Joulun odotus

Isyyspakkaus

"Lapset tuovat joulun", sanotaan. Oikeastaan vasta tänä vuonna ymmärrän todella, mitä se tarkoittaa.

Kun on viettänyt vuosikaudet jouluja vain aikuisten kesken, joulusta on ehtinyt jossain vaiheessa kadota se kihelmöivä odotus, jota tunsi lapsena. Nimenomaan se odotushan siinä oli kaikkein parasta: valmistautuminen, askartelu, koristelu, lahjojen hankkiminen, omien lahjatoiveiden miettiminen... Tietysti vielä aikuisenakin on ollut hauskaa syödä hyvin ja löhöillä sohvalla, mutta jotain on silti puuttunut. Se valtava odotus.

Viime vuonna tyttömme oli kaksivuotias, ja vaikka hän ymmärsikin, että joulu on erityinen juhla, hän ei varmasti muistanut edellisestä joulusta juuri mitään. Hän ei siis osannut odottaa mitään.

Mutta nyt tilanne on aivan toinen, sillä lapsi muistaa edellisen joulun oikein hyvin. Tyttö on nyt huomannut, että joulukuuset ja -koristeet ovat ilmestyneet kaikkialle, ja päiväkodissakin oli aloitettu joululaulujen laulaminen. Joulun odotus alkoi meillä siis virallisesti tällä viikolla.

Ja niinhän siinä kävi, että tänään kaivoimme tytön pyynnöstä esiin myös ensimmäiset joulukoristeet. 

Laitoimme esiin yhden valosarjan, ikkunaan muutaman keraamisen lumihiutaleen ja pöydälle enkelikellon. Sitten tyttö istui pöydän ääressä ihailemassa: "Voi, miten kaunista täällä on!"

Kyselin, mitä hän odottaa kaikkein eniten joulussa. Vastaus ei ollut 'lahjoja'.

"Odotan eniten joulukuusta. Ja pulkkamäkeä. Ja joulutaloa." Siis piparkakkutaloa.

Voi pientä, isi voi luvata kuusen ja piparkakkutalon, mutta pulkkamäkeä ei.

Kyllä joulun odotus ja joulumieli tarttuu väkisin aikuiseenkin. Minäkin oikeastaan jo odotan joulua - ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Odotan, että Jouluradio aloittaa lähetyksensä viikonloppuna, Tuomaan markkinat avautuvat ensi viikolla ja pääsen todella leipomaan piparkakkuja. Ja kinkunhan olen jo varannut, ja lähes kaikki joululahjaostoksetkin on jo tehty!

Että antaa tulla vaan, joulu, tänä vuonna olen valmis ottamaan sinut vastaan täysillä!

 

 

 

 

Share

Kommentit

sofku_ (Ei varmistettu) http://miccodeco.com/blogi

Piti oikein ensimmäistä kertaa kommentoida sun blogiin, kun tajusin tässä juuri että susta on kyllä tullut mun ihan lemppari bloggaaja! Aiemmin luin vähän satunnaisesti, mutta joku aika sitten aloin seuraamaan säännöllisesti. Huomaan, että täältä tulee kahlattua jopa ne ruokajutut, joita yleensä inhoan (koska olen niin laiska kokki:)) ja muutenkin luettua sellaisista aiheista, joista muuten saattaisin tekstin skipata. :) Eli paljon kiitoksia ihanasta blogista! Hyvä meininki täällä.:)

Tommi K
Isyyspakkaus

Lämmin kiitos sinulle tästä! Hauska kuulla, että meininki miellyttää ;) Ja hyvää joulun odotusta sinullekin!

Adaira (Ei varmistettu)

Niin totta, lapset tekevät joulun ihan jo olemassa olollaan :) mä surin jo yläasteikäisenä sitä joulun taikaa jonka olin onnistunut kadottamaan ja joulu ei tuntunut enää miltään. Miehen kanssa ei joulua erityisemmin edes vietetty, ei ostettu lahjoja, ei koristeltu kotia, syötiin samoja mössöjä kuin ne 51 viikkoa vuodesta muutenkin ja koko juhla oli varsin yhdentekevä. Kunnes poikani syntyi kaksi vuotta sitten. Viime jouluna väsäilin elämäni ensimmäistä kertaa perinteisiä laatikkoruokia, eilen leivottiin ensimmäistä kertaa piparkakkuja sitten lapsuuden kodista muuttamiseni, ensimmäiset omassa kodissa tehdyt tähtitortut odottavat leipojaansa, joululahjoja on mietitty, kävin vasta ostamassa meille jouluvalon ikkunaan... ja kaikki vain siksi että itsellä on vahva halu saada joulu tuntumaan pojastani erityiseltä. Että jouluihin voisi liittyä muistoja. Ehkä minunkin poikani osaa odottaa joulua vuoden päästä, kun muistaa juttuja tältä vuodelta ja tartuttaa lisää joulufiilistä :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Näin se juuri menee! Meillä on nyt, kun tyttö on kolme, ensimmäistä kertaa aikuisiälläni oikeasti joulun tuntua. Joululaulut soivat joka päivä, koristeita ja askarteluja on pöydillä, ja joulukalenterin avaaminen on joka päivä suuresti odotettu tapaus!

Kommentoi