Hyvin nukkunut perhe on kuin uudestisyntynyt

Isyyspakkaus

Oi mikä tunne, oi mikä yö! Hyvällä tavalla.

Vaikka silmät vielä kirvelevät kahden valvotun yön jäljiltä, viime yö korjasi tilannetta, ja olo tuntuu taas levänneeltä.

Aloitimme jo viikko ennen joulua perhedynamiikan korjaushankkeen. Hanke jakautuu kolmeen projektiin:

  1. Hyvät yöunet kaikille
  2. Päiväunet pienelle
  3. Kiinnostuksen lisääminen kiinteitä ruokia kohtaan.

Hyviä yöunia on tähän asti varjostanut yösyöminen. (Puhutaan nyt vain tytön yösyömisestä - isän öinen jääkaappihiippailu on toinen juttu.)

Jotenkin ajattelimme, että olisi kätevää nukuttaa tyttöä samassa sängyssä äitinsä kanssa, jolloin syöttäminenkin olisi helppoa. Ja olihan se kätevää puoleen vuoteen asti, kun tyttöä piti oikeasti syöttää monta kertaa yössä - ensimmäisinä viikkoinaan 2-3 tunnin välein.

Mutta ilmeisesti se äidin läheisyys saa tytön vaatimaan rintaa öisin myös sen jälkeen, kun sille ei enää olisikaan tarvetta.

Kun Rouva ennen joulua sairastui ja yösyötöt alkoivat tuntua liian raskailta kuumeiselle äidille, kokeilimme toista nukkumajärjestelyä: äiti meni toiseen huoneeseen, ja isä ja tytär nukkuivat vierekkäin.

Ja uskomatonta mutta totta, yösyöminen loppui kuin seinään. Tyttö heräsi kyllä kahtena ensimmäisenä yönä itkeskelemään kolmen aikoihin, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen. Sen jälkeen hän nukkui aamukuuteen - syömättä kertaakaan yön aikana.

Sitten tuli joulu ja korvatulehdus, ja kaikki rutiinit menivät sekaisin. Jatkoimme siis omaa pikku unikouluamme eri huoneissa nukkuen taas joulunpyhien jälkeen.

Torstai- ja perjantaiöinä korvasärkyinen tyttö heräsi itkemään pikkutunneilla ja jatkoi sitä aamuun asti. Perjantaina pääsin itse nukkumaan aamukuudelta, sillä tyttö alkoi itkeä juuri, kun olin käymässä nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Eilen jännitimme jälleen, millainen yöstä tulisi, ja miten monta tuntia joutuisin taas valvomaan.

En yhtään.

Yöllä tyttö havahtui vain kahdesti, mutta pieni itkunpoikanen vaimeni välittömästi, kun laitoin kämmenen hänen päälleen ja silittelin. Tyttö siis nukkui kellon ympäri heräämättä käytännössä kertaakaan! Myös Rouva sai nukkua heräämättä koko yön, ja itsekin sain riittävät unet. Nyt tuntuu kuin koko perhe olisi uudestisyntynyt.

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että sen erikoisen terveyskeskuslääkärin horinoissa pari viikkoa sitten oli jotain perää.

Saman havainnon teimme päiväunien ja ruokailun suhteen. Palataan niihin myöhemmin.

Share

Kommentit

Jonna1983 (Ei varmistettu)

Meillä on tyttö reilu 9kk ja viisikuisena opetimme hänet nukkumaan omaan sänkyynsä. Mielellään oltais tyttö pidetty keskellä, mutta mun selkä oli asiasta eri mieltä ja niin neiti päätyi omaan karsinaansa. Puolivuotiaana lopetettiin yösyötöt juuri sen takia kun meille kerrottiin ettei sen ikäisen enää tarvitse syödä yöllä. Parina yönä neiti itkeskeli hämmentyneenä mutta sen jälkeen ollaan koko perhe nukuttu erittäin hyvin! Läpi yön ;)

Hih, kyllä siellä on kohta pirteät vanhemmat ja energinen lapsi kun saatte kaikki nyt nukkua rauhallisesti koko yön :)

Lääkärit osaa olla välillä omituisia mutta kai niiden puheissa aina joku totuuden siemen itää?

Vierailija (Ei varmistettu)

hmm...täytyypä tästä rohkaistuneena kokeilla täälläkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jämäkkä lempeys tuottaa tulosta! On helppo tajuta, että aikuinen päättää kolmivuotiaan puolesta, milloin kolmevuotias syö tai nukkuu, mutta vauvantahtisesti hoidetun puolivuotiaan kanssa se vaan jotenkin ei tule luonnostaan mieleen, kun se on niin vauva vielä... Rutiinien muuttaminen on haaste aikuisillekin, ja varsinkin heille. Lapsethan on tunnetusti sopeutuvaisia.

Myönnän kyllä itse olleeni myös itsekäs - vauvat kasvavat niin nopeasti ja yösyöttöjen lopettaminen on jotenkin ensimmäinen "isku" siihen tajuntaan, että koko imetyskin loppuu jonakin päivänä, pian se menee jo eskariin, kohta muuttaa kotoa! Vetkuttelin asian kanssa muka lapsen parhaaksi, vaikka tiesin faktat, että puolivuotiaasta eteenpäin yömaitoja ei tarvita. No, tähän apua se kasvaa isoksi -kaihoon on onneksi sellainen toimiva lääke kuin uusi vauva. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ainakin apu yöheräämisiin löytyi juuri siitä, että isä nousi silittelemään. Multa olis kelvannut vain maito. Edelleen tyttö 1v3kk nukkuu pinnasängyssä meidän sängynpäädyssä ja jos se joskus (nykyään harvoin) ei saa itse unenpäästä kiinni, herätän miehen silityshommiin. Toimii!

Ihanaa että jollakin onnistuu lempeä omatahtinen yökoulu. Meillä ei Plättä ymmärrä unikoulustaan mitään ja jatkaa riekkumistaan pitkin öitä. Vasta 2kk takana eikä mitään tuloksia taitaa olla tarkkiskamaa tuo meidän neiti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvältä kuulostaa (thumbs up!), hyvät yöunet on mahtavia, ei niitä osannut lapsettomana tarpeeksi arvostaa. Meillä yösyötöt loppui itsestään joskus 6kk tienoilla (tosin perhepeteily loppui jo 2kk iässä ja imetys 3,5kk iässä, mikä varmasti teki tästä helpompaa), mutta hampaat hampaat ja hampaat on tehneet öistä rikkonaisia enempi vähempi säännöllisesti.

Mutta se mistä piti sanoa on että jännä tosiaan toi muutos vauvantahtisuudesta rytmiin ja "vanhempien tahtiin" (lainausmerkeissä siksi että sillä tietysti koitetaan vaan vauvan parasta), meillä se tosiaan meni vähän huomaamatta kun mulla alkoi pää hajoilla (kuvainnollisesti) vauvantahtisuuteen ja päätin että päivärytmi tulkoon kuvioihin kun vauva oli 4kk. Mutta meillä ollaan nyt vaiheessa että 9kk vauva on keksinyt oman tahdon ja täytyy sanoa että tuli vähän puskan takaa. Kun tähän asti itkuihin on ollut joku syy (nälkä, väsy, paha olo tai kipu) niin nyt saatetaan itkeä kaarella siksi kun äiti kieltää (esim. laittamasta töpseliä suuhun) tai ei ylletä johonkin leluun. En tiedä välillä että pitäisikö itkeäkö vaiko nauraa meidän mini-drama-queenille, huh. Voi pikkuista vauvaani joka varmaan ihan kohta vetää itkupotkuraivareita kaupan lattialla (ja mä koitan sitä ennen keräillä oman tahtoni, että selviän siitä tahtojen taistelusta :D).

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaiholla muistelen noita vauvatahtisia öitä. Viime yönä taas odottelin 18-vuotiasta baarista kotiin. Odotan aina, menen nukkumaan vasta kun lapsi on turvallisesti kotona. Voi sitä huolen määrää ja kaikkia niitä kauhukuvia, joita meleni maalailee. Kun vauva valvotti, niin olimme kuitenkin lähekkäin. Huomenna uuden vuoden aattona odotan taas, laitan taksirahat mukaan. Sitten kuljen koko yön ikkunasta toiselle. Ja muistelen niitä suloisia vauva-aikoja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun kokemukseni mukaan se yösyöttöjen lopettaminen on etukäteen ajateltuna vaivalloisempaa kuin mitä se käytännössä oli. Olin varautunut esikoisen kanssa monen yön valvomismaratoniin, mutta kas, kahden yön jälkeen vauva ei enää vaatinut yöllä rintaa. Ensimmäinen yö oli kyllä huutoa ja tahtojen taistelua, toisena kuului enää pieniä vastalauseita. Seuraavana ei enää niitäkään.

Nyt on aihe taas ajankohtainen, sillä yösyöttöjen lopetus on suunnitelmissa nuoremman kanssa ehkä noin kuukauden päästä. Tällä kertaa ajattelin ryhtyä tuumasta toimeen enkä jahkaile kuukausitolkulla huonoihin yöuniin tyytyen, että pitäisiköhän ne yölliset imetykset jo jättää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jippii, olin siis oikeassa!
Tosi hienoa, että olette ottaneet neuvoista onkeenne ja erittäin hienoa on, että myönnät erikoisen lääkärin sittenkin puhuneen asiaa!

Toivottavasti teillä ollaan jo terveitä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu, yön suhteen on otettu kyllä käsittämätön edistysaskel. Tyttö nukkui uudenvuodenaattonakin puoli kahdeksaan heräämättä kertaakaan yön aikana. Ei pienintäkään itkua eli liki yhdentoista tunnin unet putkeen!

Mutta odottakaas kun kuulette muista edistysaskelista tässä lähipäivinä jahka ehdin kirjoittaa niistä.

Kiitoksia kaikille kommenteistanne! Tehkääpä Vierailijat tekin omat tunnuksenne tänne ja palatkaa klikkaamaan seuraa palstaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Olette varmaan nyt vasta tajunneet "Kuinka kasvattaa bebe"-kirjassa mainitun Le pausen: jos ipana kitisee yöllä niin lapsen huoneeseen ei tosiaan rynnätä sillä sekunnilla vaan kuulostellaan. Suurin osa lapsista nukahtaa uudelleen. Jos rääkyminen jatkuu 5-10min, lapsella on oikeasti jokin hätä. Moni vanhempi esikoisensa kanssa ei vain malta pysyä pois lapsen läheltä vaan jopa häiritsee sen yöunia ramppaamalla sängyllä joka kitinällä ja tarjoamalla ruokaa. Väärin...

Tommi K
Isyyspakkaus

Emme käytä bebe-menetelmää, mutta olemme kyllä olleet tietoisia siitä, että jokaisesta inahduksesta ei makuuhuoneeseen rynnätä. Ja tyttöhän siis nukkuu edelleen perhepedissä, eli keskellä yötä kenenkään ei tarvitse rynnätä mihinkään.

Kommentoi