Kolme kysymystä karvattomasta koirasta

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun näet karvattoman koiran, mitkä ovat kaksi ensimmäistä mieleesi nousevaa kysymystä?

Lähes yhdentoista vuoden kokemuksella veikkaan, että ne ovat hyvin todennäköisesti:

1. Noita ei ole varmaan paljon Suomessa? ja

2. Miten se pärjää talvella?

Bonuksena vielä kolmas, lähes yhtä yleinen kysymys:

3. Pitääkö sille laittaa aurinkorasvaa?

Kahta ensimmäistä asiaa on tiedusteltu niin usein, että olen joskus ajatellut painattaa ne t-paitaan:

Niitä on muutama sata

Sillä on talvivaatteet

Vastasin taas eilen näihin kysymyksiin Töölönlahdella, ja jaksan yhä naureskella sille, miten toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten ajatusmallit voivat ollakin niin samanlaisia.

Kyllä Suomesta löytyy varmasti harvinaisempiakin koiria, karvallisina. Niihin ei vain osaa kiinnittää huomiota. Vaatteiden käyttäminen koirilla on myös hyvin yleistä, varsinkin lyhytkarvaisilla, eli ei siinäkään ole mitään ihmeellistä. Koira viettää kuitenkin suurimman osan ajastaan keskuslämmitetyssä kerrostalossa.

Kolmatta kysymystä pohtiville voin kertoa, että tämän kaverin pigmentti on niin tumma, ettei aurinkorasvaa tarvitse. Vaaleammalle se olisi oikeasti tarpeen.

Joku saattaa myös pohtia, miten karvatonta koiraa voi silittää ja eikö sen iho tunnu hassulta. Mikäs siinä, silittää vaan. Iho on lämmin ja pehmeä, ja jos se tuntuu jostain epämiellyttävältä, ei voi mitään. 

Aina välillä löytyy myös niitä, jotka kehtaavat taivastella kovaan ääneen: "Onpa ruma koira".

Vaikka tekisi mieli vastata: "Lapsesi on" tai "Etpä ole itse tainnut katsoa peiliin", parasta on nousta tilanteen yläpuolelle ja todeta: "Onpa huonot käytöstavat."

Jännä juttu on, että koiran ulkonäön ihmettelijät ovat aina keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä. Lapset eivät tunnu kiinnittävän karvattomuuteen mitään huomiota, ja he pitävät koiraa yhtä ihanana kuin karvaisia lajitovereitakin.

Tästä tuli mielleyhtymä tarinaan, jonka luin joskus jostain: Äiti ja pieni lapsi olivat julkisessa kulkuvälineessä ja istuivat vastapäätä tummaihoista miestä, joka puhui puhelimessa. Lapsi tuijotti miestä kasvoihin pitkään ja ihmetellen, ja äiti alkoi vähitellen nolostua lapsen käytöksestä. Lopulta lapsi kääntyi äitinsä puoleen ja kuiskasi: "Äiti, tuolla sedällä on vaaleanpunainen puhelin!"

Tulevaisuutemme on hyvissä käsissä.

Share

Kommentit

Jonayla

Kyllä ne lapsetkin osaa...

Apellani on välillä hoidossa Ibizan podenco. Oli lähtenyt ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan koiraa omassa pihapiirissä. Lapset olivat alkaneet hiekkalaatikolla kamalan hihityksen koiran nähtyään. Sieltä sitten yksi osoitti sormella ja huusi, että: "Onpa se oudon näköinen!". :D No, ei kuitenkaan rumaksi sanonut ja lasten suusta sen totuuden kuulee, vai miten se menikään... ;D 

lydas (Ei varmistettu)

Mun ensimmäinen mieleen juolahtava kysymys oli 'miksei sillä ole karvoja' :-)

Oi, vähän tuo tarina vaaleanpunaisesta puhelimesta lämmitti sydäntä!

J

Mun mielestä on vain kiva jos joku tulee kyselemään koirasta jotain. Koira on hyvä keskustelunavaaja jäyhien suomalaisten keskuudessa. Tosin lapinkoiraa nyt ei kovin moni ihmettele - yleensä lähestytään vain sanoilla "voiiii kun söpö, saako sitä rapsuttaa". 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän kanssa samalla lenkkipolulla tepastelee kolmen kopla noita karvattomia kavereita. Joukko on niin hulvattoman hauskan näköinen että lapsillamme on aivan hauskuus huipussaan jos onnistutaan samaan aikaan ulkoilemaan. Välillä joukon jatkeena on vielä kaksi saman rodun hoitokoiraa ja ei voi kuin ihailla taluttimien päässä olevan herrasmiehen näppäryyttä kun selviää moisesta mylläkästä ilman suurempia solmuja...Myös koirien tyylikkäät releet ovat tehneet vaikutuksen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miun eka kysymys olis, että saako silittää? :) Toisaalta koirakuumeisena tuo eka kysymys pätee kaikkiin koiriin rodusta riippumatta.

Keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla tuntuu olevan usein erilaisia pelkotiloja liittyen kaikkeen vähänkin poikkeavaan tai erilaiseen. Harmillisen usein se johtaa ilmeisesti hallitsemattomaan reaktioon päästää suustaan kamalia sammakoita, ja vielä kovaan ääneen. Itse toivon, ettei näitä tapoja ole siirretty tai siirretä lapsille tai lapsenlapsille.

(Ei varmistettu)

mielestäni ryttynaamakoirat oli kaamean rumia, kunnes sain sellaisen avoliiton myötä - nyt se on mielestäni maailman kaunein koira ja kaikki rotutoveritkin ihastuttavia. sanoisin taivastelijoille, että rakkaushan sen koiran kaunistaa. ja varmaan lapsenkin päätellen siitä kuinka paljon olen ihastellut harmaata möykkyä ultraäänikuvissa..

Caelia
Caelia's

Meidän chihuahuan kanssa lenkkeillessä saa yleensä myös vastailla aina samoihin kysymyksiin/huomautuksiin...

- Onko se kissa/rotta/muu jyrsijä, eihän tuo voi koira olla. No ei se ainakaan täysikasvuinen voi olla.

- Eihän tuommoinen jaksa edes kävellä, vie se nyt äkkiä kotiin ennen kun väsähtää! (mulla loppuu oikeasti kunto ennen kun koiralla)

- Tuonhan hukkaa / istuu päälle kun se on niin pieni

- On siinä koiralla iso kilohinta, höhöhööö

- Olisitte nyt hankkineet mielummin oikean koiran

jne. jne.

Asiallisiin kysymyksiin on ihan kiva vastata, mutta anteeksi etten jaksa nauraa sadannen kerran koiran kilohinnalle.

Hauskojakin kommentteja onneksi kuulee välillä. Kerran talvella koirallamme oli päällä maastokuvioinen fleecetakki, ja pieni poika sanoi äidilleen 'toi koira on varmaan menossa armeijaan' :)

Tipu (Ei varmistettu)

No nyt mun on ihan pakko kysyä, että joutuuko karvattoman kaverin pesemään usein? :D Nimittäin karvattomien kissojen nahka rasvoittuu helposti (koska rasva ei imeydy turkkiin), minkä vuoksi niitä pitää kuulemma pestä parikin kertaa kuukaudessa, mutta mahtaako koirilla olla sama juttu? Itselläni siis on kissoja, ja karvattomastakin olen joskus haaveillut.

iity-
Puolivahingossa

Omasta kiinanharjakoirasta heitetään muka-niin-vitsikkäästi aina, että onko toi kissa vai koira? Ja väitetään eläinrääkkäykseksi karvattoman koiran pukemista toppahaalariin ja tossuihin. ''Taas se eläintenrääkkääjä tulee!'' - huutelee naapuripihan mummo parvekkeelta talvisin.

Punavuoren insinööri

Mä kyllä ajattelin ihan ekana ainakin tuon kuvan perusteella, että miten se voi olla noin söpö? Synnyttää saman lässytysreaktion kuin lähes kaikki muutkin koirat, karvoilla tai ilman. :)

- (Ei varmistettu)

Tämähän ei niin varsinaisesti aiheeseen liity, mutta mitä rotua tämä teidän koiranne on? En ainakaan ole täältä koskaan bongannut koiran nimeä tai rotua, on voinut myös mennä ohi, joten pahoittelut mikäli joudut toistamaan... :)

3 koiran onnellinen omistaja (Ei varmistettu)

Mun mielestä kyseinen koira on hyvinkin sympaattisen näköinen ja voisin aivan hyvin harkita ottavani itsellenikin vastaavan. Ja varmasti kysyisin saako silittää jos vastaan tulis :) Tää mun asuinkaupungis ei taida karvattomia olla...

Kotoisasti

4-vuotias kysyi ekana sun koiras nähtyä: mikä sen nimi on?

Budipellon sieppari (Ei varmistettu)

Kaksi mieleeni tullutta kysymystä:

1) Kuka ei saa kiksejä samppanjasta
2) Kuka hädin tuskin dullasta

http://www.youtube.com/watch?v=rcoN8DAcMcI

Matteus
Oisko tulta?

Itsekin taisin pohtia ystävänne talvipärjäämistä kommentissa keväämmällä. :)

Ja jos filosofiseksi heittäytyy, voineen todeta, että suomalaisille taitaa olla rodusta ja alakulttuurista riippumatta aika tärkeitä nuo kysymykset: Onko meitä muitakin? Pärjätäänkö talven yli? Selvitäänkö kesästä ehjin nahoin? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jokaisellalla on oma mielipiteensä turha niistä pahoittaa mieltään. En ole keski-ikäinen, mutta en kyllä myöskään sano ääneen mielipidettäni vaikken karvattomista koirista pidäkään. Joskus lapsena avannut suuni ja luullut karvatonta koiraa oravaksi, mutta niin pienenä ei kaikkea vielä ymmärrä/tiedä,

Tommi K
Isyyspakkaus

Jopas tämä juttu on kerännyt kommentteja, hienoa! Taitaa olla, että tämän palstan lukijat ovat eri ikäluokkaa kuin ne kyselijät, jotka lähestyvät ulkoillessa. Puhumattakaan niistä tökeröistä tölväilijöistä.

Koira on siis rodultaan perunkarvatonkoira, ja hänen nimensä on Eppu. Tätä rotua ei ole jalostettu, vaan se on syntynyt ihan itsekseen joskus ennen inkojen aikaa.

J: Kyllä, koira on kiva jäänmurtaja, ja on kiva, että ihmiset kyselevät. En mä siis niistä samoina toistuvista kysymyksistä ole mitenkään ärsyyntynyt, vain huvittunut. Sen sijaan ilkeät kommentit saavat vihastumaan.

Vierailija (11:07): Saa silittää :) Lapsia kehotaan varomaan, sillä Eppu suhtautuu lapsiin hyvin varauksella... Ks. juttu Huoneistossa kotieläimiä.

Caelia: Minua kyllä nauratti tuo kilohintaläppä :) Kuulinkin sen ekaa kertaa.

Tipu: Koiraa ei pestä usein, paitsi tassut ja maha, kun tullaan lenkiltä. Koiran iho ei rasvoitu, vaan pikemminkin kuivuu niin paljon, että sitä pitää rasvata. Me käytämme hajustamatonta Erioilia.

iity: Tuo mummon huutelu kuulostaa kyllä kamalalta! Tuollaista en ole vielä kuullutkaan.

Budipellon sieppari: Hauska, vaikkakin aika kamalaa rääkkiä korville :D

Matteus: Kyllä, ei se mitään ;) Muille tiedoksi, että kommentti on täällä: http://www.lily.fi/juttu/h-helsinki.

Vierailijan (17:29) kanssa olen kyllä eri mieltä. Jos joku kutsuu toisen lemmikkiä tai vaikkapa lasta rumaksi, siitä on täysi oikeus pahoittaa mielensä. Toista ihmistä loukkaavia mielipiteitä ei todellakaan tarvitse sanoa ääneen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo ''jalostamattomuus'' on koirassa kyllä hieno piirre. Sama rotu oli täälläkin harkinnassa, mutta halu suurempaan ulkoiluun talvella vaikutti kuitenkin niin merkittävästi, että päädyimme länsigöötanmaanpystykorvaan. Hyvin alkukantainen rotu sekin siis... Tuo on kyllä erittäin totta, että ilkeät kommentit voisi jättää sanomatta. Tuskimpa monelle tulisi mieleen kutsua esimerkiksi toisen lasta tai puolisoa rumaksi... Tai sanotaanko, että toivottavasti ei.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko harkinnut seuraavaksi karvatonta kissaa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Onhan se tökeröä mennä sanomaan ääneen rumaksi, mutta se on heidän mielpiteensä ja voisithan kokeilla huutaa siihen takaisin tyylin jotain tämän tapaista: aha no se on sun mielipide ja musta se on maailman kaunein koira ja voit pitää ne mielipitees omana tietona eikä tarvi niitä ääneen sanoa. En usko että kukaan toisen lasta menisi rumaksi sanomaan.

M-M

Mutta kyllä ne karvalliset koiratkin välillä saa kommentteja karvoistansa. Monesti on meijän koirasta ihmiset tuumannu, että siinä on niin karvanen koira, ettei tiiä kumpi on pää ja kumpi häntä :D

Ja ite olen miettinyt, että niillä silmissä vikaa, kun koiralla roikkuu kuiten kieli suusta :)

Kris (Ei varmistettu)

Multa kysytään usein, että "onko noi ihan oikeita susia?". Meillä on kaksi siperianhuskya. Kysymys on lapselta ihan ymmärrettävä, mutta aikuisille kysyjille tekisi mieli esittää muutamia vastakysymyksiä :D Lapset luulevat meidän koiria usein myös ketuiksi, koska niillä on valkoiset hännänpäät. Olen myös kiistellyt aiheesta yhden nelivuotiaan kanssa.

Teija Maarit (Ei varmistettu)

Hei! Eksyin blogiisi muutama viikko sitten ja luin kaiken, kirjoitat tosi hyvin! Ja jäin siis tietenkin seuraamaan :) Onnea ja iloa pienestä tytöstä! Mun naapurissa on kaksi koiraa ja toinen on juuri samanlainen kuin teillä. En ollut Nasua aiemmin karvatonta koiraa silittänyt, ja tuntui eniten hevosen turvalta, lämmin ja samettinen pinta :) Talvisin on pomppa päällä ja myös pienet tossut. Mukavaa kesää Sinulle ja perheellesi, koiruutta unohtamatta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on lyhytkarvainen chihuahua, ja sitä on nimitelty rotaksi, vaikka omasta mielestä on maailman söpöin koira. Myös niistä vaatteista aina kysellään, sekä rodusta...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli mieleen siskontytär lapsena =D Veljeni ja hän olivat istuneet bussissa ja vieressä oli ilmeisesti istunut keski-ikäinen "täti", jolla oli vihreät kengät. Siskotytär oli tuijottanut naista kauan tämän ollessa selvästikin hieman vaivaantunut vieressä. Lopulta siskontytär tokaisi : "Miksi rouva on valinnut juuri TUOLLAISET kengät?" Siinä vaiheessa veljeni oli napannut tytön kainaloon ja paennut bussista seuraavalla pysäkillä posket punaisina.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hah. :D Repesin täysin. Itselläni on kiinanharjakoira ja saan vastailla täysin samoihin kysymyksiin. Kesäisin kuulen usein myös uteluja aurinkorasvauksesta ja kyllä kyselijät ovat iällisesti jo elämän ehtoopuolella (yli 40-v.).

Camilla
C Paris

Lääkärikäyntiin liittyneen postauksen myötä tulin lukeneeksi myös vanhemmat jutut teidän koirasta. Lopuksi mieleeni tuli vain: "Voisiko tuolle tulla ihosyöpä kun se ruskettuu noin paljon lämpimään vuodenaikaan?" (Ja sitten myös että näyttääkö se jotenkin lihavammalta vanhemmissa kuvissa keväältä, mutta se on epäsovelias huomio... Pitkäkarvaisilla koirilla sellaisia asioita kun ei huomaa, koska niillä on vain "tuuheampaa karvaa".)

Ihana tämä kuva nukkuvista kaveruksista tässä, samoin kuin kuva jossa hän nukkuu rouvanne mahaa vasten.

Hyvä tuo vaaleanpunainen puhelin -anekdootti, made my day.

Joz (Ei varmistettu) http://amparador.vuodatus.net/

Oli pakko kommentoida kun törmäsin blogiisi lapsiblogeja etsiskellessäni ja ilokseni huomasin että teillä myöskin nakuja. Meillä on kaksi meksikolaista ja piti ihan ääneen naurahtaa noita top 3 kysymyksiä lukiessa kun nuo on aina ne kysymykset jotka ensimmäisenä kysytään. Ja sitten niitä seuraa: miksi tolla toisella on tukkaa ja toisella ei.. :) Rapsuja Epulle!

Kommentoi

Ladataan...