Isoisosedät jaksaa heilua

Isyyspakkaus

On niitä ihmisiä, jotka eivät tule kutsusta huolimatta yksiinkään juhliin, vaikka ne järjestettäisiin aivan vieressä. He kun eivät ole juhlaihmisiä.

Sitten on isäni suku: jotkin juhlat, edes pienet, on kiva järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti, vaikka mitään erityistä syytä ei edes olisi. Ja niihin myös tullaan - pidemmästäkin matkasta.

Viime viikonloppuna osallistuimme serkkujen juhliin, johon oli kutsuttu kaikki isoisäni sisarukset lapsineen, lapsenlapsineen ja lapsenlapsenlapsineen. Aivan kaikki eivät tietenkään päässeet paikalle, mutta oli hauskaa, että tyttömme tapasi juhlissa useita isoisosetiään ja -tätejään ja myös nuorempaa polvea. Ja tietysti omat isovanhempani ja vain muutaman kuukauden nuoremman pikkuserkkunsa.

Tyttö, mummo ja isomummo

Pikkuserkku ja taistelu palikkalaatikosta

Juhlapaikkana toimi tälläkin kertaa mummolani Saarijärvellä, pohjoisessa Keski-Suomessa. Mummo ja pappa kyllä muuttivat jo pari vuotta sitten kerrostaloon kaupungin keskustaan, mutta vanha rintamamiestalo muutaman kilometrin päässä säilyi kakkosasuntona - ja juhlapaikkana.

Suuri ohjelmanumero oli saunavastojen teko, ja oli huvittavaa, miten isosetäni ja -tätini kinastelivat siitä, mikä on oikea tapa tehdä vasta: laitetaanko lehtien vihreät puolet vastan sisä- vai ulkopuolelle ja mikä on oikea tapa pehmittää sidontaan käytettävä vitsas.

Sen kummempaa syytä juhlaan ei tietääkseni ollut, mutta onpa joskus käynyt niinkin, että vasta juhlissa tai niiden jälkeen on käynyt ilmi, että jollain olikin ollut jokin merkkipäivä, joka naamioitiin esimerkiksi kesäjuhliksi.

Joskus taas synttärit tai tupaantuliaiset on järjestetty juhlakalulle täysin yllätyksenä. Viimeksi näin kävi kesäkuussa 30 vuotta täyttäneelle serkulleni. Valitettavasti emme vain päässeet itse silloin juhliin mukaan.

En voi kuin toivoa, että pysyn itse yhtä hyväkuntoisena, virkeänä ja elämänhaluisena kuin kahdeksankymppiset isovanhempani tai muut juhliin saapuneista vanhuksista.

Ehkä se johtuu juuri siitä, että he ja heidän läheisensä ovat niitä juhlaihmisiä.

Eppu ei ole juhlakoiria

Share

Kommentit

Lempi Sveitsistä/Vierailija (Ei varmistettu)

Karstulasta kotoisin oleva ulkosuomalainen katselee kuviasi ihan tippa linssissä. Juuri tuollaisessa pihapiirissä itsekin lapsena juoksentelin ja ihmettelin, miten taitavasti pappa sitoi vastan. Muistan myös papan ja hänen samalla kylällä asuvien veljiensä joka vuotisen kinastelun siitä, MILLOIN vastakset pitää kerätä, jotta lehdet pysyvät pitkään hyvinä valmiissa vastoissa.

Luulen muuten, että analyysisi virkeästä vanhuudesta ja juhlaihmisyydestä osuu varsin oikeaan!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, olikohan se niin, että oksat piti kerätä noin viikko uudenkuun jälkeen? Uusikuu on ollu 8.7., joten melko hyvin tämä keruu on osunut siihen.

suutarin lapsen kengät

Ihanan näköistä! Ja tukatkin oli niin hienosti ;D

Tommi K
Isyyspakkaus

Painelin takaraivolle autossa tullutta töyhtöä vähän alaspäin ennen kuvien ottamista :)

Juhlaihminen itsekin (Ei varmistettu)

Kyllä! Aina voi olla syytä juhlaan. En käsitä ihmisiä, joille esimerkiksi syntymäpäivä on "vain päivä muiden joukossa". Ei juhlien tarvitse tai pidäkään olla pröystäileviä ja muodollisia, vaan juuri rentoja kokoontumisia joissa syödään vaikka makoisia voileipiä ja juodaan hyvät kahvit.

Tommi K
Isyyspakkaus

Sen vielä ymmärtää, etteivät kaikki jaksa järjestää juhlia, mutta ettei halua edes osallistua. Se on kummallista.

Liisa
Osasin!

Onpa erityisen hieno leikkimökki!

Tommi K
Isyyspakkaus

Se on kyllä nätti. En tiedä, miten vanha mökki on. Olisikohan rakennettu peräti samoihin aikoihin kuin talokin, 1950-luvulla?

Ede@

Ihanat juhlat ja paikka näin ulkosuomalaisena kuvat koskettaa saa melkein suomi ikävää aikaa:) on hienoa et tapaatte sukua noin:)

Tommi K
Isyyspakkaus

Liian harvoin tulee kyllä tavattua. Ja sitten on sitäkin sukua, jotka eivät järjestä juhlia, ja heitä tulee tavattua vielä vähemmän.

Ede@

Meillei ole sukua paljon täällä
isovanhemmat asuu eri maissa.
Niin siksi hienoa et tapaatte edes joskus suvun kans:P.

Ede@
 

Marsupilami (Ei varmistettu)

Satunnaisesti blogiasi lukevana on pakko nyt kommentoida ja kehua. Sulla on mahtava kerrontatyyli ja mielenkiintoisia aiheita blogissasi. Mutta päälimmäisenä ihailuni kerää tyttäresi. Todella kauniin ja herttaisen näköinen lapsi, varsinkin tuossa kuvassa kun hän kuikuilee söpösti nurmikolla. Olet onnekas :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi kiitos paljon! Se oli kauniisti sanottu. Niin olen.

Kommentoi