Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa

Isyyspakkaus

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä - kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne - paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Share

Kommentit

Kruunupää (Ei varmistettu)

Vinkki! Joulupukki toi meidän My Little Pony -suurkuluttajalle tällaiset luurit: http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/muut-tavarat...

Paras lahja (minulle :)). Olimme juuri pääsiäisreissussa myös, ja takapenkillä lapset kuuntelivat ja katselivat omia juttujaan kuulokkeet päässä ja vanhemmat etupenkillä ihan muuta.

Sanni Tee Tee

Joo, lämmin suositus hyville kuulokkeille. Niistä iloitsee sekä taka- että etupenkki. :-)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oh dear... Meillä on ihan vaan sellaiset hillityn tavalliset lastenkuulokkeet. Unohdin kylläkin ottaa ne juuri tälle matkalle mukaan...

Amen! Tuossa tiivistyi juuri kaikki mitä mietin. Paitsi meillä kuopus nukkuu (2v) vain vaunuissa ja kun ne purkaa takakonttiin sedan-malliin ei tilaa juuri jääkkään kenenkään muiden tavaroille. Ketuttaa, kun joka juhlapyhä toiset isovanhemmat tunkee itsensä sukumökille 200km päähän ja olettaa ,että muut seuraavat hymyhuulilla perästä. Sitten kuuluu lauseita "Miten se teille on niin vaikeaa,kun silloin meillä lapset oli pieniä niin kaikki tungettiin fiat unoon ja ajettiin koko kesäksi tänne." Ugh, olen puhunut.

Tommi K
Isyyspakkaus

Omat vanhempani ovat onneksi sisäistäneet hyvin sen, että jos meitä haluaa nähdä, on parasta käydä katsomassa itse :D Mutta kyllä kun monien kanssa juttelee, oletus tuntuu olevan useimmiten se, että lapset ovat niitä, joiden velvollisuus on kyläillä vanhempiensa ja muiden sukulaisten luona, mutta se ei kuitenkaan toimi toisin päin.

Manti (Ei varmistettu)

Ei liity postauksen aiheeseen, mutta joko huomasit tämän?

http://www.iltalehti.fi/viihde/201704152200103364_vi.shtml

Muun muassa Aladdin siis tosiaan tulossa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hahaa, upeaa!

Minnea
Minnean muruja

I feel you! Meillä vain yksi huutava lapsi, mutta tehokkaasti vie energiat, voimat ja järjen rippeet istua monta tuntia huutavan lapsen kanssa autossa :/

Tommi K
Isyyspakkaus

Nyt on sentään se hyvä, että kun tälle tyypille antaa maitopullon suuhun, hän hiljenee. Tytön kanssa piti aina pysähtyä imettämään... 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mitähän tähän nyt sanois :D no semmosta se on. Meille on sattunut, Luojalle kiitos, kaksi maailman helpointa lasta mitä autoiluun tulee. Muuten oltaiskin helisemässä. Meillä kaikkialle mennään autolla ja esim. toukokuun puolivälissä lähdetään käyttämään lapset lääkärissä - toinen kuulotutkimuksessa Oulussa ja toinen allergiatesteissä Rovaniemellä. Ei, ei ole kyse itse valituista yksityisistä vaan lähimmistä mahdollisista palveluista. Ajamme siis sunnuntaina Ouluun (n. 550km), sieltä maanantai-iltana Rovaniemelle (250km) ja sieltä tiistai-iltana kotiin (300km). Keskiviikkoaamuna töihin.

Mutta onneksi nuo lapset on tuollaisia. 1v nukkuu tai hölisee omiaan automatkat, 5v lähinnä lauleskelee, saattaa lukea kirjaa tai höpöttelee jotain. Tablettia meillä ei ole. Ja sillä pärjätään hämmentävän hyvin.

Mutta pakkaamisen raastavuuteen yhdyn, se on aina yhtä suolesta :D

OP (Ei varmistettu)

Lapissa lapsena asuneena muistan nuo OYSin reissut...Meillä sentään päästiin yhden päivän reissuilla, jos lääkäriajat oli tiettyyn aikaan päivästä, että ehti ajaa aamulla, jos lähti aikaisin siis, ja takaisin samana päivänä. Ei hirveästi tarvinnut pakata, mutta päivät oli pitkiä sekä vanhemmilleni että minulle. Tsemppiä reissuun ja toivottavasti lääkärin uutiset ovat hyviä.

Ehkä se on siitäkin kiinni, että pitkien välimatkojen päässä asuvat lapset tottuvat istumaan takapenkillä ja viihdyttämään itseään...

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Juu niin mekin Rovaniemen lääkärit tehdään päiväreissuina, jos aika on 10 jälkeen eli pystyy lähteen aamulla eikä aamuyöllä :) Meiltä menee tuonne se 3,5 tuntia suunnilleen. OYS on meille uusi kokemus.

Kiitos tsempeistä, lääkäriltä emme hyviä uutisia odota mutta jatkosuunnitelmia kuitenkin :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Huh, aikamoisia on kyllä välimatkat. Onneksi siis tyypit viihtyvät autossa! :)

Suttastiina

Itse vähintään kerran kuussa itsekseni  +400 kilsaa eestakaisin 2 lapsen kanssa  ajelleena kiitän myös kaikkia jumalolentoja maaassa, vedessä ja ilmassa siitä, että omat lapset olivat loistavia matkustajia. Tosin kaksi kissaa, joisa toinen poti helvetillistä häkki- ja automatkustusangstia olivat sitten se "hauska mauste" matkantekoon (no onneksi kissalle voi antaa murun diapamia, jonka ystävällinen eläinlääkäri sille määräsi).

Yksi omaa matkustamista eniten helpottanut käytännön asia oli se, että pakkasin laukut ja kannoin ne autoon jo edellisenä iltana. Käsimatkatavaraan jätin vain kaiken olennaisimman.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mäkin olen monesti ajatellut laukkujen pakkaamista valmiiksi edellisenä iltana. Mutta sekin on sitten käytännössä pois jostain muusta, joten samapa ne pakata silloin lähtöpäivänä :D

Sanni Tee Tee

Meillä on mummolat satojen kilometrien päässä, joten on tullut ajeltua. Ja on me muutenkin reissattu autolla paljon. Myös minä yksinäni 1-3 lapsen kanssa.

Huutava lapsi takapenkillä on kyllä rasittava juttu. Mutta olen todennut, että sitä nopeammin nuo pienet automatkailuun tottuvat mitä enemmän sitä tekee. Pienemmät alkavat ottaa isommista mallia ja oppivat viihtymään. Ei olla haluttu valita sellaistakaan vaihtoehtoa, ettei reissattaisi...

Pakkaamiseen ja lähtöihin on toden totta syytä varata aikaa. Tunteja. Musta on tullut mestarisuunnittelija ja mestaripakkaaja. Kamat kasaillaan valmiiksi pikkuhiljaa useamman päivän aikana. Auto huolletaan kuntoon ajoissa. Kaikki, minkä voi pakata edellisenä päivänä valmiiksi autoon, pakataan. Lähtöä edeltäville parille tunnille varataan helppoa syömistä ja lapsille vaikka joku leffa, että itse saa kaiken kuntoon. Ennen lähtöä lapset juoksutetaan pihalla niin että enimmät energiat on purettu ennen matkaa.

Kuskin (jos on ainoa aikuinen) tai apumiehen käsien ulottuville varataan kassi, jossa on kaikkea mahdollista viihdykettä, nenäliinoja, kosteuspyyhkeitä,vesipullo, muovipussi (matkapahoinvoinnin varalle), tietenkin eväät fiksusti pakattuna ynnä yllätystikkarit tms. valttikortteja kriisien varalle.

Niin, ja auto-dvd-soitin hyvillä näytöillä tai vastaava on ihan mahtava kapistus. Samoin äänikirjat. Ja sitten tosiaan takapenkkiläisille riittävästi niitä eväitä. Mieluiten sellaisia, jotka eivät sottaa. Lämmin suositus täysjyväviljaa oleville Talk-muruille ja erilaisille tuubisoseille!

Mun kokemuksen mukaan alle 2-vuotiaiden kanssa autoilu voi olla välillä pirun rasittavaa. Siitä eteenpäin ainakin meillä on sujunut superhyvin. Kun on vaan jaksettu totuttaa lapsia, niin ovat oppineet jopa tykkäämään automatkailusta. Ehkä hienointa on ollut nähdä se, kun he ovat oppineet sietämään sitä väistämätöntä tylsyyttä, joka pitkillä matkoilla iskee. Zen ja autossa istumisen taito. :-)

Juniin en taas itse ole jaksanut taaperoiden kanssa oikein lähteä, paitsi pakon edessä. Kaikki se nyssäköiden nostelu, päiväunien mahdottomuus, käytävillä kaatuilu ja leikkivaunun kaaos plus pöpötartunnat. Painajaismaista! :-)

Äiti-insinööri (Ei varmistettu)

Zen! Kirjoitit juuri kaiken sen mitä me olemme myös oppineet. Välillä myös epäilen että vanhemmat stressaavat enemmän vähemmän käytetyllä välineellä reissuun lähdössä kuin lapset, mutta se stressi tarttuu kuin tauti ja purkautuu kun aikuiset kuvittelevat voivansa huokaista.

Tasaraita

Amen! Näin meilläkin mennään ja se on toiminut tähän asti.

Automatkustaminen ja lentäminen on jees ja lapsi tyytyväinen kun on tekemistä ja syötävää aina välillä. :)

Tosin oli meilläkin silloin alle vuoden ikäisenä se huutovaihe, että joskus vaan joku ketutti ja suututti niin maan pirusti että puolet siitä viiden tunnin ajomatkasta piti huutaa. Pahin on ehkä 320km 7 tuntiin ja 6 pysähdyksellä kun vauva ei ollut tyytyväinen kaukalossaan. :D Nyt naurattaa, silloin ei.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä kyllä valitsisin varmaan junan, jos se olisi oikeasti vaihtoehto. Mutta sinne Etelä-Savon mökille ei pääse junalla sitten mitenkään, ja bussikaan ei oikein toimi.

Pax
Liikehdintää

Itsekin autottomana huomaan yhä edelleen valitsevani lapsen kanssakin mieluummin julkisen kulkuneuvon. Toki kun se oma auto ei ole pihassa, tulee sen hakemisesta oma vaivansa, mutta kun asuu alle viiden minuutin kävelymatkan päässä juna-asemasta, josta pääsee aika moneen paikkaan, myös lentokentälle, niin arjessa aika usein kulkuneuvoksi valikoituu juna tai bussi. Tietysti on mökkejä, joihin ei pääse julkisilla kätevästi ja lapsi lisää tavaramäärää hurjasti, joten kesäksi meille on ilmeisesti taas tulossa vuokra-auto. Mutta erityisesti kaupungista kaupunkiin kuljettaessa työnnän mieluiten vaunut junaan, kun pikkumiehen kanssa ei vielä niin kummallista ohjelmaa tarvitse ja päiväunetkin mahdollisesti onnistuvat. 

Mutta mietin tätä tässä päivänä muutamana: ne jotka kulkevat autolla joka paikkaan, kokevat sen helpoksi eivätkä välttämättä tiedosta julkisilla kulkemisen vaihtoehtoja tai yksinkertaisuutta. Itselle taas se autolla lähteminen on aina vähän suurempi ohjelmanumero, koska se ei ole meille arkea. Ei lapsellekaan, joka viihtyy autossa vain kohtuullisesti.

Sanni Tee Tee

Joo, citystä cityyn on mukava junailla. Meillä nuo välimatkat eivät ole ihan niin simppeleitä. Ja sitten, kun olen ollut paljolti yksin reissussa, olen kokenut sittenkin helpommaksi matkustaa monen pienen kanssa autolla kuin junalla. Junassa paketti on jotenkin vaikea pitää kasassa, kun sinkoilevat minne sattuu. Ja sitä kamaakin on trion kanssa ollut viime vuodet...aikas paljon. :-) Yhden pikkuisen kanssa kyllä suosisin, ja olen suosinutkin, junaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä se auto on varmasti helpoin vaihtoehto useamman kanssa. Paitsi se, että jää kotiin eikä lähde mihinkään ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Me varmaan otetaan taas kesäksi auto ja ajellaan enemmänkin. Saa nähdä miten käy, tämä matka taas vähän vähensi sitä intoa.

Menolippu Maalle (Ei varmistettu) http://www.menolippumaalle.fi

Aika auttaa tehokkaasti tähänkin asiaan. Meidän nyt hiukan vajaa 2-vuotias huusi kaikki automatkat noin vuoden ikäiseksi asti eikä nukkunut kuin ehkä puoli tuntia per matka. Mutta kun pääsi pois turvakaukalosta, alkoi helpottaa. Isojen istuimesta näkee paremmin. Samalla isosiskostakin on tullut kärsivällisempi. Nykyään autoilu on taas mukavaa ja voisin lähteä itseksenikin noiden kanssa johonkin, en kuitenkaan monen tunnin ajomatkalle. Mutta summa summarum, musta on ihan ok, ettei pienen vauvan kanssa niin kamalasti autoile. Toiset tuntuu olettavan, että vauvan kanssa se vasta helppoa onkin se autoilu, mutta ei ainakaan meillä ole ollut kummankaan kanssa. Sukulaiset voisivat tulla vastaan tässä kohtaa eivätkä vain odottaa vierailuja, kun pienten kanssa se matkustaminen on kuitenkin yhtä säätöä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Totta. Kyllä tuo vanhempikin aikamoisen möykän piti aivan pienenä takapenkillä, eikä häntä voinut edes juottaa tuttpullolla tainnoksiin, mutta niin vain hänestä tuli oikein hyvä automatkustaja. Hän nukkui monesti koko kolmen tunnin matka, ja nykyisin hän saa sitten katsella pädiltä ohjelmia. Eiköhän tuon pienemmän kanssakin tämä ole vain ohimenevä vaihe. Paitsi kaman määrän suhteen.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Meillä oli vauva, joka karjui takapenkillä niin hirveästi, että yksin ajaessa pysähdyin jopa kauppareissuilla välillä imettämään ja rauhoittelemaan. Samanlaista huutoa kun ei kuulunut oikein missään muualla kuin autossa, niin sitä välillä vähän pelästyi, että onko joku oikea hengenhätä.

Meni pitkään, että uskaltauduin yksin lapsen kanssa pidempiä matkoja ajelemaan, mutta jossain vaiheessa se helpotti. Nyt meillä on 4-vuotias, joka viihtyy ihan ok takapenkillä: leikkii, "lukee", nukkuu tai katselee maisemia. Pystyy jo itse hallitsemaan vieressä olevaa lelureppua, mutta toisinaan lattialle pudonneet lelut aiheuttavat huutoa.

Lähtösäätöön minulla on LISTA. Siis kirjoitan oikeasti listaan mukaan otettavat asiat, myös itsestäänselvät: puhelimen laturi, kamera ja vara-akut jne. Oikeasti tuollaisen listan kun tekisi kerran, niin voisi käyttää jatkossa aina samaa listaa.

Pakkaamista enemmän aikaa menee muuhun säätämiseen: kukkien kastelemiseen, jääkaapin tyhjentämiseen, roskien viemiseen jne. Siis eihän kasvit viikonlopussa kuole, paitsi jos ovat olleet jo viisi päivää ilman vettä ja ovat nuupahtamaisillaan. Miksi ne hommat ovat aina tekemättä lähtöaamuna?

 

Sanni Tee Tee

LISTA on ehdoton. Peruslista löytyy aina valmiina, ja varioin siitä sitten puhelimen muistioon kutakin reissua varten räätälöidyn version.

Ja tietenkin merkkaan aina ne jutut, jotka on jo pakattu. Ollaan hyvin lähellä sitä hetkeä, jolloin siirryn käyttämään Exceliä. (Sanomattakin lienee selvää, että mä pidän pakkaamisesta!)

Pyjama
Pyjamapäiviä

excel <3 Voin nähdä itseni käyttämässä sitä.

Annnan (Ei varmistettu)

Oh, minä odotin itsestäänselvästi kun puhuitte listoista, että TOTTAKAI ne ovat excelissä. Eikö kaikilla ole niin :D

Minulla myös se lista oli ja on vauva- ja taaperopakkaamisen a ja o, ettei aina tarvitse miettiä samaa asiaa uudestaan nollat taulussa aamukiireessä. Lisäksi sarakkeisiin voi laskea valmiiksi tarvittavia vaatemääriä ja vastaavaa. Sitten auto pakkaus 90% illalla ja aamusta mukaan vain napero ja se kassillinen tavaroita joka listasta huolimatta on unohtunut pakkaamisesta. Taulukkolaskenta &lt;3

Mutta hitonmoista säätöähän se on, ei se puhumalla ja taulukoimalla muuksi muutu.

Sanni Tee Tee

Hitonmoista säätöä on. :-) Mutta niinhän on moni muukin juttu lapsiperheissä. Kuuluu kuvioon.

Taidankin taulukoida kesälomareissun suoraan exceliin... <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Olisi siitä varmasti hyötyä. Vaatteita on kyllä aina riittävästi, mutta sitten unohdan helposti hammasharjojen tyyppiset asiat. Jälleen kävimme ostamassa pojalla hammasharjan, kun olimme perillä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Jotkut ulkomaanmatkat aikoja sitten olen kyllä suunnitellut Excelillä, ja Rouva vähän vinoilee siitä vieläkin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä teen listan ulkomaanmatkoille, mutta parin - muutaman päivän anoppilan-/mökkireissuille en oikein jaksa sellaisia tehdä. Vähän niin kuin että jos jotain unohtuu niin sitten unohtuu.

Urbaani Isä (Ei varmistettu) http://urbaaniisa.blogspot.fi/

Hahaha! Lapset ei selkeesi ole tottuneet autoiluun. Onneksi on padit ja muut nykyään, muuten saattaisi huudot tuplaantua autoreissuilla. Olimme juuri Levillä ja meillä taas automatkat Turusta sujui kuin elokuvissa niin vauvan kuin eskarilaisenkin osalta. Osattiin kyllä arvostaa sitä, sillä odotukset oli enemänkin tämän teidän autoilun suuntaiset. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuolle pienemmälle tuntuu olevan tosi vaikea paikka se, että hänet on sidottu kiinni johonkin, jossa käy aika pitkäksi. Hän nimittäin saattaa aloittaa vastaavan huudon myös rattaissa raitiovaunussa, vaikka matka kestää ehkä 10 minuuttia. Eiköhän se helpota, kun sitä tehdään enemmän. Rattaitakaan ei ole käytetty vielä kuin pari kuukautta eikä edes päivittäin.

Riikka A (Ei varmistettu)

Tunnen tuskan, meillä tosin kaukalovaihe oli melko helppo, mutta sittemmin isoimpana ongelmana on ollut pahoinvointi. Joka tapauksessa ollaan suosittu paljon julkisia, vaikka onakin auto on. Muistakin syistä toki, mutta ihan miellyttävyyssyistä myös. Pitkillä matkoilla ollaan tykätty pikajunista. Leikkivaunussa aika vierähtää lapsen kanssa mukavasti ja halutessaan voi myös buukata paikat rauhallisesta perhehytistä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi, se pahoinvointi on varmasti ikävää. Toivottavasti siltä säästytään. Itse tykkään junasta siksikin, että ei tarvitse itse ajaa ja voi tehdä jotain hyödyllistä matkalla. Kuten vaikka pelata kännykällä pelejä ;)

Omppupomppu (Ei varmistettu)

Sitä minäkin olen ihmetellyt, miten siihen lähtemiseen vaan menee niin paljon aikaa. Joka kerran, kun on kerrottu lähtevämme aamusta, ollaan käytännössä päästy liikkeelle vasta lounasaikaan. Varsinkin pitkillä automatkoilla Keski-Suomesta Lappiin ollaan havaittu, että taukoja pitää olla, mutta ne eivät saa olla liian pitkiä, jotta matka etenee ilman turhia mutkia. Ikävintä on ollut ensin esikoisen ja tätä nykyä nuoremman matkapahoinvointi. Pahimpaan aikaan siivosimme 150 km matkalla oksennuksia viisi kertaa. Onneksi saimme vaivaan lääkettä, joka auttoi. Olemme myös olleet kiitollisia sisätiloiltaan tarpeeksi isosta autosta. Lapset eivät yltä toisiaan liikaa härkkimään, tavarat mahtuvat hyvin mukaan matkakeittimineen yms. ja vanhemmillakin on kivasti tilaa. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oh dear. Noihin oksennuksiin siis.

Valopäiväkirja

Lasten kanssa autoilu on kyllä... mielenkiintoista :D Me matkaillaan n. kolme kertaa vuodessa Hämeestä Ouluun ja reissuun menee valehtelematta yleensä 10-12h/suunta. Ollaan päätetty ottaa rennoimman kautta ja pysähdellä ruhtinaallisesti ihan kaikkien mielenterveyden vuoksi. Mies pärjää takapenkkiviihdyttäjän roolissa paljon paremmin kuin minä, koska siinä ahtaassa äheltämisessä ja jatkuvassa tavaroiden noukkimisessa iskee mulle välillä matkapahoinvointi.

Mutta on meillä usein kaikesta äheltämisestä huolimatta kivaakin, kun on eväät vaan kohdillaan ja löydetään mukavia pysähdyspaikkoja :) Autoleikit kuten "Kuka minä olen" ja toivebiisiraati spotifylla/youtubella on hauskoja koko perheen viihdyttäjiä. Jopa yksvee osasi jokaisella toivevuorollaan hihkaista "Buupaa!" (Boom Kah), jota sitten rallatettiin joka neljäs biisi :D

Iiristt (Ei varmistettu)

Pahin reissu kolmen lapsen äitinä oli tähän mennessä 7 tunnin lento Kanarialle. Olen automatkaillut lasteni kanssa ympäri suomea, viime kesänä oltiin jopa telttailemassa kolmen pirpanan kanssa, joista nuorin oli silloin 1 ja vanhin 7. En ole kyllä esikoisen vauva-ajan jälkeen kokenut autonatkailua ongelmana:-) Kannattaa ottaa rennosti ja lugnisti, ei se huutavan tyypin maailma kaadu vaikka hetken aikaa saisikin osoittaa mieltään. Tabletit autoon, kirjoja, eväitä ja lastenmusiikkia, niillä me on pärjätty.

Tommi K
Isyyspakkaus

Toimisivatkohan vastamelukuulokkeet sen huudon kanssa..? :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Hyvä hyvä, kuulostaa hauskalta! Voisikohan tuo toivebiisien toivominen vuorotellen toimia meilläkin..? Pitääpä kokeilla joskus ja laittaa Rouva Spotifyn käyttäjäksi.

kid (Ei varmistettu)

Ei ole huvittanut autoilla ympäri sinänsä hienoa kotimaatamme ennen lapsia. Ja nyt perheellisenä asia kiinnostaa vielä vähemmän. Onneksi lähimmät sukulaiset ja lähes kaikki ystävät asuvat kivenheiton päässä ja niille etäisimmille on selvinnyt jo vuosikausia sitten että täältä etelästä meidät löytää jos haluaa nähdä.

Matkustaminen itsessään on kivaa myös lasten kanssa. Edessä on taas parin viikon päästä 10h lento pikkupojan kanssa. Ja kuten jo blogitekstissä mainittiin, kun auto jää kotiin sitä osaa varata aika sopivan määrän tavaraa joilla pärjää mukavasti.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, matkustamisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, ja lentäminen on sujunut huomattavasti helpommin. Kohta päästään taas kokeilemaan sitä Amsterdamin-matkalla!

Juliaihminen
Juliaihminen

Oh god, kyllä. Teleporttia odotellessa. Tai no, Hesarissa taidettiin just suositella, että teleporttaamisen sijaan kannattaa lähettää itsestään hologrammi paikalle. Ehkä siis semmosta sitten!

Kommentoi