Kolmen ruokalajin vauvapäivälliset

Isyyspakkaus

Ruokailut eivät ole olleet tämän vauvaperheen lempihetkiä päivässä.

Tyttö on suhtautunut hyvin epäilevästi kaikkiin uusiin makuihin alusta lähtien. Ensimmäisinä kuukausina, kun kiinteitä ruokia alettiin maistella, hän yökki kaikille ruoille ja myöhemmin tuntui tukehtuvan pieniinkin sattumiin.

Sittemmin ruokailut ovat muuttuneet helpommiksi ja soseetkin karkeammiksi. Tyttö on silti edelleen hyvin epäluuloinen uusia makuja kohtaan. Hän ei myöskään suostu enää nielemään porkkanasosetta, jos porkkana on siinä liian hallitsevana tekijänä (kuva yllä). Pienin määrin sitä voi sekoittaa perunasoseen sekaan.

No mutta mitäs meillä sitten syödään?

Aamu- ja iltapalalla maistuu edelleen pari desiä kaurapuuroa, jonka sekaan laitetaan hieman oliiviöljyä. Aamupalalla puuroon sekoitetaan myös marjoja, lähinnä mansikkaa tai mustikkaa. Tyttö on kyllä viime aikoina alkanut vääntyillä ja kääntyillä puuron ääressä, ja hänen kanssaan on temppuiltava, jotta hän jaksaa keskittyä suuta lähestyvään lusikkaan. Nyt olen miettinyt, pitäisikö vaihtaa kaurahiutaleet vaikkapa neljän viljan hiutaleisin, jos hän vaikka olisi kyllästynyt kauran makuun.

Välipalaksi annetaan aina hedelmää: banaania, omenaa tai päärynää. Olemme vähitellen siirtyneet soseista kohti paloiteltuja hedelmiä. Sekoitan banaaniin usein jotain muuta: joskus päärynää, viime viikolla puolukkajauhetta ja tällä viikolla mansikkaa. Matkalla tyttö söi kaupan luomusoseita, ja hänelle näyttää uppoavan mikä tahansa hedelmä. Hän myös syö niitä paljon. Banaanin hän syö kerralla, ja joskus on mennyt sen lisäksi myös puolikas päärynä.

Lounailla ja päivällisillä parhaiten maistuvat edelleen perunasose ja tomaattinen jauhelihakastike. Sitä tyttö syö sen verran mitä annetaan, n. 1,5 dl kerralla. Toinen yhtä suuri herkku on kala tomaattikastikkeen ja perunasoseen kanssa. Olemme antaneet sekä uunissa paistettua lohta että keitettyä ja ruodittua muikkua.

Kaiken muun kanssa tuntuu olevankin vaikeuksia. Olemme kyllä nyt totuttaneet tyttöä uusiin suutuntumiin, ja olen keittänyt jauhelihakastikkeen seuraksi perunan sijaan makaronia tai riisiä. Ne uppoavat vaihtelevasti. Nyt pitäisi opetella syömään myös ruokia, joihin ei tule tomaattikastiketta.

Päivällisillä olemme totutelleet myös siihen, että ateria koostuu useasta annoksesta. Ensin syödään alkusalaatti, joka on joko avokadoa tai hienonnettua tomaattia ja yrttejä. Salaatin jälkeen vuorossa on pääruoka, ja jälkiruoaksi tytölle annetaan muutama pieni pala juustoa. Samoja juustoja, joita syömme itsekin ja joita sattuu olemaan jääkaapissa: vuohen gruyèreä, itävaltalaista Bergkäseä, vuohen chèvreä...

Muita maitotuotteita emme ole vielä antaneet, mutta vähitellen voisi alkaa maistella niitäkin aloittaen hapanmaitotuotteista.

Ja lusikkaharjoittelukin pitäisi aloittaa. Oh dear, kun minulla ei ole ollut hermoja edes sormiruokailusotkemiseen...

* * *

Kävimme neuvolassa ja neuvolalääkärillä matkan jälkeen kolme viikkoa sitten. Siellä terveydenhoitaja totesi, että tytön paino on vihdoin lähtenyt kunnolla nousuun. Sehän pysähtyi kahdeksi kuukaudeksi viime vuoden puolella - varmaan huonon ruokahalun vuoksi. Myös lääkäri vahvisti, että tyttö kasvaa ja kehittyy aivan normaalisti - omalla käyrällään (-1). Hän on siis hieman keskimääräistä pienempi ja sirompi. Ja mitäpä siitä. Painoa ei siis tarvitse enää seurata, ja voimme suhtautua syömiseenkin vähän rennommin. Jos tyttö ei suostu syömään jotain ruokaa, emme siis enää stressaa sillä, että hän olisi jotenkin aliravittu.

Kun tähän asti neuvolassa on juostu vähän väliä, nyt meille kerrottiin, että seuraava neuvolakäynti olisi vasta vuoden iässä toukokuussa ja seuraava neuvolalääkäri marraskuussa. Hä? Eikö saa tulla aiemmin? Ihan vaikka vaan punnitsemaan?

Punnitusaika varattin maaliskuun loppuun.

* * *

Hetki sitten tätä juttua kirjoittaessani katsoin sohvan viereen ja huomasin, että tyttö seisoo siinä pitämättä mistään kiinni. Sanoin jotain "herrajjumala"-tyyppistä, ja tyttö tupsahti istumaan.

Voi, kohta pitäisi varmaan jo lopettaa vauva-sanan käyttäminen.

Share

Kommentit

heta margareta
Viinillä

Viini-intoilijana voin vain kadehtia vauvaanne herkkää ja puhdasta palettia! Oma pikkuveljeni suostui syömään muutaman vuoden ikään saakka vain hyvin hyvin yksinkertaisia makuja (tyyliin kanaa ja ranskalaisia reissuissa), mutta vaihe meni jossain vaiheessa ohi ja hän alkoi nauttimana kaikesta ruuasta. Voin kyllä hyvin kuvitella tunteen, jos oma beibi tuntuisi vihaavan ruokaa, joka itselle on äärimmäisen tärkeä juttu arjessa. Tsemppiä! 

Katariinakiaaa (Ei varmistettu) http://raivorouva.blogspot.fi

Meillä ei olla juuri sormiruokailtu, tyttö syö välipaloja ja esimerkiksi makaronia sormin mutta saa ruokansa lusikalla. Lusikkaan ollaan totulteltu nyt niin, että tyttö saa pitää omaa lusikkaa aina kädessä syödessä ja onhan se alkanut tiuhasti viuhua lautasta kohden! :)

Myös nirsoilu on tuttua. Sileänä soseena menee (nykyisin) kaikki, mutta yökkiminen alkaa heti jos ruoassa on edes muutama sattuma. Puurohiutaleetkin tökkivät, tytön suu pysyy kiinni vaikka kuinka yrittäisi houkutella syömään.

Yllätyin myös miten neuvolassa käyminen loppuu kuin seinään, vuoden iän jälkeen ei juuri enää tarkkailla. Paitsi joudumme käymään edelleen kasvukontrolleissa, vaikka tyttö kasvaa ihan hyvin omalla käyrällään... Kai toiset lapset voi vaan olla pienempiä?

anna-liisa (Ei varmistettu)

Ihan mielenkiinnosta; miksi just oliiviöljyä puuron sekaan? Miks ei esim. rypsiöljyä?

Cpop

Hm. Rupesin miettimään, missähän menee pienen ja aliravitun vauvan/taaperon raja. Meillä on pienikokoinen tyttö. Nyt vuoden iässä pituutta oli reilu 69cm ja painoa melkein 8kiloa(oli laskenut koska hän lähti kävelemään ja silloin paino jää vähän jälkeen).

Meidän neiti syö ihan mitä vaan mitä hänelle antaa. Nyt vuoden iässä ja 4 hampaan kanssa hän nakertaa näkkärit ja omenaakin kokonaisena:D Meillä ongelma vaan on että hän on taas alkanut syömään todella vähän kerrallaan. Aamulla ei puuroa mene kuin lusikallinen tai pari, päivällä ruokaa uppoaa ehkä vähän paremmin, kun antaa hänen syödä(=sotkea)itsekseen. Lusikka lentää kaaressa lattialle, siihen kun on niin vaikea saada sitä sapuskaa.

Toivottavasti teidän neitokainen pian innostuu maistelemaan erilaisia ruokia! (:

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Ah, lusikkaharjoitukset! No, jos yhtään lohduttaa niin jonain päivänä sitä sitten vain havahtuu siihen, että viikko sitten putsattuun syöttötuoliin ei enää olekaan ilmestynyt uutta kerrosta viikon ruokalistasta; this too shall pass. Ja kannattaa koittaa nauraa mahdollisimman monelle sotkulle - niistähän saa myös mainioita valokuvia, joista saa kivan ohjelmanumeron vaikkapa lapsen häihin (katse tulevaisuuteen siis).

Painoahan seurataan kai varsinkin siksi, ettei kyseessä olisi mikään vakava muuten vielä piilevä ongelma - eli kun todetaan, että ei ole, niin mitäs siinä sitten enää seurailemaan. Mutta muakin kyllä kuumotti, kun esikoisen neuvolassa ravaaminen yhtäkkiä harveni puolen vuoden väleiksi. Kuopusten kanssa onkin sitten ollut helpompi todeta, että niin, suunnilleen samoilla käyrillä menevät kuin esikoinenkin. Nimim. kolmen alamittaisen äiti

Tommi K
Isyyspakkaus

heta margareta: Joo, kyllä tämä tästä :) Eiköhän tämä ole vaan yksi niistä "vaiheista", ja kyllä tuosta tytöstä ihan kaikkiruokainen saadaan.

Katariinakiaaa: Meillä tyttö taas välillä kaivaa oma-aloitteisesti ruokaa suustaan takaisin päivänvaloon ja läträä sitä pöydälle. Sitten joskus, kun totean, että syöminen on loppunut kokonaan ja aikaa mennyt jo muutenkin liian pitkään, minulle tulee sellainen aivan sama -fiilis, ja anna tytön työntää nyrkkinsä ruokalautaselle.

anna-liisa: (Hmm, katsoin että siinä oli kaksi samaa kommenttia peräkkäin ja poistin toisen, mutta siinä taisikin lukea jotain enemmän... Sorry.) Niin, neuvolassa puhuttiin oliiviöljystä, enkä ole ajatellut asiaa sen enempää. Viereinen pullo tiskipöydällämme olisi kyllä kylmäpuristettua rypsiöljyä.

Cpop: Heh, tyttö kyllä periaattessa maistaa uusiakin juttuja, mutta toteaa viimeistään toisen lusikallisen kohdalla, että hei, tämähän on pahaa.

Leluteekin Emilia: Meilläkin kyllä tuo pöydä pää on sellaisessa kuorrutuksessa, että ajattelin yksi päivä, että se pitää hioa puhtaaksi, kun rätti ei tunnu enää auttavan :D

Melina_G (Ei varmistettu)

Minun mielestäni kyllä kuulostaa siltä, että teidän tyttönne syö hyvin (siis hän on mitä, 9 kk?). Ja ihailtavasti olette saaneet noin aikaisin hänet syömään normiruokaa.

Meillä ongelma on päinvastainen: tyttömme on jo pienestä pitäen vaatinut paljon vaihtelua ruokiinsa tai muuten hän ei syö. Minun pitää yrittää joka päivä keksiä joka aterialle jotain uutta, tai ainakin sellaista, jota ei ole ainakaan viikkoon syöty.

Ongelmat kullakin!

Tommi K
Isyyspakkaus

Huomenna 10 kk.

Kyllä, hän syö nykyisin oikein hyvin, kun löytyi tuo ihmeellinen tomaattikastike. Ne juuressoseet eivät missään vaiheessa uponneet ja sitten oli vielä sitä oksenteluakin. Hän olisi varmasti itse tyytyväinen, jos saisi vain lohta ja jauhelihaa vuorotellen ja perunamuusia joka aterialla... :)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Asiasta kukkaruukkuun - isä taitaa olla päivän vaatteiden valitsija, kun valkoiset on vaihtuneet värikkäisiin? ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta kuulostaa myös että teidän tyttö syö aika kivoja määriä. Meillä on käytännössä ihan samanikäinen poika, joka on ollut syntymästään lähtien pitkä ja suht hoikka, nyt jotain 80+ cm ja ehkä 11 kg. Aamuisin uppoaa hyvänä päivänä 1 dl puuroa ja vähän sosetta tms. siihen sekoitettuna, lounas ja päivällinen max 1 dl ruokaa, mitä milloinkin, välipalaksi max muutama pala jotain hedelmää, iltapuuroa ei syödä läheskään joka päivä, koska yleensä sitä menee niin nihkeesti. Maitoa juo n. 7-10 dl päivässä edelleen. Tällä hetkellä onneksi kaikki uudet maut kiinnostavat ja maistuvat hyvin, tässäkin on ollut erilaisia vaiheita. Sipuli on tällä hetkellä inhokki. Näillä sapuskoilla paino ja pituus on onneksi jatkanut hyvin omilla käyrillään. Tässä siis vähän vertaistukea :)

Älkää stressatko tai yrittäkää ainakin luottaa siihen että niin kauan kuin lapsi syö niin se riittää. Ja kun tarjoaa monipuolisesti kaikkea niin kyllä se makuaisti joskus tottuu (tai sitten ei). Meidän kirpulle (4v) on sanottu SatKs:n lasten ylilääkärin toimesta että ihan sama mitä syö kunhan syö. Yhdessä vaiheessa jätkä eli käytänössä fetajuustolla ja maidolla. Pikku hiljaa ollaan saatu lisättyä uusia ruokia jotka eivät enää poikaa okseta. Ei pakoteta, mutta maistaa pitää ennen kuin voi sanoa ettei tykkää.

Omenainen

Olet kyllä urhea, kun jäät bébén kanssa kotiin. Nostan hattua. Itsestäni ei tuohon olisi ikinä, ei ole tarpeeksi pitkä pinna..

Dalmi
Arkisokka

Meillä ruipelopoika saa ruokaansa Hollen (luomu)rypsi-auringonkukka-hamppuöljyä. Ilmeisesti se antaa hyvää makua kun ilman sitä ei ruoka uppoaisi. :) Ravitsemusterapeutti vieläpä kehaisi että siinä on loistava rasvahappokoostumus. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Mistäs Perho arvasit? :D

Vierailija (18:32): Hmm, joo en osaa sanoa tuosta painosta mitään. Meidän tyttö on pituudeltaan varmaan siinä 70 cm:n tuntumassa ja painoa oli silloin kolme viikkoa sitten 7,5 kg. Kyllä sen luulisi tuolla ruokamäärällä kasvavan hyvää vauhtia.

Satu Marianne: Ei, ei stressata. Enää :)

Omenainen: Thanks! En mä kyllä itseäni miksikään sankariksi tunne, ja helppo tapaushan tämä meidän pikkupimu on. Ja hän on vain yksi pieni ihminen. Sanoin ennen vapaalle jäämistäni, että en voi uskoa, että on vaikeampaa paimentaa yhtä taaperoa kuin sanotaan vaikkapa kymmentä aikuista ihmistä.

Dalmi: No sitähän voisi testata itsekin.

Omenainen

Oikea asenne:) Käypä hakemassa haaste blogistani. http://www.lily.fi/juttu/haaste-12

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meillä maistuu puuro paljon paremmin kun sen tekee maitoon, tai ainakin osittain. En muista enää millään, että missä iässä alettiin tehdä puuro ihan tavalliseen maitoon, kuitenkin jo ennen 10kk ikää. Miten ois riisipuurohiutaleet (itse pidän niistä, myös kauraan sekoitettuna)? Maistuisiko vispipuuro omenasta?

Tomaattisosehan on tosi terveellistä, joten antaa mennä vaan. Kaikenlaisia pieniä maistiaisia vaan joka päivä. Meille neuvolassa puhuttiin rypsiöljystä, joten ei kai sillä väliä?

meidän tyttö on myös pienikokoinen, pituus kulkee "alimmalla normaalikäyrällä". On siis käyty myös ylimääräisissä kontrolleissa... Mutta jos lapsen äiti, isänäiti ja täti on kaikki n.156cm pitkiä, en odottais hujoppia meidänkään tytöstä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapset syövät sen mitä syövät. Meidän juuri 12 kk tyttö on pieni, 73cm ja 8140g. Syö mielestäni aika vähän, mutta monipuolisesti. Olen yrittänyt ottaa asian rennosti. ja antaa syödä sen mitä syö. Syö lähinnä sormiruokaa, koska lusikkaa väistelee ja tuputtamaan en rupea. Jossain vaiheessa leivoin kaurahiutaleista + porkkana/omeraasteesta ja öljystä leipäsiä, jotka paistoin uunissa. Söi niitä puuron sijasta. Esikoinen oli meillä vauvana loistava syömään, kaikki upposi ja isoja määriä. Nyt 4- vuotiaana on alkanut mahdottoman nirsoksi ja monet ruoat ällöttävät todella paljon (pitkää pinnaa kysytään taas ;).

Tämän toisen kohdalla olen vasta tajunnut, miksi ihmiset hehkuttavat sormiruokailua, pidin sitä ennen lähinnä turhana sotkemisena ja pelkäsin vauvan jäävän nälkäiseksi. Nyt olen tajunnut sen olevan ihan loistava juttu, joka alkoi vahingossa tytön ollessa 7kk(kieltäytyi lusikasta). Kasaan lapsen lautaselle aina hyvin laajan valikoiman kaikkea tarjolla olevaa ja sen avulla kyllä oppii näkemään mistä lapsi todella tykkää. Avokado, parsakaali, raejuusto ja hedelmät katoavat esimmäisenä, sitten syödään muu lautaselle laitettu. Sotkua syntyy ihmeen vähän, kun lapsi on jo oppinu käsittelemään ruokaa, laittamaan suuhun juuri sen verran kun haluaa, pureskelemaan rauhassa loppuun jne.. Elämys on varmasti ihan erilainen, kuin se että joku laittaa ruan sinun suuhusi (josta et tiedä mitä se sisältää). Ja mikä parasta, samalla voi syödä jokainen perheenjäsen yhtä aikaa, ilman että kenenkään ruoka jäähtyy lautaselle vauvaa samalla syöttäessä.

Rentoja ruokahetkiä teille ja varmasti lapsi syö sen minkä tarvitsee. Jos minun esikoinen olisi ollut tämän kakkosen kaltainen, olisin todellakin halunnut kaikki mah. lisäpunnitukset jne.. Nyt olen oikeastaan tosi iloinen, että asiat menivät näin ja tyttö valitsi syödä itse. Lusikka ruokailuun on vielä pitkä matka..

Ja yksi loistava juttu on muuten smoothiet, 10 kk osaa jo varmasti imeä pillillä. Marjoja ja hedelmiä maidon/jogurtin kanssa soseeksi. Itse lisään sekaan vielä Spelt kuitulisää. Se kelpaa molemmille lapsille loistavasti!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos Omenainen haasteesta! Laitetaan hautumaan.

Iltapuuron syöminen alkoi mennä kiemurteluksi siinä vaiheessa, kun aamupuuroon alettiin sekoittaa marjoja. Taisi tyttö todeta, että näennäisesti sama tavara onkin iltaisin aivan mautonta. Eilen, kun sekoitin iltapuuroon mansikkaa, se upposi jo paremmin.

Juu, pitäisi kyllä antaa tytön itse työntää kätensä ruokiin ja harjoitella lusikankin käyttöä. Sitä ennen on kyllä hommattava sellainen hihallinen ruokalappu. Saakohan niitä muualta kuin Ikeasta? (Ihan varmasti...)

Piaa (Ei varmistettu)

Hollella on muuten sellasta vauvoille tarkoitettua ruokaöljyä (sisältää rapsi-, auringonkukka- ja hamppuöljyä), mitä meidän rimpula on saanut ruokaansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hihallisia ruokalappuja saa myös ainakin prismasta, tosin hintakin on viisinkertainen ikeaan verrattuna..

ravintointoilija:) (Ei varmistettu)

Aika tutun kuuloista, yhdessä vaiheessa olin ihan stressissä syömisten kanssa kunnes totesin että kyllä se lapsi kasvaa vaikka ei ihan yhtä ponteva olekaan kuin naapurinpoika.. ilmeisesti lapset kasvaa vaikka makaronilla mutta itse olen yrittänyt pitää huolta siitä että ruoka olisi ravintosisällöltään oikeasti monipuolista, ja sen olen huomannut että vaikka lapsi on vuoroin nirso ja vuoroin kaikkiruokainen, niin jos joku ruoka tökkii niin kyseessä on usein vaihtelunhalu. meillä myös oli vaihe että olis pelkkä jauheliha tai lohi uponnut, nyt nyrpistellään kummallekin :) täytyy muistaa vaan että lapsillakin on oma kehotyyppinsä ja aika usein he itse tietävät mitä kulloinkin tarvitsevat..pitää vain muistaa tarjota ahkerasti kaikenlaista vaikka tuntuu että nyrpisteliskin. ja jos teillä kerran soseet uppoaa niin kannattaa pistää sinne ihan pieninä annoksina jotain tosi ravitsevaa kuten vaikka cashewpähkinää! en itsekään jaksais syödä aina samaa, edes kahta kertaa peräkkäin, saatika joka aamu tai ilta. rohkeasti vaan kehiin eri hiutaleet, ohra, speltti, tattari, hirssi...ja sekaan miksei joskus vadelmaa, mustaherukkaa, tyrniä, punaherukkaa.. myös papuja voi vähän jo antaa ja ne ovatkin kivaa sormiruokaa, entäpä öljyistä kookos, hamppu, tai seesami... ;) avokado on meillä(kin) hitti, ja tahini puurossa tai riisikakun päällä! enkä nyt tarkoittanut lähteä neuvomaan kun enhän tiedä mitä kaikkea te siellä syötte, lähinnä vaan kehottaisin ahkerasti ujuttamaan uusia makuja soseisiin ihan vaan sen ravintosisällön vuoksi:) ja sitten kun maitotuotteet tulee mukaan kuvioon niin kaikki on taas helpompaa, raejuusto ja maustamaton jugurtti tuo kivan lisän moneen ruokaan. :) iloa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos vinkeistä ravintointoilija:). Teen joskus myöhemmin keväällä jonkin update-postauksen näistä ruoka-asioista.

Kommentoi