Joko teillä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vanhemmuus tuntuu olevan jatkuvaa huolta siitä, onko lapsi varmasti kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Tai vähintään yhtä nopeasti kuin muut.

Ja voi sitä huolta, kun lapsi onkin keskimääräistä pienempi. Tai kun hän ei osaa kontata, vaikka suurin piirtein samanikäinen vauva kävelee jo tukea vasten. Tai kun jollain toisella vauvalla on jo ties kuinka monta hammasta, ja meillä odotellaan vasta sitä ensimmäistäkin.

Järki sanoo samaa kuin neuvolan terveydenhoitaja: lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin. Tunne kuitenkin huutaa vielä kovempaa: "Kyllä sen pitäisi jo tapailla ensimmäisiä sanoja! Istumaankin piti oppia jo kauan sitten!"

Kun joku esittää viattoman kysymyksen: "Joko teillä osataan pinsettiote?", se kääntyy kuulijan mielessä muotoon: "Eikö teillä vieläkään osata pinsettiotetta?"

Rouva vastasi muuten ystävättärelleen tähän kysymykseen: "Ei, ei vielä" samalla kun tyttö poimi leivänmurusia pöydältä kauniisti pelkillä peukalolla ja etusormella. Siis pinsettiotteella.

Oikeastaan parasta olisi, ettei edes tietäisi, että lapsen pitäisi osata jotain jossain vaiheessa. Me emme esimerkiksi olleet kuulleetkaan, että taputtaminen on taito, joka opitaan tietyssä iässä. Kun Rouvan ystävätär kertoi, että heillä ei vielä osata taputtaa, Rouva keksi saman tien uuden huolenaiheen. Meilläkään kun ei vielä silloin osattu taputtaa. Nyt osataan. Ja annetaan ylävitosia.

Olisihan se tietysti kivaa kehuskella, miten oma lapsi osaa jo sitä sun tätä, mutta tytsy ei tosiaan ole missään kehityksen etujoukoissa. Mitään oikeaa huolenaihetta ei kuitenkaan ole. 

Ja sitten välillä otetaan yhtäkkiä monta edistysaskelta kerralla. Yksi tällainen otettiin eilen kirjaimellisesti konttausasennossa. Vauva siis keksi, miten kontataan. Tänään vauva keksi laittaa takapuolen maahan ja siirtää jalat etupuolelle.

Oi, miten hyvin siitä ylettääkään tuohon sohvapöydälle!

Joko teillä istutaan?

Share

Kommentit

Mörrimöykyn pesä

Hehe, ei onneksi istuta vielä. Toki meidän nelikuinen yrittää sylissä istuessaan pönkätä itseään liikkeelle pois sylistä, millä lie voimilla, joten ainakaan itsesuojeluvaisto ei ole vielä kehittynyt, mutta melkoinen itseluottamus omiin pikku lihasvoimiin kylläkin...

HelloAochi

Hei, nopeasti siellä on kehitytty! Kain oppi vasta viime viikolla taputtamaan ja kontaamisenkin herra keksi vasta vajaa kuukausi sitten, vaikka 1v-synttärit on IHAN KOHTA. Toisia asioita hän on tehnyt pidempään, toisia vasta treenaa.

HelloAochi

Osaa se sentään istua :D

Ananas
Ananas ja Kookos

Niinpä!

Kaksosten kanssa on kätevää huolestua, kun se samanikäinen vertailukohta on omasta takaa. Aina huolestuttaa, miksi toinen ei opi jotain mitä toinen jo osaa. Toinen on alusta asti meillä ollut hitaampi. Toinen osasi ryömiä aika kovaa vauhtia eteen päin, ennen kuin toinen oppi edes kääntymään vatsalleen. Hitaampi osaa kuitenkin istua jämäkämmin, toinen ei. Kaksoset siis toisaalta todistaa, että vanhemmat ei ainakaan voi vauvan kehitysvauhtia vauhdittaa - eikä onneksi hidastaakaan.

Meillä siis istuu 1/2.

Meillä kun ensimmäinen teki kaiken mahdollisimman aikaisin ilman vähäisintäkään järkeä tai ajatusta oli toisen hidas oppiminen ja vakaa harkinta suurin rakkauden osoitus lapselta äitiään kohtaan. Kolmas on jotain siltä väliltä. Kiipeää kuten vanhin kaikkialle mieluusti mahdollisimman korkealle, mutta ei uskalla tulla alas vaan huutaa kunnes haetaan pois (vanhin tuli alas ja huusi jos sattui). 

Niin ja nuorimmalla tuli 1.hammas vasta viime lauantaina 9,5kk iässä.  Eikös teillä ole siihen vielä matkaa?

 

honeychile

Mua kiinnostais ihan hirveästi tietää, onko tämä suomalainen kulttuuripiirre vai tunteeko muutkin tällaista vertailua ja sitä kautta tulevaa ahdistusta. Tai siis olen melko varma, että Afrikassa ei pohdita kalenteri kädessä koska lapsi oppii pinsettiotteen, mutta muissa läntisen maailman maissa.

Kris (Ei varmistettu)

Oon mietiskellyt samaa kuin honeychile yllä, ja tullut siihen tulokseen, että tämä kehitysvaihevertailu on Suomen länsimaisittainkin ainutlaatuisen neuvolajärjestelmän ikävä sivutuote.
Kymmenestä neuvolaterveydenhoitajasta ei sitten tarvitsekaan kuin yhden olla tilastotuijottaja-hysteerikko, niin johan leviää odotusten ilosanoma äitien keskuudessa kulovalkean tavoin.

Kippuralla

V oppi 1v9kk ikäisenä kuorimaan mandariinin. Ja 1v10kk avaamaan jugurttipurkin. On oppinut aika nopeasti liikkumisen jne sisaruksiinsa verrattuna, mutta osana varmasti se esimerkki mitä saa isosiskolta+isoveljeltä kokoaika.

Monsteri lauma

Ja taas kerran katsoin että meidän Veera on kaapattu näihin kuviin :)

Esikoinen lähti ryömimään vasta 8kk istumaan hän tajusi nousta vasta 10kk ikäsenä,muutenkin kehitys laahasi huomattavasti jäljessä.Toki poika oli keskonen mutta silti.

Kuopus jonka oletkin kaapannut teidän tytön tilalle oppi istumaan nousemaan 7kk,konttasi 7kk,seisoi 8kk ja nyt viikon päästä tulee mittariin 10kk niin meillä on kaksi viikkoa kävelty ilman tukea :) Ekat liike radat lähti tytöllä harjotteluun 4kk vanhana ja siitä asti tahti ollut kova,Nyt kaikki liikkumisen raja pyykit saavutettu jotein luulisin että ikä toverit puhuvat sujuvasti kun meillä aletaan hokea muutamaa sanaa...Näinhän ne jotkut neuvola tädit kertoo että joko liike tai kävely tulee ajoissa ja toinen "myöhästyy"

LiK (Ei varmistettu)

Hih, pakko kommentoida tuohon taputtamiseen, mä opin taputtamaan vasta eskarissa. Ja ihan täysjärkinen toistaiseksi, vajaa 20 vuotta myöhemmin:)

Liv
Päiväuniaika

Hahaa mä en myöskään edes tiennyt, että lapsen pitäis tietyssä iässä oppia taputtaa. Neuvolasta hienovaraisesti vinkkasivat vähän reilu 1v, että voitais leikkiä kotona taputusleikkejä, laulella ja loruilla. :D Noo ei siinä, neiti oppi heti. Kans ylä- ja alavitosen ja sanoo käsipäivää (olisitte nähny kaikkien mummojen ja mammojen ilmeet busseissa ja puistoissa, kun pikkuneiti 1v ojens kätensä jokaiselle sanoakseen päivää :D). 

Nojoo, enivei. Arvaa sitä huolen määrää, kun meillä ei käännytty koskaan! Sitten vasta 6kk toi lähti konttaamaan, sitä ennen ei ryömitty, ei menty kyljeltä toiselle, ei istuttu, ei mitään. Näin vaan kerran tuon treenailevan konttausasentoa ja sitten se tulikin yks päivä perässä keittiöön. 8kk toi oppikin sit seisoo, 9kk istuu (joo niinpä :D Siis osashan se istua ja pysyi aloillaan ja noin, mut ei hokannut kuinka siihen istuma-asentoon pääsee. Niin et seisoo opittuaan se nousi aina ensin seisoo ja pyllähti siitä istumaan. 9kk se keksi miten makuultaan pääsee kätevästi nousee istuma-asentoon) ja joskus 9kk loppupuolella se sit jo kävelikin. 

Nyt sielä on varmaan monta ihmistä miettimässä, kuinka hienoa ja sitä rataa kun muksu lähti niin aikaisin liikkeelle, mut semmonen pikkumuistutus kaikille teille: ei se ole hienoa. Tuon ikäiseltä puuttuu se pienikin järki, mitä jo 1v lapsella on. Joskus noi oppii joka tapauksessa liikkuu, ja jos minulta kysytään, vähän myöhemmin on parempi kuin aijemmin. 

Lennu (Ei varmistettu)

Tyttönne on kyllä todella sievä ja söpö! Hiukset harottavat joskus niin söpösti ja hänellä on kaunis suu. Veljen poika oppi puhumaan tosi myöhään, mutta sillä tais olla korvissa jotain et kuulo oli vähän huono. Kieltämättä niitä sanoja odoteltiin, mutta täysin normaali ja erittäin mainio poika! Nykyään alkaa kuiskimaan hauskasti jos sitä hävettää :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Istutaan joo. Ja lujaa mennään muutenkin, eilen seistiin ilman tukea ja yhden kerran sieltä tultiin naama edellä lattiaan huudon kanssa. Nämä ovat tosiaankin yksilöitä nämä naperot ja aika paljon temperamentista kiinni miten lähtevät liikkeelle!

Mulla on sellainen kirja, missä kerrotaan eri kuukausien kehitysaskeleita ja sieltä niitä paniikkeja saisi aikaan jos haluaisi. Yhdeksännen kuukauden taidot "piilottaa lelujaan kun näkee toisen lapsen lähestyvän". En ole huomannut. Hakee kyllä muilta lelut. Pitäisikö vetää johtopäätös että ongelmia vuorovaikutustaidoissa? :-)

LauraVierailija (Ei varmistettu)

Mä aloin kävellä vasta pikkasen vajaa kaksivuotiaana ilman tukea, oli ilmeisesti niin kiinnostava joululahja valokuvien perusteella, että oli pakko päästä nopeammin sen luo kuin mitä pääsi tukemana.;D Ilmeisesti kuitenkaan tuohon mun myöhään kävelemään lähtemiseen ei ollut mitään syytä, lähdin vaan niin myöhään kävelemään ilman tukea. Pikkuveljeni lähti sitten jo alle 1,5 vuotta vanhana kävelemään. Serkkuni taisi olla lähemmäs kaksi, kun oppi puhumaan enemmän/sujuvammin kuin yksittäisiä sanoja (joka tapauksessa jonkin verran myöhemmin kuin normaalisti lapset alkaa puhua sujuvasti), mutta ei siihenkään ollut mitään syytä, hän vaan alkoi puhua myöhemmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt tutisee kupla! :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse lapsettomana olen välillä ollut huolestunut vauvojen hiustenkasvusta, heh. Kummitytöllä etenkin kesti todella kauan ennen kuin hiukset alkoivat kasvaa myös sivuilta takatukan lisäksi. Ajattelin, etten kehtaa sitä isompana viedä mihinkään, jos se näyttää aivan MacGyveriltä :D Nyt tilanne on onneksi korjaantunut, huh!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä jäätiin motoriikan kehityksen suhteen neuvolan haaviin ja ensiksi mentiin fysioterapeutille ja sitten Lastenklinikalle. Sillä tiellä jatketaan. Meidän kohdallahan nuo vertailupelot siis osoittautui aiheelliseksi. Vaikkei mitään selkeetä syytä kehitysviiveelle olekaan löytynyt. Mutta keskimäärin voisin sanoa, että jos neuvolassa ei huolestuta, niin ei vanhempienkaan pitäisi.

HelloAochi

Ai niin, pakko vielä sanoa, että taputtamisilla ja kääntyilyillä nyt ei ole niin kauheasti väliä, mutta siitä minä olen kiitollinen, että Kain oppi suhteellisen aikaisessa vaiheessa tulemaan sängystä jalat edellä alas!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on motorisesti nopsaan kehittyvä tyttö (ryömi 4kk, istui 6kk jälkeen, konttasi 7kk ja nousi seisomaan tukea vasten 8kk muistaakseni, nyt 10kk iässä seisoo ilman tukea ja kävelee tuen kanssa pitkät pätkät)..mut mut, on tässä ongelmansa. Esim. se että tolla lapsella ei ihan hirveästi ole järkeä päässä (on sen mielestä esim. ihan ok syöksyä pää edellä alas sohvalta) ja odotanpa innolla kun keväämmällä astumme ulos kotitalosta erittäin vilkkaasti liikennöiden kadun varrella (ja neiti varmaan haluaa kävellä ihan itse, huhhuh, valjaat on harkinnassa). Meillä ei olla lapsen stanardikehityssteppejä etukäteen tiedetty, jossain vaiheessa vaan vauvatapaamisissa hoksasin että hitsi, kaikkien muiden samanikäiset vauvat makoilee tyytyväisinä kun meidän tyttö ryömii kiskomaan niitä hiuksista. Niin joo ja kun ei tiedä mitä vauvan "pitäisi" osata tietyssä iässä, niin on onnellisen tietämätön :)

Youtubessa on myös videoita (kyllä, suomalaisvanhempien laittamia), joissa Elmeri, 7 kk, juoksee ja Emma, 6 kk, kävelee 5 metriä. Kilpailu on kovaa. Luuserit, joiden lapset nousevat pystyyn vasta yli vuoden ikäisinä, eivät videoita tuonne postaa.

Jossu (Ei varmistettu)

Komppaan täällä Liviä.
Meillä on neito vuosi ja 2kk ja kävelee/juoksee/kiipeää, saa ovet auki kun ylettyy jo varpailla seisten ovenkahvaan, pesukoneen saa auki ja täyttää sen koiran ruoalla.

Neito ei ole hetkeäkään paikoillaan ja saa kaikki lukot auki, eli ei ole hienoa ei. Koko ajan saa juosta pää kolmantena jalkana ja silti ei perässä pysy. Eli nauttikaa siitä kun lapsi kehittyy vähän rauhallisemmassa tahdissa.

Omenainen

Kävelin 9kk:n iässä, joten kaipa sitä edelsi jonkunlainen istumisvaihe :D Eikun, vannon yksilöllisyyden nimeen minäkin. Taitaa istua Suomessa tuo keskiverron filosofia ja normiajattelu niin kovin tiukkaa ettei nähdä metsää puilta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kummallista tosiaan, miten täysin viattomat ja pahaa tarkoittamattomat kysymykset ja kommentit kääntyvät vanhempien päässä huoleksi oman lapsen kehityksestä tai kritiikiksi omasta tavasta toimia. Voi kun oppisin niitä joskus järjellä enkä tunteella ajattelemaan! Helpottaakohan se toisen lapsen kohdalla?

Ja lapsen aikaisessa vaiheessa oppimat taidot muistetaan kyllä mainita, asiaankuuluva ylpeys äänessä :)

Vierailija/Ansku (Ei varmistettu)

Tohon hampaitten tuloon voin kommentoida työn puolesta: huolta on vasta jos 1 vuotiaalla ei ole yhtäkään hammasta suussa tai 3 vuotiaalla ei ole kaikki maitohampaat suussa. Siinä aika välillä ne tulee ihan yksilöllisesti, mitä aiemmin ne puhkeaa (esim 4kk iässä jopa) sitä aiemmin ne alkaa sitten vaihtua 5-7 vuotiaana pysyviin.. Näytä sille pikku hampaalle jo harjaa ja tutustuta siihen. Saa siis vaikka vaan maistella sitä ja pikku rapsutusta välillä. Tahnaa tarttee vasta kun poskihampaat suussa.

Torey
Näissä neliöissä

Meillä on opittu konttaamaan ja kävelemään niihin "normi" aikoihin ja nyt tuo 1,5 v. istuu välillä pöydällä, menee itse niin tavalliseen kuin syöttötuoliin, rappuset ylös ja alas ilman apua niin nelivetona ku kahdella jalalla. :D Puhuminen sen sijaan ei kiinnosta. Äiti, iskä, mamma, pappa, kiitti, moi, heihei, kissa on meiän sanavaradto vaikka toisten lapset selittää jo vaikka ja mitä saman ikäsinä. Mut niin se menee, toisen taidon oppii eka ja sit toinen tulee perässä. En ole huolissani lapsen kielen kehityksestä kun on aina ollut ketterä liikkuja. Teillä ehkä sitten aletaan puhua aikaisin. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, varsinkin esikoisen kohdalla huolestuin aika helposti kun näin mitä kaikkea samanikäiset osaavat. Toisen kanssa osaa jo ottaa rennommin. Mutta tosiaan, minunkin mielestäni neuvoloissa seurataan liian tiukasti käyriä ja muita kaavoja. Olikin juuri viimeksi hassu tilanne kun käytiin 1v tarkastuksessa eikä pituusmitan ottaminen mitenkään onnistunut kun pikkuinen ei tykännyt siitä yhtään. Jonkinlaisen mitan terveydenhoitaja kuitenkin otti... ja se sai kasvukäyrän näyttämään erittäin oudolta... eikä mitenkään normaalilta. Todettiin että mittaustulos ei mitenkään ole luotettava ja lapsi on oikeasti ilmeisesti pidempi. Terveydenhoitaja näytti kuitenkin aika huolestuneelta sitä käyrää katsoessa ja kysyi, että halutaanko me tulla viikon päästä uudestaan mittaukseen. Sanoin että ei todellakaan tarvitse :D Lapsi on terve, paino kunnossa, kehitys iän mukainen, syö erittäin hyvin eikä ekan vuoden aikana ole ollut mitään ongelmia. Olin hyvin yllättynyt että käyrän "korjaamiseksi" tarjottiin uutta tapaamista :D

viiru (Ei varmistettu)

Meillä ei koskaan opittu (viihdytty) olemaan vatsallaan eikä konttaamaan. Peppuryömiminen alkoi vasta 1v2kk paikkeilla, kävelemään vasta opittiin 1v7kk ikäisenä :) Lyhytkin on ja hyvin hoikka ja kevyt. Kaikki hampaat on sentään suussa ja puhua pälpättää kahdella kielellä, joten ei kait sen kummempaa huolta. Meidän poika siis ensi viikolla 2v ja täällä (UK) ei tollasia juttuja seurailla paljon yhtään :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mun on pakko myöntää, että mä ainakin tykkään vertailusta :) Alussa kun vastasyntynyt vain lähinnä möllöttää ja syö, niin on se jotenkin hienoa, että ne alkavat nyt vähitellen oikeasti tehdä jotain... Muutakin kuin sitä kakkaa, eli saa ihan uusia puheenaiheita :D Ja juttua syntyy helpommin (vähän tuntemattomampienkin) kanssaäitien ja -isien kanssa.

Niitä uusia juttuja aina ihan innolla odottaa! Ja se vertailu on ainakin mulla aina sellaista kehumishenkistä "vau, miten hienosti xxxx pääsee jo konttausasentoon, kohta lähtee!" -tyyppistä eikä ikinä mitenkään kilpailuhenkistä.

Kehittyminen on itse asiassa ehkä ainoita juttuja, joista mä en ole jostain syystä saanut stressiä (paitsi okei kasvaminen :D), vaikka meilläkään ei todellakaan mennä siellä kehityksen kärjessä. Nyt 10 kk iässä haparoiden kontantaan (lähinnä kuitenkin ryömitään, se tuli 8 kk iässä), reippaasti noustaan seisomaan tukea vasten (uusi taito), ja edelleen harjoitellaan pinsettiotetta. Hampaita ei näy :)

Tasaraita

Istutaan joo, onneksi, ikää kun on jo 1v 4kk. Meillä poika lähti ryömimään vasta joskus 8kk iässä ja siihen asti stressasin että oppiiko se ikinä ja miksei se liiku. Melkein 9 kk oli ikää ennen kuin osasi nousta itse istumaan makuultaan. Mutta sitten kohta jo ryömittiinkiin ja 11 kk iässä jo lähdettiin kävelemään. Sen jälkeen vauhti on ollut hurjaa mutta sanoja meillä ei juurikaan vielä tule. Kaverin samanikäinen tyttö alkoi puhua jo ennen vuoden ikää ja sanoo jo vaikka kuinka monta sanaa selvästi. Meillä osataan vaan äiti, isi, paao=pallo, ei ja jee. Nämäkin sanat ovat tulleet vasta selvästi tässä viimeisen kuukauden aikana. Kyllä sitä aina stressaa vaikka varmasti ihan turhaa. Uskon että puhetta ei vielä paljoa tule siksi kun kaikki energia menee liikkumiseen. Juokseminen, niin meillä siis oikeasti jo juostaan, on niin paljon kivempaa että mitä turhaan opetella puhumaan. Äitihän ymmärtää kuitenkin kun vain osoittaa jotain ja önisee epämääräisesti. :)

Mutta tuo oman lapsen kehityksen tarkkailu on varmaan aika tyypillistä. Joku mainitsikin jotain neuvolasta ja siellä kyllä tosiaan tulee aina sellainen olo että aha, ai pitäiskö tällainenkin juttu jo nyt osata, no ei meillä osata. Ja taas äiti stressaa. 

jennilina
auringon noustessa

Täällä yksi huutelee Afrikan mantereelta, Kenian maasta. Olen monesti mielessäni myhäillen todennut, että onneksi ei ole niitä taulukoita ja vertailuja näissä uusien taitojen asioissa, kukaan ei kerro miten paljon ruokaa pitäisi syödä jne... Oma muruseni on 8 kuukautta ja olen ollut rauhallisin mielin näistä kehitysasioista, kunhan jotain tapahtuu niin se on tarpeeksi. Mutta sitten taas Suomen neuvolajärjestelmän ansioksi voi kyllä lukea sen, että lapsilla menee hyvin siellä, on seurantaa ja ennen kaikkea näyttöön perustuvaa tietämystä. 

Teidän neitonen on todella hurmaavan suloinen! Hyvää loman jatkoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tärkeintä, että lapsella on mahdollisuus liikkua, ei se millaista liikkuminen on tai tapahtuuko liikkumista ollenkaan. Lapsi itse valitsee ja etenee oman kehityksensä mukaisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

En stressannut poikani keskimääräistä myöhäisempää kävelemäänlähtöä (ilman tukea 1 v 3 kk). Joskus on varmasti ihan luonteestakin kiinni, että lapsi kypsyttelee ja pohjustelee kaikessa rauhassa eikä lähde päätä pahkaa liikkeelle. Miksipäs sitä hötkyilemään, kun kontatenkin pääsi tosi nopeasti.

Jostain ruotsalaisesta vauvalehdestä luin, että vuoden ikään mennessä 3/4 vauvoista on lähtenyt kävelemään ja että jonnekin puolentoista vuoden ikään voi ihan huoletta odotella kävelytaidon hiffaamista. Tämä oli minusta paljon järkevämpi tapa "aikatauluttaa" kuin monissa oppaissa ja infolehdyköissä esiintyvä kuukausittainen listaaminen tyyliin "10-kuukautinen vauva osaa sitä ja tätä", koska kyllähän se normaalijakauma pelittää näissäkin.

Meillä taputtaminen ja vilkuttaminen tulivat molemmat repertoaariin yhtäkkiä samaan syssyyn kävelyn kanssa. Molempia taitoja jäppinen oli esitellyt kertaluontoisesti jo kuukausia aiemmin, muttei ollut palannut niihin leikkimielisistä houkutteluista huolimatta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, tämä aihepas on herättänyt paljon keskustelua. Kiitos kommenteistanne!

Kupla alkaa tosiaan tutista. En tiedä mitä nyt yhtäkkiä on tapahtunut, mutta nyt kun tytsy löysi istumisen, hän alkoi saman tien kammeta itseään vieläkin ylemmäs. Eilen hän oli jo polvillaan TV-tasoa vasten ja yritti ylettyä johonkin tavaraan.

Onkohan tässä käynyt niin, että kun kotona ei ole ollut mitään tarpeeksi mielenkiintoista tavaraa millään matalalla pöydällä, hän ei ole tuntenut tarvetta nousta ylemmäs. Nyt hän näkee pöydällä kaikkea, mitä olisi kiva tunnustella. Veikkaan, että ennen kuin täältä lähdetään kotiin, hän jo seisoo tukea vasten.

Niin, ja ne hampaat: eilen ensimmäinen hammas puhkaisi ikenen. Inspiroiva ja stimuloiva ympäristö tämä New York :)

Ja sievä ja suloinenhan hän on, kiitos. Täysin objektiivisesti arvioituna maailman kaunein :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh, lapset yleensä oppii uusia aitoja nimenomaan uusissa ympäristöisdä, vieraisilla tai muiden lasten ympäröimänä. Näin meilläkin. Käätymään naapurilla, konttaamaan kaverin luona (missä samanikäinen vauva), seisomaan kampin keskuksen vauvojenhoitohuoneessa taaperoiden ympäröimänä (vieläpä keikkuvaa tukea vasten).

Minishow (Ei varmistettu) http://www.mineamarissa.blogspot.fi

Ihana kirjoitus, sai hymyn huulille. :) Kaikki tämä on myös niin totta. Samaa olen huomannut itsekin erinäisissä vauvakerhoissa käydessäni. Minä vain olen ollut sen toisen puolen kulkija eli se, jonka tyttö on oppinut kaikki ennen kuin muut lapset. Tämä on saanut aikaan jopa pieniä häpeän tunteita juuri siksi, että taitojen oppimiselle laitetaan niin kova painoarvo ja tuntuu, että muut alkaa heti pohtia omien lastensa taitoja, jos kerron, että meillä käveltiin jo 9kk iässä. Tähän soppaan voisi vielä lisätä keskustelut imetyksestä ja purkkiruokaa vai omatekemää niin johan olisi soppa keitettynä!

Vierailijax (Ei varmistettu)

Hei, sitä voi myös friikata siitä että lapsi on niin paljon keskivertoa pidempi. Meidän poika meni y l i kasvukäyrien, ja minä stressasin että voi ei siitä tulee yli kaksimetrinen. Eikä meillä opittu koskaan ryömimään, mutta sitten yhtäkkiä kontattiinkin jo. Ja puhumaan opittiin myöhään, mutta motoriikka oli loistava - sain kuulla että kehitys tapahtuu silleen vaiheittain, hänellä kehitys keskittyi motoriikkaan, sitten vasta puheeseen.
Nyt kun lapsi on lähes neljä niin mua huvittaa kaikki ne asiat joita stressasin. En stressaa sellaisissta enää koskaan, tai no, joskus saattaa kiinnittää huomiota miten joku samanikäinen lapsi on jollakin alueella paljon kehittyneempi, verbaalisempi etc. mutta sitten muistan miten turhia ne vauvaiän stressailut oli.

Raivorouva

 

Voi miten tuttua! :) ystävieni lapset ovat olleet supernopeita kehittyjiä, liikkuneet aikaisin, puhuneet aikaisin. Olen myös itse kävellyt puolivuotiaana sohvapöydän reunaa pitkin ja puhunut jo puolitoistavuotiaana täydellisiä pitkiä lauseita. Olenkin ottanut tätä samaa stressiä meidän tyttömme kanssa, jolla ei tunnu olevan kiire minnekään. Vielä muutama viikko sitten tyty voi köllötteli - ja äiti meinasi repiä hiukset päästään. "Liiku jo!!".
Pitää varoa mitä toivoo. Eräänä päivänä tyttö lähti ryömimään. Pari päivää myöhemmin hän nousi itse istumaan. Viikkoa myöhemmin neiti keksi miten kontataan ja toissapäivänä hän nousi seisomaan. Kaikki kahdessa viikossa!
Ei sen liikkumisen kanssa olisi 8kuisella ollut mikään kiire, ei todellakaan. Äiti se täällä vain stressasi, kun ei osattu. Nyt äiti saakin äkkiä stressata kaikesta mihin tyttö ylettää - enää ei sovi unohtaa sitä kahvikuppia sohvapöydälle :)

2106loves (Ei varmistettu) http://2106loves.blogspot.fi/

Kaikkien kavereiden vauvat kääntyy jo selältä mahalleen, mutta meidän tyttö ei, väkisinki sitä pohdiskelee. Se on vieläpä vanhempi. Ehkä pitäis vaan lopettaa huolehtiminen. Helpommin sanottu kun tehty.

Kommentoi

Ladataan...