Kuumeinen joulu, korvatulehdus, antibioottikuuri ja kippis sille!

Isyyspakkaus

Huh, tulipa tämä parin päivän ylimääräinen lomarahavapaa tarpeeseen.

Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ja olisi kyllä tullut itku, jos torstaina olisi ollut työpäivä. Sairastelua, huonoja yöunia vieraissa sängyissä ja pitkiä ajomatkoja lumituiskussa. Tavaroiden purkamista ja pakkaamista. Olo on joulun jälkeen kaikkea muuta kuin levännyt.

Tätä joulua leimasi siis nuha ja kuume, jota on ollut ilmeisesti liikkeellä monessa muussakin perheessä.

Rouva oli korkeassa kuumeessa ja pahassa yskässä koko viime viikon.

Aatonaattona isäni ilmoitti, että äitini on kuumeessa ja he eivät äitini kanssa pääsekään viettämään yhteistä jouluaattoa kanssamme anoppilaan. (Mikä oli vähän niin kuin se koko pointti tässä joulussa.) Tämä taas aiheutti ongelmia ruoka- ja lahjalogistiikan suhteen.

Jouluaattona myös tyttöön nousi kuume. Hän siis itkeskeli ja yski koko joulun, ja hänen äänensäkin kävi niin käheäksi, että välillä kuului vain pihinää. Kuumetta pidettiin alhaalla Panadolin avulla, mutta eihän se yleistä kurjaa oloa paranna.

***

Ehdittiin jouluna tehdä sentään muutakin kuin itkeä: syödä, tavata sukulaisia ja saada ja antaa joululahjoja.

Pieni sai tietysti monta kivaa lahjaa: pehmolelua, palikkalaatikkoa, pottaa, astiaa ja kirjaa. Tyttö oli tosin laitettava jouluaattona nukkumaan jo ennen kuin ehdimme jakamaan lahjat, joten hänen pakettinsa avattiin amerikkalaisittain vasta joulupäivänä.

Vanhemmillemme ja isovanhemmilleni teetetty Ifolor-kirja oli taattu hitti. Siinä on 36 sivua vauvan kuvia hänen ensimmäisiltä kuukausiltaan. Kirjasta tuli niin kiva, että tilasimme sellaisen myös itsellemme.

Rouvan ja minun lahjoistani mainittakoon Rouvan minulle hankkima tyylikonsultaatio Vaatelainaamo Nopsaan ja koko perheen (erityisesti äidin ja tyttären) studiokuvaus, jonka sovin tutun valokuvaajan kanssa helmikuulle.

***

Vaikka vanhempani eivät päässeet viettämään kanssamme yhteistä jouluaattoa, ehdimme kuitenkin tavata myös heitä pyhien aikana. Lisäksi yllätimme isovanhempani menemällä tapaninpäivänä vierailulle tätini luokse, jossa he olivat viettämässä joulua.

Isoäitini kertoi olevansa Ifolor-kirjasta niin onnellinen, että hän toivottaa iltaisin hyvät yöt kirjan hymyilevälle kansikuvalle. Paketin he olivat ehtineet avata jo hyvissä ajoin ennen joulua.

***

Torstain suojasää muutti Helsingin sohjoiseksi ja kuraiseksi, ja lumikasat haittasivat liikennettä ja tukkivat jalkakäytäviä. Siinä hävisi se viimeinenkin joulufiilis.

Tyttö kävi iltapäivällä lääkärissä, ja hänellä todettiin kunnon korvatulehdus. Ei ihmekään, että hän itki edellisenä yönä aamukolmesta seitsemään.

"Jipii, siitä se korvatulehduskierre sitten lähtee", totesin. "Ei välttämättä lähde", lohdutti Töölön Mehiläisen lastenlääkäri.

Olisi ollut sääli poistua Pohjoiselta Hesperiankadulta hakematta sushia kaupungin parhaaksi sushi-paikaksi valitusta Umeshusta. "Saisikohan tämänkin tytön vakuutukseen?" mietin, "sillä eihän Mehiläisessä voi käydä vierailematta Umeshussa."

Rouva lähti tytön kanssa kotiin taksilla, minä kävin tekemässä tilaukseni ja hain tytölle antibiootit apteekista sillä aikaa kun sushit valmistuivat.

"Korvatulehdukselle", kilistimme laseja sushilautasen ääressä samalla, kun Rouva syötti tytölle päärynäsosetta. "Ja antibiooteille."

"Ja sille, että ensi jouluna emme poistu kotoa."

"Emme ehkä muutenkaan enää ikinä."

Share

Kommentit

anna-liisa (Ei varmistettu)

Vitsi, että kirjoitat kivasti!

MariK (Ei varmistettu)

Kaikesta huolimatta kuvissa iloisia ihmisiä. Lapsiperhejoulut ei mene aina niinkuin strömsössä. Pikaisia paranemisia teidän perheelle! :)
PS. Toi Paapiin bambi on ihana.

Kahvittelija (Ei varmistettu)

Kurjaa, että perheessänne oltiin kipeinä. Mutta kiitos kun kirjoitit rehellisesti tällaisestakin joulusta! Meillä kanssa vauva kuumeili ja kitisi koko joulun, olen todella helpottunut että arki taas alkoi eikä tarvitse sukulaisten keskellä tapella kuudetta tuntia huutavan vauvan kanssa. Itsellä jäi joulusta ankea fiilis kun tuntui että kaikissa muissa lapsiperheissä vietetään piparintuoksuisia onnenhetkiä kauniisti koristelluissa kodeissa, meillä taas olisi kaikista mieluiten peruutettu koko juhla. Noh, ehkä ensi jouluna menee paremmin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapsiperheessä joulu on pitkä viikonloppu, johon on ladattu paljon ylimääräisiä odotuksia. Kuitenkin pitää syödä, pestä pyllyä, nukuttaa, yrittää ulkoillakin, pyykkivuoret kasvaa jne. Eli jaksaa arki + juhla! Ja sen lisäksi lapsilla, varsinkin isommilla, on pinna kireällä pukin odotuksesta. Ja siitä, että aikuiset yrittää varjella perintöposliineja ja syöttää tosi outoja ruokia... Siihen kun vielä yhdistetään sukulaissuhteet ja huonosti vieraassa sängyssä nukutut yöt, niin avot on joulutunnelmaa kaikilla! :)

Ollaan kotona. Ei yritetä liikaa. Kutsutaan sukulaiset parin tunnin visiitille. Nukutaan omassa sängyssä. Ei istuta autossa kolmea päivää, että ehtii joka mummun luo syömään samat jouluruoat.

Ollaan aikuisia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä vanhempien joulun melkein pilasi anoppini pukeutumalla joulumuoriksi. Miehensä oli normaaleissa joulupukin vermeissä tuodessaan lahjoja ja oli hyvä. Mitä nyt jäi joulumuorin esiintymisessä vähän taka-alalle, kuten aina anopin vieraillessa. Mutta joulumuori... Miehelläni oli oletuksena valkoiset letit, tonttuhattu, punainen mekko, kuten muutamaa vuotta aiemminkin. Tänä vuonna ilmestys oli jotain kassialman siskon ja pulttibosin nunnukamiesten vaimon väliltä neljäntuulen hattuineen. Kuviakin on, mutta laitto ifolorkirjaan mietityttää.

Kohta 3-vuotias esikoisemme kysyi ilmestyksen ikkunasta nähtyään, onko tuo mummi. En hennonnut sanoa että on se... Ei kuulemma halua joulumuoria ensi vuonna. Ei haluta mekään miehen kanssa.

Ja ne lahjat. Espanjan basaarista espanjaa hoilottanut nukke hajosi kolmen minuutin jälkeen. Ei edes yritetty korjata, koska oli hengenvaarallinen jopa aikuisille irtoilevine johtoineen ja patterikoteloineen. Tuli paketista myös hellemekko, mutta saa nähdä kestääkö kesään, kun laatu on nuken kanssa samaa tasoa. Tytöllä on synttärit ens kuussa, isänsä aikoo ratsata mummin paketin ennen luovutusta. Kauniisti sanottua palautettakaan kun ei ymmärretä.

Taas tämän kokemuksen jälkeen suhtautumiseni anoppiini on jälleen kerran entistäkin nihkeämpää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oltiin kotona. Oli hyvät ruuat, oli kaunista (ja on edelleen), nukuttiin hyvin, pelattiin pelejä. Kotona on parasta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin miks mennä merta edemmäs kalaan? Borta bra (??) men hemma bäst. Todella. Täällä oltiin kans sairaina, mihinkään ei lähdetty, anoppi siskoineen oli aattoillan dinnerillä meillä ja that's it. Isommat lapset lähti tapaniniltana toiseen mummolaan, me kaikki sit huomee. Kun olin pieni, joulunvietto oli juurikin tuollaista eri päivinä eri sukulaiset meininkiä ja onhan se toisaalta pakko myöntää että vain ihmisiä näkemällä ne kontaktit *oikeasti* säilyvät ja jäävät ne sukulaiset lapselle mieleen. Kaipa se on sitten mukavuudenhaluakin ja itsekkyyttä että me emme jaksa sillä tavalla reissata enää (eikä kukaan suvusta) kuin "silloin ennen". Vaan oltiinpa sitä kenties vielä 80-luvulla muutenkin jotenkin yhteisöllisempiä, ainakin mutu-tuntumalla sanottuna.

Mutta kaikki tekevät omanlaisensa ratkaisut ja hyvä niin! Paranemist!

Tommi K
Isyyspakkaus

anna-liisa: Voi kiitos! Omasta mielestäni vain kirjoitan jotain mieleen tulevaa :)

MariK: Kyllä tyttö jaksoi onneksi vähän hymyilläkin. PaaPiin tuotteet on kyllä tosi nättejä. Sellainen mäyräkoirakin olisi tosi suloinen.

Kahvittelija: Juu, olisi ollut jotenkin epärehellistä kirjoittaa että oli vain piparintuoksua ja kimaltelevia koristeita. Ehkä tosiaan ensi jouluna.

Vierailija (12:21): Kyllä, tästä kirjoitin jo aiemminkin. Kolmekymppisten lasten ei tarvitse enää viettää juhlapyhiä vanhempiensa kanssa. Tämä oli tällainen yksi kerta, ja ensi vuonna sitten taas kotona omien perinteiden parissa.

Vierailija (12:42): Ohhoh, kuulostaa aikamoiselta tuo joulumuori.

Vierailija (16:12): Oi vitsi, miten odotankin sitä, että pääsee pelaamaan tytön kanssa pelejä!

Vierailija (23:14): Niin, onhan sitä vuodessa 52 muutakin viikkoa, jolloin sukua voi tavata. Ei sitä tarvitse joulun pyhiin mahduttaa.

Kommentoi