Klassista keskiviikolle

Isyyspakkaus

"Tehdäänkö jotain tosi yllättävää keskiviikkona?" tekstasin Rouvalle.

(Vanhempani tulivat meille hoitamaan lasta muutamaksi päiväksi, joten saimme keksiä jotain - mitä tahansa - tekemistä useammalle illalle.)

"Niin...? Kuulostaa jännittävältä!", hän vastasi.

"Mennään kuuntelemaan Franz Lisztin Dante-sinfoniaa Musiikkitaloon! Helsingin kaupunginorkesterin konsertti."

Todella. Olemme puhuneet usein ja pitkään, että pitäisi käydä klassisen musiikin konserteissa, kun meillä on lähellä noin hieno musiikkitalokin. Olemme myös innostuneet klassisesta musiikista niin kovasti, että emme kotona muuta enää kuuntelekaan. Mutta että saisi aikaiseksi ottaa selvää vaikkapa Helsingin kaupunginorkesterin tai Radion sinfoniaorkesterin ohjelmistosta, tilata lapselle hoitaja ja hankkia liput...

Nyt sattui tilaisuus kohdalle, ja esityskin kuulosti kiinnostavalta. Alkuun HKO ja Latvian valtionkuoro esittivät Alexander Raskatovin bysanttimessun kuorolle ja sinfoniaorkesterille, ja väliajan jälkeen oli Dante-sinfonian vuoro. Orkesteria ja kuoroa johti Andres Mustonen.

Bysanttimessu oli modernia klassista ja ei kaikkein helpointa korvalle. Teos oli täynnä atonaalisuutta ja dissonansseja, ja oma korvani kaipaisi enemmänkin perinteisiä sävellajeja, kauniita sointuja ja selkeitä rytmejä. Lisztin sinfonia oli klassisempi ja helpompi, ja pidin siitä kovasti. Onhan se hienoa kuulla iso teos livenä sadan muusikon soittamana. Pääsimme vielä eturiviin, varmaan peruutuspaikoille, ja siitä oli hauskaa seurata muusikoita työssään.

Ja nyt taas mietitään Rouvan kanssa, että pitäisi käydä useamminkin. Olisi tietty kaikkein helpointa, jos HKO tai RSO järjestäisivät Greatest Hits -tyyppisiä konsertteja, joissa soitetaan vain kaikkein tunnetuimpia klassisia säveliä, mutta se ei taida olla ammattimuusikoille kaikkein mieluisinta puuhaa. 

Pitäisi siis ottaa se riski, että menee vain kuuntelemaan jotain itselle aiemmin tuntematon konserttoa tai sinfoniaa. Ei kai siinä voi kovin pahasti käydä.

Share

Kommentit

So long Sinbe (Ei varmistettu)

Klassisessa musiikissa suosituimmat sävellykset on usein myös parhaita ja useissa konserteissa soitetaan myös säveltäjien tunnetuimpia teoksia. Säveltäjälähtöinen tutustuminen on helppoa myös siksi, että on helppo edetä tunnetuista sävellyksistä vähemmän tunnettuihin ja oppia kuulemaan säveltäjälle ja hänen tyylillensä ominaisia piirteitä. Kuvataiteissa suosittelen tutustumaan modernismiin Picasson uran kehitystä seuraamalla; atonaalisen musiikin maailmaan vie Stravinsky jonka loppuajan sävellykset ovat huikeita ja siis hän siirtyi atonaalisen sävellystyyliin uransa lopulla. En tiedä löytyykö Theodor Adornon tekstejä populaaristi kirjoitettuna (Mutta esim School of life kanava youtubessa selittää nopeasti ja yksinkertaisesti) mutta niiden kautta on helppo ymmärtää no hmm, kulttuurin sosiologista rakennetta. Areenassa oli myös ihan hyvä dokumentti jossa nimenomaan paneuduttiin yhteisön merkitykseen klasarimusiikissa. Ja lopuksi suosittelen tutustumaan Kaija Saariahon Kaukaiseen rakkauteen, se on musiikillisesti vaikea mutta semioottinen tulkinta on niin huikea niin huikea!!! Siinä auttaa jos tutustuu tarinaan ensin paperilla :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Musiikillisesti vaikea, apua! :D Pitääpä kuunnella, mitä mun klassismin ja romantiikan kausiin meiltyneet "easy listening"-korvani siitä pitävät. Jo Stravinskyn Kevätuhri on vähän vaikea ;)

Viulisti (Ei varmistettu)

Hihii, bongasin teidät siinä eka rivillä. Itse istuin orkesterissa. Kiva, että tykkäsitte! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oh! No tämä on jo aika hassua! :D Kiitos, kyllä tykättiin, ja juuri tuossa yritin katsella "Linnanjuhliin" lippua tytölle. Ei vaan ole ne kummilapsikonserttien liput varattavissa netissä...

Kommentoi