Isä, iskämpi, isin

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta kysyttiin, miksi minä ja moni muukin isä kutsumme itseämme isiksi kahdella i-kirjaimella. Eikös se ole liian pehmeää? Kysymys on sikäli aiheellinen, että vajaa vuosi sittenhän kirjoitin siitä, että meillä ei lässytetä: koira ei ole hauva eikä kuuma ole poppa.

Ennen kuin joku ehtii opastaa uudelleen, että lapsi tarvitsee sitä, että hänelle puhutaan pehmeään sävyyn "hoivakielellä" ja että lapselle ei tule puhua kuin aikuiselle, huomautan, että tästä ei ole kyse. 

Kyllä minäkin lepertelen ja höpöttelen lapselle paljon ja hyvin lempeällä falsettiäänellä, mutta siitä huolimatta kutsun koiraa koiraksi. Lässytyskammoni ei ole myöskään täysin rationaalisesti selitettävissä ja koskee enemmänkin tiettyjä yksittäisiä sanoja.

Ja minulle isi ei ole sellainen sana.

Isä on minulle yleisnimi, joka tarkoittaa kaikkia isiä ja erityisesti muiden ihmisten isiä. Omaa isääni kutsun isäksi vain asiatekstissä tai kun puhun hänestä jollekin vieraalle, mutta muuten hän on aina ollut puheissani iskä.

Se sana on kuitenkin varattu tarkoittamaan pelkästään häntä, ja olen joskus ollut hämmentynyt, kun äitini on puhunut omasta isästään iskänä. "Siis kenestä puhut? Eihän pappaa voi kutsua iskäksi?" Lähes saman reaktion aiheuttaa, kun Rouva puhuu omasta isästään joskus iskänä.

Itseänikään en osaa kutsua iskäksi, ja se isäkin kuulostaa jotenkin etäiseltä ja viralliselta.

Tällä hetkellä isi tuntuu kaikein luontevimmalta, ja mielestäni se sopii hyvin myös pienen tytön suuhun. Jotenkin isi saa sanana minut herkistymään, ja luulen, että tippa ei ole kaukana linssistä, kun hän sitä sanaa ensimmäisiä kertoja alkaa tapailla. Toivottavasti pian.

Mutta tuntuisi kyllä oudolta, jos lapsi kutsuisi minua isiksi vielä teini-ikäisenä. Luulenpa, että lapsi joka tapauksessa valitsee myöhemmin itse sen sanan, joka juuri hänen suuhunsa parhaiten sopii. Ehkä se on fatsi, fade tai kaikkein todennäköisimmin faija.

Toivottavasti ei kuitenkaan äijä tai ukko. Siihen en olisi ainakaan vielä valmis.

Share

Kommentit

Elisa123 (Ei varmistettu) http://elisanelamaajatuunauksia.blogspot.fi

Meidän äiti kutsui omaa äitiään (=minun mummoani) aina mutsiksi. "Mennään mutsille", "oon puhelimessa mutsin kanssa" jne. Niinpä sitä tarttui tuo mutsi -sana myös pienen tytön suuhun: äiti oli äiti, ja mummo oli mutsi. Aiheutti hieman hämmennystä kaveripiirissä.

MinEna
Kasvukäyrillä

Juuri keskustelimme mieheni kanssa tästä asiasta. Meillä myös käytetään "isi" nimitystä, jota me molemmat olemme lapsina käyttäneet. Molemmilla kuitenkin tuo nimitys on ajan karttuessa muuttunut: itse käytän tätä nykyään "iskää" ja mieheni lappilaisille tavoille uskollisena "ukkoa", joten uskon, sen muuttuvan myös joskus tulevaisuudessa teini-ikäisen neidin suussa joksikin muuksi. 

Ellie Bee (Ei varmistettu)

Makuasioitahan nää on mutta kyllä munkin korvaan isä kuulostaa kovin viralliselta ja jäykältä. Meilläkin asuu siis isi. Kun nuorempikin tapailee nyt ensimmäisiä kertoja "shi, shi" niin meitsin sydän sulaa..

En tiedä mistä sana on alunperin tullut käyttöön mutta oma isäni on ollut minulle ja veljelle aina ippe <3

Santsa (Ei varmistettu)

Meidän isä on ollut aina lapsille isi. Täytän pian 20 ja kutsun isiä yhä isiksi perheen kesken ja hänen kuullen. Kavereille puhun kyllä iskästä. Että saa nähdä millä nimellä teinityttäresi sinua kutsuu.

Kaoka (Ei varmistettu)

Minä ja kaikki sisarukseni olemme aina kutsuneet omaa isäämme isiksi. Omaan korvaani se ei kuullosta ollenkaan lässytykseltä tai muutenkaan omituiselta, ja edelleen 22-vuotiaana isä on isi :D Yritän tosin vieraille puhuessani puhua isästä, juuri tuon isin lällystatuksen vuoksi.

hunajaluu

Ennen vauvan syntymää kysyin mieheltäni pari kertaa, millä nimellä hän aikoo itseään vauvalle kutsua. Hän vain kohautteli olkiaan, mutta "isi" meille tuli välittömästi ja hyvin luontevasti vauvan myötä. Musta on ihanaa, että isä-sanasta on olemassa tuollainen pehmeämpi, yksityisempi muoto. Herkistely ja hempeily isien ja vauvojen kesken on toivottavaa! 

Itsekin kutsuin isääni isiksi varmaan melkein lukioikäiseksi asti. Nyt hän on mulle iskä. Muistan kerran jossakin askartelukerhossa pienenä koululaisena käydessäni, kuinka isänpäiväkorttiin olisi mallin mukaan pitänyt kirjoittaa "isälle". Protestoin, että mulla ainakin on isi eikä isää. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Mun luokkakaverillani oli iski. Se kuulosti todella erikoiselta, enkä ole vieläkään kuullut kenenkään muun käyttävän kyseistä sanaa. Onko joku muu kuullut tai käyttänyt ko. sanaa itse?

Piipo79

Heh, mä kyllä kutsun vielä 34-vuotiaanakin isää isiksi :-) Ja meillä neiti kutsuu isää myös isiksi. Onhan se helpompi sanoa kuin iska tai isä. Tuosta ukko ja äijä sanasta olen niin samaa mieltä. Eikä meidän savolaisen murteeseen kyllä upoaisi faijakaan, mutta täällä Helsingissä kun asuu niin siihen pitänee varautua :-)

PSK
Insert Cool Phrase

Mä kutsun isääni papaksi. Vaikka sitä hän ei (vielä, ehkä joskus) ole. Äiti on äiti, mutta jossain vaiheessa lapsuutta kutsuin äitiä mammutiksi. Imartelevaa...

Liina L. (Ei varmistettu)

Minä olisin pienenä halunnut sanoa isi tai iskä niin kuin kaikki muutkin, mutta faija halusi olla faija. Koska hän ei itse saanut kutsua isäänsä faijaksi, minun oli pakko, vaikkei sana millään sopinut suuhuni. Sainpahan ainakin ala-asteella faijatteluni ansiosta osakseni ihalua kun vaikutin coolimallat, mitä todellisuudessa olinkaan :P

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä sana lapsena isälle oli iijä. Varmaankin teini ikäsenä vaihtui iskään. Mustakin isä on jotenkin yleissana.

Rakkaalla isällä on monta nimeä. Minä puhuttelen isääni nyt vielä kolmikybäsenä nimellä "pappa" (puhumme ruotsia. Siksi korvaani kuulostaa oudolta, kun jotkut käyttävät pappa-nimitystä suomeksi isoisästä). Isäni näyttää eräältä suomalaiselta poliitikolta, minkä vuoksi ala-asteluokkani pojat alkoivat käyttää tämän poliitikon etunimeä hänestä. Tämä nimi väännöksineen on jäänyt elämään kavereideni keskuudessa ja itse asiassa käytämme ko.lempinimeä myös äitini ja veljeni kanssa. Isäni inhoaa tätä. Äitini saattaa myös puhutella isääni tällä nimellä. Kaikkien muiden kuullen käytän taas nimitystä Faija tai Fatsi.

Mieheni on vauvalle "isi". 

Ai niin: ja joskus käytän myös nimitystä "Farsan" tai jos haluan ärsyttää, käytän sitä poliitikon nimeä. 

Aurinkopiirakka

Itse olen huomannut, että isi on isi silloin, kun pyydän jotain. Yleensä kuitenkin käytän iskää. Äidille on oma lempinimi, joka on tullut hänen kummitytöltään, kun olimme pieniä. Teini-iässä, kun äiti ei totellut aina huuto "äiti!" julkisilla paikoilla, piti testata lempinimeä. Toimii.

Vierailija (Ei varmistettu)

Isä on minustakin kauhean virallinen. Isi on just hyvä. Oma isäni oli aiemmin isi ja iskä, nykyään faija tai leikkimielisesti pappa. Myös hänen oma isänsä oli lapsilleen faija tai fatsi, stadilainen kun oli. Kummallisin kuulemani nimitys isälle on isku.

Dalmi
Arkisokka

Meillä mies on lapsille isi, joskus mummolareissun jälkeen iskä kun miehen vanhemmat puhuvat tyttärelle "sun iskästä". Itse käytin lapsena omasta isästäni isiä ja iskää varmaan aika tasapuolisesti ja jossain vaiheessa se muuttui faijaksi ja on siksi jäänytkin. Nykyään kyllä enemmän puhutaan ukista. Äijät, ukot ja isännät olis mun mielestä ihan kamalia nimityksiä, ainakin minun suuhuni. (Toisaalta joihinkin murteisiin ne taas istuvat paremmin kuin isit ja iskät)

Ala-asteaikoina ihmettelin suuresti sitä miten monet puhuivat ja puhuttelivat vanhempiaan etunimeltä. Se kyllä tuntuu vieläkin oudolta.

Olen muuten huomannut että en kummemmin pidä nimityksestä äiskä, äiti on parempi, tai sitten se mutsi vaan.

Ääniala (Ei varmistettu) http://www.aaniala.info

Minulle isä on ollut aina isi, vielä yli kolmekymppisenäkin. Se vain kuulostaa jotenkin läheisemmältä kuin isä. Pojallemme mieheni tulee varmastikin olemaan myös isi, koska kutsun miestäni isiksi pojan kuullen; "isi tuli kotiin" jne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuten luokkakaverillasi, mullakin on iski :)

Cpop

Meillä se on isi, papa tai papi (jälkimmäiset siksi, kun isä on espanjalainen). Jos minä puhun lapselle isästään niin puhun yleensä isistä, mutta isän suusta se on yleensä papa tai papi (joskus joku ns.hellittelevämpi muotokin). Itsekin toisinaan sanon papa/papi, mutta yleensä vain sellaisissa yheyksissä joissa isä on tilanteessa myös mukana.

One day

Mä olen myös kuullut tuon iskin jossain :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on iskä, paitsi sillon, kun tartten jotain, se muuttuu aina isiks :D Tiedän myös perheen, jossa on kaksi isää: Isä ja Iskä. Eli siinä on lapsille ihan vissi ero kumpi on kumpi. Tulevaisuudessa haluaisin omille lapsilleni nimenomaan iskän.

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä on myös isi. Oma isäni on minulle edelleenkin iskä (ja lapsen läsnäollessa vaari) ja puolisoni isä on lapsemme syntyestä lähtien ollut äijä.

Mummit ne vasta hankalia onkin! Puolisoni äitiä ei saa millään kutsua mummoksi, vaan etunimiliitteellä-mummiksi. Tästähän on seurannut sellainen sekaannus lapsemme ajatuksissa, että minun äitini on mummi (pojan sanomana mammi) ja mummo ei ole vieläkään mikään. Jos puhumme etunimiliitteellisestä mummista, niin poika katsoo ihan ympärilleen ihan ihmeissään, että eihän se oikea mummi ole edes täällä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnistuin ilmoittamaan asiattomaksi tommin kommentin klo 10.23 tai sinne päin. Tää kännykällä selaus ja herkkä kosketusnäyttö on näköjään tätä.

juttuun liittyen, oma isä on ollut iskä, mutta nyt välit on vähän viileät ja hän on isä. Omat lapset puhuu isistä, harvoin iskästä, ei ikinä isästä.

aqua (Ei varmistettu)

Meillä isä on isä tai iskä lapsille. Eikä se isä tunnu yhtään viralliselle, kai se on mihin tottuu. En tiedä voiko sillä olla merkitystä missä päin Suomea asuu. Me asutaan Pohjois-Pohjanmaalla, eikä missään isossa kaupungissa, joten ainakin niitä faijoja on täällä vähemmän. Tai sellainen tuntuma mulla on...?

Melina G (Ei varmistettu) http://minimalistimutsi.com

Meilläkin on kotona isi, mutta lähipiirissä on myös isää ja isukkia. Meidän tyttö (2 v.) kutsuu heitä isä-sedäksi ja isukki-sedäksi. :-)

Rin (Ei varmistettu)

Höh, mulla on ainakin vielä 26-vuotiaana iskä. Pienenä kutsuin iskää isiksi, mutta joskus teininä nimitys vaihtui ihan huomaamatta. Isä on minusta jotenkin tosi etäinen nimitys, tulee vaan mieleen uskontotuntien tarinat taivaan isästä. Äitiä olen aina kutsunut äidiksi. Toisiksi nuorimmalla pikkuveljelläni oli pienenä tapana kutsua äitiä äijäksi, mikä aiheutti kanssaihmisissä suunnatonta huvitusta. Etenkin kun pikkusiskoni lempinimi on Mami, ja veli monesti kaupassa huuteli äijää ja Mamia luo. :D

Poikaystäväni kutsuu omia vanhempiaan etunimiltä, mikä oli alussa minusta todella kummallisen kuuloista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on myös käytössä nimitys Iski, se on vanhimman tyttären sanamuuntelujen tulos ja jäänyt elämään. Myös kuopus käyttää Iskiä. Isiä ja Iskiä käytetään molempien toimesta varmaan yhtä paljon, Iskää ei koskaan.

Musta on itsestäni omitusta, että tykkään puheessa omalla kohdallani eniten äiskästä, enpä olisi ennen lapsia arvannut... ja äiskä ja iski on silleen kivat yhdessä :)

Mikä siinä muuttuu?

Meillä on ollut aina meidän iskA - en tiedä miksi sieltä on ään pisteet pudonnut pois. Näköjään jollain muullakin käytössä. Isimies on myös aika yleisesti käytetty :D

Jos joskus lapsia saan, niin saa tuo mies itse varmasti päättää miksi alussa häntä kutsutaan (omaa isäänsä kutsuu faijaksi o_O) ja sitten loppujen viimein sen päätöksen taitaa tehdä ne mukelot.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se iski kai niin harvinainen olekaan, kun tässäkin jo näin monta.:) Mun yks ala-asteaikainen luokkakaveri sanoi kans joskus isäänsä iskiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Puolisoni on lapsillemme isä, ja oma isänikin on aina ollut isä. Ei tunnu minusta yhtään viralliselta, isi ei yhtään sopisi suuhuni. Onkohan tämä pohjoispohjalainen juttu? Pohjois-Pohjanmaalla nimittäin asumme kuten isä-sanaa käyttävä aqua (16:02).

tiippa (Ei varmistettu)

P-P-maalainen täälläkin, mutta isä-nimityksen käyttöön en oo kyllä tuttavapiirissäni törmännyt. Useimmille oon huomannu isän olevan iskä, kuten myös itse sitä oon käytelly. Vuosien myötä, kun isästä on tullut etäinen, niin sitten isä tai isän etunimi on tullut käyttöön. Voihan se myös olla, että monet puhuvat isästä silloinkun puhuu hänestä muille. Isän läsnäollessa isä sitten taipuu tutummin isiksi, iskäksi...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on myös käytössä isi. Mieheni puhuu isästää faijana, ja minä puhun isästäni edelleen iskänä tai jopa isinä. Aika kipakasti olen nyt korjannut, kun puhumista opetteleva tyttömme alkaa välillä matkia minua, ja kutsuu isiä ihan sillä oikealla nimellä :D

Hah, meillä lässytetään. En ollut ajatellutkaan asiaa niin, koska emme ääntä muuttamalla lässytä. "Hauva" on vaan tullut ja jäänyt käyttöön. Nyt olen yrittänyt siitä tietoisesti eroon(haluan että hän oppii rrrrrr:än). Kuuma on "poppa", mutta vain ruoasta puhuttaessa, mutta nykyään harvemmin silloinkaan. "Poppa" oli muuten raskauteen saakka täysin vieras sana mulle, kunnes mieheni sen selitti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, olen Hanna, 51. Kutsun isääni Isiksi.

Positiivista

Minä kutsun omaa isääni isiksi perheen kesken puhuessa, muille puhun faijasta. Avomies on meidän koiralle (:D) isi, ja jos piskiltä kysyy "missä isi?" niin tietää kyllä, kenestä puhutaan :) Eiköhän se siis tule olemaan myös (toivottavasti tuleville) lapsillekin isi.

paulahelena
ALUAP

mä oon pienestä pitäen kutsunut vanhempiani samoilla puhuttelu-/lempinimillä joita he toisistaan käyttävät, mulle ei ole ikinä puhuttu tyyliin "isä menee nyt kauppaan, äiti jää tänne sun kanssa leikkimään" joten nää nimitykset ei oo tullu tutuiksi. ite aion myös puhua tulevalle vauvalle itsestäni sanalla mä ja miehestä tämän nimellä ja toivon että J:kin puhuu musta mun nimellä. saa nähdä mitkä nimitykset minityypille sit iskostuu omaan käyttöön, erilaisista isi-iskävaihtoehdoista J kuulemma mieluiten olisi isä. tulevat isovanhemmat on myöskin miettineet jo omia nimityksiään, miehen vanhemmat halusivat ehkä olla mummi ja vaari ja mun vanhemmat keksi jostain itselleen nimitykset mumu ja uki... mä aion kyllä isovanhemmistakin käyttää edelleen niitä ihan samoja nimiä kuin tähänkin asti eli niitä normaaleja puhuttelunimiä.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Itse olen pietarsaaresta ja kaksikielisestä perheestä eli kutsun omia vanhempiani mammaksi ja iskäksi :D nyt se kuulostaa hölmöltö kun kirjoitan sen. Mutta kun aloin seurustelemaan ja aloin puörimään Kokkolassa joka ei kuitenkaan ole kuin sen n. 40km pietarsaaresta, niin moni puhui isännästä ja emännästä :D minusta se oli hirveää :D

Minä olen mamma ja mies on pappa. Tyttö kutsuu vieraita naisiä äititädeiksi :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos kaikista kommenteistanne! Itselle se kaikkien vierain tapa kutsua vanhempiaan olisi heidän etunimensä. Ehkä tyttö valitsee sitten kiusallaan juuri sen tavan: "Tässä on äiti ja Tommi." :D

Minulle omat isovanhempani ovat/olivat mummoja ja pappoja sekä äidin että isän puolella, joten oli aina tiedettävä kontekstista, kummasta mummosta tai papasta puhutaan. Nyt päätimme, että selvyyden vuoksi kutsumme Rouvan vanhempia ja omia vanhempiani eri termeillä. Minun vanhempani ovat mummo ja pappa, ja vaimoni vanhemmat ovat mummi ja vaari. Hyvin toimii, ja kaikki tietävät, kenestä puhutaan.

Anniinaa (Ei varmistettu) http://est-ce-que.blogspot.com

Hei, mä oon kuullut tosta iskistä! Aivan outo, enkä muista kuka sitä käytti. Minulla ja veljilläni on yhä isi, vaikka olemme kaikki tässä kahdenkympin molemmillapuolilla. En osaa käyttää isää tai iskää enkä haluisikaan, koska mulla on isi. Tiedostan myös tämän lässytysidean, mutta ei sitä oikein muuttaakaan voi. Paitsi tietenkin jos puhun joillekin kavereille, jotka eivät tiedä että sanon isi.

Olen monesti meinannut kommentoida tänne, että sun blogisi on aivan mielettömän kiva. Jotenkin herttainen ja sydämellinen. Aina tulee hyvä mieli. :)

(Ei varmistettu)

Hah, minä kutsun omaa isääni juurikin hänen etunimellään. Se on ollut luontevinta ihan lapsesta saakka, vaikka äitiäni kutsun kyllä äitiksi. Muiden seurassa tuo tapa on tosin aina herättänyt suurta ihmetystä, ja olen saanut alvariinsa olla selittelemässä että "Ei, kyllä se on ihan oma isäni eikä isäpuoli". Nykyään olen tosin pyrkinyt väärinkäsitysten välttämiseksi puhumaan hänestä muille ihmisille iskänä, vaikka se edelleen tuntuukin "väärältä".

Kommentoi

Ladataan...