetuloa lukijaksi! Mielenkiintoinen näkökulma kyllä sinulla lukijana, hauskaa ;)

Kommentoi

Ladataan...