Kirjatermiitti

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikanen rakastaa kirjoja. Hän saattaa selailla niitä pitkät ajat sohvalla tai lattialla, ja toisinaan hän nousee myös ruokapöydän ääreen selailemaan sanoma- ja aikakauslehtiä.

Hänen rakkautensa on kuitenkin hyvin fyysistä. En tiedä, miten näin on edes päässyt tapahtumaan, mutta poika on onnistunut tuhoamaan lähes jokaisen paksulehtisen vauvakirjan, joka hänen siskoltaan jäi jäljelle. Ei niillä mitään varsinaista tunnearvoa ole, mutta olisihan hän niitä voinut katsella vähän pidempäänkin.

Olen joitain kirjoja liimaillut ja teippaillut takaisin kasaan, mutta toiset teokset ovat alkaneet olla jo niin palasina, että ne ovat siirtyneet vähin äänin paperinkeräyslaatikkoon.

Niin kävi eilen myös näistä pahimmin hajonneille kuvakirjoille, sillä kävimme juuri viime viikolla ostamassa kierrätyskeskuksesta pinon uusia paksulehtisiä kuvakirjoja tämän kirjatermiitin rakastettavaksi.

Täysin ehjinä tytöltä jääneistä kirjoista pojan käsittelyssä ovat säilyneet vain Angry Birds -kuvakirjat (Tammi), Vauva! (WSOY) ja Tiitiäisen Runolelu (WSOY) sekä Little Animal Books -minikirjapino, joka lienee peräisin jostain ulkomailta.

Sen sijaan täysin toisenlaiset ennätykset tehtiin Pipsa Possun Tömistä ja ärjy -äänitehostekirjan (Otava) kanssa, jonka takakansi irtosi liimauksesta alle vuorokaudessa. Teippasin sen kyllä kiinni, mutta tämä pöriläs on niin kiinnostunut kaikista teipeistä ja muista mahdollisesti irti revittävistä asioista, että jos hän huomaa teipin, se ei kauaa pysy paikoillaan. Samasta syystä kaikki kurkistusluukkukirjat ovat menettäneet jo luukkunsa.

Onko muilla vastaavia havaintoja? Miten saat kirjat kestämään kovaa käyttöä? Vai onko sitten vaan hyväksyttävä, että aika ajoin haetaan Kierrätyskeskuksesta uusi pino kirjoja, ja vanhat laitetaan pois?

Share

Kommentit

Sannanna (Ei varmistettu)

Heh, niin tuttua! Itselläni myös lähes samanikäinen energinen ja touhukas poika ja kirjat saavat kyytiä. Kurkistuskirjasta lähti kaikki luukut irti ensilukemalla, huoh. Teippailua olen myös kokeillut, mutta todennut turhaksi. Eli kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta haetaan uusia tuhottujen tilalle.

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, ainakin meillä niistä teipeistä tulee vaan mukavaa lisärevittävää, ja kun teippiä repii irti, teipattu kirja saattaa revetä vielä pahemmin.

Piipo79

Meidän esikoinen oli tuollainen! Kyse on temperamentista eikä Sitä tapaa korjaa kuin aika. En ainakaan keksinyt mitään tapaa. Luukkukirjoista löytyi kaupasta kaksi jossa luukut suurimmaksi osaksi pysyi, muutoin luukut olivat tipoteissään. Sopisiko tälle toukukkaalle tarrat, sellaiset joita voi kiinnittää useampaan otteeseen? 

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei niin kauan, kun kaikki menee suuhun... Mutta ehkä tuo kirjojen kansien irrottaminenkin loppuu vähitellen. Ja ehkä ne kirjat olivat vaan niin huonokuntoisia, että sivut irtosivat lähes itsekseen ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä myös samanlainen termiitti! Kirpparilta vaan uusia kirjoja tuhottavaksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin se on varmaan tehtävä....

Heleena (Ei varmistettu)

Minusta parasta olisi yrittää opettaa lapselle, ettei kirjoja saa repiä! Helpommin toki sanottu kuin tehty. Omista lapsista ensimmäinen piti tuttia suussa eikä kirjoja sinne laittanut, mutta pikkusisaruksensa sitten kyllä toimivat toisin. Luukkukirjoja luettiin yhdessä, mutta kyllä niitä luukkuja sitten on teippailtukin - myös kirjaston kirjoista.

Tommi K
Isyyspakkaus

Todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Ja kysehän ei ole edes repimisestä, sillä kirjoista saa kannet irti myös niin, että kirja on latialla ja sen päällä kävelee. Mutta mä en ole itse ollut edes todistamassa näitä tapauksia, joten en tiedä, miten sivut on tarkalleen ottane irronneet. Yhtäkkiä vaan huomaan lehtin irronneen.

Myös meillä on koettu kirjojen joukkotuho kuopuksen alettua "lukemaan" :D Ei vaan ehdi kytätä enää jokaista touhua vierestä ja opastaa jatkuvasti... Vanha kunnon kontaktimuovilla päällystäminen auttaa pikkuisen ja suojaa ainaskin kosteusvahingoilta :) Ja selvästi jo muutama kuukausi ikää lisää on auttanut. Puolitoistavuotias osaa vaatia paikkansa iltasadun valinnassa ja jo useimmiten olla hajottamatta kirjoja, kun niitä on sinnikkäästi pidetty termitoinnista huolimatta esillä :)

Ai niin, piti lisäämäni että repimisen sijaan on tosin siirrytty kirjojen värittämiseen, joka ei meinaa kielloista huolimatta loppua sitten millään... Onneks nykypuuvärit lähtee kuitenkin helpolla irti, joten tuhon aste ei oo niin suuri ku fyysisen reuttuuttamisen kanssa :D 

Tommi K
Isyyspakkaus

Siihen meillä ei ole vielä onneksi päästy. Tyttö ei ollut koskaan kiinnostunut värittämään kirjoja.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei ihan jaksaisi lähteä päällystämään jokaista aukeamaa kontaktimuovilla... :D

Ava12 (Ei varmistettu)

Kyllä on niin suloinen kirjatermiitti!!! Ei tuollaista voi moittia mistään... :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin hän on, ja kovin aktiivinen touhukas. Mutta jaksaa selvästi myös keskittyä ja olla aloillaankin. Hyviä merkkejä molemmat!

Mungopapu (Ei varmistettu)

Mummo olo säästänyt mun vanhoja kirjoja ja lapset on hajottaneet niistä liki kaikki vuorollaan. Ehkä 5 ehjää :) mutta kyllä niitä luetaankin, tahallaan ei revitä (4 lasta, isot jo koululaisia). Kierrätyskeskus sekä kirjaston poistohyllyllä on aina 50sñt kirjoja

Tommi K
Isyyspakkaus

Kierrätyskeskus on kyllä tosi hyvä juuri tuollaisissa. Mäkin otin ison pinon, ja pyöräilykypärä päässä sai kassalla vielä 10 prosentin alennuksen :D

Kommentoi

Ladataan...