Kenkä jalkaan! Kenkä pois!

Isyyspakkaus

Ja niin alkoi kenkävaihe.

Tyttö ei suostu tekemään mitään ilman kenkiään. Ne vedetään jalkaan heti, kun herätään, niillä tepastellaan ympäriinsä aina kotona ollessa ja ne haluttaisiin ottaa mukaan myös sänkyyn ja kylpyyn. Ja niiden pois ottaminen väkisin aiheuttaa väkevää draamaa ja suolaisia kyyneliä.

Jos jätämme tuulikaapin oven raolleen, hän livahtaa heti sinne ja alkaa sovitella kenkiä jalkoihinsa. Ihan mitä tahansa kenkiä. Usein hän haluaisi kävellä minun ulkokengilläni ympäri asuntoa, mikä oli tietysti alkuun suloista ja hauskaa, mutta pidemmän päälle hankalaa. Annoimmekin tytölle sisäkengiksi yhdet hänen kesäkengistään. Hän otti niistä nauhat pois, joten hän saa vedettyä ne jo itse hienosti jalkaan.

Emme vain ymmärtäneet alussa, että hänen pitää itse saada ottaa kengät myös pois, joten potalle ja nukkumaan lähdettiin monena päivänä itkien: "Kenkä! Kenkä!" Nyt osaamme jo toimia oikein.

Ensinnäkin kengät otetaan potalle mukaan. Hypistelköön kenkiä siinä istuessaan tai vetäköön ne vaikka jalkaansa. Niin itse asiassa käy lähes aina.

Nukkumaan meno ratkaistiin puolestaan niin, että hänelle selitettiin, että nyt kengätkin menevät nukkumaan ja niille sanotaan: "Hei hei!" Ja näin se toimii. Tyttö ottaa nykyisin kengät sekä ennen päiväunia että illalla nukkumaan mennessä itse pois, kiikuttaa ne keittiön sohvalle ja sanoo niille: "Hei hei kenkä!" tai "Bye-bye kenkä!" - vähän päivästä riippuen.

Päiväunien jälkeen hän juoksee sitten iloisesti takaisin kenkien luokse ja kiljahtelee: "Kenkä! Kenkä! Kenkä jalkaan!" (Tai "kenkä alkaa".) Jos jokin aika sitten aamulla herätessä hänen ensimmäinen sanansa oli piitää (=piirtää), nyt se on usein kenkä.

Ja kun kengät ovat aina odottamassa siellä, mihin ne jätettiin, hän osaa jo itse ehdottaa hyvillä mielin: "Kenkä pois", kun ne pitää ottaa seuraavan kerran pois.

Share

Kommentit

Piipo79

Meillä ei auttanut sisäkengiksi ostetut reinot vaan hänen pitää saada ehdottomasti ulkokengätvjalkaan. Arggh. Onneksi aivan suurin kenkävaihe näkyy hieman hellittäneen (ja vaihtunut housut jalkaan ja pois vaiheeseen ja siihen että päällä pitäisi olla aina muumipaita, kylvystäkin se pitää olla näköetäisyydellä). Tässä ihan odottaa mielenkiinnolla, että mikä on seuraava vaihe!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meillä oli kissapaitavaihe :D

Myös tämä kenkävaihe on kovin tuttu. Se alkoi äidin kengillä kopsuttelulla (mieluiten korollisilla, auts sanoi laminaatti), ja vaihtui sitten lapsen omiin kenkiin. Pikkuhiljaa väheni, ja nykyisin lapsi laittaa kengät (ja lapaset ja pipon) vain silloin kun lähtee puhelin ja avaimet kädessä "äitin töihin".

Tommi K
Isyyspakkaus

Meilläkin yritetään silloin tällöin ulkokenkiä, mutta siinä olemme ottaneet tiukan linjan. Toisinaan sitten kiukutellaan enemmän, mutta toisaalta niinä päivinä varmaan kiukuttaisi myös jokin muu asia, vaikka ne kengät saisikin.

Meillä se seuraava vaihe muuten alkoi jo. Lusikkavaihe. Nyt pitää saada sellaiset harmaat muovilusikat mukaan nukkumaankin.

MikkoP (Ei varmistettu)

Lapsien jalan kehityksen kannalta suositellaan, että lapsi olisi mahdollisimman paljon ilman kenkiä. Ja silloin kun kenkiä pidetään, niin ne olisivat mahdollisimman ohutpohjaiset (+ pohja taipuisa, ei kantaa jne.)

Viime vuonna on Metropolian opinnäytetyönä valmistunut erinomainen opas lasten kenkien valintaan. Kannattaa tutustua! Opas löytyy täältä:
http://respecta.fi/fi/tuotteet/jalkineet-ja-pohjalliset/opas-lasten-jalk...

Ohjeet pätevät suurilta osin myös aikuisiin esim. kenkien ohutpohjaisuuden osalta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, onneksi hän myös riisuu niitä kenkiä, ja päiväkodissa hänellä on pehmeäpohjaiset tossut. Eiköhän tämä kenkävaihe pian mene ohi. Niin kaikki muutkin extreme-ilmiöt ovat tähän mennessä kadonneet muutamassa viikossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Taas kuulostaa tutulta.
Meillä tuo alkoi noin yksivuotiaana ja jollain tasolla jatkuu edelleen, tyttö on nyt kolme. Nykyään tosin vain juhlakengät kelpaavat.
Myös vanhempien kengät ovat tärkeitä, aina ulos lähtiessä selvittää molemmilta, että mitkä kengät halutaan jalkaan, ja kaivaa ne sitten kaapista valmiiksi esiin.
Kohta alkaa pikkuvelikin käyttää kenkiä, saa tyttö sitten yhden asiakkaan lisää ...

minä itse (Ei varmistettu)

Suositukset ovat hyviä olemassa, mutta itse temperamenttisen pienen pojan äitinä valitsen mielummin taisteluni ja annan lapsen lompsia kumppareissa sisällä, jos hän niin haluaa. Nämä vaiheet ovat kuitenkin ohimeneviä. Lisäksi lapsi opettelee tässäkin tärkeää kenkien pukemisen taitoa. En itse ainakaan sitä rajoita vaikka tiedän, että suositellaan avojaloin tai ohutpohjaisilla kengillä kävelyä.

Miiskulainen (Ei varmistettu)

Meidän tytön suosikit ovat jo jonkin aikaa olleet ukin ostamat punaiset Nokian kumisaappaat. Ensimmäisenä aamulla tyttö painelee eteiseen ja huutelee "missä saappaat?" Niillä sitten tepsutellaan fiiliksen mukaan, joskus riittää että ne ovat jalassa vain hetken aamulla toisinaan niitä kiskotaan jalkaa vähän väliä. Ne on onneksi helppo laittaa jalkaan ja tyttö saa potkaistua myös itse pois. Aina eivät ole kengät oikeissa jaloissa mutta oon tuumannu että ei kai se ole niin juustiinsa...

Saappaiden kanssa kuuluu pukea myös trikoinen pipo ja kannella tädiltä saatua kangaskassia, johon sitten kerätään kaikki liikenevä irtotavara pöydiltä. Hauska vaihe tämäkin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän tytär aloitti kenkävaiheensa jo siinä 1v. iässä ja loppua ei ole näkynyt. Sen lisäksi asusteet (pipot, kaulahuivit, sukat, you name it) kuuluvat kuvioon. Mikäs siinä, onpahan lapsi oppinut omatoimiseksi pukijaksi (päiväkodissa hämmästelivät kun tämä pukee alaosat ja kengät itse). Meillä sääntönä on, että ulkokengillä ei kuljeta sisällä, mutta eteisen kaapista löytyy iso kasa kesäkenkiä/äidin jemmaan ostamia vielä vähän isoja kenkiä, reinot ja juhlakengät, joilla sisällä saa lompsia. Sänkyyn ja ruokapöytään ei tulla kengät jalassa :) Joo ja äidin kengillä klompsitaan kans ja myös vanhemmat saavat määräyksiä, että millaiset asusteet on syytä laittaa päälle ;)

Joo ja pienen jaloista huolestuneille tiedoksi, että meillä ollaan kyllä pääosin ilman kenkiä (nykyään), mutta päivittäin pitää myös valita kenkiä ja pukea niitä, mutta mikäs siinä, olen oikeasti aika ylpeä tytöstäni joka vetää itse jalkaansa vikingin talvigoret (oikeisiin jalkoihin) ja kiristää tarrat hienosti päälle (ikää jonkin verran vajaa 2v.).

Tommi K
Isyyspakkaus

Ou jeah, ihan sama täällä. Sukat ovat tosi tärkeät. Vielä muutama viikko sitten hänen oli ehdottomasti saatava aina sukat sukkahousujen päälle tai tuli itku. Nyt niitä ei enää vaadita. Lapaset, rukkaset, hatut jne. ovat tosi tärkeät, mutta ei hän sentään huutele niiden perään yhtä ponnekkaasti. Enemmänkin ilahtuu, kun saa sellaiset käsiinsä.

Mrs. M. (Ei varmistettu)

Awwwww!

Kommentoi