Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa

Isyyspakkaus

Voisi kuvitella, että päätyökseen raskaana olevien naisten kanssa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille kehittyisi vähitellen kiva pehmeä tyyli kommunikoida asiakkaidensa kanssa. Asiallinen ja realistinen, mutta silti positiivinen ja myötäelävä. Onhan tässä sentään kysymys asiasta, johon voi liittyä sekä suurimmat ilot että surut, joita voin keksiä.

Ymmärrän, että Kätilöopiston sairaalan vastaanottovirkailija näkee sadoittain maha pystyssä kulkevia naisia päivittäin, joten jokaiselle ei riitä samaa määrää empatiaa. Oli silti tyrmistyttävää, miten kylmän vastaanoton saimme ensimmäisellä ultraäänireissulla viime lokakuussa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja tiedustelimme virkailijalta, olisiko mahdollista käydä ennen ultraääntä niissä muissa testeissä, joita käyntiin liittyi. Tähän virkailija totesi kuivasti: "Ei, niissä käydään vasta ultraäänen jälkeen. Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa." Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus, ja järkytys Rouvan kasvoilla oli niin ilmeinen, että virkailijakin meni vaikeaksi. Niin, näinhän se varmasti menee, mutta ei sitä olisi halunnut kuulla noin suoraan päin naamaa paiskaistuna.

Oma lajinsa on neuvolan tädit. Tai se yksi hihittelevä ja meitä selvästi paljon nuorempi neuvolan setä, jonka mielestä THL:n suositukset raskaana oleville naisille olivat vähän hysteerisiä. Hän sai kuitenkin pisteet suosittelemalla voin ja kerman käyttämistä ja välttämään kevyttuotteita. Ei sillä, että me niitä käyttäisimmekään, hyi sentään.

Viime viikolla mustalle listalle joutui se takakireä neuvolan lääkärirouva, joka ei osannut valita sanojaan oikein painon nousuun liittyen. Rouva punnitsi itsensä ja totesi että paino on noussut kahdeksan kiloa puolessa vuodessa. Tähän lääkäri ilmoitti: "Sä olet ihan vaan lihonut. Lapsen kasvu on vasta edessäpäin" ja jatkoi vielä "raskaana on kaikenlaisia mielihaluja, ja niin niitä kiloja kertyy." Auts. Näin jälleen Rouvan kasvoilta, että nyt joku teki virheen. Rouva puolusteli, että hänen painonnousunsa liittyy varmasti enemmänkin siihen, että hän ei ole voinut jatkaa enää juoksuharrastustaan. "No mitenkäs paljon sinä sitten juokset", lääkäri kysyi. "Neljä kertaa viikossa, ja olen juossut useamman maratonin", Rouva vastasi.

Muut neuvolan tädit ja kätilöt ovat kyllä olleet oikein asiallisia. Nähtäväksi jää, milloin homma heittää häränpyllyä ja päästään ylisöpöön pastelliväriseen hattaramaailmaan. Ehkäpä sitten Haikaranpesän perhevalmennuksissa?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Jep, näin se menee, muuallakin kuin Kätilöopistolla. Itse en tässä toisessa raskaudessa ole jaksanut edes odottaa mitään ystävällistä käytöstä sairaaloissa. Neuvolat ne vasta ihastuttavia paikkoja onkin, etenkin painon suhteen. Esimerkiksi minä, ennen raskautta painoindeksin mukaan alipainoinen en saisi lihota grammaakaan, koska se tarkoittaa automaattisesti raskausdiabetesta. Neuvolassa on myös molempien raskauksien alussa muistutettu miten äidit eivät saa laihdutettua niitä kiloja koskaan pois. (Lihoin ensimmäisessä raskaudessa 25 kiloa ja sain ne pois muutamassa kuukaudessa pelkällä imettämisellä.)

Odottakaapa synnytystä ja toivokaa mukavaa kätilöä.

(Ei varmistettu)

Näin se tosiaan menee muuallakin, kuin pääkaupunkiseudulla. Meillä todettiin ultrassa keskenmeno viikolla 16. Minä rupesin tietysti itkemään, jolloin lääkäri tokaisi; Ai, teillä oli vielä toivoa?!

Kiva muuten lukea miehen näkökulmasta tätä aihetta. Olen seurannui putkiremonttipäiväkirjaa jo kauan ja yllätyin positiivisesti tästä uudesta blogista. Mahtavaa!

-Helinä
http://varjoistavaloihin.blogspot.com/

Jonayla

Odottakaapas, kun lapsi syntyy. Sitten sitä vasta neuvolantädeiltä neuvoja tuleekin. Lapsia saaneille ystävilleni on ollut näissä tädeissä kestämistä. Suoraan sanottuna tulee paljon palautetta, että olet huono äiti, jos et tee oppikirjojen mukaan, vaikka jokainen vauvahan oma yksilönsä... Yhtä syytettiin, ettei osaa nukuttaa ja syöttää vauvaansa oikeisiin aikoihin. Ai odottelet sängyssä pari tuntia, kun lapsi huutaa ruokaa, ettei tule liian nopeasti syötettyä edellisen syötön jälkeen. Jokainen kuitenkin on löytänyt oman vauvansa kanssa hyvän rytmin ja useinkaan niillä ei ole paljonkaan yhteistä neuvolatätien oppikirjaohjeiden kanssa.

HH (Ei varmistettu)

Raskaus ja lapsen saaminen ovat herkkiä asioita ja pienikin töksäytys tai tahdittomuus aiheeseen liittyen tuntuu tosi pahalta. Sitä en toivo kenenkään kohdalle. Mä en silti halua yhtyä "odottakaapa vaan" - kerhoon vaikka en kenenkään huonoja neuvolakokemuksia halua tietenkään vähätellä. Olen itse kuunnellut tätä pelottelua neuvoloista ihan tarpeeksi ja kuitenkin omat kokemukseni odottajana neuvolasta ja kättäriltä ovat pääosin oikein positiivisia. Varsinkin oma neuvolantätini ja muutkin neuvolan tädit, joita olen tavannut, ovat todella kannustavia ja kaukana syyllistävistä. Oma painoni on myös noussut normaalipainon alarajoilta melko hurjalta tuntuviin numeroihin ja sitä on kommentoitu vain positiivisessa sävyssä. Perhevalmennusten perusteella oma neuvolani kannustaa kyllin hyvään vanhemmuuteen eli jättämään pyrkimyksen täydellisyyteen ja pilkuntarkkaan oppikirjojen noudattamiseen. Lisäksi on moneen kertaan mainittu, että kaikki vauvat ovat yksilöitä ja vanhemmat huomaavat pian mitkä keinot oman vauvan kohdalla toimivat.

Lisäksi jo synnyttäneet ystäväni ovat jakaneet hyvät kätilökokemuksensa, mikä on melko harvinaista siinä mielessä, että hyvistä synnytyskokemuksista ei kovinkaan suureen ääneen puhuta. Useimmiten kuulee niitä tarinoita, joissa on menty vaikeimman kautta ja kemiat hoitohenkilökunnan kanssa eivät toimineet. Ystäväni ovatkin todenneet, että ilmapiiri on helposti sellainen, ettei omasta hyvästä synnytyskokemuksestaan kehtaa puhua.

Taidan olla onnekas.

Hertta
Lilou's Crush

Uuu jeah, Onnea! Ja voi vitsi, onpas teillä nyt ollut hankalia kokemuksia neuvoloista sun muista. Meillä meni kaikki tosi kivasti, niin neuvolassa, ultrissa ja synnärilläkin. Tosin taidan olla sitä sorttiakin, joka ei pienestä hätkähdä, mutta hyvät muistot jäi, toivottavasti teilläkin jatkossa menee kaikki myös tuossa suhteessa hienosti :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, ehkäpä me vaan ollaan sen tyyppisiä ihmisiä, että meillä on omat anturit viritetty vähän herkiksi ;)

Nämä tölväisyt olivat toki pientä verratuna tuohon Helinän keskenmenon kommentointiin. Pöyristyttävää käytöstä moinen.

Kivaa että olette löytäneet palstan. Muistakaahan painaa Seuraa palstaa, niin pysytte kuulolla tulevista käänteistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Voiko neuvolassa yms. muissa paikoissa antaa palautetta asiakaspalvelusta? Eihän ihmisten kohtelu voi parantua, jos kukaan ei sano asiasta vaikka esimiehille.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä varmasti voi antaa, mutta monet eivät varmaan jaksa nähdä vaivaa. Emme mekään.

Vieras (Ei varmistettu)

Jos ette kestä kuulla totuutta lääkärien suusta, vaan haluatte kuunnella pelkkää puolijauhoista lässytystä, pysykää kotonanne valehtelemassa itsellenne. Luuletteko olevanne jotenkin erityisiä tässä maailmassa vain siksi, koska kannatta sisällänne vauvaa? Että olette oikeutettuja johonkin erityiskohteluun ja passaamiseen? Itse olette lapsen halunneet tehdä ja se on myös vanhempien omalla vastuulla, mitä sen jälkeen tehdään kun raskaus on todettu. Maailmassa on tälläkin hetkellä tuhansia äitejä, jotka ovat ihan samassa tilanteessa, joten on täysin turha odottaa mitään lorupuheita ja muita satuja. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä hoitajilla ja lääkäreilläkin on kiire. Ei se pää kolmantena jalkana ravaaminen rajoitu pelkästään duunareihin. Itse olen jo yli kahdenkymmenen ikäinen nainen ja suoraan sanottuna halveksin sitä tapaa, jolla etenkin nuoret äidit odottavat tulevansa nostetuksi jollekin valtaistuimelle. Lapsia on synnytetty tässä maailmassa jo miljoonia vuosia eikä näistä äideistä puoletkaan ole edes kuulleet mistään rokotuksista, testeistä ja valmennuksista, vaan on eletty ihan puhtaasti päivä kerrallaan ja toivottu parasta. Menkää itseenne ja katsokaa peiliin, koska vanhempien itsekkyys siirtyy myös lapseen. Oikein hävettää taas olla nainen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Uskomatonta :(
Itse olen kokenut myös huonoa kohtelua raskauteni alkuvaiheessa kun menin sairaalaan todennäköisen keskenmenon vuoksi. Lääkäri ultrasi ja totesi ei täällä mitään elämää ole!(erittäin tylyyn äänensävyyn) Kysyi kuitenkin, oliko raskaus suunniteltu? Mikäli siellä nyt kuitenkin sattuisi jotakin olemaan niin pidätkö vai et, että tiedän määrätä sopivan lääkkeen? Samalla kertaa oli virtsateissä ongelmaa ja tulehdus päällä. Mitä hittoa!?! Olin jo ihan varma, että keskenmeno tuli ja aloin jo siihen asennoitua apein mielin tämän naislääkärin töksäytyksien jälkeen. Ihana kätilö lohdutti ja sanoi että, tervetuloa uudestaan sitten paremmalla onnella. Tunsin tämän rouvan edellisestä synnytyksestäni jossa toimi kätilönä <3
Seuraavana aamuna sitten ylilääkäri otti minut vastaan(oikein mukava vanhempi mieshenkilö) ja ultrasi todeten että täällä on alkio rv 6 meneillään ja sydänpussi lyö omaa tahtiaan.
Olin aivan ällikällä päähän lyöty ja samalla helpottunut <3
Nyt rv 17+1 ja kaikki hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin viimeisilläni raskaana ja kävin neuvolassa. Raskausviikot oli 40+1 eli vain päivän yli lasketun. Terveydenhoitaja ilmoitti minulle "Siitä tulee aivovaurio vauva". Meni päivä päin peetä sen jälkeen ja seuraavana yönä lähdettiin laitokselle.

Lapsi on täysin terve, joten ei mitään vikaa.

Marjuskainen (Ei varmistettu)

Voi kuinka kurjia kokemuksia =/
Löysin sivulle sattumalta, kiinnosti lähinnä sen takia, kun olen itsekin neuvolan täti..

Toivon todella, etää olen itse osannut asettaa sanani niin, ettei kenellekään ole jäänyt paha mieli.. Naiset on raskaana ollessaan, varsinkin alussa, sellaisessa hormonien myllerryksessä, ettei tarvitse kuin väärin päin katsoa, niin jo itkettää. Mutta, se on asiaan kuuluvaa, ja koska sen varmasti jokainen terkkari tietää, niin luulisi osaavan toimia sen mukaan.

Useimmissa neuvoloissa on - tai ainakin pitäisi olla- palautelaatikko, johon voi jättää palautetta niin huonoista kuin hyvistäkin kokemuksista. Kokemus minulla on vain yhden neuvolan käytännöstä purkaa palaute; kerran kuukaudessa palaverissa esimies käy palautteet läpi. Ja siis niin, että esimies ottaa nuo palautteet lukollisesta palautelaatikosta. Eli työntekijöillä ei ole mahdollisuutta ottaa sieltä pois negatiivista palautetta. Kaikki menee siis suoraan esimiehen tietoon. Palauteta saa ja kannattaa aina antaa!!

Tsemppiä kaikille odottaville perheille ja jo tuhisijan syliinsä saaneille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen lapseni synnyttänyt Yhdysvalloissa, enkä koskaan tullut huonosti kohdelluksi sairaalassa hoitajien tai lääkärien toimesta, vaikka olin nuori ja kokematon äiti.

Hoitajien ja lääkärien ainainen kiire on huono tekosyy potilasten huonosti kohtelemiselle. Asiakkaille ilkeily ei millään tavoin vähennä työn stressaavuutta. Päin vastoin se tekee asenteen huonoksi ja työn vielä entistä taakoittavammaksi.

Ennemminkin stressaavaa sairaalailmapiirissä on se naurettava keskiaikainen hierarkisuus, jonka uskoisin olevan myös suuri tekijä hoitohenkilökunnan huonoon käytökseen. Hoitajat vahtivat toisiaan ja varmistavat, ettei kukaan vaan pääse vähemmällä kuin toinen. Toisista puhutaan selän takana, työyhteisö ei yksinkertaisesti toimi. Ikävä kyllä, potilas saa yleensä ensikontaktinsa henkilöön, joka on sairaalan arvoasteikolla yhdellä alhaisimmista tasoista. Tarkoittaen siis sitä, että hän saa kestää työnsä ja kaiken kiireen lisäksi ilkeilyä useammalta ylemmältä taholta.

Ehkä on myös niin, että täällä Suomessa ei ole osattu vaatia ystävällistä asiakaspalvelua ja siksi sitä ei saada. Itse olen ottanut asiakseni ilmoittaa räikeimmästä epäasiallisesta käytöksestä suoraan esimiehille. Ellei asiakkaat vaadi ystävällistä asiakaspalvelua, niin ei sitä sitten tule. Monesti olen myös ilkeilevälle asiakaspalvelijalle todennut, että jos saa samaan hintaan ystävällistä palvelua niin ottaisin mielummin sitä, kun pahantuulista ja ilkeää. Se yleensä saa ilkeimmänkin rauhoittumaan.

Kenenkään ei tarvitse sietää huonoa käytöstä toiselta, varsinkaan ammattilaiselta. Puuttumalla asiaan ja kertomalla esimiehelle huonosta kohtelusta, asiakas myös auttaa työntekijää kehittymään ja ehkäisee sitä, että joku toinen joutuisi samanlaisen "pahoinpitelyn" uhriksi. Haavoittuvassa tilassa oleva odottava äiti tai kipeä potilas ei tarvitse huonoa kohtelua, kuten ei tietenkään kukaan muukaan.

Mistään odottavien äitien erikoiskohtelusta ei ole kysymys vaan ihan tavallisesta asiallisesta ja toista ihmistä kunnioittavasta käytöksestä. Muut alat Suomessakin alkaa jo ymmärtää asiakaspalvelun päälle, mutta sosiaali- ja terveyshuollon asiakaspalvelu on kyllä toisinaan ihan keskiajalta vielä toistaiseksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Neuvolassa olen saanut ihan asiallisia kommentteja. Osan toki olen jättänyt täysin omaan arvoonsa. Kannattaa luottaa itseensä ja tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee! Asiatonta kohtelua olen saanut synnytyssairaalan lääkäreiltä.
Ensimmäisen lapseni syntymä oli äärimmäisen vaikea ja hänet jouduttiin elvyttämään, pelättiin vakavaa kehitysvammaa yms. Toisen lapsen kohdalla koin järkyttävää synnytyspelkoa ja pyysin synnytyksen suunnittelussa suunniteltua sektiota, jotta vastaavat ongelmat voitaisiin välttää. Lääkäri tokaisi, etten voi saada suunniteltua sektiota, koska ensimmäisestä lapsestani ei jäänyt vaikeasti kehitysvammaista! - ei tämä ainakaa synnytyspelkoihin auttanut!

minä (Ei varmistettu)

Toista lasta nyt odottaessani kaikki tuntuu kiinnostavan paljon enemmän kuin ensimmäisen aikana jolloin olin vain 15 vuotias ja kaikki meni vain omalla painollaan, nyt ikää melkein 30. Olen kokenut kolme keskenmenoa ennen tätä nykyistä raskauttani ja jokainen kipu on saanut minut ajattelemaan pahinta, mutta aina olen saanut kuuntelijan ja keskustelu apua neuvolasta. Ainoa mistä sain huonoa kohtelua oli kätilö kun kävimme rakenne ultrassa kätilö havaitsi vauvan päässä kystan ja ilmoitti asiasta minulle hyvin ynseästi, muttei kuitenkaan voinut selittää asiaa tämän tarkemmin. Olin muutaman päivän epätietoinen kunnes soitin ja kysyin mitä tämä tarkoittaa sain ystävällisen vastauksen herttaisen kuuloiselta kätilöltä ( toivon todella saavani tämän henkilön synnytykseeni) :)
Kaikki kuitenkin hyvin, täytyy vaan uskaltaa avata suunsa.

satuhoo (Ei varmistettu)

itse 5 raskauden ja 4 lapsen jälkeen olen kuullut kanssa kaiken näköisiä kommentteja. ensin olin liian nuori äidiksi (21v), sitten lapsilla oli liian iso ikäero (4 vuotta) sitten toisella ja kolmannella oli liian pieni ikäero (1,5 vuotta) sitten lopuksi 4 lapsen kohdalla lapsia oli tietenkin jo liikaa, "ette ehdi tutustua keneenkään kunnolla, uuvutte, saatte hermoromahduksen ja syrjäytyneet lapset". puhumattakaan iänikuisista "hauskoista" kommenteista liittyen kykyymme käyttää ehkäisyä ja tarpeeseemme täyttää jo valmiiksi kurja maailma liian monella lapsella... ihmiset ovat tosi ajattelemattomia puheissaan. ikävä kyllä. se tarvii vaan kestää mutta muutaman kerran olen vaihtanut neuvolantätiä ja kätilöä kun ei kemiat kohdannu. ihan on nätisti onnistunut kun on asiallisesti pyytänyt.
toinen asia mikä meidän perheessä herättää muissa pahennusta on tietenkin se, että nuorimmainen (alle 2v,) nukkuu perhepedissä vanhempien kanssa. luulisi että perheen sisäiset asiat ois perheen omia eikä niitä tarvitsisi aina selitellä... mua välillä huvittaa kun meidän perhe käy kaupassa, niin monta pahaa mulkaisua porukkamme kerää... vaikka kyllä myönnän että me ollaan väkisinkin aika monen tiellä meillä kun on kahdet kärryt ja yksi lapsi istuu kärryissä, mutta 5 ja 3vuotiaat hyppii vieressä. 9vuotias osaa sentään olla nätisti :) kyllä siitä. onnellista odotusta!

(Ei varmistettu)

"Itse olen jo yli kahdenkymmenen ikäinen nainen -- " ja siinä kohtaa tuli teet läppärin näytölle ♥

Hoitohenkilökunnan työssä jaksaminen ei ole asiakkaan, vaan hallinnon ongelma.

Mutta asiaan, muistan itsekin kun neuvolassa antoi suoraa palautetta tylytyksestä, niin sai kuulla että olet nyt vaan vähän herkkä kun sulla on hormonit päällä. Pakko todeta, että kyllä noi samantyyppiset laukomiset edelleen yhtä tahdittomilta kuulostaa, vaikka raskaushormonia ei ole ollut veressä moneen vuoteen.

Ette ole mitään herkkiksiä, kyllä teillä on oikeus vaatia tietyn tasoista asiakaspalvelua vaikka Suomessa ollaankin. Ei meillä ole mitään velvoitetta ottaa pokerinaamalla vastaan sättimisiä edes hoitohenkilökunnalta, vaikka ne kestettäisiinkin.

Vierailija: netta (Ei varmistettu)

Jouduin vuodelepoon raskauden puolivälissä keskenmenovaaran vuoksi.
Soittelin seuraavalla viikolla neuvolaan varatakseni aikaa lääkärille sairaslomaa saadakseni ja sitten jouduinkin kuuntelemaan selitystä kuinka "jos se keskeytyy ennen viikkoa se ja se on kyseessä se ja se - jos taas puolestaan tietyn aikarajan jälkeen on kyseessä se ja se ...ja nythän on niin että vielä viikon ajan olisi kyseessä ensimmäinen vaihtoehto, mutta sen jälkeen se toinen". Kiitos kannustuksesta, makasin täydessä vuodelevossa 24/7 lukien positiivisen ajattelun kirjoja, yritin olla murehtimatta meneillään olevaa avioeroa tai keskenmenoriskiä tai kovia kipuja joita minulla oli.

Kaikki sujui lopulta kuitenkin hyvin!

Piia (Ei varmistettu)

Minulle neuvola lääkäri tokaisi kun nostin paidan ylös jotta voi tutkia Että ei ole eläissään nähnyt kauheempia raskaua arpia. Sen jälkeen iski pikkunen masis.

Vieras (Ei varmistettu)

"Itse olen jo yli kahdenkymmenen ikäinen nainen" eli tuskin voit itseäsi kovinkaan vanhaksi nimittää :) Tuskinpa monikaan äiti itseään jalustalle haluaa nostaa mutta hoitohenkilökunnan työ on sekin asiakaspalvelutyötä jonka ominaisuuteen kuuluu ystävällisyys. Ei sillä, jokaisella mielipiteensä.

Sharonn (Ei varmistettu)

Itselle tuli tutut fiilikset tuosta "onko siellä edes mitään elossa" -kommentista. Olin 27-vuotias ja ensi kertaa raskaana, kun menin ekaan neuvolakontrolliin. Siellä sitten varattiin aikaa ultraan, jossa yhteydessä neuvolantäti sanoi, "ettei kannata vielä innostua, tuulimunaraskaudet ovat niin yleisiä. Odotetaan nyt siihen ultraan ennen kuin aletaan vauvanvaatteita ostella."

Eipä ollut kuitenkaan tuulimuna, ei! :)

Hartsa (Ei varmistettu)

Itse olin syksyllä täyttänyt 20, kun sain tammikuussa tietää odottavani esikoista. Ensimmäistä neuvolaa varatessa, tämä täti oli sitä mieltä, että abortti olisi ainoa oikea ratkaisu. "Sinä olet niin nuori, siitä lapsesta ei pääse eroon sitten, se sitoo niin paljon, tiedätkö sinä edes kuka sen isä on?" Oltiin oltu miehen kanssa kuusi vuotta yhdessä...
Nyt yhdessä oltu reilu 11 vuotta ja lapsia on nyt kaksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Vautsi, miten paljon keskustelua tämä aihe on herättänyt ja hämmästyttävää, miten monella on vastaavia kokemuksia! Kyllä tämä kertoo jotain terveydenhuoltoalan henkilöstön asenteesta Suomessa. Kyllähän tässä oma pointtinikin on, että ei me mitään erikoiskohtelua kaivata, vaan sitä, että asiakaspalvelua työkseen tekevät muistaisivat tekevänsä asiakaspalvelua ja valitsisivat sanansa sen mukaisesti.

Ja kaikki vierailijat: Muistakaahan rekisteröityä palveluun ja klikata "Seuraa palstaa", niin pysytte mukana myös jatkossa! 

Ellie (Ei varmistettu)

Itse olen katsonut näitä tilanteita sekä äitinä ja hoitohenkilökunnan puolelta. Kyllä, näin tärkeissä ja herkissä tilanteissa pienetkin sanat ja seikat voivat saada suuret mittasuhteet. Toisaalta taas tylsiä tyyppejä tulee vastaan joka paikassa kuin myös hienoja ja ystävällisiä ihmisiä. Molemmin puolin. Ei kannata ottaa liikaa itseensä, antaa valtaa ilonpilaajille.

Toisaalta on totta että palveluammatissa pitäisi kyetä kohtaamaan kaikki asiakkaansa niin, että heille jää hyvä mieli, ei ainakaan tuottaa pahaa mieltä. Palautetta voipi ja mielestäni kannattaa antaa. Ja infoa pyytää lisää jos jotakin jää epäselväksi.

Joillakin tulevilla/ uusilla vanhemmilla voi myös olla aika epärealistiset käsitykset yhteiskunnan resursseista ja myös raskaudesta, synnytyksestä sekä sen jälkeisestä ajasta. Voi olla myös pelkoja ym. jotka aiheuttavat sen, että helposti kaikki kääntyy omassa mielessä negatiiviseksi.

Itselleni on jäänyt mieleen synnyttäjä, joka tuli synnyttämään nelisivuisen listan kanssa. Listassa luki ranskalaisin viivoin kaikki se mitä hän halusi synnytykseltään. Keskustella hän ei halunnut lainkaan- kato siitä paperista! Synnytys kulki nopeasti ja hienosti, vauva voi loistavasti, isä loisti kuin naantalin aurinko mutta synnyttäjä itse oli vihainen. Miksi? No siksi että hän oli tullut sairaalaan sen verran myöhään että synnytys oli jo niin pitkällä ettei hänelle voinut antaa enää epiduraalipuudutusta. Kysyttäessä et olisiko hän mielestään sitä tarvinnut, vastasi: En mut se oli mun listassa! ; )

22v äiti (Ei varmistettu)

Aivan älytöntä käytöstä, jokainen asiakaspalveluun ryhtyvä on velvollinen kohtelemaan jokaista ihmistä inhimillisesti. Itse työskentelen leikkausosastolla ja aivan yhtälailla joudun olemaan ystävällinen, oli sitten kuinka huono päivä tahansa ja vaikka neuvolantädit, kätilöt yms. näkevät joka päivä raskaana olevia naisia, on se sille naiselle joka kerta ainutlaatuinen kokemus, olipa se sitten 1. tai 10. lapsi.
Ja sitten sinä "2-kymppinen" latvalaho, tuuppa uudestaan kertoon mielipitees kun oot 12 tuntia synnyttäny niin kovien kipujen kanssa, ettei meinaa henki kulkea ja tekisi mieli lyödä jokaista sekä karjua vatsanpohjasta asti + joku työhönsä v*ttuuntu tulee laukaseen jotain sellasta, ettei omaan korvaan kuulosta kivalta. Niin kauan kun isi maksaa luultavasti elämises eikä sulla oo tietoakaan oikeesta elämästä, pidä ne älyttömät mielipitees omana tietonas ja keskity vaikka siihen omaan napaas niinku tähänkin asti.
Itselläni tähän asti kaikki ovat olleet todella ihania, yhtäkään huonoa asiaa en voi sanoa, kätilöt tulivat jopa lähtöpäivänä sanoon moikat, enkeleitä jokanen <3 ja myös neuvolantädit alusta asti olleet tuoreelle äidille korvaamattomia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih! Tais olla edellinen kommentoija niitä stressaantuneita hoitotyöntekijöitä, jotka "joutuu" olemaan ystävällisiä asiakkaille, vaikka sisällä kiehuu. No onneksi täällä voi päästellä ylimääräiset höyryt pihalle ;-) Pirteää ja aurinkoista kevättä kaikille äideille, lapsettomille ja heidän parissaan töitä tekeville!

Miriam (Ei varmistettu)

Hienoja kommentteja, paitsi tuo yksi. Ja kirjoituskin hyvä.
Neuvolatädit on olleet ihania, mulla siis. Neuvolalekuri taas ihan omaa luokkaansa, mutta se oli kaikille yhtä paskamainen. Mulla siis yksi lapsi, nyt ekalla, ja vieläkin musitan eräät asiat:
Vikalla neuvolalekurikäynnillä kysyin synnytystapa-arviointia. Ymmärtääkseni ihan normaalia. Siinä sitten makoillessani, ah niin mukavasti (järkky miten se on nöyryyttävää), hän vaan laittoi käden nyrkkiin ja kokeili mun haaroväliin (ei koskenut tai mitään) sitä nyrkkiä. Joo, ihan normaalia. (tms)
Sitten kysyin kokoarviota, koska meidän suvussa saadaan ISOJA lapsia, 4-5kg, joku tais olla jopa vähän päälle 6kg. Iso olen itekin joten ei sillai hätää. Sanoo vain 3,5kg. Sitten jälkikäteen kyselin terkalta, että mitä se tarkotti? Että onko vauva NYT 3½kg vai sitten kun syntyy..?
Mutta neuvolatäti oli tosi hyvä, kiva ja rento. Samoin lastenneuvolan täti. Kummallekin olis pitäny antaa palautetta, niin kuin sille lekurillekin.

Sairaalaan mentiin yliaikaskontrolliin, en ollu nukkunu viikkon ja ultras. Ehkä siksi, kun oli mies ja oli just niin ihqu päivä silläkin, valitti mulle, kun olivat ultrassa siirtäneet LAta parilla päivällä. Eikä ottanu sisään. Tämä siis pe. Maanantaina (nainen) ultras uudestaan ja jäin sisään. Syntyi sitten tiistaina aamulla..

Synnytys meni muuten hyvin, mutta oli vähän pitkä, epiduraali ei vaikuttanu kunnolla ja repesin aika pahasti. Oli lopussa niin väsy, että kun piti mennä pesulle/suihkuun jne, jalat ei kantanu, mutta mut pestiin ja hoidettiin kuntoon. Osastolla ne unohti näyttää paikkoja, mutta kaikki löyty, sain ruokaa. En pyörtyny vessaan (kuten sanoin, olen iso, joten kun rupes olemaan huono olo, niin soitin kelloa ja sellanen 1½-2 päätä pienempi hoitsu tuli, pyysin sitä hakemaan kaverin ja ne talutti mut sänkyyn.. jos olisin pökränny, ne olis joutunu hakeen lisäapua.. hihii) ja ruokaa sain. Sairaalassa on kamalaa nukkua ja maito ei noussu, mutta sehän on ihan vaan mun ongelma. Jälkikäteen harmitti, että jotenkin ajattelin, että koska toimitin sen paperin, joss apyydettiin toiveitä, että joku olis sen lukenut. Siis yksi toive: amme. Se jäi kokematta... Mutta elin ilmankin. Ite vaatia kannattaa niitä juttuja, mitä tahtoo saada.

Lapsi söi sitten lopulta maitoa 6kk täysimetyksellä, neuvolatäti oli ihan ok sen kanssa. Kysyi kerran vai kahdesti, mutta ei tyrkyttäny.

Loppujen lopuksi, suosittelen kaikille avaamaan suunsa. Niin hyvissä kuin huonoissa asioissa. Ja jos toivoo jottain, niin sekin kannattaa kertoa. Vaatimalla voi saada vaikka mitä. Ja jos joku on tosi ihana, koeta muistaa kertoa se hänelle!

Moonlightelf (Ei varmistettu)

"Itse olen jo yli kahdenkymmenen ikäinen nainen", kyllä huomaa ettet itse ole kokenut mitään tämänkaltaista, mutta anonyymisti onkin helppo laukoa loukkauksia. Ei olisi niitä mainitsemiasi tuhansia äitejäkään jos jatkuvalla soitolla negatiivisia ajatuksia suoltaa suustaan, vaan muutamia satoja, ellei tuhansia, keskenmenoja.
Vaikka kuinka duunarilla olisi miten kova kiire tahansa, se ei missään nimessä oikeuta tylyä kohtelua asiakkaalle. Asiakaspalvelijan on nieltävä kiukkunsa, murheensa tai muut negatiiviset ajatukset vaikka mikä olisi, ja palvella asiakasta hymy (tai edes sen tapainen) suussa. "Hyvästä palvelusta kerrotaan 3 ihmiselle eteenpäin, huonosta taas kerrotaan jopa 12 ihmiselle", tutkittu juttu ja ihan koulussa opetettu, mutta joltakin taisi jäädä asiakaspalvelun kurssi väliin. Kuitenkin kyseinen duunari edustaa työnantajansa firmaa.
Vaikka valtaistuimelle nostaminen voi mennä joskus liiallisuuksiin, ei odottavia äitejä tule laskea samaan kategoriaan muiden naisten kanssa. He ovat herkempiä, ja kyseessä on kuitenkin lapsi, jota hän kantaa sisällään. Alkuviikoilla on kuitenkin suhteellisen iso riski keskenmenolle, vaikka sitä kuinka toivoisi että kaikki menee hyvin. Tässä ohessa voisin mainita myös nämä "itsekkäät" tulevat äidit, jotka jossain vaiheessa eivät voi edes sängystä nousta ilman kipuja.

Kyllä HÄVETTÄÄ olla yli kahdenkymmenen ikäinen nainen kun on tuollaisia ikätovereita, joilla ei ole mitään käsitystä siitä miltä raskaus voi tuntua, eikä edes yritä ymmärtää. Häpeä ymmärtämättömyyttäsi ja siirrä katse takaisin sinne ihan omaan peiliisi!
Ymmärrystä tulisi olla vaikka ei koskaan ole ollut edes raskaana.

Takaisin asiaan.
Tässä lukiessa ymmärrykseni odottavia naisia kohtaan vain kasvoi, vaikka tiesinkin muutamia asioita ennestään. Neuvolan tätien ja muiden odottavien äitien kanssa tekemisissä olevien ammattilaisten olisi todellakin syytä varoa sanojaan, varsinkin niitä ilkeimpiä. Jos sellainen kuitenkin lipsahtaa ja näkee naisen kasvoilta että se sattui, niin on kyllä se anteeksipyyntö paikallaan. Kyllä siitä mieluinen kokemus tulee tehdä.

Kaikki kunnioitus äideille, jotka ovat käyneet tämän prosessin läpi. Lainatakseni erään itämaisen sarjakuvan sanoja Matsuri Akinon tuottamana:
""Ihmiset juhlistavat syntymäpäiviä antamalla lahjoja kyseisinä päivinä syntyneille lapsille, kun lahjat tulisi itse asiassa antaa heidän äidelleen kiitoksena heidän synnyttämisestään." ~Rouva Sultana, Petshop of Horrors

Toivotan onnea pikku ihmeen kanssa, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri neljän viikon vanhan pojan äitinä aihe koskettaa :). Synnytys oli hyvä, oli tosi kivat kätilöt, neuvolan terkkakin todella kiva, osaa olla ihminen ihmiselle. Mun raskaus oli riskiraskaus edellisen menetetyn vauvan vuoksi ja seuranta oli naikkarilla hyvää. Muutaman sammakon sain kuulla (mies)lääkäriltä eikä tietenkään kaikki lääkärit aina jaksaneet olla kamalan ymmärtäväisiä mun (aiheettomille) huolille mutta aika hyvin ne näyttelivät että olisivat :). Yritystä "asiakaspalveluun" siis oli mielestäni, enkä ihmeitä vaatinut -elävä vauva oli se pääasia.
Monesti on että niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Omaakin asennetta kandee tarkkailla ja antaa myös mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jo ei joku kommentti miellytä.
Pakko kyllä toisaalta sanoa että kättärillä meininki oli enemmän "karjalaumaa" -ilman taustaa tragediasta, varsinkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ultrassa: "Täältä ei nyt tunnu löytyvän ruokatorvea, katsotaan kahden viikon kuluttua uudelleen". Kiitos tästä, iloisin ja rennoin mielin sekin kaksi viikkoa raskaana olevalta äidiltä vierähtää, ei huoleta ollenkaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ystävättäreni on nyt viidennellä kuulla raskaana odottaen esikoistaan, ja itselläni on raskaus vasta viikolla kahdeksan, ja ensimmäinen neuvolakäynti odottaa vasta. Ystäväni kertoi juuri, ettei kannata heti säikähtää neuvolan sanomisista tai reaktioista, hänellä ei toisella neuvolakäynnillä (eli jonkin aikaa ekan ultran jälkeen) ollut kuulunut sydänääniä, ja neuvolan täti oli ilmeisesti näyttänyt todella säikähtäneeltä ja sanonut varaavansa samoin tein ajan ylimääräiseen ultraan. Ystäväni tietty itsekin säikähti asiasta, murehti ja huolestui, kunnes ultrassa kaikki todettiin olevan kunnossa ja ultran tekijä oli sanonutkin ystävälleni että tämä on ihan normaalia, tällaista käy joka viikko. Eli näinkin "tavanomainen" juttu, ja äiti pitää saada hermostumaan turhanpäiten... Olisivat edes sanoneet samoin tein, että näitä on melko usein, luultavasti kaikki on kunnossa, että se ylimääräinen ultra on vaan varotoimenpide...

No, itsekin sen kohta pääsee kokemaan! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

juu ei mullakaan ole ollut helppoa neuvolan tätien kanssa.. ensimmäistä lastani haukkuivat liian lihavaksi ja nyt sanovat kun tyttö liikkuu koko ajan ja on kaks vuotias et syötänkö sitä ollenkaan kun on niin hoikka. samoin on tämän toisen kansa joka on vuoden ikäinen nii sama homma se on liian lihava ja siinä sitten koittanu selittää et kun ei ole perso ruualle et on joku muu syy ni eiköhän saatu lähete ravintoterapeutille. on se hyvä sitten kysyä mistä vähennetään kun aamulla yö n1-2dl puuroo ja vellii...nukkuu syö ruuan ja maidon nukkuu ja illalla puuro ja velli ja yö unet... kyl ne osaa olla ilkei ja kun pyydettiin vain lähetettä kroonisen ripulin takia ni lapsi on vaan aivan liian lihava...

Tanja123 (Ei varmistettu)

Minäkin olen saanut kuulla noista neuvola pelotteluista tarpeeksi, ja kuitenkin saanut kokea positiivisenä. Minua autetaan jos on tarvis ja monessa asiassa käännyn mielummin neuvola tädin puoleen kuin esim. oman äitini puoleen. Vaikka äitini varmasti osaisi auttaa, silti minusta tuntuu ettei ole senkään hyvä kaikkea tietää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä voi antaa palautetta
, tietenkin. ja voi myös vaatia neuvolatädin sekä myös synnytyksessä olevan kätilön vaihtoa. Esim.omalääkärin vaihto tk.ssa onnistuu todella helposti, samaten neuvolan puolella.
Omat kokemukseni ovat ihan kivoja ollut. tosin, ehkä välillä tuntuu ettei kaikesta viitsi kysyä mikä mieltä painaisikin, koska vastaus usein on "se kuuluu ihan tähän raskauteen"...niinku kuuluukin, jotenkin vaan kun itse on hädissään sitä toivois ehkä enempi myötätuntoa asian kanssa. kaipa ne koittavat vain pitää meidät odottajat rauhallisina.

Mutta jos ei ole tyytyväinen saamaansa palveluun niin palautetta ja terv.hoitajan vaihtoa. Aina ei vain kemiat mene yksiin, vaikka vastassa olisikin ammattitaitoinen ihminen. hoitajatkin on ihmisiä, ja huonoja päiviä on. Niin se vain menee.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Pyllyyn on näköjään sullakin kertynyt viimekerrasta" ja "Yhden keksin syöminen pitäisi riittää niiden himotuskohtausten taltuttamiseen normaalilla ihmisellä.. "
Oon 22- vuotias kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja itsekin viimeisillään raskaana. Alkuraskaudesta mulla oli terkkaritäti, jollainen en itse ainakaan ikinä halua olla asiakkaitani kohtaan. Kaikki asiat tuli suoraan, todella rumasti päin naamaa, ja tuntui että terkkari epäili kaikkia sanojani,.. pelotti jo mennä seuraavaan neuvolaan ja pussikeittokuurilla oltiin viikko ennen seuraavaa aikaa ja itku kurkussa sieltä lähdettiin.. Vaikka ennen raskautta olin normaali painoinen, erittäin paljon liikkuva, jouduin vähentämään liikutaa kipeiden supistusten takia ja samalla olisi kai annoskokojenkin pitänyt pienentyä. Vaikka kiloja on tullut reilusti, ja välillä kriisiä pukannut, tiedän että urheilu jatkuu raskauden jälkeen, joten ressiä en siitä ole nyt jaksanut ottaa. Ja tieto lisää tuskaa, mutta myös sitä, että kilojen tulo ei ole kaikilla saman kaavan mukaista. Joillakin paino ei vain nouse, vaikka ei paljon sohvalta liikahda, toisilla pelkkä karkin katsominen turvottaa, aina ei mee nallekarkit tasan.

Muuton myötä vaihtunut terveydenhoitaja on aivan ihana ja saman alan opiskelijana terveydenhoitajan työhön kinnittää erityisesti huomiota..

Onpahan ainakin tulevaisuudessa kokemusta siitä, miten sanani valitsen ja odottavia äitejä kohtelen.

Vierailija (Ei varmistettu)

itse odotin toista lastani, raskauden alussa oli ongelmia joiden tiimoilta jouduin ultraan jo 6 rv:lla. Kun lääkäri kutsui huoneeseen niin hän ei päästänyt lapsen isää mukaan vaan tuumasi että kuhan ny ensin katotaan onko siellä ees mittään.

niin mitä sitä nyt turhia lapsen isää päästämään tilanteeseen tueksi jos näin sattuisi olemaan.

Onneksi kaikki oli hyvin. Seuraavaksi kuulin toteamuksen että onko se nyt niin tarpeellista isää päästä kattoon ultraa. ja viimeiseksi katotaan ny sitte parin viikon päästä että onko lähteny kasvamaan vai tullu pois.

Kyllä oli mieli korkealla ja ei yhtään mikään harmittanut, ei. Kyseessähän on miten asiat ilmaisee, ei jalustalle nostamisesta tai erikoisaseman vaatimisesta.

Onneksi kaikki meni loppuun asti hyvin ja lapsi on terve.

(Ei varmistettu)

neuvolantäti katso mun painon..no olin lihonnut 628grammaa viikossa..sanoi "Minun kyllä pitäisi sanoa jotain, mutta enpä sano kuitenkaan" Jäin kyllä kovin miettimään mitä hän olisi sanonut.. rv18+2

jasu (Ei varmistettu)

poikaa kun lähdin synnyttämään totesi kätilö oven avatessani että "sinusta tulee edesvastuuton äiti" (tarkoittaen piikkikammoani....kai??)eipä paljoa lohduttanut kauheaa synnytyspelkoanikaan.näin 8 vuoden jälkeen uskaltanut ottaa uuden yrityksen vasta ja rv 13+3 ja viisaampana ettei ihan kaikkea kannata ottaa kuuleviin korviin.. kukaan ei tunne sinua paremmin kuin sinä itse ja nykyään uskallan aukaista suuni jos kovin viiltää muiden sanat =) piristystä ja onnea muillekkin odottaville .

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, aikamoisia sammakoita. meidän terkkari sanoi mun olessani huolissani vauvan mielialasta, että kuule sä oot niin kovasti huolissas kaikesta että se varmaan reagoi sun omaan mielialaasi. Joo, ihan totta tuo, ei vaan tullut mieleen kysyä, että miten mä voin ja selvitäänkö me... selvittiin me mutta näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut silti aiheellista sitä asiaa varmistaa, ottaen huomioon että lapseni ei syntynyt terveenä ja siitäkin oli selvittävä. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Menin työterveyteen flunssani vuoksi noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Kyseinen lääkäri ei ollut minua aikaisemmin tavannut, mutta kerroin hänelle vastaanottohuoneeseen istuttuani haluavani tarkistuttaa ettei flunssani ole mennyt keuhkoihin ja että jos saan antibiootit haluan varmistaa, että ne ovat vauvalle turvalliset. Lääkäri käski minun riisua paitaa, jotta pääsee kuuntelemaan keuhkoni. Heti otettuani paidan pois lääkäri kysyi minulta hämmästyneenä:" oletko sinä noin lihava vai oletko raskaana?". Suuni varmasti aukeni hämmästyksestä ja jäin vain tuijottamaan lääkäriä.... Ei ollut kuunnellut sitten yhtään kun olin kertonut syyni vierailuuni hänen luonaan. Ja kyllä... lääkäri oli mies... :/

Marika77 (Ei varmistettu)

Rakenneultrassa rv20 kätilö tuumasi aivan mietteissään "onpa tuo reisiluu vaan todellakin lyhyt" minä olin että siis HÄ?! Onko siinä jotain epänormaalia kysyin.... Kätilö havahtuu ja sanoo " ei, ei siinä mitään ihmeellistä ole, se on vaan lyhyt" Ei paljon helpottanut kun kotiin päästyäni luin mitä lyhyt reisiluu voi tarkoittaa.... :/ kaikenkukkraksi syntyi rv 40+5 terve poika 54cm pitkä! :D

2525 (Ei varmistettu)

Sellainen juttu vain, että terveydenhuoltoalalla (sisältää hoitotyön, johon kuuluu kaikki ammattilaiset) ei olla asiakaspalvelussa tai palveluammatissa. Kyse on hoitotyöstä pelkästään.

Hyviä kommentteja on tullut. Jotkut alalla olevat ovat kyllästyneet työhön (usein jatkuva kiire teettää sitä. Tämän olen nähnyt kaikilla aloilla kassoista kelaan ja kirjastoihin). Ja joskus huomiona sanottu kommentti (alunperin asiallisesti kerrottu huoli) muuttuu potilaan mielessä yksinkertaistettuun ja töykeään muotoon.

Mutta jokaisen tulee miettiä sanomisiaan. Myös sen Intersportin myyjän, jonka mielestä olin liian lihava (bmi 24). Jos olisin tukevampi ja asian sanoisi terveydenhuollon ammattilainen, niin ajattelisin sen olevan kehoitus terveellisempään elämään, mutta urheiluliikkeessä se on v*ttuilua.

nannamanna (Ei varmistettu)

Toisen lapsen jälkitarkastuksessa maalaislääkärimme kysyi onko molemmilla lapsilla sama isä, muksuilla kun on kaksi vuotta ikäeroa.. Totesin niillä olevan sama isä jos eivät kovin pahasti koeputkilabrassa ole ryssineet, (molemmat muksut kun ovat siellä alkunsa saaneet). Keskustelu aiheesta loppui tähän :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai niin ja rv16 sain kouristuksia vatsaan ja neuvolatäti käski mennä terveyskeskukseen päivystykseen, tarkistamaan tilanteen etten ole mitään pöpöä saanut. Nuori mieslääkäri paineli ensin vatsaa vähän joka puolelta oikein tietäväisenä ja kun vikaa ei tuntunut tunnustelemalla löytyvän niin hän pyysi saada sydänääntenkuuntelulaitteen. Hän sai kun saikin sen ja aikansa kuunneltuaan ja pyriteltyään hän kysyi... " Oletko varma että olet raskaana?" Sanoin että anteeksi mitä?! Hän vain totesi ihan tyynenä "Niin että oletko varma että olet raskaana kun täältä ei mitään kuulu..." Voitte vaan kuvitella mitä mielessä liikku sillä hetkellä... Ja eikun takas neuvolaan seuraavana aamuna sydänääniä kuuntelemaan ja siellähän ne pompottivat niin tasaseen tahtiin että voin kertoa että on ehkä elämäni ihanimmat äänet mitä olen ikinä kuullut <3

tarvittaessa kärttyisä (Ei varmistettu)

Neuvolan täti lähetteli mua useita kertoja äitiys polille raskausmyrkytys oireiden vuoksi, (turvotus,pissa plussalla ja verenpaine jopa 170/112).Yhden viikonlopun olin osastolla tarkkailussa myrkytysoireiden vuoksi ja sieltä lähtiessä mukava kätilö käytävällä sanoi että ole nyt vuodelevossa loppu raskaus. Useana kertana äippäpolilla käydessä oli sama mies lääkäri joka arvosteli neuvolan tädin ammattitaitoa ja sitä että miksi se mua äpkl:lle jatkuvasti passittaa, kerran jopa tokaisi että "mitä v*##*a ne siellä neuvolassa oikeen touhuu" sama lääkäri myöskin vaan unohti synnytystapa arvioinin ja vauvan koon seurannan, oli siis jo aiemmin käynyt ultrassa ilmi että vauva on todella siro ja että sen kasvua on seurattava. Kerran tämä mies sitten sanoi että ei sinulla mitään raskausmyrkytystä ole, ne on sellaisia KÄRTTYISIÄ ÄMMIÄ! Silloin sitten uskalsin avata suuni ja kysyin että pitääkö vauvan koosta olla vielä huolissaan johon tämä sanoi ettei se niin iso ole, änkytin että pienihän se on ja silloin kätilö vieressä puuttui asiaan ja näytti lääkärille kasvukäyrää ja totesi ettei vauva ole kasvanut grammaakaan enää kolmeen viikkoon.Setä sitten jauhot suussa varasi meille ajan seuraavaksi viikoksi erikoislääkärille ja sanoi vielä ettei minulla ole oikeutta tulla aiemmin jos ei näköhäiriöitä tai puristavaa ylävatsakipua tule. Perjantai illasta sunnuntai aamuun makasin kärsien jatkuvasta supistustunteesta ja lopulta lähdimme polille viime tingassa, myrkytykseni oli jo todella paha ja pieni poika(2350g) syntyi hätäsektiolla.Vauvalla oli kaikki onneksi hyvin ja minäkin pääsin vauvani luokse jo kolmen päivän päästä. Luotto lääkärien ammattitaitoon kärsi vaikka saan usealle olla kiitollinen siitä että selvisin hengissä ja poikamme on nyt reipas yksivuotias vaikka hoikka edelleen onkin. Seuraavaksi kun tulee asiaa synnärin suuntaan niin tiedän olla vaativa ja tarvittaessa se kärttyinen ämmä!

Vierailija (Ei varmistettu)

"Piia (ei varmistettu) | 17.3.2012 16:17
Minulle neuvola lääkäri tokaisi kun nostin paidan ylös jotta voi tutkia Että ei ole eläissään nähnyt kauheempia raskaua arpia. Sen jälkeen iski pikkunen masis."

Mä oisin varmaan purskahtanu itkuun, sillä raskausarvet on ollu mulle masentavin asia raskaudessa, vaikka pinnallistahan se vähän on kun niistä ei mitään vaaraa ole.

Näitä lukiessa tuli mieleen jättää huomenna POSITIIVISTA palautetta tk:n palaute laatikkoon mun ihanasta neuvolantätistä, joka ei oo päästäny sammakoita ja jonka luo on ollut aina kiva mennä.

- Rv 39+1

Vierailija T (Ei varmistettu)

Sinulle joka sanoit että terveydenhoitoalalla ei olla palveluammatissa, niin missäs helvettissä sitä sitten ollaan kuin siinä... Ite oon lanssissa töissä -ja nimenomaan hoidamme asiakkaita, emme potilaita.

Kale (Ei varmistettu)

Mulle sattui elämäni ensimmäisessä np-ultrassa niin ikävä lääkäri, ettei toista olekaan. Olin saanut keskenmenon kahteen kertaan ennen tätä pienokaista ja siksi ohjasivat lääkärin ultrattavaksi. Oltiin miehen kanssa hitusen hermostuneita ja hihiteltiin sitten siinä odotellessa ja kun lääkäri alkoi laittaa konetta valmiiksi (ultra tehtiin siis alakautta) mieheni tirskahti sen kortsun ilmestyttyä näkyviin. Tämä kuitenkin oli lääkärille liikaa ja puhutteli miestäni:" sähän tiedät mitä tällä tehdään, sähän siis tiedät että tää on anturi jolla ultrataan alakautta, eikö vaan?" oltiin tästä reaktiosta niin hölmistyneitä, ettei oikein osattu reagoida siihen oikein, mutta seuraavaksi pudotettiin pommi :" ihan turhaan kuikuilet tätä näyttöä, mä katson ensin mitä täältä löytyy ja näytän sitten sulle jos jotain näytettävää on." ja hetken kuluttua..." täältä ei löydy sykettä ollenkaan, näet tästä itsekin, että on ihan eloton eikä liiku ollenkaan". Mä sitten purskahdin itkuun ja yritin pitää itseni kasassa ja siinä ohessa tukea miestäni, niin tämä nokkava pikkulääkäri veti herneet nenään, kun ei moikattu hänelle lähtiessämme vastaanotolta pois. Huusi perään vaan, et " no heippa vaan teillekin!" prkl sentään...seuraavalla kerralla sanoin jo mennessäni polille, etten halua olla missään tekemisissä tämän läääkärin kanssa ja synnytän mieluummin himassa kuin annan hänen koskea itseeni. En nähnyt häntä enää koskaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensimmäisessä ultrassa sanoin kätilölle etten tahdo tietää lapseni sukupuolta ennekuin synnytyksessä, noh ruvettiin katsomaan että miten sikiö jaksoi, siinä vaiheessa vielä muistututin ettei kerro sukupuolta. mutta miten kävikäään kätilö kertoi että tyttö olisi tulossa, ja tätä jatkui rv 25, sen jälkeen en enää tahtonut käydä tämän kyseisen kätilön luona vaan siirryin toiselle. Mutta tämä eka kätilö sattui olemaan väärässä, nimittäin olen nyt 3kk vanhan suloisen pojan äiti <3

kirppuli (Ei varmistettu)

meillä on kyllä aivan mahtava neuvolatäti, mut esikoista tehdessä synnytyslaitokselta paras muistikuva on kun pyysin supistelukipuihin lääkettä niin kätilö tuumasi "olisit miettinyt 9 kk sitten!" (suostuttelin miestäni 4 vuotta ja lasta yritimme vuoden, et kyllä sitä oli mietitty!) se pyörii edelleen mielessä reilun 4 vuoden jälkeen...toista odotan syksyllä syntyväksi...hieman hirvittää synnärille meno.. :(

Pages

Kommentoi