Kolmekymmentäviisi

Isyyspakkaus

"Miehet ovat kuin viini, ne paranevat vanhetessaan."

"Ikä on vain numero."

Miksi sitten tuntui niin pysäyttävältä, kun viime viikolla jotain kyselyä täyttäessäni huomasin, että voin ilmoittaa ikäryhmäkseni viimeisen kerran vaihtoehdon 25 - 34? Seuraava vaihtoehto oli 35 - 44.

25-vuotiaana muistan ajatelleeni, että on kauheaa olla yhtäkkiä lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä.

Silloin ajatukseen suhtautui kuitenkin enemmänkin huumorilla. Vastavalmistunut ekonomi, tuore aviomies, työ IT-firmassa - elämä oli mahdollisuuksia täynnä.

30-vuotiaana alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ikä ei ole enää vain numero. Vaikka kuinka tuntisi itsensä mieleltään 25-vuotiaaksi, osa ovista alkaa vähitellen sulkeutua ja toisten läpi ei voi enää pitkään kulkea, vaikka mieli tekisi.

Elin jo yhden "tätäkö tämä nyt sitten on?"-vaiheen, mutta pääsin siitä yli. Siinä auttoivat ensin musiikki ja sittemmin lapsen saaminen.

Nyt vietän 35-vuotissyntymäpäivääni ajatellen, että onneksi ei tarvitse olla 25-vuotias enkä haluaisi palata sinne kolmeenkymmeneenkään. Olen juuri tämän ikäisenä onnellisimmillani.

Voisin kuitenkin jäädä tähän ikään. Mistä tiedän, että en elä juuri nyt elämäni parasta aikaa? Olen tarpeeksi vanha tekemään kaikkea mutten vielä liian vanha aloittamaan uusia asioita.

Mutta jos en saa jotain aikaiseksi juuri tänä vuonna, onko ensi vuonna jo liian myöhäistä?

Siksi en enää odottele, että jotain tapahtuu, vaan teen juuri nyt asioita, joita haluan tehdä. Valintoja, jotka vievät eteenpäin. Pelkään, että elämä menee ohitseni, jos pysähdyn paikalleni.

Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa alkavaksi neljänkympin kriisiksi.

Share

Kommentit

Jyviä ja ohdakkeita

Onneksi olkoon! Mulla tuli tuo sama ikä täyteen loppuvuodesta ja tuskittelin ääneen tuota neljäänkymppiin pyöristymistä. Isäni lohdutti ja sanoi: "Kuule, pyöristä suoraan lähimpään sataan, niin ei ole mitään hätää!" :)

MirvaK

Paljon onnea!

Itse olen juuri täyttänyt 30v ja päällä kriisi tai oikeastaan itsensä etsiminen. Suuremman pohdinnan lopputulemana. Nyt on hyvä olla, kun vain on ja nauttii (lapsista).

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Onnea kovasti :) itse täytän loppuvuodesta 25, mutta  jotenkin enemmän odotan kolmeakymppiä, outoa? Ehkä siksi, että lapset ovat silloin 7 ja 5 ja voin tehdä heidän kanssaan vaikka mitä kivaa ja voin tehdä myös enemmän niitä omia juttuja :D pidän kyllä siis tästäkin ajasta :D

annemi

Onnea onnea onnea! tosi kiva postaus :)

Vierailija1 (Ei varmistettu)

Paljon onnea! Kiva postaus munkin mielestä! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Paljon onnea!

Itse koetan ajatella, että jokainen vuosi on lahja. Parina viime vuonna olen nimittäin saanut kuulla suru-uutisia nuorten tuttujen yhtäkkisestä sairastumisesta ja kuolemasta. Siksi yritän ajatella, että olen etuoikeutettu, kun lisää ikää tulee mittariin. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos kiitos! Huomasittehan selvästi harmaan tupsun leuassani? Teki melkein mieli ympyröidä se :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hieman harmahtavat miehet on vaan erittäin sharmantteja ja komeita. Onnea siis harmaasta tupsusta :D

Anneli (Ei varmistettu)

Onnea Tommi! Tuo 35-44-kategoria on vielä ihan jees, usko pois:)

Monsteri lauma

Se ikä kriisi iskee joihinki jo kymmenen vuotta aikaisemmin.itse olen juuri muutama päivä sitten täyttänyt vasta 23 mutta kun esikoiseni täytti tällä viikolla jo 5v niin se kriisi iski päälle.mihin nämä vuodet ovatkaan kadonneet.tuo lapsen ikä tuntuu niin vanhalta.toisaalta lohdutan itseäni sillä että olen alle 40v kun tällä hetkellä olevat lapseni ovat täysi-ikäisiä.tottahan toki olen vielä nuori ja silti ehtinyt tekemään kaikenlaista tässä lasten ohessa.koulutus löytyy,työpaikka odottaa tosin ennen kuopusta ehdin vaihtamaan alaa työelämässä täysin.jollakin tavalla sitä vain tuntee itsensä vanhaksi kun lapset kasvaa kovaa vauhtia sitä pysähtyy ajattelemaan omaa ikää,mihin nämä vuodet oikein karkaa?

Sanna B
Sanna B

Onnea onnea! 35 on loistava ika.

Itsella tulee 39 tayteen seuraavaksi. Uskomatonta etta 40 haamottaa - juuri vasta taytin 30!

Minulla kolmekymppiset on ollut aivan ehdottomasti elaman parasta aikaa. Muutin Suomesta Lontooseen viikko ennen 30 syntymapaivaa.  Viikko ennen 35 syntymapaivaa tapasin Lontoossa mieheni ja aidiksi tulin viime kevaana.  Nyt pakkaamme talon taydelta tavaraa (ja auton!) konttiin ja muutamme Aucklandiin mieheni  kotikaupunkiin.  Ja jos kaikki menee hyvin, niin 39 syntymapaivaani juhlitaan Uudessa-Seelannissa.  

Kun pitaa mielen avoimena, koskaan ei tieda mita on nurkan takana. Hyva kommentti tuo ylla - jokainen vuosi on lahja ja etuoikeus.  Ja elama vie kun sen antaa vieda. Ehka minun 50. syntymapaivaa vietetaan taas Suomessa. :-)

Kati100 (Ei varmistettu)

Onnea vaan. No en todellakaan huomannut mitään harmaata missään! Mutta itseltäni toki huomaan harmaata (kauhukseni) joka viikko. Olen saman ikäinen. Ehkä sitä harmaata ei muut huomaakaan.

Eräs tuossa kirjoitti odottavansa, että lapset ovat isompia. Itse usein ajattelen, että kunpa vauvani pysyisi aina vauvana! Toisaalta hän käy päivä päivältä suloisemmaksi, joten siinä mielessä tulevaisuus on aurinkoinen. Mutta toivoisin sinun blogaavan tuosta lapsen kasvamisen aiheesta! Vanhempien peloista ja siitä, kun lapsi itsenäistyy ja menee maailmaan.

Kommentoi