Katso, kun hiljennyn juhlimaan

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kello on jo yli puolen yön itsenäisyyspäivän jälkeen. Joko nyt saa narista tavasta, jolla itsenäisyyttä juhlittiin? En nyt lähde sille linjalle, että tarvitaanko minkäänlaisia linnanjuhlia, vaan keskityn ihan puhtaasti arvostelemaan sitä todellisuutta, jossa linnanjuhlat ovat osa itsenäisyyspäivää.

Mutta millaiset juhlat? Jos aiempina vuosina juhlat ovat vaikuttaneet jäykiltä ja lyhyiltä, nyt Tampere-talo ja rennompi pukukoodi antoivat odottaa jotain aivan muuta.

Jotain muuta todella saatiin: unettava konsertti, joka tuntui kestävän koko illan ja johon verrattuna perinteiset linnanjuhlat vaikuttavat lähes riehakkailta. Tuutulauluja, Loiria ja näyttelijöitä lausumassa jotain, jonka aikana keskittyminen herpaantui johonkin ihan muuhun. Jos tarkoitus oli viedä tänä vuonna juhlat lähemmäs kansaa, ohjelman puolesta kävi täysin päinvastoin: se oli korkealentoista ja hyvin vakavaa. Missä nyky-Suomi ja populaarikulttuuri? Missä ihan-kuka-tahansa laulaja, joka vetoaisi alle 60-vuotiaaseen yleisöön? Missä ilo?

Mikä menetetty mahdollisuus esitellä musiikkiesitysten taustalla ja väleissä esimerkiksi suomalaisia saavutuksia ja menestystarinoita viime vuodelta. Sellaisia, jotka olisivat luoneet todellista kansallishenkeä ja saaneet katsojat ylpeiksi suomalaisuudestaan.

Ainoa valonpilkahdus Tampere-talon ohjelmassa oli ihastuttava laulaja Maria Ylipää.

Eteläafrikkalaiset hautajaiset ovat iloisemmat bileet kuin suomalainen itsenäisyysjuhla. Kun Mandelan elämää kunnioitettiin tanssien ja iloiten muiden kanssa, Suomen olemassaoloa kehotettiin juhlimaan hiljentymällä pohtimaan, mitä itsenäisyys itselle merkitsee. En ihmettele, että lähetyksessä haastatellulla teinipojalla ei ollut toimittajan kysymykseen juuri mitään sanottavaa. Itsenäisyyden juhliminen nykyisellä tavalla alkaa olla aika kaukana nuorten ikäpolvien elämästä.

Aiemmin päivällä TV1 näytti pitkän lähetyksen varusmiehistä seisomassa Mikkelin torilla. Nyt sama kanava pyörittää jälleen kerran Tuntematonta sotilasta.

Olisiko jo aika päästä yli ainakin tästä sotateemasta? Ehkä se ilo seuraisi siitä vähitellen perässä?

Share

Kommentit

Dukanette

Toisaalta olet oikeassa, toisaalta eikö kannattaisi pitää hommat samanlaisina vielä ne pari vuotta, kun sotaveteraaneja on vielä jäljellä? Heidän ansiotaanhan tämä kaikki on, he siellä sotivat ja tekivät töitä jotta meillä olisi parempi olla. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Se on totta, että veteraaneja ei kovin montaa vuotta enää linnassa nähdä. Mutta onko se sitten niin itsestäänselvää, että veteraanitkaan haluavat keskittyä sotaan? Ja eihän Suomi itsenäistynyt toisessa maailmansodassa, vaikka itsenäisyys uhattuna olikin.

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Oma mummoni oli veteraani ja hän oli ihan lopen kyllästänyt ja ahdistunut näihin itsenäisyyspäivän sotamuisteloihin, taisi joskus tokaistakin, että voisihan sitä oikeasti juhlia, nyt kun on juhlittavaa.

En ole pitänyt itseäni kovin isänmaallisena henkilönä, mutta nyt kyllä älähdän vähän. Ei Suomi itsenäistynyt viimeisimmässä sodassaan, mutta sielläkin puolustettiin itsenäisyyttä. Eihän silloin vielä niin kovin nuori Suomi ollut millään tapaa itsestäänselvyys.

Juhlinnassa keskitytään nimenomaan itsenäisyyden, ei sodan, juhlintaan. Meillä on jo vaput ja juhannukset, mielestäni hiljentyminen, rauhoittuminen ja arvokkuus sopivat ennen joulua osuvalle itsenäisyyspäivälle hyvin. Ei vakavan tarvitse olla synkkä.

Fiida (Ei varmistettu)

Minä taas pidän siitä, että itsenäisyyspäivänä muistellaan juuri itsenäistymistä ja sitä millä hinnalla itsenäisyys on saatu säilytettyä. Kyse on kuitenkin vielä lähihistoriasta, niitä samoja ihmisiä täällä elää yhä meidän keskellämme. Minusta myös juhla oli todella kaunis. Miksi kaikessa pitää olla aina meininkiä, miksi välillä EI voisi hiljentyä ja olla harras. Miksi kaikki klassinen pitäisi unohtaa sen populaarikulttuurin myötä, sitä kun puskee muutenkin niin kaikkialta, että eikös tuo oikeastaan ollut raikkaan erilaista.

Ehkä voisi olla joku erillinen kansallispäivä, jossa keskityttäisiin sitten enemmän siihen iloon, saavutuksiin, suomalaisuuteen ihmisinä. Ei maan vapauteen.

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin, itsenäistymistähän Suomessa ei muistella, vaan sitä viimeistä sotaa. En mä nyt tässä muutenkaan vaadi, että kaikki klassinen pitäisi unohtaa, ja kaunishan se juhla oli. Kuin jonkin edesmenneen suuruuden muistojuhla.

Tiinamaria (Ei varmistettu)

Minusta konsertti oli upea, paras itsenäisyyspäiväjuhla, mitä olen seurannut! Suorastaan liikutuin, kun näin miten eturivissä istuneet lotat ja sotaveteraanit liikuttuivat konsertin lopussa Finlandiasta. Se ja Loiri <3 Tämä on jo toinen teksti tänään, missä verrataan etelä-aftikkalaisten tapaa juhlia kuolleita ja Suomen itsenäisyyspäivää. Mä en vaan ymmärrä, miksi niitä pitää verrata?!? Kun kysymyksessä on kuitenkin kaksi täysin erilaista kulttuuria. Ja suomalaiseen tapaan juhlia itsenäisyyspäivää vaan kuuluu tietty arvokkuus ja kunnioitus itsenäisyydestä taistelleita kohtaan.
Ja olen samaa mieltä kuin edellä, että populaarikulttuuria tulee joka tuutista kaikkina muina päivinä. Mun puolesta juhlat saisi jatkua tuollaisena. Paljon mielummin tuota katselee kuin niitä punanenäisiä, pienessä hiprakassa olleita kansanedustajia, jotka kutsuvat tanssiksi sitä edestakas heilumista.

Tommi K
Isyyspakkaus

Vertailu taisi johtua ajoittumisesta samalle päivälle :)

Flore

Minuakin jäi vaivaamaan tuo konsertti. Ei sen olisi mitään hilipatihippaa eikä edes poppia tarvinnut olla, mutta nimenomaan se olisi voinut esitellä suomalaisia menestystarinoita myös hieman lähempää nykyaikaa ja hieman vähemmän synkistellen. Suomalaiseen mielenmaisemaan kun kuuluu muutakin kuin tragediaa ja menetyksiä, ja itsenäisyyttä voisi kunnioittaa välillä duurissakin.

Itseäni myös vähän vaivaa näissä muisteloissa se, että kovin helposti tupataan unohtamaan se, että Suomi ei itsenäistynyt toisen maailmansodan melskeissä vaan paljon ennen sitä. Tämä mitenkään veteraaneja väheksymättä, näin pakollisena disclaimerina. Toivoisin vain, että Suomi ja sen muodostuminen siksi mikä se on nyt ymmärrettäisiin vähän paremmin historiallisessa kontekstissaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Porilaisten marssihan menee duurissa! Mutta se taitaakin olla peräisin ajalta ennen itsenäistymistä. Oliko silloin jotenkin iloisempaa? :D

Flore

Ai kato, niinhän se muuten meneekin! Sen jälkeen ei ilmeisesti tosiaan ole paljoa naurattanut. :D

Vadelma

Täytyy todeta välikommenttina, että onhan niitä muitakin duurimarsseja: Sillanpään marssi, Parolan marssi, Marsalkan hopeatorvet, lähes kaikki eri pataljoonien tai komppanioiden marssit...

Heinuli (Ei varmistettu)

Mielestäni juhla oli erittäin onnistunut. Paljon mielekkäämpää katsojillekin, kun juhlassa on todella ohjelmaa eikä se ole pelkkä "julkkisten näyttäytymö". Itse tykkäsin ohjelmasta, sen arvokkuudesta ja Itsenäisyyspäivänä tärkeän ja puhuttelevan aiheen esillenostamista. Juhla ei mielestäni olisi voinut loppua hienommin, ensin Sibeliuksen Finlandia ja loppuun vielä maamme-laulu koko yleisön kanssa yhdessä... Mielestäni nyt, kun tämä oli ainutlaatuinen tilausiis järjestää konsertti, oli hyvä että se keskittyi itsenäisyyspäivän perustaan ja suomalaisuuden historiaan, mutta olen samaa mieltä siitä että myös nykypäivä olisi voinut näkyä enemmän. Siksipä toivon, että jatkossakin voisi olla samantyyppisiä itsenäisyyspäiväjuhlia, jotta jokainen konsertti voisi keskittyä muistelun lisäksi myös menneen vuoden saavutuksiin jne.

Minulle ei jäänyt konsertista mitenkään synkkä fiilis, ja eikö se iloitseminen ja juhliminen alkanut kuitenkin sen konsertin jälkeen... :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Konsertti on minustakin ajatuksena todella kiva, mutta mielestäni arvokkuus ja ilo eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

Onneksi tv:stä näytettiin sentään jatkoja, ja neljän naiskoomikon välispiikit olivatkin illan parasta antia :)

laura_n (Ei varmistettu) http://lahiltun.blogspot.fi

Olen aika samoilla linjoilla kanssasi. Sotaveteraanit ja ylipäätään siihen aikaan eläneet uhrasivat paljon ja se on arvokas asia, tietenkin. Mutta suomea on rakennettu myös muiden sukupolvien toimesta ja siksi se on sellainen kuin se nyt on.

Ne tekstin luvut konsertin keskellä olivat just sitä, mitä sanoit. Ja olisi ollut todellakin ennemmin paikallaan esitellä vaikkapa niitä suomen menestystarinoita ja vaikka niitäkin, jotka eivät sitä enää ole,mutta jotka eri aikakausina ovat olleet vaikkapa nostamassa suomea lamasta jne. Ja tietenkin myös niitä, jotka kenties tulevaisuudessa ovat menestystekijöitä.

Mutta se teinari kymmenine täytesanoineen oli kyllä järkyttävä. Toki toimittajan kysymyksetkin oli urpoja, mutta olisi niihin nyt voinut jotain muutakin vastata kuin niinku, tota, eiku, niinku joo...

itse olimme kylässä ja isäntäperhe kasvattaa edelleen nykypäivänä lapsiaan siihen hartauteen ja pitävät sopivana, että jo alle kouluikäisten lasten kanssa joka itsenäisyyspäivä käydään läpi se, miten sodassa olleet uhrasivat elämänsä itsenäisyydelle ja kuinka kaikki sodassa kuolleet olivat jonkun lapsia ja monrlla kuolleella oli omia lapsia... Itse nimenomaan toivoisin, että nykyisestä synkkyydestä ja hartaudesta hiukan päästäisi ja tuo sota jäisi pikkuhiljaa tärkeäksi historian tapahtumaksi ja että vaikka siinä taistelleita arvostetaan, eivät he olisi ainoa itsenäisyyden ja nykysuomen määrittävä tekijä.

Tommi K
Isyyspakkaus

"Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee"

"Tota, niinku, emmä oikein tota, niinku, että sun pitäisi kysyä sitä joltain vanhemmalta" :D 

:D Mie vaihoin kanavaa ennenko se poitsu oli päässy siinä loputtomassa lauseessaan ees puoliväliin. Huokaus.

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) Http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Minäkin kaipaisin itsenäisyyspäivään sitä, että joskus muistettaisiin myös sitä isoa siivua itsenäisyydestämme, joka sijoittui sotien ja MM 95 lätkän väliin. Sota on tärkeä, mutta tässä valtiossa olisi muutakin juhlittavaa kuten vaikka se upea jälleenrakennustyö jolla tämä maa nostettiin köyhyydestä.

anna-liisa (Ei varmistettu)

Tykkäsin juhlasta kaikenkaikkiaan. Konsertti oli monipuolinen kooste maamme kulttuurin huipuista. Ja se oli upea tilaisuus presidenttiparillemme järjestää jotain muuta kuin se ihan perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto ja mielestäni he onnistuivat liki täydellisesti.

Itseäni myös kyllästyttää. Suomi on sodissaan niin kiinni ja suree niitä loputtomiin. Ja toki on syytä surrakin, mutta voisiko niistä alkaa vähitellen pääsemään jo hiukan yli? Sota on koskettanut myös omaa sukuani, enkä väheksy aikaisempien polvien uhrauksia. Silti: miksei me voitaisi jo iloita ja nauraa itsenäisyyspäivänä? 

Minusta tuo oli paras itsenäisyyspäiväjuhla ikinä. Harmittaa että en saanut showta boxille. Show sisälsi koko tunteiden kirjon ja sen kaiken jälkeen oli ihan mieletön olo. Toivoisin että juhla voisi olla joka vuosi tuollainen. Siihen pääsi katsojakin paremmin sisään.

Mahdoton Nainen

Katsottiin kavereiden kanssa eilen itsenäisyysjuhlaa (pienessä krapulassa, toim. huom.) ja meinattiin nukahtaa kesken kaiken. Ehkä se juhla olisi livenä ollut vaikuttavampi, vaikka ne liikuttuneet vanhukset katsomossa aika liikkiksiä olivatkin. Kieltämättä meitäkin huvitti kun vertailimme uutisissa näytettyä pätkää Mandelan muistojuhlista ja suomalaisten itsenäisyysjuhlaa. Kai se jotain oleellista kertoo suomalaisesta mentaliteetista.

Maria Pettersson kirjoitti mielestäni Hesarissa hyvin aiheesta josta ei puhuta tarpeeksi. Turhan talvisotapainotteista on minunkin mielestäni keskustelu itsenäisyydestä, vaikka ko. sotaa käytiin vuosikymmeniä varsinaisen itsenäistymisen jälkeen.

Ukonlintu (Ei varmistettu)

Onko Tommi sun vaarit tai papat olleet sodassa? Mun ukki ei ole ollut, mutta mieheni vaari oli. Onko sulle koskaan kukaannkertonut, millaista shittiä se oli? Oletko sä koskaannlukenut tintamalta lähetettyjä kirjeitä, kun sotamies kirjoittaa vaimolleen, kun on äitinsä kirjeen saanut, jossa kuulee olevansa tyttövauvan isä. Tyttövauvan, joka jäi sotamiehen ainoaksi ja melkein kuoli sotavuosien pula-aikana.
Miltä susta tuntuis olla sodassa ja kuulla rintamalle, että kaksi vanhinta lastas on kuollut tuberkuloosiin? Ladata it-tykkiä sen puolesta, et edes loput lapses sais mahdollisuuden selvitä ja saada tulevaisuus ja oikeus puhua suomea. Oletko sä lapsena herännyt isäs itkuun ja huutoon, kun se on nähnyt sotapainajaisiaan ja saanut vasta vanhainkodissa siihen helpotuksen, kun tapaa sota-aikaisen komppaniakaverinsa?
Siinä sodassa, josta edelleen "vaahdotaan", oli hiuskarvan varassa ja parin miehen virhelaskelmissa, et me ei puhuta paruski täälä nyt.
Jos joku teini vastaa ei mitään toimittajan kyymykseen, osoittaa vaan sen, että se teini ei ole paljon historiantunnilla kuunnellut. Ei oli iphoneja, jos ei olis suomen, ei edes sitä Nokian kapulaa. Siinä on trille itsenäisyyyttä! Toivottavasti tää sun postaus oli provo...

Tommi K
Isyyspakkaus

Jos mielestäsi provoa on se, että haluaisin itsenäisyyden juhlimisen olevan iloisempaa, niin sitten tämä on provo. Ei kukaan tässä ole väittänyt, että sota ei olisi kauheaa, ja että siihen ei liittyisi aivan liian monta henkilökohtaista tragediaa. Sen kokeminen olisi aivan varmasti aivan hirveää, mutta toivoisin kyllä, että siitä olisi päästy yli 70 vuodessa. Itsenäisyys kun on niin paljon muutakin kuin sitä ankeutta.  Niin, ja kyllä, isovanhempani ovat kokeneet sota-ajan ja nyt jo edesmennyt isoisäni joutui jättämään kotinsa Sortavalassa sen seurauksena kahdesti. Eivät kaikki silti halua muistella niitä kauheuksia. 

annaelinasi (Ei varmistettu)

Ja mun on pakko kysyä, että onko sinun kommenttisi provo :)

Onko sinun mielestäsi olemalla hiljainen ja murheellinen todella ainoa tapa osoittaa kiitollisuutta sodassa taistelleille? Miksi itsenäisyyttä ei voisi kunnioittaa myös iloitsemalla? Suomessa on koettu sodan jälkeen myös voittoja ja iloa, mutta niiden juhlistaminen tuntuu olevan tabu. Ihan kuin se tarkoittaisi sitä, ettei veteraanien ja lottien uhrauksia kunnioitettaisi.

Olen 21-vuotias, en ole henkilökohtaisesti menettänyt sodassa mitään, mutta mummini joutui jättämään kotinsa sodan tieltä, sekä vaarini veli kaatui 20-vuotiaana. Arvostan heitä valtavasti ja tunnen Suomen historian (olen "kuunnellut historian tunneilla"), mutta haluan silti uskaltaa nauraa, myös itsenäisyyspäivänä. Niin myös mummini ja vaarini :)

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Voi, tuota iloa jäin minäkin kaipaamaan. Juhlista tuli olo kuin olisi itketty menetettyä itsenäisyyttä, eikä juhlittu muutaman vuoden päästä olevaa 100-vuotiasta Suomea. o_0 Jotenkin pyöritään liikaa kaikissa niissä masentavissa muistoissa, eikö sitä joskus voisi ottaa mukaan jotain positiivistäkin. Oma kuollut mummoni eli sota-aikana ja häntä aina ahdistivat nämä mollivoittoiset itsenäisyyspäivät.

susaanna (Ei varmistettu)

Pidin juhlan arvokkuudesta ja aiheista. Mietin kyllä ajoittain, ettei ohjelma taida suurelle tv-katselijakunnalle olla riittävän nopeatempoinen tai visuaalisesti kutkuttava. Juhlan suunnittelijat tiesivät varmasti, että televisioiden äärellä olevia on paljon. Olisiko voinut keksiä televisioon jotain lisäaineksia, vaikka oheisvideoita, taustajuttuja tai edes kuvitusta? Tunnelma ei kotikatsomoihin niin hartaana ehkä välity.
Välillä tuli mieleeni, että saisipa kuulla sotaveteraaneja ja muita sodassa olleiden kertomuksia rintamalta. Ihan yksityiskohtaisiakin. Murtuneet mielet -teos ja Linnan Sotaromaani kun ovat muuttaneet omia käsityksiäni sodasta. Piti vielä kuuklettaakin, miten kauan natsi-Saksan aseveljeys Suomen kanssa kestikään ja miten Lappi poltettiin lähes kokonaan saksalaisten vetäytymisen jäljiltä. Siinäpä oivallisia kansallisia kipukohtia pureskeltavaksi.
Onko siis ensin tiedettävä enemmän sodasta, jotta siitä voitaisiin päästä irti ja jotta voitaisiin vilpittömästi iloita nykyisestä Suomesta? En tiedä. Jonkinlainen kansakunnan yhteinen trauma meillä kuitenkin talvi- ja jatkosodasta on jäänyt nykyisillekin sukupolville. Siksi ehkä linnan juhlien pompöösia tunnelmaa en nyt kaivannut.

empuska

Omat ukkini molemmat olivat rintamalla ja 3/4-suvustani Karjalasta kotoisin ja senkin uhalla, että männä keväänä kuopattu veteraani-isoäitini kierii haudassansa viitisen kertaa ennen kuin päättää tulla kummittelemaan minulle, se yhteinen trauma on isojen sukupolvien omaa hössötystä. Pakkoruotsin tavoin kun niitä traumoja yritetään jatkaa sukupolvelta sukupolvelle enemmänkin sen takia, ettei meidän sukupolvella nyt ollut kivaa tämän asian kanssa, täysin kyseenalaistamatta, mitä hiton järkeä siinä on? Hyvin kusipäistä, kyllä, mutta todella säälittävää toimintaa.

Ja ennen kuin joku isänmaantoivo lukee tämän väärin, tuskin kukaan sodan kauhuja olankohautuksella noteeraa (Suomen peruskoulu on tehnyt erittäin hyvän tehtävän ainakin allekirjoittaneelle tämän suhteen) ja aika syvälle saa mennä kirjallisuudessakin, jos haluaa välttämättä jollain tasolla riisua itsenäisyydestämme sotimisen täysin arvottomaksi teoksi moraaliselta kannalta. Turhaan varmaan sanoa, että olen kiitollinen veteraaneille, mutta en todellakaan ole kiitollinen niille "Karjala takaisin"-ajatelmaa hautoville sodan jälkeen syntyneille ihmisille, jotka idättäneet "Kerran luuseri, AINA luuseri"-asenteen muillekin elämän osa-alueille omien, selvittämättömien ongelmiensa takia.

 

 

Jaa, no minusta ohjelma oli oikein onnistunutta :) Tanssiaset alkavat jo olemaan melko aikansa eläneet ja näin myös kansa saa juhlista jotain irti. Vastaavaa saisi jatkossakin olla!

Ja tosissaan; mitä katsottavaa tanssiaissa sitten on?

Ukonlintu (Ei varmistettu)

Minusta tuo juhla oli ensimmäiseksi erilaiseksi itsenäisyyspäivän juhlaksi oikein onnistunut. Se olisi vasta outoa ollut, jos kättelyä ei olisi näytetty. Sit olis kyselty, et kuka tuolla katsomossa oikein on?
Sen haluaisin kullä joskus nähdä, että juhlat peruttais ja presidenttipari lahjottais juhlabudjetin esim. vähövaraisille lapsiperheille. Perinteiset linnanjuhlat kun luulis pienemmälläkin budjetilla tekevän.
No eihän kaikkia voi miellyttää, edes itsenäisyyspäivänä. Edelleen olen siyä mieltä, että ilman valitettavia sotia meillä ei olis aikaa niiden ja mm95:n välissä. Mitä siitä väliajasta olisit itse nostanut esiin muuten?

Mikseivät nämä ankeasta ja surullisesta tv-juhlasta kärsineet sulkeneet telkkaria ja pistäneet pystyyn omia juhlia, ja vieläpä sellaisia iloisia? Vai täytyykö katsoa juhlat sohvalta ja sitten olla pettynyt kun ei ollutkaan kivaa?

Diplomaatti (Ei varmistettu)

Eikö totuus ole se minkä tästäkin ketjusta voi lukea, eli että koskaan ei kaikki ole tyytyväisiä. "Oikeita" tapoja on varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin. Ne ihmiset jotka aikaansaivat tämännäköisen juhlan olivat varmasti vilpittömästi sitä mieltä että tällaiset juhlat ovat hyvät. Ja moni juhlija heidän kanssaan samaa mieltä. Eikö voisi ajatella että hyvä näin tänä vuonna ja ehkä sitten toisella tapaa seuraavana?

Ullastiina (Ei varmistettu)

Minä pidin juhlasta ja minusta on upea juttu, että suomalainen itsenäisyyden juhlinta on hillittyä ja arvokasta. Nykyään meidän kulttuurissamme ei sellaista juuri olekaan. Kirkolliset juhlat ovat enää pienen piirin juttu ja nämä vaput ja taiteiden yöthän on niin nähty...
Itse näin juhlassa iloakin, ei tosin sellaista riehakasta ja rämisevää, jollaista ehkä tarkoitit. Ihanaa nimenomaan se, että populaarimusiikki, joka tunkee ihan kaikkialle, ei näkynyt!

Eli eihän sellaista juhlaa saadakaan, josta ihan kaikki pitäisivät.

LTL-Anna
Loving These Looks

Minusta kaikille voisi olla jotakin. Ymmärrän hyvinkin ettei nuoria voisi vähempää kiinnostaa tämä tapa miten itsenäisyyttä juhlitaan, ja heille tämä on vaan rento vapaapäivä ilman sen suurempaa merkitystä. Itsekkin olen sen verran virikkeiden perään että katsoin vain kättelyn (nähdäkseni mitä kullakin oli päällä) ja kun konsertista oli mennyt se kymmenen ensimmäistä minuuttia vaihdoin viihdeelle niin kuin varmaan moni muukin- tässä tapauksessa ruotsin Idols-finaali kiinnosti enemmän kuin runonlausunta.

Itsenäisyyspäivä on kuitenkin koko kansan juhla ja tällä kertaa, niin kuin aikaisempinaki vuosina, suuri kohderyhmä on unohdettu kokonaan. Toivoisin että tulevaisuudessa otettaisin huomiin sekä historia että nykypäiväkin, veteraanit ja nuoriso, ja tietty kaikki siltä väliltä.

JuliaAmalia (Ei varmistettu)

Ai että, ärsyttää ihmisten iloisuuden kaipuu. Mikä ihme arvokkuudessa ihmisiä pelottaa. Arki on täynnä iloista ohjelmaa, joka pursuaa populaarimusiikin tarjontaa. Kerrnakin kun tarjotaan loistavaa ja korkeatasoista kulttuuria ihmiset valittaa sen olevan tylsää. Jos tarkkaan katsoin esim. kirjallisuus pätkiä, joukossa oli vaikka kuinka paljon myös uusien kirjailioiden lukupätkiä. Olen tavallaan pettynyt sinun mielipiteeseen, osoittaa minusta sivistyksen puutetta arvostella erittäin taidolla tehtyä ohjelmaa iloisuuden puutteesta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kirjoituksen tarkoitus oli arvostella yhden yksittäisen konsertin sijaan yleistä itsenäisyyspäivään liittyvää synkkyyttä, mutta tämä konsertti sattui olemaan siitä hyvä esimerkki. Populaarimusiikin maininta oli sivuseikka, ja se oli mukana vain esimerkkinä siitä, miten raskassoutuista ohjelmaa olisi voinut keventää.

On tietysti henkilökohtainen ongelmani, etten jaksanut innostua Loirista, kirjallisuuskatkelmista tai tuutulaluista, mutta sivistyksen puutetta en niele.

Sivistykseen kuuluu myös osata antaa ja vastaanottaa perusteltua kritiikkiä. Varsinkin, kun kyse on viihteellisestä tv-ohjelmasta, sen viihdyttävyys on melko olennaista. Kyse ei ole edes yksittäisistä ohjelmanumeroista, joista jokainen oli korkeatasoinen ja esiintyjät taitavia, vaan siitä, että kokonaisuus oli yksipuolinen. Kokonaisuuden olisi voinut rakentaa myös vähemmän mollivoittoiseksi jopa samoilla esiintyjillä.

"Ai että ärsyttää ihmisten iloisuuden kaipuu", sopisi muuten hvyin Tuomas Kyrön kirjoihin. Olisipa ollutkin hauska kuulla vähän mielensäpahoittajaa lauluesitysten välissä :)

Hosuli
Hömppäblogi

Niinpä. Joo, varmasti livenä konsertti oli parempi, mutta silti... Ihan totta, kuinka masentavia nämä juhlat voi olla? Eikö itsenäisyys oo mitään muuta ku sotamuisteloita? Voitaisko puhua vaikka siitä, millainen valtio Suomi on ja mitä itsenäisyys on meille mahdollistanut? Koulutusta, tasa-arvoa, vapautta, huolenpitoa heikommistakin?

Ja tosiaan sinne ois voinu valita edes jotain vähän populaarimpaa tai tuoreempaa musiikkia joukkoon. Se ois voinu olla hienojen Suomi-hetkien ilotulitus, hittikavalkadi, uusien kykyjen esiintymismahdollisuus, erilaisia sovituksia klassikoista, mitä vaan. Mutta kun ei. Kotisohvalta katsottuna aivan onnettoman tylsää.

Eikä tämä tarkoita, ettei muistettais menneisyyttä tai kunnioitettais sotaveteraaneja. En vaan ymmärrä, miksi kunnioituksen pitää tarkoittaa ankeaa ohjelmaa. Voihan sodasta puhua asiallisesti ja kriittisesti, glorifioimatta sitä. Voi olla iloinen siitä, ettei samaa kauheutta ole tarvinnut toistaa yli puoleen vuosisataan.

Vielä yksi valitus: miksi sotaveteraanien kohdalla yleistetään niin paljon? Eivät kaikki sotaveteraanit ajattele asioista samalla tavalla. He joutuivat sotaan tahtomattaan, eivät valinneet sitä. He ovat keskenään erilaisia, poliittisesti eri linjoilla, erilaisista taustoista, eri tavoin kokemuksiinsa suhtautuvia. Yksilöitä. Ei ole olemassa mitään "sotaveteraanien mielipidettä". Yksi heistä voi olla jotain mieltä, toinen toista.

JuliaAmalia (Ei varmistettu)

Hosuli, kuinka usein käyt kuuntelemassa klassista musiikkia? Tuntuiko konsertti sen takia tylsältä, ettet vaan ymmärrä klassista musiikkia? Joskus kannattaa ensin tarkistaa oma kulttuurin ymmärrys ennenkuin alkaa arvostelemaan ohjelmaa ankeaksi

Mahdoton Nainen

Itsenäisyyspäivän konsertissa soitetut klassiset (ja muutkin kuin klassiset) teokset olivat aika mollivoittoisia, esim. Sibeliukselta oli valittu lähinnä Myrsky-näytelmään sävellettyjä jopa synkänoloisia teoksia sekä tietty Finlandia. Itseäni ei haitannut klassinen musiikki ohjelmassa vaan se että kaikki valitut musiikkiesitykset olivat niin tummanpuhuvia tai tyypillisen suomalaisen melankolisia. Kertoo mielestäni jotain että Myrskyluodon Maija oli hilpeintä musiikkiantia koko illassa.

Ja se että Hosulin mielipide ei sinua miellytä ei tarkoita että tietäisit hänen musiikkimaustaan tai kulttuurin tietämyksestään mitään, joten yritettäisiinkö olla menemättä henkilökohtaisuuksiin?

Tommi K
Isyyspakkaus

Itse olen saanut klassisen musiikkikoulutuksen, soittanut ja laulanut klassista musiikkia ja kuunnellut paljon klassista. Silti pidän enemmän kevyestä musiikista. Ikävää, että pidät vain korkeakulttuuria oikeana kulttuurina, jota jokaisen tulee ymmärtää.

Flore

Minä taas pidän keskimäärin enemmän klassisesta musiikista ja silti olen samaa mieltä Tommin kanssa. Mielipiteitä saa toki olla monenlaisia, mutta ei tässä kai siitä ole kyse, mikä on parasta musiikkia tai mistä kenenkin pitäisi pitää.

Lounastelia

Olen niin samaa mieltä noista pippaloista! Miksi ei olisi voinut vaikkapa esitellä Suomen itsenäisyyden aikana tehtyjä saavutuksia? Olympia -ja Euroviisuvoittoja, keksintöjä, menestyneitä yrityksiä ja ihmisiä? Esittää hauskasti orkesterille sovitettuja kevyen musiikin hittejä (vaikka Jonna Tervomaan "Minä toivon"). Aina vaan sitä sodan muistelua. Kai niitä veteraaneja voi kunnioittaa muutenkin kuin  synkistelemällä? 

Äidin unelmia blogi (Ei varmistettu) http://aidin-unelmia-kaiken-keskella.blogspot.com

Samaa mieltä siitä konsertista. Pitkä ja harras, ei kyllä jaksanut katsoa. Ehkäpä sillä oli kuitenkin selvä tilaus kun paikalla olijat kehuivat.

phocahispida

Erään tusinapiirretyn alakulon alhossa rypevää hahmoa lainatakseni konserttia katsoessa tuntui siltä että: "Tahtoisin kuolla, en tanssia."...

...Mutta toisaalta mieheni isoäiti oli liikuttunut samaa ohjelmaa katsoessaan useasti kyyneliin ja kokenut sen puhuttelevan juuri häntä, ehkä jopa koko hänen sukupolveaan. Että mene ja tiedä sitten.

Hoitsu (Ei varmistettu)

Itse en ota kantaa asiaan muuten, mutta huomautan, että elossa olevat veteraanit alkavat olla jo enimmäkseen aika huonokuntoisia. Muistamattomina makaavat laitospaikoilla vaipoissaan, sillä aikaa kun Suomen "eliitti" juhlii, tavalla tai toisella. Minusta nämä eliitin juhlat voitaisiin lopettaa kokonaan, ja tuoda se juhla, todellakin JUHLA iloisine tunnelmineen, sinne laitoksiin niille jotka sen ovat ansainneet.

Naurettavaa koska.. (Ei varmistettu)

En edes katsonut ohjelmaa loppuun. Yritin katsoa kättelyä jossa juontajat eivät tunteneet tietävän mitään muuta kuin että nyt tuli paljon yrittäjiä. Paljon kiusallista hiljaisuutta. Pidän alkuperäisestä Linnan juhlista, saa naureskella pareille tanssilattialla, miehet onnistuvat tallaamaan naisten hameille tai hiplaavat rusettiaan löysemmäksi. En ymmärrä tätä "eliitti" juttua sitten laisinkaan, en ymmärrä miten ihmiset osaa olla niin järkyttävän kateellisia niille ihmisille jotka ovat tutustuneet omiin vahvuuksiinsa, nostaneet perseensä penkiltä ja asettaneet elämässään saavutuksia ja saavuttaneet niitä. Ei se helppoa ole ollut. Esim. Tuomari Nurmio joka oli juhlissa pari vuotta takaperin, jos ihmiset kokevat hänet eliittinä.. Oh well.

TV:n näytäntö oli mielestäni ihan hyvää verrattuna esim. viime joulupäivään jolloin näytettiin Perhonen lasikuvussa ja siitä vielä masentavempia elokuvia ja ohjelmia. Ja sitten vielä ihmetellään seuraavana päivänä perhesurmia.

Omenainen

Samantyyppistä pohdintaa joulusta löytyy täältä. Ajatuksia kulutushysteriasta, joulun sanomasta ja sen todellisesta viettotavasta sekä vaihtoehtoisen joulun maalailua. Lukekaa ennen joulua.  http://www.lily.fi/blogit/kahden-meren-rannalla/joulun-vietosta

pomppiina (Ei varmistettu)

Olen täysin eri mieltä tuosta konsertista! Ja ne tekstipätkät olivat itse asiassa aika hauskoja jos niitä kuunteli! ;) t. alle kolmikymppinen katsoja

Aava (Ei varmistettu)

Olen kirjoittajan kanssa jossain määrin samaa mieltä tämänvuotisesta itsenäisyyspäivän juhlasta, mutten missään tapauksessa itsenäisyyspäivänvietosta noin muuten. Miksi itsenäisyyspäivää ei voitaisi tulevaisuudessakin juhlia rauhallisesti ja isänmaata kunnioittaen. Riehakas itsenäisyyspäivänjuhlinta on perinne jossain muualla - ei meillä - eikä kaikkia perinteitä pidä hylätä, vaikka ne viihteentäyteisessä nykymaailmasssa vanhahtavilta, ankeilta tai vaikeasti avautuvilta vaikuttavaisitkin.

Historianopettajana en myöskään missään nimessä allekirjoita sitä, etteivätkö nuoret ymmärtäisi, mistä Suomen itsenäisyydessä on kyse, tai arvostaisi esimerkiksi sotaveteraaneja. Voidaan toki oikeutetusti kysyä, korostuuko toisen maailmansodan muistelu itsenäisyyspäivän juhlinnassa liikaa - kyllähän se vahvasti korostuu. Mielestäni suomalaisilla on nykyisin kuitenkin jo varsin realistinen käsitys sodasta - sitä ei mitenkään glorifioida tai suomalaisia pidetä yksinomaan sankareina - joten onko se niin kamalaa, jos yhtenä päivänä vuodessa osoitetaan arvostusta itsenäisyyttämme puolustaneille. Ilman eritystä "kriittistä asennetta". Valitettava tosiasia kun kuitenkin on, että todennäköisesti ilman 30-40-luvun sotiamme juhlisimme tällä hetkellä vasta parinkymmenen vuoden ikäistä, 90-luvun taitteessa uudelleen saatua itsenäisyyttä.

Kommentoi

Ladataan...