Isi saa parhaat palat

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uskomatonta, mutta perhevapaajaksostani on enää alle puolet jäljellä. Voisin kyllä käyttää jopa sanaa lomastani, sillä niin helppoa lapsen kanssa on ollut. Välillä tuntuukin jopa hieman epäoikeudenmukaiselta, miten oma kokemukseni lapsen kanssa kotona olemisesta on niin erilainen kuin vaimollani. Tuntuu kuin veisin rusinat pullasta.

Kun vielä syksyllä lapsi oli paikallaan makaava huutava möhkäle, joka vaati jatkuvaa huomiota eikä nukkunut päiväunia, nyt hän nauraa paljon, leikkii pitkiä aikoja itsenäisesti - ja nukkuu päiväunia kolmisen tuntia päivässä. Syksyllä vauva vaati maitoa monta kertaa päivässä ja yössä, mutta nyt hän syö jo isoja annoksia kiinteää ruokaa päivisin ja nukkuu yksitoista tuntia öisin.

Ehdin hänen päiväuniensa aikana hoitamaan omia asioitani ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia, ja hereillä ollessaankaan hän ei vaadi enää jatkuvaa huomiota. Kunhan vain kuulen, että jostain kuuluu jokeltelua tai oikeanlaista kolinaa, tiedän että kaikki on hyvin, eikä minun tarvitse kulkea hänen perässään. Jos tulee liian hiljaista, on käytävä katsomassa, mitä on meneillään.

Nyt saan varmasti monien vihat niskoilleni, mutta olen myös nukkunut enemmän kuin vuosiin. En oikeasti pysty sanomaan, milloin olisin viimeksi nukkunut muutaman kuukauden ajan joka yö 8 - 8,5 tuntia, mutta nyt käyn nukkumaan iltaisin yhdentoista aikoihin ja herään aamulla vaimoni jälkeen seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Töissä käydessäni olen tottunut nukkumaan selkästi vähemmän - ja olemaan kroonisesti väsynyt.

Ja sitten itse lapsi: on upeaa seurata, miten hän on muuttunut vauvasta pieneksi tytöksi, jolla on omat puuhat ja kiinnostuksen kohteet. Kun lasken hänet lattialle, voin arvata, mihin suuntaan hän lähtee konttaamaan sen mukaan, mikä ovi on raollaan, missä koira on tai mitä tavaroita on jonkin pöydän reunalla. On kuin minulle olisi viimein luettu ääneen se jokin salainen lapsenkäyttöohje, jonka puuttumista olen harmitellut ensimmäiset yhdeksän kuukautta.

Ymmärrän hyvin, miksi niin monet äidit eivät halua viedä lastaan hoitoon juuri tässä vaiheessa, joka tuntuu olevan tähän astisista se kaikkein ihanin.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten niin monet isät eivät tunnu ymmärtävän samaa asiaa.

Share

Kommentit

HelenaK

Kiva kuulla että olet nauttinut ajasta kotona lapsen kanssa! Täytyy ehdottomasti kertoa  tämä esimerkiksi miehelleni; hänen olisi tarkoitus pitää isäkuukausi ja siihen kolmisen kuukautta hoitovapaata päälle sitten kun poikamme täyttää vuoden. Niin ja varmasti asenne auttaa aika paljon kotona jaksamisessa, tunnut olevan sellainen joka pyrkii näkemään asioissa enemmän positiivista kuin negatiivista :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, taitaa riippua päivästä tuo positiivisuuden määrä :)

Tylsistynyt perhe (Ei varmistettu) http://mitamatekisin.blogspot.fi/

:))) Kiva kirjoitus. Aivan ihanaa, että osaat nauttia. Ihan turha siitä on huonoa omaatuntoa potea. Vanhemmuuteen vähän kuuluu se, että pitää valittaa. Jos kotona olo tuntuu helpolta ja siellä viihtyy, niin heti tulee huono omatunto siitä, poteeko joku muu oman onneni jotenkin uhkana tai syyllistyy siitä.

Uskon että UNI (okei ja myös se, että saa toisinaan omaa aikaa), on monen kohdalla kaiken avain. Jos saa nukkua, niin jaksaa. Vauvavuosi tuntuu raskaalta just niille äideille, jotka imettävät yöt läpeensä. Ensimmäiset puoli vuotta jaksaa ja sitten tulee lasku. Kaiken sympatiani todellakin annan niille, joilla sitä yökukkumista jatkuu vielä pitkälle llapsen toiselle tai jopa kolmannelle vuodelle.

Meillä esikoinen nukkui hyvin pienestä asti (olin onnellinen ja viihdyin loistavasti kotona), mutta kuopus valvotti ekan vuoden (kotona oleminen oli hetkittäin yhtä tuskaa ja lapsille hillumista). Nyt on taas ihanaa, kun unta riittää kaikilla osapuolilla.

Toivotan unta kaikille vanhemmille!!! Aamen.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, hyvät yöunet ovat kyllä avain onneen. Ja nimenomaan Rouvan hyvät yöunet. Itse olen aina ollut vähän levoton nukkuja ja öinen hiippailija, mutta kaikki on hyvin, kun vaimo saa sopivasti unta. Ja säännöllisesti hyvää ruokaa :D Nyt tytsy on tosin alkanut aikaistaa aamuheräämistään hieman - varmaan valon määrän dramaattisen lisääntymisen myötä. Uh. Kunhan nyt ei alkaisi ihan kuudelta heräämään viikonloppuisin.

Vierailija a (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus. Ihailen viisauttasi ja rohkeuttasi kirjoittaa kaikesta. Kaikkea hyvää teidän perheelle. <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Oo, viisautta ja rohkeutta. Kuulostaapa hienolta! Kiitos sinulle!

MariK (Ei varmistettu)

Ihanaa kun teillä on tytön kanssa kivaa kotona. :) Toivottavasti vaimokin nauttii työelämästä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, Rouva nauttii työelämästä, vaikka kyllä hän olisi vielä kotonakin viihtynyt. Mutta tämä meni oikein hyvin näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllähän se riippuu niin lapsestakin, miten hyvin viihtyy omissa touhuissaan ja miten paljon hoitaja ehtii samalla hommailla. Meidän esikoinen oli varmaan yli kolmen, kun ekan kerran havahduin siihen, että lapsi leikki hetken itsekseen ja pystyin lukemaan lehteä siinä samalla. Kuopus on meilläkin viihdyttänyt itseään ihan pienestä asti, eikä ole yrittänytkään niitä tempauksia, joiden takia esikoisen perässä juostiin ekat vuodet kieli vyön alla ja jo perunoiden keittäminen lapsen vahtimisen kanssa samaan aikaan oli lähes ylivoimainen ponnistus.

Luulen kyllä, että tuo onnellisuuden kokeminen kotona olosta on yhteiskunnassamme hiukan sukupuolisidonnaista. Isät ovat sankareita jäädessään kotiin, mutta äitejä syytetään jatkuvasti siitä, että jäävät laiskuuttaan lomailemaan kotiin eivätkä haluakaan töitä tehdä. Eli harva äiti kovasti hehkuttaa kotivuosien ihanuutta, vaikka ihanaa olisikin. Mielellään korostetaan "työn" raskautta, ympärivuorokautisuutta ja kuinka se on lapselle parhaaksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Juuri näin. Aivan varmasti lapsissa on eroja, mutta niin on vanhemmissakin. Joku kokee raskaaksi toiset asiat ja toinen taas ei. Jos joku nauttii kotona olemisesta ja haluaa jäädä sinne juuri sen vuoksi, miksei niin voi sanoa? Liiallinen kotihoidon raskauden korostaminen kääntyy itseään vastaan eikä saa varmasti yhtään useampaa miestä kiinnostumaan asiasta.

S ja J 11kk (Ei varmistettu)

Mä kyllä kanssa mietin, että mahtaako olla raskasta Rouvalle käydä töissä ja sitten olla kotona. Siinä vaihtoehdossa ei juuri lepoa ole. Mä en menis millään töihin (no olen menossa kun lapsi on 2-vuotta) ja mun mielestä "ansaitsen" olla nyt kotona kun lapsi on 11kk ja kaikki on helpompaa kun valvoin niiiiiin paljon. Mutta meillä ei nukuta vieläkään kyllä kokonaisia öitä, viimekin yönä silittelin minitaaperoa tunnin. Jos menisin nyt töihin, saisin varmaan heti burnoutin, niin väsynyt olen tästä vauvavuodesta kuitenkin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Eipä ole Rouva valittanut, mutta myös hän nukkuu nykyisin enemmän kuin aikana ennen lasta - tosin aamuiset juoksulenkit koiran kanssa ovat jääneet pois. Mutta jälleen: yöunien merkitys. Jos öisin ei nukuta, ei voi olla päivällä kovin virkeä. Yöimetysten lopettaminen ja lapsen siirtäminen omaan sänkyyn pelastivat meidän elämämme.

Piipo79

Heh, hyvä kun on mukavaa ja leppoisaa. Isit osaa. Meillä päivät kyllä valuvat vieläkin...aika kuluu puistoulkoilujen, pottailujen ja ruokailujen opetteluun. Ja nyt neiti ei enää haluaisi edes istua vaunuissa vaan kävellä joka paikkaan itse. Myös portaat kotiin tullessa. Mitä uhmaiässä on odotettavissa?

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu, onneksi meidän tyttö oppi nukkumaan hyvät päiväunet sisällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sama kahden kanssa ja siitä on lepolomat kaukana ;) Jos se pienempi hetken viihtyisi itsekseen, niin eikös siinä ole isompi heti sitä vinguttamassa. Sitten viedään isompaa jäähylle ja 1 vee kiljuu lattialla jne.. Ja kun pienempi nukkuu, niin sitten tehdään sen isomman (ei nukkuvan) kanssa jotain yhdessä. Mut on tuo sisarussuhteen kehittyminen silti mukavaa katsottavaa ja arvokas asia :)

Omenainen

Olen aina ajatellut - ja ajatus on saanut vahvistusta ystäväpiiristäni joka koostuu suunnilleen vain erittäin paljon työtä tekevistä ihmisistä - että meille äitiysloma olisi todella lomaa. Sanovat ihmiset ihan mitä tahansa.

Ihan uskomatonta, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta kokonaisista organisaatoista, vaan voisi vaan leppoisasti cocoonata himassa y h d e n ihmisen kanssa!. Samalla on myös sanottava että autototon ihminen maalla, jossa lähimpään kauppaan on viisi kilometriä matkalla jossa on kolme ylämäkeä ja suurin osa tuulitunnelissa meren rannalla, on täysin erilaisessa asemassa kuin kaupungissa lapsen saava. Pelkkä talon ja pihan kunnostamisen määrä (kotitöistä, lemmikeistä ja talon lämmittämisetä nyt puhumattakaan) olivat niin paljon työläämpää ihan jo kahden aikuisen voimin sen helpon ja kliinisen kaupunkiasunnon laittamisen jälkeen, että niistä on vaikea puhua edes samassa lauseessa. Joten ei, et ole väärässä.

Maalla on kuitenkin loukussa ilman autoa, täällä eivät bussit tai ratikat kulje, ja ainakaan naisella ei välttämättä ole sitä lomaa tai kahviseuraa, edes vapautettuna kolmesta työstä, sadan kilometrin työmatkasta  ja opinnoista niiden ohella. Mun vinkkini on että helpooa elämää kaipaavat jääkää kaupunkiin ennen lasten tekoa.

Piipo79

Omenainen: samaa mieltä, tämä on erilaista vastuuta kuin ns. oikea työnteko. Kuulun juuri tuohon paljon työtä tekevien joukkoon. Tavallaan rentoa, mutta hyvin kokonaisvaltaista ja suunnitelmallista. Nauttinut olen minäkin äitiyslomastani, vaikken ehdi istuskellakaan aamua lukuunottamatta juuri kotona. Kyllä meidän napero jo vaatii ulkoiluhetkiä ja aktiviteetteja. Ainutlaatuista tämä aika on, saa ulkoilla paljon päivässä, näin paljon en ole ulkoillut sitten lapsuusiän! Onneksi on kevät! :-)

Omenainen

Piipo79, nauti! Mä olen yrittänyt ottaa töiltä enemmän aikaa pihahommiin ja lepäilyyn, varsinkin perjantaisin ja viikonloppuisin. Pakko joskus myös ladata akkuja. Jälkimmäinen sujuu multa huonosti, mutta edellisen ansiosta meillä on jo 2 m2 aamukahviterassia luonnonkivistä tehtynä! Täytyykin taas koittaa blogata pihahommista. Ulkona on juuri nyt niin hienoa kun kaikkea uutta pukkaa maasta ja ei millään jaksaisi istua jumittaa työhuoneessa ja missata tuota pihan jokakeväistä  uudelleensyntymää. Perustelen sen itselleni aivojen happihoidolla pitkän talven jälkeen.  Ja meillä kun ei käy tuo puisto-osasto lakaisemassa  lehtiä tai istuttamassa taimia tienposkeen.

Piipo79

Omenainen: Ai ihana. Laitahan postauksia pihasta!

Kippuralla

minulla on 3 erilaista kokemusta, eka lapsi syntyi kaupunkiin ja toinen pienellä ikäerolla myöskin

kolmas syntyi kun muutettiin maalle, olen ajokortiton, ja täällä oikeasti ei ole tekemistä.

siis ellei lasketa haravointia (taapero juoksee tielle), siivoamista (taapero kantaa kurkusta kissanpentuja jos silmä välttää), vessassa käymistä (vie saunan kiukaalta kivet) jnejne.

tää on noihin kahteen edelliseen verrattuna ollut aika ahdistava vuosi, koska totuin aiemmin ihan erilaiseen arkeen vauvan&taaperon kanssa :&

Vierailija (Ei varmistettu)

Omenainen:
Olen ison liikkeen myymäläpäällikkö ja nyt ole ollut kotosalla 6 kk ikäisen pojun kanssa. Voin rehellisin sydämin myöntää että olen ollut kuin lomalla tämän reilun puolen vuoden! Saa nukkua hyvin ja kerrankin tehdä niitä asoita mihin ei aiemmin ollut koskaan aikaa! Ei budjetteja, myyntejä, sairaslomia, kokouksia tai muutakaan painetta!

Omenainen

Kippuralla - no tuota vähän olen pelännyt. Täällä näkee jo nyt pelkillä lemmikeillä sen miten eksponentiaalisesti työmäärä on arjessa kasvanut, vaikka maalle muuton piti sitä vähentää. Katin kontit! 

Koko ajan rempataan, laitetaan pihaa, haetaan halkoja, lämmitetään, kunnostetaan, ulkoilutetaan kissoja ja ollaan sydän syrjällä kun pihalle juoksee jostain vapaana oleva koira, kissa tai muu maaseudun ihmeellisyys, kun missään ei ole aitoja, rajoja, sääntöjä ja rajoituksia. Maalla ei tosiaan ole ihan helppoa kaupunkilaisena. Mutta on sitten niitä asioita joita myös arvostaa - ei ruuhkabusseja, -ratikoita, -metroja, liikenteen melua, on raikasta ilmaa ja tilaa olla.  Uskon hyvin että lapsen kanssa saisi kyllä olla paniikissa ihan koko ajan. Ja tylsistyä toisaalta kotona. Varsinkin tuo työteliäisyys kun mikään ei tule ilmaiseksi, tuli mulle ainakin täällä ihan puhtaana yllätyksenä. Luulin että maalla asuminen olisi jotenkin helpompaa ja lungimpaa kuin kaupungissa. Asia on kyllä päinvastoin.

Vierailija: Heh :)  Kuulostaapa aivan ihanalta! Ja myöskin aika stressittömältä elämältä. Stressistä kun ei kiivaassa työelämässä oikein pääse eroon koskaan, harvalla sellainen työ on.

Kippuralla

nojoo, ei ole kiveen kirjoitettu että tänne maalle jäätäisiin-voin kuvitella kun tuo katras, jonka vanhin täyttää 7v, alkaa olla hiukan vanhempi.. jos jo äitiä ahdistaa olla maalla niin mitäs sitten niin nuoria :) täällä tosiaan on lähikauppa+kebabbila+terveyskeskus ja kukkakauppa, kaukana kaikesta.

siitä ilosta jos joskus täältä päästään pois, voisin vielä iltatähden joskus tekaista ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Omenaiselle ja Kippuralla...lle:
Heh, tuo asuminen kaupungissa kerrostalossa vs. maalla (tai lähiössä) omakotitalossa on ollut sellainen aihe, mistä ajattelin joskus kirjoittaa mutta olen jättänyt sen kuitenkin väliin. Oikea mielipidehän on, että kukaan ei voi haluta asua lapsen kanssa kaupungissa tai ainakaan kerrostalossa, ja kyllähän kaikkien haave on oma piha. Kyllä voi ja ei todellakaan ole. Tämän vauvavuoden aikana olemme miettineet useamman kerran, miten on mukavaa asua paikassa, jossa kaikki on lähellä ja julkinen liikenne toimii. "No kyllä sinäkin sitten, kun niitä on useampi ja ne haluavat leikkiä pihalla." Ehkä niin, tai sitten ei. Tällä hetkellä ajatukset omasta talosta ja pihasta ja niiden ylläpidosta tuntuvat aika kaukaisilta.

Susamuru (Ei varmistettu)

Toivottavasti Tommi luet vielä näitä kommentteja vaikka onkin parin vuoden takainen postaus. :D
Mietiskelin tässä että minkä ikäinen neitinne oli kun Rouva lähti töihin? Meillä on suunnitteilla tai kutakuinkin sovittu jo, että palaan töihin kun meidän neiti on reilun 5 kk (eli kun olen äitiyslomaillut 6 kk) ja tällöin mies ottaa ohjat kotona. Jotenkin tämä on täällä pk-seudun ulkopuolella (no ei kaukana mutta kummiskin) vielä niin harvinaista että samaan järjestelyyn päätyneitä ei tahdo löytyä, ja jotenkin sitä kuitenkin kaipaa semmosta varmistelua asiaan, tai ainakin minä sitä välillä aina kaipaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä mä toki kaikki kommentit luen! Mutta sitten voi hyvinkin olla, että en muista vastata näihin vanhempiin juttuihin tulleisiin kommentteihin, sillä keskustelu on kuitenkin yleensä uusimmissa jutuissa. Mutta neiti oli siis muistaakseni 9 kk, kun Rouva meni töihin. Se oli hyvä helppo vaihe, sillä tyttö alkoi silloin jo syödä kiinteitä ruokia.

Kommentoi

Ladataan...