Isyyden diskurssit isyysblogeissa

Isyyspakkaus

Enpä olisi arvannut vielä muutama vuosi sitten, että blogini tekstit olisivat jonain päivänä tieteellisen tutkimuksen aineistona. Mutta niin ne vain ovat, sillä Maria Alanko käytti blogiani ja kahta muuta isän kirjoittamaa blogia (Isän pikajuna ja Minä, isä) materiaalina Viestinnän pro gradu -työssään Kaukana ovat ne ajat, kun mies oli pääsääntöisesti etäinen perheen pää - Isyyden ja maskuliinisuuden rakentuminen isyysblogien diskursseissa.

Gradu on tehty Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitokselle, ja se hyväksyttiin tässä kuussa kiitettävin arvosanoin (Eximia).

Isä ja tytär vuonna 2012

Teksteistäni tähän tutkimukseen valikoituivat blogini isyyttä käsittelevät jutut. Näitä oli ennen toisen lapsen syntymää 15 kpl, ja havaitsin itsekin, että vaikka kirjoitan isyysblogia, puhtaasti isyyteen ja isänä olemiseen keskittyviä juttuja on melko vähän. 

Tutkimus on diskurssianalyyttinen, eli se keskittyy kielenkäyttöön. Mitä kirjoitukseni sitten kertovat kielenkäytöstäni?

Näkökulmia on kolme: 1) Maskuliinisuus, 2) hyvä isyys ja 3) isäksi kasvaminen.

1) Maskuliinisuus

Omat tekstini edustavat tasa-arvoista ja hoivaavaa isyyttä ja maskuliinisuutta, ja tutkimuksen aineistona olivat esimerkiksi tekstini sankari-isistä ja koti-isyydestä.

Tutkija kirjoittaa:

"Tasa-arvoista isämaskuliinisuutta rakentavassa puheessa työssäkäyvä uusi äiti ja hoitovastuuta kotona jakava uusi isä ovat puheen keskeisiä subjekteja. Uusi isä konstruoidaan suhteessa uuteen äitiin, esimerkkinä nykyaikaisesta miehestä, joka jakaa vaimonsa kanssa vastuita uudella tavalla ja mahdollistaa näin myös naiselle uran luomisen ja työelämässä mukana pysymisen.

Sukupuolten symmetristä tehtävänjakoa kodin ja työpaikan välillä painottava puhetapa heijastaa tasa-arvoliikkeen ideologiaa, jossa tasa-arvo ymmärretään naisen ja miehen elämän painopisteiden samankaltaisena jakautumisena kodin ja työpaikan välille."

"Kiinnostavaa oli, että Isyyspakkaus-blogin kirjoituksista yksikään ei ollut eksplisiittisesti sukupuoliteemainen, vaan sukupuolta pohdittiin lähinnä isyyspohdintojen lomassa."

Tiedän ettei minulla ole ollut suurta tarvetta pohtia omaa maskuliinisuuttani isyyden kontekstissa. En ole koskaan ollut erityisen huolissani, mitä muut ajattelevat siitä, että kirjoitan isyysblogia tai että halusin jäärä lapsen kanssa hoitovapaalle.

2) Hyvä isyys

Hyvästä isyydestä vastakkain on asetettu "riittävä isyys" ja "suorittava isyys" ja omat tekstini kertovat riittävästä isyydestä. Ja hyvä niin.

Itse tulkitsen tämän havainnon niin, että olen itselleni armollinen. Tiedän olevani keskinkertainen isä ja sen riittävän. Toisaalta pidän koti-isyyttä myös tavallisena asiana, vaikka se jollekin toiselle voisikin olla poikkeuksellista, juuri sitä sankari-isyyttä.

Tutkija kirjoittaa:

"Sankari-isän ja tavallisen isän vastakkain asettavan puhetavan juuret ovat kulttuurisessa isyyspuheessa ja tavallisen hyvän isyyden puhetta tuotetaankin blogeissa usein melko selvästikin kulttuurisen isyyspuheen pohjalta. Blogiaineistossa rakentuvassa riittävän isyyden diskurssissa kuitenkin kyseenalaistuu kulttuurisen isyyspuheessa tyypillinen tapa representoida väliaikaistakin koti-isyyttä jonakin epätavallisena ja tavallisesta isyydestä poikkeavana, jopa sankarillisena. Blogiaineistossa tavallisen isyyden käsite sulauttaa itseensä myös koti-isyyden, jolloin käsitteen merkityssisältö laajenee konventionaalisten merkitysten rajojen ulkopuolelle."

3) Isäksi kasvaminen

Isäksi olen tutkimuksen mukaan kasvanut luonnollisesti osana elämänkaarta. Olen siis ollut valmis isyyteen eikä isäksi tuleminen ole esiintynyt teksteissäni suuren muutoksen aiheuttajana. Näin on. Tässä yhteydessä nostetaan esiin erityisesti ensimmäisen isänpäivän juttuni.

Tutkija kirjoittaa:

"Isä representoidaan hyvin isyyteen valmistautuneena ja isyydestä nauttivana: elettyään elämää ja saavutettuaan vakaan elämäntilanteen hän ei enää joudu luopumaan mistään lapsen takia. Kuva esittää tuoreen isän pieni vauva sylissään harmonisessa, läheisessä ja rauhallisessa tilanteessa. 

Länsimaisessa mediassa isän ja lapsen välistä hoivaa representoivat kuvat eivät tutkimuksen valossa näyttäydy yhtä tyypillisinä kuin äidin ja lapsen läheisyyttä esittävät kuvat, joten kuvassa esitettyä isän representaatiota voi tulkita merkityksellisenä viestinä kuvan miehen isyydestä. Lähikuvassa korostuvat isän lapselle antama hoiva sekä isän ja lapsen läheinen suhde."  

Tekstissä viitataan tässäkin jutussa olevaan kuvaan, jossa on tyttäremme vuonna 2012.

Kylläpä vaan on erikoista lukea tällaisia analyysejä omista teksteistään - ja oikeastaan myös koko persoonastaan - mutta samalla myös niin mielenkiintoista!

Kiitos vielä Marialle, että otit tekstini mukaan graduusi! Ja onnea uudelle maisterille!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Tämä ei nyt varsinaisesti liity tähän postaukseen. Jostain syystä blogisi kuvat latautuvat todella hitaasti, ja lukeminen on ärsyttävää ku teksti hyppää puoli näytöllistä kesken kaiken kuvan vihdoin latautuessa. Kännykällä siis luen, ja muissa blogeissa ei samaa ongelmaa yleensä ole. En tiedä voiko asialle tehdä mitään? Ei ole mikään iso ongelma, mutta ajattelin mainita jos vaikka et asiasta ole tietoinen.

Paljon onnea vielä sinne vauvakuplaan! Meillä toinen lapsi on nyt jo 7kk, ja tuntuu jo niin isolta. Kyllä se pikkuvauva-aika on vaan niin ihanaa <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Kuvaongelmaan en osaa sanoa oikein mitään, sillä minulla ei ole mitään tekemistä sivuston teknisen puolen kanssa, mutta pitääpä vinkata Lilyn toimitukselle, jos Lilyn teknisellä tiimillä olisi jotain aavista, mistä on kyse.

piupali (Ei varmistettu)

Mulla on sama ongelma muidenkin Lilyn blogien kanssa. Se on kyllä melko rasittavaa, kun teksti hyppii koko ajan. En ole muiden portaalien/blogien kohdalla havainnut samaa, joten ei kai johdu (ainoastaan) omasta puhelimesta tai netistä.

Kommentoi