Kahden lusikan taktiikka

Isyyspakkaus

Rouva harrastamassa, isä syöttää tyttärelle kaurapuuroa.

Ongelma: Puurolusikka on huomattavasti kiinnostavampi asia kuin kaurapuuro. Kun lusikka katoaa näkyvistä, tyttö alkaa etsiä sitä ja yrittää tarttua siihen kiinni, kun se lähestyy suuta.

Ratkaisu: Kahden lusikan taktiikka.

Tarvikkeet

  • Lapsi, noin 6 kk 2 vk vanha
  • Kantoreppu
  • Kupillinen kaurapuuroa
  • Syöttölusikka
  • Hämäyslusikka.

Taktiikka

  1. Sijoita lapsi kantoreppuun
  2. Ota kupillinen kaurapuuroa toiseen käteen
  3. Sijoita hämäyslusikka hampaiden väliin ja heiluttele sitä kiinnittääksesi lapsen huomio

  1. Kun lapsi huomaa hämäyslusikan, nosta se yllättäen pystyyn. Lapsi nostaa katseensa ylös ja avaa suunsa

  1. Käytä tilaisuus hyväksesi: Vie syöttölusikka lapsen suuhun ja nosta se lapsen ylähuulta vasten. Lapsi saattaa sulkea suunsa, mutta voit joka tapauksessa pyyhkäistä lusikan puhtaaksi ylähuulella
  2. Laske hämäyslusikka alas ja anna lapsen tarvittaessa ottaa kiinni siitä pitääksesi lapsen mielenkiintoa yllä

  1. Toista askeleita 4 - 6, kunnes suu ei enää aukea vastaanottamaan uutta puuroa.

Tänään tyttö söi puuroa enemmän kuin yhtenäkään iltana aiemmin.

Share

Kommentit

Silkkitassu

Awesome! Pitää muistaa tämä taktiikka tulevaisuudessa.

Amma
Why you little!!

Ihmettelen vaan miten oot myös onnistunut kuvaamaan yhtäaikaa :D Hieno taktiikka enivei, ihan uskomatonta kuinka hätä (tai tarve tai mielikuvitus tai vaikkapa tylsyys) keinot keksii..

Tommi K
Isyyspakkaus

Amma: Salaisuus on siinä, että syöttölusikka on sijoitettu aina kuvan ottamisen ajaksi puurokuppiin ;)

Voi vitsi miten mainio :D

Vierailija (Ei varmistettu)

:D Voi tuota tytön ilmettä ekassa kuvassa "Somebody help me please!" :D

Liv
Päiväuniaika

Hämäyslusikka likalle käteen! Sen voi sitte blokata sieltä suusta aina omalla puurolusikallaan pois alta :D 

Tommi K
Isyyspakkaus

Liv: Kokeilin, ei toiminut. Tytön omaan käteen sijoitettu lusikka oli sekin liian kiinnostava puurolusikkaan verrattuna.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aina jaksaa huvittaa, mitä kaikkea sitä ihminen on valmis tekemään, että saa vauvan syömään.Olen kuulluut myös version "pora (siis ihan oikea) isän kädessä ja välillä vähän sillä hurautellaan" :)))))

Liv
Päiväuniaika

Harmi, meillä leikittiin pienestä pitäen lusikalla ja 8kk toi söikin jo varsin mallikkaasti ite :D 

Ja siis kun se hämäyslusikka meni meillä suuhun, siihen piti koputtaa toisella lusikalla. Jos vaan nappas lusikan pois suusta, tytöllä meni hermot. Mut kun lusikkaan koputti toisella, se oli ilmeisesti jännän tuntusta ja lusikka piti ottaa pois suusta nähdäkseen mitä kävi ja siinä meni salamana se puurolusikka sit puolestaan suuhun :D 

 

Haha toi Vierailija 08.51:n mainitsema poran hurauttelu :D Mitä sitä onkaan valmis tekee ruokailujen eteen :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihme temputtelua...kyllä ne lapset syö kun on oikeesti nälkä, ilman temppuja, mut voihan siitä esikoisen kanssa repiä iloa irti mistä vaan!

Monsteri lauma

Jahka tyttö kasvaa pari kuukautta niin lusikka tytölle omaan käteen.Meillä myös käytettään mitä ihmeellisempiä hämäys taktiikoita :) tuntuu likkaa kiinnostavan enemmän kaikki muu kun syöminen kun pöytään istutaan :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kyllä nyt vähän samalla linjalla yllä olevan Vierailijan kanssa. Kun lapsen opettaa syömään tempuilla, se ei kohta ilman showta enää syökään.

Tommi K
Isyyspakkaus

Onneksi isä on aikamoinen showmies! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mut hei eiks se ole ihan hyvä asia, että lusikka kiinnostaa...? Tai siis meillä kiinnostaa myös ja annan sen lusikan Silvan käteen - ja kappas: se vie sen suuhun! (niin kuin kaiken muunkin) Sitten vaan ohjailen sitä lusikkaa välillä lautaselle päin ja tadaa: lapsi syö itse!

Sotkua siitä tulee tietysti enemmän kuin tavallisesta syöttämisestä ja on hidasta. Mutta vois kuvitella, että itse syömisen oppiminen nopeutuu, kun vauva ei ainoastaan passiivisesti auo suutaan vaan opettelee itsekin koordinaatteja lautasen ja suun välillä...

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä että ilman temppuja on opittava syömään... Kokemuksen syvällä voin sanoa että olen itse samassa suossa. :D Neiti ei jaksanut keskittyä, meni hermot ja laitoin läppäriltä tulemaan Gangnam Stylen videon. Arvaa syödäänkö iltapuuroa ILMAN gangnam styleä...? :D Toinen hitti on Muppettien Mahna Mahna...

Liv
Päiväuniaika

Minä oon kyllä hieman eri mieltä tuosta pöydässä temppuilusta. Että ei se automaattisesti tarkoita, etteikö lapsi söisi itekin ilman temppuja. 

Kausittainhan nämä menee, koska kiinnostaa syöminen ja koska ei. 
Silloin kun ei kiinnosta, me ainakin leikitään. Yleensä Nooan arkkia, jossa lapsi on arkki ja lusikalliset jotain eläimiä. Sitte ne koirat, kengurut ja possut tassuttelee arkkiin turvaan veden paisumusta (lapsi syö samalla myös itse, onhan hänenkin lusikkansa välillä pöllö tai kissakin) :D 
Siis mikä olisi parempi paikka kertoa tarinoita ja viettää aikaa lapsen kanssa, kuin ruokapöytä? :D Jos jotain kehittävää on tästäkin keksittävä (paitsi lapsi/vanhempisuhde), niin kehittyy katsokaas mielikuvitus. Juujuu. 

Meillä on aina vaikeampina kausina leikitty ja rupateltu pöydässä, mutta oikein kauniisti tuo malttaa yksinkin syödä ilman höpöttelyä. Enemmän siihen on vaikuttanut se, ettei pöydästä pääse pois ennen kuin ruoasta on puolet ainakin syötynä. 

Siis miksi ihmeessä syöminen ei voisi olla kivaa? Nämä on pieniä lapsia, ei niiden keskittymiskyky vielä riitä niinkin pitkää aikaa vain istua, kuin mitä heillä syömiseen menee aikaa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika moni meistäkin aikuisista on melko varmasti syönyt joskus leikin avustuksella "lentokone/juna/auto tulee, suu auki!" tms.

Miksi, oi miksi pitää aina arvostella toisten tapaa hoitaa asioita? Ja ei, mulla ei oo lapsia ja kun nykytouhua katsoo kuinka herkästi ihmistä arvostellaan juuri lapsiin liittyvissä asioissa niin....

Eli täällä kommentoi lapseton, joka tykkää juuri sinun (ja Kristaliinan) blogeista.
Teidän tapa kirjoittaa on vain niin koukuttava.

Kristaliina
Puutalobaby

Minäkään en tietysti noista tapakasvatusasioista tiedä - mutta luulisi, että on lapsellakin mukavampaa, kun äiti/isi vähän höpsöilee! Meillä kans ollaan välillä ihan pöhköjä: tällä hetkellä muristaan ja pöristään niin, että kasvatetaan tässä todennäköisesti karhunkielellä puhuvaa naperoa. Mutta oi miten kaikilla on niin mukavaa!

Ja jos showmeininki on tosiaan verissä, niin miksipä sitä lapsen myötä pitäisi yhtään sen enempää vakavoitua :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Näitä show´lla syötettyjä näyttää olevan meidän päiväkodissa aika paljon... On se niin kiva, kun 24 lasta tekee perässä, mitä isi ja äiti on kotona opettaneet!

Kristaliina
Puutalobaby

Uuuups, hyvä pointti :D

Tommi K
Isyyspakkaus

No, kaikki aikanaan. Tällä hetkellä, kun vauva on puolivuotias ja kiinteitä ruokia on syöty vasta reilut kaksi viikkoa, ensisijainen tavoitteemme on saada hänet tottumaan niihin ja kiinnostumaan muustakin kuin äidinmaidosta. Jos se vaatii joinain iltoina ilveilyä ja pelleilyä, niin sitten ilveillään ja pelleillään. Pöytätavat ehtii opetella myöhemminkin, ja meillä ne aivan varmasti opetellaan.

En yleensä lähde kommentoimaan anonyymien huhuilijoitten töksäytyksiä, mutta Vierailijan 09:59 kommentti oli kyllä ihmeellisen tyly tämäntyyppiseen itseironiseen huumoripostaukseen.

 

Tyttö syö kyllä ihan hyvin ilman show'takin, ei tarvitse huolehtia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan mahtavaa, että on isä, joka keksii hädässä keinot, eikä vaan totea, että "ei se syö, äiti syöttää". ! Pointsit!
ps. perunarieskat ovat juuri uunissa, nam :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hauskat kuvat, kyllä se ruoka menee suuhun, kun on nälkä oikeasti.

Aina ei ole helppoa saada lasta syömään. Miksi ne haluaa "paastota" eikä

kerro siitä etukäteen :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Ruusu ja Tommi K, niinhän se menee, että väsyneet äidit ovat kärkkäitä neuvomaan toisiaan asioissa, joissa kokevat itse onnistuneensa. Onneksi maltoin itse suuni silloin, kun olin väsynyt ja halusin toitottaa toisille, että olen selviäjä ja onnistunut joissain asioissa standardien mukaan. Nyt vähemmän väsyneenä ja isompien lasten kanssa ei sitten enää huvitakaan neuvoa toisia samaan malliin. Ehkäpä sitä on tullut epäonnistuttuakin niin monta kertaa, että ei ole tarvetta kailottaa niitä onnistumisia?

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapset osaa siihen kouluikään asti säädellä ravinnontarvettaan. Meillä kohta 3 vuotias syö välillä 2 lautasellista nakkisoppaa ja välillä katsoo lautasta ja toteaa ei ole nälkä ja juo maidon pois. Kyllä se sitten seuraavalla ruoalla syö ja niiden kahden nakkisoppalautasen jälkeen ei välttämättä väli/iltapala enää putoa. Ylimääräisiä välipaloja ei tarjoilla, paitsi porkkanaa, koska siitä tykkää. Ja kuka nyt porkkanansyöntiä kieltäis.

Poskihampaita (kolmea) kerralla tehdessään söi viisi päivää aamupuuron, mustikkakeittoa ja iltapuuron. Ei raukka saanut muuta alas, kun suu oli niin kipeä.

Vierailija pieni (Ei varmistettu)

Voi Tommi. Mä tuun aina niin onnelliseksi kun käyn täällä lukemassa sun höpsöjä juttuja! Ja tää oli ehkä kaikista höpsöin! Kiitos arkeni ilostuttamisesta.

HelloAochi

Ei kaikki lapset ilmeisesti osaa säädellä ravinnontarvettaan, Vierailija 21:56, jos odottaisin, että poikani syö ilman temppuja niin se ei söisi IKINÄ. Nytkin on pahimmillaan ollut reilun viikon kokonaan syömättä, vaikka kaikkeni temppuilen :D Syöminen on sen mielestä niin.tosi.tylsää, ettei syö vaikka nälkä on kamala.

Eli Tommin tyylillä ruokaillaan yleensä täälläkin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin onhan niitä siiten poikkeuksena myös lapsia, jotka söis mitä vain kuinka paljon vain. Noin yleisestiottaen lapset kuitenkin säätelevät ruokailuansa, poikkeukset varmasti vahvistavat tämänkin säännön.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki lapset eivät syö ilman temppuja alle kolme vuotiaana. Mutta nämä temputetutkin lapset oppivat pöytätavat aikanaan. Kahden allergisen lapsen äitinä, olen saanut ilokseni tavata ravitsemusterapeutteja vinon pinon ja ohje on: "lue, leiki, pelleile kunhan ruokailu on hauskaa. Ne kerrat kun ruokailu onnistuu ilman temppuja, älä tee niitä. Kaikille lapsille ruokailu ei ole helppoa ja tavat tulevat perheestä eli ne opitaan jos ne perheessä on". Loistavaa Tommi, maalaisjärjen ja luovuuden käyttöä parhaimmillaan ja se nykyaikana on aika harvinaista ja näkyy vierailijoiden kommenteissa. Lapsi on lapsi, eikä miniaikuinen.

Kommentoi