Käet heiluu

Isyyspakkaus

Nimijuhlia valmistellessamme sain anoppilassa taas kunnon eteläsavolaisen kielikylvyn.

Kun ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten (!) kävin tulevassa anoppilassani, kuulin lähtöä tehdessäni tulevan appiukkoni suusta käsittämättömän sanan: juokee. Hymyilin ja nyökyttelin kohteliaasti samalla, kun puin takkia päälle. Selityksen jälkeen ymmärsin, että kahvi on katettu pöytään ja minun odotettiin vielä juovan pullakahvit ennen lähtöä. 

Olen jo ehtinyt tottua paikalliseen puheenparteen, outoihin tuplavokaaleihin (jiäkuappi) ja menneen ajan muotoiin (on ollunna, on männynnä).

Osaan tulkita, että kun jotain tapahtuu välleen, sen aika on pian tai kun jotain kävi eilessäpäevänä, se tapahtui eilen. Tiedän, että kun sauna laitetaan lämmite, pian kylvetään, tai kun perunat ovat hippeimmillään, olisi jo aika syödä.

Kun minulle ämpäri on ämpäri, heille se on joko hinkki tai panki - koosta riippuen. Jotain perin kieroa on kuitenkin edelleen siinä, että vaaleaa limppua sanotaan rieskaksi, ja ohutta rieskaa limppurieskaksi.

Luulin, että olen viidentoista vuoden aikana kuullut jo kaiken, mutta parit uudetkin hihitykset sain kesän aikana:

  • "Ota iltapalloo." - Mikä on iltapallo?
  • "Siellä pienellä käet heiluu." - Käet? Kukkuu!

Tietyt sanat ja sanonnat on edelleen hauska ymmärtää tahallisesti väärin - tai aiheuttavat edelleen huvitusta. Esimerkiksi...

  • kun pihalla on rastoja, ei laiteta soimaan reggaemusiikkia, vaan suojataan marjapensaita rastailta.
  • kun jostain mökistä nousee haiku, kukaan ei lausu japanilaisia runoja, vaan jotain palaa savuna ilmaan.
  • kun Rouva aivan seurustelun alkuaikoina ilmoitti että ei viitsitä kuksia koko yötä, hämmästelin puna poskillani hänen suorapuheisuuttaan, kunnes kävi ilmi, että kyse on ihan pelkästä valvomisesta.

Mutta kyllä nämä sanat tarttuvat, kun niitä kuulee tarpeeksi. Kaverimmekin tuntevat jo termit juokee, ottakee ja syökee. Kun kysymme, miltä maistui, he osaavat vastata oikaoppisesti: "No hyvveehän se oli."

***

Oletko sinä törmännyt hauskoihin monimerkityksisiin murresanoihin tai yllättävään kielimuuriin?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin pohjois-karjalasta kotoisin olevan mummoni kanssa reissussa syksyllä 2005. Olimme lähdössä päiväretkelle ja hieman ennen kuin lähdimme hotellilta hän sanoi että pitää vielä vähä ryypätä. Katsoin silmät pyöreänä 79-vuotiasta mummoani hänen ilmoittaessaan ryyppäämisaikeestaan heti aamusta. Vähän aikaa nieleskelin mummoni suorasukaisuustta kunnes tajusin, että hän juo vain vettä :D :D

SOR

Haha, en edes osannut nähdä otsikossa mitään outoa. Käet on tosi normaali sana minulle :D Ruoka-ainesanoissa tulee tosi helposti sekaannuksia, minua ei esimerkiksi ymmärretä jos haluan kannaa tai jos kaadan veen viemäristä alas.

Vierailija (Ei varmistettu)

Saman ikäisen serkkuni kanssa lapsena oli monet kerrat ihmetys suuri kun hän sanoi että ei kehtoo nyt leikkiä. Mä ihmettelin että mitä noloa siinä nyt voisi olla kunnes tajusin että viitsimisestähän siinä oli kyse.

Uusia avauksia

Kuksia koko yötä :D

Jonayla

Tuo kuksia on ihan uusi juttu! :D Mummoni on Karjalasta kotoisin hänelle tuo sana on kukkua koko yötä ja sitä käytän myös itse. Kädet on myös käet kotipaikkakunnallani Pirkanmaalla, jossa tipautetaan usein D pois tai sitten se sanotaan T:nä.

Mummollani on hauskoja sanontoja, jotka ovat myös tarttuneet itselleni. Nyt sai henki halatun ruuan=Olet halunnut jotain jonkin aikaa ja vihdoin ostat/saat sen omaksi. 

Hujata=Olla rauhaton, ei pysy paikoillaan.

Näitä on vaikka kuinka paljon, mutta nyt ei tietenkään muistu heti mieleen.

tahra (Ei varmistettu)

Tuota kehtaamista olin minäkin tulossa puhumaan. Ensimmäinen pomoni "oikeissa töissä" oli savolainen, ja usein pyysi minulta, kehtaisinko tehdä sitä tai tätä. Verenpaine alkoi kohota pikkuhiljaa viikkojen kuluessa, kun aina vain keskustelukumppani haastaa rohkeuttani. Lopulta tuiskahdin jotain hyvinkin kiukkuista, ja sain selityksen viitsimisestä tai ehtimisestä, ei suinkaan ala-astemaisesta uhittelusta...

Itse olen syntyjäni kotkalainen ja menen helposti "jonneen" tai olen menemättä "minneen". Sattui kuulemma todella kipeästi muualta Suomesta olleiden kavereiden kielikorvaan, kun niin ei vain voi sanoa. Mukamas.

Magenta

Itse olin hämilläni lapsena ratsastustunnilla, jossa opettaja neuvoi asiantuntevasti "käet ylemmäs". Missä on käkiä, häh?! :D

Tuntuu että myös Etelä-Pohjanmaalla, mistä siis itse olen kotoisin, on paljon sellaisia sanoja, joita vieraspaikkakuntalaiset ihmettelevät.

Hantuuki = pyyhe

Karteekit = verhot

Lavitta = tuoli

Brunni = kaivo

Rasat = lapaset

Toiska = naapuri

Ja niin edelleen.. Hauskinta on kun vanhemmat ihmiset puhuvat erittäin leviää ja aiheuttavat suorastaan tukalia tilanteita jos etenkin nuoremmat vieraspaikkakuntalaiset eivät meinaa ymmärtää :D

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Vaikka muutinkin nuorena vaan sen vajaa 40km pohjosempaan pietarsaaresta kokkolaan, niin täälläkin huikeat erot sekä suomen, että ruotsin murteessa. Vieläkin jaksan kommnetoida jotain kun mies sanoo "Mä etein sitä tosi kauan" eli etsii... Ettii! Hän on käynyt peruskoulun ruotsinkielisenä ja monesti suomenkielessä lipsahtaakin d, t:n paikalle: Krokodiili :)  JA kun minä ruotsisksi sanon sanan liukas murteella halot (halt) niin mies sanoo lenat.

Ihanat murteet (Ei varmistettu)

Vaarilleni eilen oli "öylössäpäivänä"!

Pahki on sana mitä täällä helsingissä ei ymmärretä. Häiritsee tosi paljon kun se on mulle niin arkipäiväinen sana ja kun kukaan ei ymmärrä. Oon huono selittään mitä se tarkottaa mutta esim. ajaa päin=ajaa pahki. Törmätä johonkin= ajaa pahki. Samoin ruukata sanaa ei ymmärretä. Tarkoittaa siis on tapana. Minä ruukaan juua aina maitoa. Mulla on tapana aina juoda maitoa.

Murre ainoo syy miks haluisin vielä asua pohjois-pohjanmaalla :D

Vanha sininen (Ei varmistettu)

Anoppilassa Koillis- Suomessa vaalea leipä on myös rieska. Kun satun vihaamaan sitä oikeaa rieskaa, tuli tämän vaalean herkullisen huuvaleivän kanssa joskus koomisia ja ennen kaukkea kiusallisia tilanteita..

Tuurilla mennään myös saareen. Opin vasta tänä kesänä mitä se tarkoittaa.
Ja että siinä ei ole vaarana tulla tahallaan jätetyksi laiturille, jos tuuria ei ole. Tuo hihittely on täälläkin siis tuttua.

R-vierailija (Ei varmistettu)

Olen itse savolaisen isän ja pohjanmaalta kotoisin olevan äidin kasvattama. Asuimme savossa, muttemme kuitenkaan sellaisella alueella, jossa olisi vahvasti puhuttu savon murretta. Puheeseeni on siis tarttunut vaikka minkälaista sanontaa sieltä sun täältä.

Hämmennystä ovat aiheuttaneet esim. seuraavat:
- tuima: Ala-asteella savolaiset luokkakaverini moittivat mauttoman pinaattikeiton olevan tuimaa (eli suolatonta), kun taas minä hämmästelin, että tämä nyt on kaukana tuimasta (eli mausteisesta, kuten äitini puheesta olen oppinut).
- savolaiset serkkuni puhuivat ruokapöydässä aina, että ojennanko heille rieskaa ja minulla kesti melko kauan tajuta, että mistä sitä löytyy, kun leipäkorissa ei ollut kuin tavallista vaaleaa leipää ja ruisleipää, eikä missään näkynyt niitä ohrarieskalättysiä, joita pohjanmaalla mummoni aina leipoi.

Sekaannuksia on tullut myös kun olen puhunut pohjanmaalta kotoisin olevalle poikakaverilleni jotain savolaisia sanoja, harmikseni en nyt muista, että mitä ne olivat...

Vierailija (Ei varmistettu)

Etelä-Karjalassa syntyneenä olen tottunut puhumaan meikäläisistä, kun puhun vanhemmistani. Jonkun muun vanhemmat ovat siten loogisesti teikäläiset tai heikäläiset. Mutta kaikki siis esimerkiksi koulussa ymmärsivät heti, että tässä puhutaan nytkoulukaverin vanhemmista, jos sanoin, että meikäläiset eivät suostu :D

Alueella myös monet sanat tulevat Venäjän läheisyyden takia itäkielestä, haluaminen on hotsittamista ja kylmä on holotnija.

Vaikken savolainen ole, valtaosa mainitsemistasi ilmauksista kuulosti tutulta ja ymmärrettäviltä. Paitsi se kuksiminen, minäkin ymmärrän sen kyllä vähän aktiivisempana valvomispuuhasteluna :D

Töissä ihmettelin jokunen vuosi sitten, kun yksi Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva työkaverini paineli pitkin työpaikkaa ja haki hakemistaan vessaa. Ennen kuin tajusin vähän myöhemmin, että murrehan se teki tepposet ja haussa oli Vesa-niminen työkaveri.

Hear Hear!

Eteläpohjalaisena suurimmat kielimuurit on syntynyt itäsuomalaisten kavereiden kanssa, varmaankin siitä syystä, että olen ollut elämssäni hyvin vähän tekemisissä itäisen Suomen kanssa. Oma elämä on akseloitunut Etelä-Suomi-Pirkanmaa-Pohjanmaa-silmukkaan.

Pääkaupunkiseudulla se olen minä, joka aiheuttaa pohjalaisilla sanoilla hämminkiä, varsinkin, jos olen juuri viettänyt aika kotiseudulla. Esimerkiksi sanat pultut (lahkeet), joppari (tarakka) ja mihnä (missä) on sellaisia, joilla saan aina kummstuneita katseita, mutta itsellä ei ole aikomustakaan luopua niistä. Muita käytössä pysyneitä sanoja on jukeliton, kittana ja iljetä.  

Käet-sanasta tulee mieleen lukioaikojen savolainen äidinkielenopettaja,, joka oli vasta muuttanut Pohjanmaalle. Tunnill sitten neuvoi katsomaan kirjasta kohdan, jossa oli "se käen kuva".  Me oppilaat etsimme ihan tosissamme kauan aikaa aukeamalta käkeä, kunnes joku rohkeni sanomaan, ettei täällä kyllä minkään valtakunnan lintua näy.  Kyse olikin käden kuvasta.

Sandels
Sandels seuraa

aiheeseen sopiva biisi :D

&feature=relmfu

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon Raumalta. Kun fillarin jarrut ei toimi ne on säserät, vaalea leipä on kakkoa, kuumana päivänä tarjotaan juotavaa "Ot vet.", kun on tapana niin pruukataan ja luanikas on hyvä ja mainio. Mun ja savolaisen miehen välillä on kielimuuri lähes päivittäin.

Pohojos-pohojammaalainen (Ei varmistettu)

Mahtava postaus, sen ja kommenttien lukeminen mukavasti piristi työpäivää! :)
Kuulostaa niin tutulta tuo kielimuuri - minä olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta ja poikakaveri pääkaupunkiseudulta, ja usein hän naureskelee tai ihmettelee sanojani.

Mullakin kesti jonkun aikaa tajuta, että täällä pääkaupunkiseudulla porukka ei tajua pahki-sanaa. Toinen omituisuus on rieska - meidän mummo leipoi aina rieskaa, mutta ne oli juuri niitä ohuita ohralättysiä eikä hiivaleipälimppuja.

Käet on tuttu juttu, samoin ruukata. Tai ilkeä (kehdata). Minä juon maitua ja meen mehtään (metsään).

ande
Pilvilinnoja

Tähän pakko kommentoida. Äitini perhe on Oulusta kotoisin, ja aina kun olemme siellä suunnalla kyläilemässä niin mummoni on tehnyt huushollisoppaa. Vielä näin 22-vuotiaana sana naurattaa, koska kyseinen soppa tarkoittaa jauhelihakeittoa. En siis vaan käsitä tuota, kuka sen on keksinyt? :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mieheni kemiläinen mummo soitti meille taannoin ja kertoi "langenneensa aivan seljälleen". Olin hyvin hämmentynyt kunnes tajusin, että hän oli kaatunut selälleen.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Ja jos vielä ruotsin murteeseen palataan niin onko kellään kokemusta Närpiöläisistä? Siinä on kyllä paremmallakin murteen puhujalla sormi suussa, kun sinne päin eksyy :D

 

Coffee to go

Hauska lueskella noiden Eepeeläisten kirjoittamia kommentteja. Vaikka itse puhunkin (alunalkaen Seinäjoen kupeesta) aika yleiskieltä, joskus kun tulen maalta takaisin kaupunkiin, niin eivät Manselaiset minua ymmärrä. :D

Lisäyksenä siis Magentan ja Kiisan juttuihin:

"Nostakkos noita sun pulttujas vähän ettei ne kastu" -> pultut = housun puntit

"Kollaas sieltä piironkista" -> Etsi asiaa laatikostosta (noh, piirongista)

Hantuukia ja liirinkiä (=housun vyötärö) olen myös moneen kertaan joutunut selittelemään ei-eepeeläisille kavereilleni. Tarakkaa (pyörän takatelinettä) olen kuullut onneksi käytettävän muuallakin. Meillä puhutaan myös joskus naapurista krannina

Kaikkein hauskinta mansekavereilla on kun totean, että eiköhän lähäretä kirkoolle (=kaupungille). Meillä on pieni maalaiskylä Pohojammaalla, jossa ei siis ole keskustaa, vaan on kirkonkylä. Vaikka aika harvoin puhun murteella Seinäjoen ulkopuolella, niin tuloo ja menöö muuten aika vinkiää.

 

Coffee to go

Ainiin, ja onhan tuo ruukata myös meillä, samoin kun räknätään niin lasketaan.. Suurin osa pohojammaan murteesta tulee aika paljon ruotsin kielestä, sitä ei voi olla huomaamatta kun katsoo näitä lueteltuja murresanoja :D

Saari (Ei varmistettu)

Olen kotoisin Kaakkois-Suomesta ja törmännyt ainakin Länsi-Suomessa pieneen kielimuuriin, vaikka en kovin voimakkaasti mitään murretta puhukaan. Tämän keskustelun perusteella saattaisi olla pieniä vaikeuksia ymmärtää Pohjanmaalaisia :) Länsi-Suomessa hämmennystä on aiheuttanut ainakin takapaksi=auton takaluukku, viilot auki=housujen vetoketju auki, rapsia=pudistella pöytäliinaa (tosin pudistamisella on pienoinen sävyero rapsimisen kanssa). Savon murretta ymmärrän suurinmaksi osaksi.

elllie (Ei varmistettu)

Minä olen savolainen, mies hämäläinen ja kielimuuriin on törmätty useampaan otteeseen. Minua miehen (ja sukulaisten, kavereitten) puheissa ärsyttää mm. semmottis, tämmöttis, simmottis, tommottis jne., nääs, takaronkki ja erityisesti saunavastan sanominen vihdaksi. Jos vihdotaan, saadaan selkään, sillä ei oo mitään tekemistä saunomisen kanssa! Autossa taas on takakontti, eikä mikään ronkki.

Toisaalta minunkin sanomiset on välillä ihmetyttänyt: kysyin seurustelun alkuaikoina, kun asuttiin eri paikkakunnilla, että joutuiko mies junaan, kun oli minua tulossa tapaamaan. Tähän sain vastaukseksi, että ei joutunut. Oli kuulemma mielellään tulossa, eikä mihinkään oltu pakotettu. Tarkotin siis, että ehtikö mies junaan.. Minulle esim. töpeksiä-sanalla on kaksi merkitystä, ja sanonkin miehelle usein hänen syljeskellessään nuuskanmuruja suustaan, ettei saa töpeksiä.

Rötvätä on myös sellainen sana, joka tarkoittaa meille eri asioita. Minulle se on sotkemista (esim. paidalle tippunut ruoka rötvää paidan), kun taas miehen mielestä se tarkoittaa loikoilua tms. ei minkään tekemistä.

Mainittu käet (kädet) on edelleen sellainen sana, joka naurattaa miestä monen vuoden seurustelun jälkeen. Miestä naurattaa myös se, kun minä haluaisin kuhtua tai kuttua (kutsua) jonkun kylään, ja miehelle kutusta tulee mieleen lammas (tai vuohi, kumpi se kuttu ikinä nyt onkaan).

En juurikaan enää puhu savoa, paitsi puhuessani esim. puhelimessa sukulaisilleni, jolloin kieli kääntyy automaattisesti, mutta silti tuplakonsonantit tulee melko helposti joihinkin sanoihin: kuten ruuan jälkeen yleensä kehoitan "ota lissää".

Odotan kyllä innolla sitä, että meillä joskus olisi lapsia ja voisin ostaa Savon lasten satukirjan (http://www.kirjapaja.fi/tuotteet/1173-savon-lasten-satukirja) ja lukea lapsille sitä. Se on loistava, ja siellä on paljon semmoisia sanoja, joita vain savolainen voi ymmärtää (koska niitä ei voi selittää). :D Toisaalta, ei kai kukaan estä minua ostamasta sitä jo nyt?

ps. Onko muita, joille elokuva Rööperi ei oikein auennut murteensa takia? :D Minua edelleen naurattaa se, etten tajunnut ko. leffasta juuri mitään, mutta mies (joka kutsuu äitiään mutsiksi ja isäänsä faijaksi) ymmärsi aikalailla kaiken.

Vierailija (Ei varmistettu)

Useita tuttuja juttuja olikin jo mainittu täällä. Ihmetystä on aiheuttanut Satakunnasta kotoisin olevan työkaverin tapa käyttää haittaa-sanaa. Jos kysyn "Kumman näistä haluat?", hän saattaa vastata "Ei haittaa", eli asialla ei ole väliä. Samoin nykyään tiedän, että jos iisalmelainen kertoo olevansa pihassa, hän ei suinkaan ole taivasalla ja kotonansa sisätiloissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Korjaus äskeiseen: ...hän ei suinkaan ole taivasalla VAAN kotonansa sisätiloissa.

Kipparinmorsian (Ei varmistettu)

Savolainen isäni totesi taannoin mökillä, että "pittää lähtee mehtee raevoomaan". Hämäläinen mies ei tätä tietenkään ymmärtänyt ja ihmetteli kovasti, miksi appiukon täytyy lähteä metsään raivoamaan. Hyvät naurut saatiin! Juuri tällaiset esimerkit ovat edelleen hyvin tyypillisiä, sillä erotuksella, että mieskin "huasteloo savvoo" ajoittain.

Hampaat irvessä

mun isomummi tarjosi vieraille aina "seksiä" (=kex eli keksi). oon itse jotenkin aika "immuuni" murteille, koska olen asunut niin monella paikkakunnalla eri puolilla suomea. en usein edes tajua, että jokin ilmaisu oli murteellinen ja ymmärrän sanoja aika hyvin. itse en puhu oikein mitään murretta, vaikka kaipa pohjoisessa asuvat tunnistavat, että olen asunut viime vuoteni etelässä.

Kylä meillä Pirkammaa Vammalasa dee kääntyy reeks, mummulasa nimittäi juatiin kahvetta ja puhuttiin kärestä eikä kädestä. Kuno ollu tapana niino pruukattu, lapsena o jjuastu kaikem maailman kuraprunneisa (lammikoissa, lätäköissä), vaalee leipä on kakkoa ja lapset om mukuloita.

Nykyisin Kotkassa asuvana ehkä eniten hämmennystä aiheutin puhuessani siitä kuinka pelkään mulkkaavani polkupyörällä syksyn liukkailla. Kohteliaat työkaverit eivät kehdanneet kysellä enempää siitä miten yhdistän tuijottamisen ja polkupyöräilyn, minähän kun vain pelkäsin mulkkaavani eli kaatuvani.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu tuttu on mullekin tämä kielimuuri, savosta kotoisin kun ole ja ihan aeto savolaenen oon vieläkkii. Minusta on kyllä outoa että useimmat sanat kummiskin on aika hyvin ymmäreettävissä tilanteesta ja esim. muiden kielien sanojen johdannaisista että luulisi että tämmöset "perus" hommat älyttäisiin, mut ei se vaan mene niin. Itellä"lanttusätteilöö" eli ymmärränaika hyvin, mutta joitakin sanoja on itselekin tullut yllätyksinä, varsinkin pohjanmaan murteesta vaikka hyvin ymmärrän sitäkin. Siellä lähinnä juuri sellaiset samat sanat, joilla eri merkitys, niinkuin jo useampaan kertaan mainittu rieska tai tuima.
Joskus tuntuu jopa hienostelulta "että en halua ymmärtää", kun tavallaan selviä (tai minulle itsestään selviä) asioita jankataan että ai mikä oli varsinkin joseteläsuomessa on matkalla. Jos kysyy: että mistä voin nostaa rahhoo? Siis rahaa, katsotaan ihan hoomoilasena eli ällistyneenä että häh? Paljon loogisempi on jos ei ymmärrä jos sanotaan että " täällä vettää" eli siis vetää eli tuulee tai käy viima sisätiloissa. Tämän olen kokenus vaikeaksi ymmärtää kaveripiirissäni ja vaikea se on selittääkin... eli että jos ikkunan raosta/tiivisteen välistä käy kylmä ilma niin sanotaan että "vettää" :D Ohan näitä sanoja vaikka millä mitalla, näin se vaan on että vaikka yksi maa, jonka kieltä ei kukaan muu maailmassa ymmärrä niin ei myö taijeta(ei me taideta) ymmärtää tätä kieltä itsekään. ja ämpäri on mulle sankko, sit semmonen pesuvati voi olla vati tai sit taasa... ja kukkua koko yötä me sanotaan... kuksia on ihan se juurikin se kuksiminen :D p.s. en minä kyllä varmaan ymmärtäisi jos jokus tulis slangilla tai turun murteella jotain todella erikoista kertomaan ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistan aina seurustelun alkuajoilta miehen hämmästyksen kun sanon autossa että "ei tartte koko ajan lasettaa". Kymenlaaksoon muutti sodan jälkeen paljon karjalaisia joiden murresanoja on jäänyt paikalliseen puhekieleen. Lasettaa siis on ajaa kovaa. Sana löytyi myös suomi-karjala-suomi sanakirjasta. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla särähtää tosin paljon korvaan kun kaveri kysyy että voinko PALLITA hänen kanssaan lakanoita. :D Tarkoittaa siis viikkaamista.

KirsiVierailija (Ei varmistettu)

Buahhaha. Savolaisilla ja oululaisilla ne on käet(=linnut) taskussa, mutta mitenkäs kun pohjalaisilla on käret. Siis mitkä, KÄRJET?

Iili on sana, jonka olen ottanut omaankin käyttööni, vaikkei hajuakaan sen murreperäisyydestä. Eli kun jollakin on "iili" johonkin/tehdä jotain, on se vähän kuin pakkomielle. "Kirsillä se on iili tuohon luomuruokaan."

Coffee to go

Ainiin! Ja Pohjanmaalla myös puristellaan lakanat ;) Pudistellaan siis, mutta kun eihän tuota deetä siellä tunneta, niin hämmennystä tuo on aiheuttanut moneen otteeseen. 

"Annas mää puristelen mun kädet kuivaksi"
"Puristeles tuo lakana parvekkeella"

...etc...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tähän on aivan pakko jakaa vielä sattumus lukioaikaisen poikakaverini kotona (Seinäjoen lähellä). Hän oli aivan uusavuton tapaus, eikä koskaan tehnyt kotitöitä. Erään ainoan kerran äitinsä pyysi häntä ottamaan pyykit koneesta ja pistämään narulle.

Äiteensä muistutti, että "puristele pyykit kunnolla ennen narulle pistämistä". Mitä tekee eteläpohjalainen 17-vuotias? Todellakin PURISTELEE märät pyykit entistä myttyisemmäksi ja iskee narulle. Tokihan pyydettiin PUDISTELEMAAN.

Kummallinen juttu, sillä näiden kahden välillä ei pitänyt olla mitään kielimuuria. Aivomuuri taisi olla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselle herättää vielä tänäkin päivänä hämmästystä (savosta joskus Lappiin muuttaneena ja takaisin) muutamat sanat joille tulee naureskeltua ja voi hiukan hämmennystäkin herättää :D

Lapissa Viruttaa tarkoitti astioiden esim. kahvikupin huuhtelua käytön jälkeen, täällä savossa se oli lakanoiden venytystä tai vaikkapa villapaidan, pesun jälkeen. Hyvät naurut saivat kun ensimmäisiä kertoja kehottivat viruttamaan kahvikupin ja tuijotin heitä vain silmät suurina että no kuinkas tätä kahvikuppia nyt sitten venytetäänkään :D

Vasitella (lapissa arvatenkin :D ) Oli tahallaan. Esim. joku lapsi ajoi vasitella ojaan.

Pahki tarkoitti törmätä. Savossa pahki sanasta tuli puun kanto? vai lienekö oli pahka..

Oulussa asuessa tuli paikallista ruokasanastoa esim. Kärkkäri, känkky ja kahavia. Kotiin kun tuli savoon käymään niin ei kyllä kahavia mulle keitelty piti pyytää kahvia :D

Nykyään huomaa heti lyhyen viikonloppuvierailunkin yhteydessä että murre tarttuu ainakin mulle ihan hurjan helposti ja välillä sanat meneekin ihan sekasin oli missä kaupungissa tahansa. Ymmärretyksi olen aina kuitenki tullut mitä nyt pientä hämmästystä, monimurteetkin on rikkautta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan huippu, kiitos, tämä oli niiiiiin tuttua ja ratkiriemukasta! :D

Tarja (Ei varmistettu)

Yliopistossa opiskelijat tulivat ympäri Suomea. Heistä eräs tyttö kerran ennen ruokailua tokaisi, että

"Sidoin koiran rekkaan ja lähdin ajamaan.".

Syvä hiljaisuus, kunnes joku rohkeni kysyä, että "Öh, teit siis mitä?". Tyttö selitti, että "niin, sidoin koiran kiinni rekkaan ja lähdin polkemaan. Tiedäthän sinä, siis se taso polkupyörän takana, mihin voi laittaa vaikka lastenistuimen tai repun.".

Meganauru ympäri koulun ruokalaa, kun tarina levisi! :)

Meillä päin kehataan. Eli siis jaksetaan tai viittitään tehä jotaki

Jos jossain joku menee päin jotakin, meillä se menee pahki johonki. 

Meillä päin myös juodaan kahavia, käydään ulukona ja syödään salamiakkia.

Me kaajetaan veet viemäriin, ja meillä heiluu käjet.

 

Että semmottist :D 

Luru
Changes

Ah, Etelä-Savo... Kylläpä näin entisenä mikkeliläisenä kuulostivat ihanan tutuilta nuo murre-esimerkit. :) Omaksi harmikseni olen ollut noilta seuduilta jo niin kauan poissa että murteeni alkaa vähä vähältä hiipua ja palautuu vain ollessani täysin "samankielisten" parissa. Mutta ei se sentään kokonaan ole hävinnyt, vaan onpa jopa jonkin verran levinnytkin tähän pieneen 3/4-hämäläiseen (niin, kaikki muut ovat täällä Lahdessa syntyneitä) perheeseeni. Mies lipsauttaa tuon tuosta "Miä" ja virnuilee enää vain aavistuksen kun en "kehtaa" tehdä jotain tai kun pappani kysäisee olemmeko lähdössä "jorroomaan" (siis, tanssimaan), 3-vuotias poikani laulaa "tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin SIUA katselen" ja 1,5-vuotias tyttö uhmaiässään huutaa "et saa kiinni MIUA" "ELÄ töni MIUA!" "Anna se MIULLE" (miu miu vaan... )

Sitä en vaan täällä Lahdessa ymmärrä, että kuinka asiat ovat voineet tapahtua eilenÄ? En yleensä hermostu murteista kun kerran itsekin laimeaa sellaista puhun, mutta tuo sana vain raivostuttaa. Se on EILEN, simple as that. Eihän kukaan sanoisi myöskään TänäänÄ. Äh.

Pohojammaalaanen (Ei varmistettu)

Meillä, lappilais- & e-pohojammaalaas-pariskunnalla oli alusta vähän vaikia ymmärtää toisiamma, mutta nykyään yhteesolo menöö ihan hyvin.
Meilloli alusta asti vitsinä se, että miksei Lapissa käet kuku? - Koska lappilaaset on laittanu ne taskuhun.

Täälon myös käytössä sana "havillinen" eli käypä juuri siihen tarkootuksehen mihin sitä tarvii, samaten pörsi (lompakko), tikkuri (villapaita) ja kläppi (lapsi) tuotti mulle vaikeuksia. Tuossa mattojen puristelussa meillon aina tinkaa ku lappilaaset puistaa ne, ja me puristellahan.

Mulla onki pultut (lahkeet) housuus, lesta (satula) pyöräs, rikitaalinen rario ratsunissa (digiradio Datsunissa) ja verenkeitin keittiön pöyrällä :) ja mullon iso markki (piha).

ninnipee (Ei varmistettu)

Pohjois-Savosta Helsinkiin muuttaneena ja täältä miehenrotjakkeenkin löytäneenä voin kertoa että kohta 7 vuotisen avoliittomme aikana kielimuuri on tupsahtanut eteemme lähes viikottain, edelleen. Avokkini mm.ihmetteli mitä hankiainen meinaa kun puhuin sellaisesta kevät-talvella. Väitti sanaa omaksi keksinnökseni. Tein asiasta pikaisen gallupin työpaikallani, ja niinhän siinä kävi ettei kukaan paljasjalkaisista pk-seutulaisista tiennyt sen merkitystä. Ja jos nyt joku miettii mitä se on, tarkoitan keväisiä lumihankia jotka kestävät kävellä kun päivät ovat lämpimiä ja yöt kylmiä :)

Nennaaaan (Ei varmistettu)

Savon murre on tuttua minullekin! :) Mummini on sieltä kotoisin ja äitinikin viettänyt lapsuutensa siellä. Heidän puheestaan on tarttunut jos jonninmoista sanaa ja sanontaa, etenkin kaikki sananmuunnokset ja muut sutkautukset on tulleet tutuiksi :D

Itse puhun nykyään kaikkien mielestä "todella suloista murretta", mikä taitaa olla sekoitus vaarin pohjanmaan murretta, äidin savon peruja, isän hidasta hämäläisyyttä, ripauksella turkua ja stadin slangia :D Omaksun helposti erilaisia murresanoja ja puhetyylejä, lapsena lempparileikkini oli imitointi ja se on tainnut jäädä päälle :D Puhun nykyään sekaisin kaikkia mahdollisia murteita, joita olen elämäni aikana kuullut ja moni ihmetteleekin mistä ihmeestä olen kotoisin, kun näin jännää murretta puhun!

Murteet on rikkaus ja piristää elämää! Toivottavasti täällä Suomessa säilyisi vanhatkin murteet, vaikka puhekieli yleistyykin!

PS: Kivoja sun postaukset aina :P

pohojospohojammaalta (Ei varmistettu)

mun isä on sievistä ja siellä vanhat ihmiset korvaa s-kirjamen usein h:lla. Jos ajaa suoraan niin "ajjaa huoraa" :D ja "neihtynniemellä on jouhtenia" (neitsytniemellä on joutsenia). Oma murteeni on sekoitus kaikkia lähialueen murteita, matot "puistellaan" tai "pujistellaan" kädet on "käet" ja "vaeltammaa lähetää mehtää ja evvääksi otetaa tommaattisallaattia", huoltoasema on "teppoili" (teboil) ja "ooksää tyhymä ku sää linttaat ne iha vinnoo?" tarkoittaa samaa kuin "oletko tyhmä kun viikkaat ne ihan miten sattuu".
monilla "etelänkavereilla" on vaikeuksia ymmärtää miksi vihreä on "vihiriä" mutta keltainen ei ole "keletanen" vaan "keltanen", tai mitä ihmettä on "ruukata" (olla tapana) tai "pahki" (päin, törmätä) tai "rotvalli" (kanttari, ajotien reunassa oleva kiveys). joskus myös "kinttuja repppii ku täällä vettää nii palijo" eli jalkoja särkee kun on vetoa(tuuletus kovalla tms).
aikalailla yleiskieltä tulee nykyään puhuttua mutta aina kotipaikkakunnalta tultua kestää aina vähän aikaa että tuplakonsonantit häipyvät "puhheesta" :D

Kaoka (Ei varmistettu)

Itse asun Pohjois-Karjalassa ja omaan korvaan Tamperelaiset puhuvat kenties kummimmin :D Yhtä sanaa en kuitenkaan täällä omassakaan murrepiirissä ymmärrä en sitten mitenkään, nimittäin "tuima". Minulle tuima tarkoittaa jotain tuikeaa, pistävää tai voimakasta, mutta kaikki muut täällä ovat sitä mieltä, että se tarkoittaa nimenomaan mautonta. Kun ruoka "on tuimmoo" siinä on siis olevinaan liian vähän suolaa. Käet kulukkee kyllä miullakkiin taskussa, sauna laitettaan lämppiimmään ja jiäkuapissa on mehhuu, mutta tuima ei kyllä ole mautonta!

Tyrvään plikka (Ei varmistettu)

Olen kotona oppinut Tyrvään murteen (Sastamalan suunnalta), opiskeluvuodet pajatin eteläpohojalaasta ja kymmenen vuotta stadissa on myös jättänyt jälkensä. Kotona ei tajuta, kun etsin stidejä tai stendaria. Kaksikielinen mieheni taas ei ymmärrä anoppiaan, joka lisää sanoihin tuplat k- ja r-kirjaimia ja jolle esim. maitokannu on "tooppi" ja drinkki on "punsi". Olen huomannut, että kunnolla suuttuessani E-P -murre iskee läpi ja myös tehoaa parhaiten :-)

ePE (Ei varmistettu)

Jep, itselläni on kyllä saanut rueta selvittämään kerran jos toisenkin mitä sanoillani tarkoitan :D mm. lausahdus pienille partiolaisille "Ottakkee kirjanne, lukekkee sivu viisi ja ota sinä ne kittus pois siitä pöyvvän piältä" aiheutti koko ryhmässä vilpitöntä hämmästelyä :D Myöskään "hitvettää" ei ole melkein kellekkään tuttu sana - sanahan tarkoittaa "tihkutuslunta" eli sellaista kepoista pakkaslunta. Lunta kun ei voi tihkuttaa, niin sitä hitvettää (rankkasateen jäinen vastine onkin sitten ihan 'normi' lumipyry/-myräkkä).

Lisäksi kun tulee itse aina puheissaan käännettyä sanoja vaikka miten, olen mm. tänään kösmässy töissä, musmattanu sitä sun tätä ja pörsiny voiveiten lattian kautta tiskialtaaseen. Nukuin myöskin viimeksi niin levottomasti, että tyyny hötälehti lattialla, peitto mutkelsi ties missä ja lakanakin oli körsiytyny puoliksi irti. Hiuksetkin jäi pörhälstelemättä kun rupesi niin kiire hituloitumaan, kun töihin piti keretä jo kuudeksi. Kuitenkin sitten jouduin möhöttämään parkkipaikalla jonnii aikoo kutvottamassa kun muistinnii että seiskaltahan se työvuoro vasta pärähtää tulille. Ettäjottanäin :) Ihana on muuten tämä sinun palstasi, täydellinen päivän parantaja tilanteessa kuin tilanteessa! :)

ePe (Ei varmistettu)

niin ja täsmennettäköön: murteessani sekoittuu iloisesti lieksa, savo, joensuu, tornio, ruotsi sekä lappeenranta !

Nasun nukkekoti

Ei tääl kukka Turuust ol? Juu ei. No mää kyl ole. Heiti just vedet ulos akkunast pesofatil ku mä just siivosi ja sitä enne leiposi. Vois sitä tiätty petrataki viel, mut eiks tää jo nimpal Turult kuulosta? Simmottis. Ketä tuollaki mene? Onk se naapur? Juakse kaffet pihal? Kyl määki voisi.

Nasun nukkekoti

Nymmä sit funteerasi, et ymmärsiks kukka mittä tost erellisest? Tarttisko se suamentta? Tiäräkste kettä joka olis ymmärtäny?

Pages

Kommentoi