Koti-isän ensimmäinen kotipäivä

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilinen oli jälleen yhden aikakauden loppu. Rouva palasi tänään töihin lähes vuoden poissaolon jälkeen, ja minä jäin kotiin pyörittämään arkea. Töihin paluu oli yhtä aikaa sekä odotettu että haikea. Minä taas jäin koti-isäksi enemmän kuin mielelläni.

Kokemukseni tulee olemaan varmasti hyvin erilainen kuin Rouvan viimeiset puoli vuotta.

On jännää, miten paljon tyttö on kasvanut ja kehittynyt ihan vain viimeisen kuukauden aikana, puhumattakaan kahdesta. Vaika hän on ollutkin melko helppo tapaus aivan pienestä asti, Rouva kertoi vielä alkutalvesta useana päivänä, miten tyttö oli kitissyt ja vaatinut jatkuvaa seuraa niin, että Rouva ei ehtinyt suihkussa käydä.

Muistetaan vielä, että tyttö on nukkunut päiväuniakin vasta kaksi kuukautta, sillä uskoimme aiemmin, että kaikki lapset eivät vaan nuku päivällä.

No nyt hän nukkuu, päiväunet tai kahdet, ja on muutenkin aivan eri tapaus kuin vielä tammikuussa. Päiväunien myötä hänestä tuli iloisempi, ja kun hän alkoi vielä liikkua itse, hän alkoi viihtyä pidempiä aikoja keskittyneenä omiin puuhiinsa. Nyt hän saattaa touhuta esimerkiksi lelukorinsa parissa olohuoneessa niin pitkään, että hänet voi jättää hetkeksi itsekseen ja käydä hoitamassa jonkin pikkuhomman toisessa huoneessa.

On hänen touhujaan luonnollisesti käytävä tarkastamassa vähän väliä, vaikka olemmekin keränneet sohvapöydältä ja sen alla olevalta tasolta kaiken pois.

Jos kuukausi sitten mietimme, että tytön motoriikka on kehittynyt vähän hitaasti, nyt hän seisoo jo hyvin tanakasti tukea vasten aina kuin vain mahdollista ja kiertää tomerasti sohvapöytää. Hän osaa vetää kaappien ja komeroiden ovet itse auki ja on myös havainnut, että ne sisältävät kaikkea jännää. Vielä hän ei ole keksinyt, miten olohuoneen senkin liukuovi aukeaa, mutta keittiön saarekkeen liukuoven hän avasi jo kerran. 

Keräyspaperikorin jouduin nostamaan pois tytön ulottumattomista. Ei minua se paperisilppu haitannut vaan se, että en enää jaksanut kaivaa märkiä paperipalloja tytön suusta.

"Miten menee?" kyseli Rouva pari tuntia sitten.

"Hän nukkuu. James Bondia ammuttiin juuri, ja Adele laulaa", vastasin.

Aika leppoisaa.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihania kuvia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko nyt olo, että sankari-isä on astunut rooliinsa? ;)
Jos saisi jutunaihetta toivoa, niin olisi kiva lukea ajatuksiasi yhteiskunnan kuumasta keskustelusta sankari-isistä ja työtävieroksuvista äideistä.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Kun mieheni jäi isäkuukaudelle, oli se hänen mielestään äärettömän helppoa, leppoisaa ja kevyttä. Muutaman viikon päästä tytölle alkoi puhjeta poskihampaat, eikä enää pelailtu wiitä noin vaan kesken päivän :D Vinkki: älä sano Rouvalle että "on tää kotona olo vaan niin helppoa, eikä lapsikaan kitise yhtään".

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos Vierailija (19:49)!

Vierailija (22:13): Heh, no en mä kyllä tunne itseäni miksikään sankariksi, mutta jos joku muu ajattelee niin, niin mikäs siinä :) Tietysti saa toivoa juttuja! Pitää vaan miettiä, onko siitä jotain sanottavaa. Varsinkin sellaista, jonka haluaa jakaa kaikille.

Iksu: Hah, hyvä vinkki! :) Rouva kyllä itsekin totesi, että meillä tulee olemaan tytsyn kanssa varmasti tosi helppoa. Mutta eihän sitä tiedä. Toivottavasti unet maistuvat jatkossakin hyvin.

A-M (Ei varmistettu)

Tyttärenne on kyllä erityisen sievä ja hellyttävä tapaus! :)

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Kuulostaa kovin tutulta tuo teidän elämäntilanteenne. Kirjoitustesi perusteella lapsillamme on ikäeroa vain pari viikkoa.

Me vietämme parhaillaan koko perhe kesälomaa, jonka jälkeen palaan itse töihin ja mieheni jää isäkuukauden myötä loppuvuodeksi hoitovapaalle. Vinkkasin hänelle blogistasi - vertaistukea parhaimmillaan. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

A-M: Kiitos, niin minustakin! :)

Adiina: Hienoa, mahtavaa! Miehesi ehtii sitten olla kotona minua pidempään. Oma töihin paluuni olisi suunnitteilla (jo) elokuun puolivälissä, mutta mistä sitä tietää, vaikka en malttaisikaan! :)

Omenainen

Onnittelut koti-isyydestä vielä ja terveiset täältä Pariisista!

Kommentoi

Ladataan...