Kyllä potilas on asiakas

Ladataan...
Isyyspakkaus

Reilu kuukausi sitten julkaisemani juttu Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa on kerännyt Lilyn Facebook-mainoksen ansiosta viimeisen viikon aikana reilut 17 000 lukijaa ja toista sataa kertomusta neuvola- ja synnytysosastokokemuksista. Kommenttien perusteella hoitohenkilökunta ei tosiaan aina muista tekevänsä asiakaspalvelua.

Kuvassa oleva HUS:n tornisairaala Meilahdessa ei liity juttuun millään tavalla

Pitää toki huomioida, että negatiivisia kokemuksia jaetaan mieluummin kuin positiivisia tai neturaaleja.

Parissa kommentissa esitettiin ajatus, että hoitohenkilökunnalta ei voisi vaatia asiakaspalvelua, sillä potilas ei ole asiakas ja hoitotyö ei ole asiakaspalvelutyötä. Terveydenhuolto on pelkkää diagnosointia, parantamista ja hoitamista, eikä siinä olla palveluammatissa. Mielenkiintoinen näkökulma.

Mikä oikeastaan on asiakaspalvelun määritelmä, ja kuka tekee asiakaspalvelua?

Palvelu on jotain, missä tuotetaan toiselle henkilölle jotain aineetonta lisäarvoa, olkoon sitten hyvää mieltä tai terveyttä. Hoitotyö on siis palvelua, sitä ei voitane kiistää. Mutta onko potilas vain potilas vai onko hän myös asiakas?

Monet varmasti ajattelevat, että asiakkaita ovat ne, jotka ostavat joltain yritykseltä jotain, ja yrityksen tulee tarjota heille asiakaspalvelua. Jos palvelua tuottaakin voittoa tavoittelematon ja julkisella rahoituksella pyörivä organisaatio, palvelun kohde ei enää olekaan asiakas vaan tässä tapauksessa vain potilas. Onko henkilö sitten yksityislääkärillä käydessään jollain tavalla enemmän asiakas? Palvelusta maksetaan kuitenkin silloin yritykselle.

Itse ajattelen, että asiakaspalvelua on kaikki se, kun jonkin organisaation edustaja omassa työroolissaan kohtaa kasvotusten tai jonkin viestintävälineen välityksellä henkilön, joka käyttää, on aikeissa käyttää tai on käyttänyt organisaation palveluita.

Jos lääkärin tehtävä on vain diagnosoida ja parantaa ja hoitajan tehtävä vain hoitaa, eikö voisi sanoa, että myyjän tehtävä on vain myydä ja tarjoilijan vain tarjoilla, ja asiakaspalvelijat ovat jossain muualla? (Näin toki onkin monesti, mutta se on toinen juttu.)

Olivatkohan "potilas ei ole asiakas"-kommentoijat itse hoitohenkilökuntaa? Jos olivat, onko alalla pieni remontti paikallaan, muuallakin kuin kiinteistöissä?

Uuden terveydenhuoltolain myötä meillä kaikilla on vuonna 2014 mahdollisuus valita sekä terveysasemamme että erikoissairaanhoidon yksikkömme vapaammin valtakunnallisesti. Ehkä tämä valtakunnallinen kilpailu saa hoitoyksiköt huomiomaan myös asiakaspalvelun. Paino sanalla asiakas.

Aivan oma käsitteellinen juttunsa on sitten se, onko synnyttäjä potilas ja onko kätilön työ sairaanhoitoa. Eihän tämä raskaus mikään sairaus ole.

Share

Kommentit

Mä en tiennytkään, että asiakaspalvelun ulkopuolella olevilla on oikeus tölviä muita? Koko keskustelu kuulostaa korvissani absurdilta, miten jollain on tai ei ole velvoitetta kohdella kanssakulkijoita inhimillisesti - oli sitten asiakas, potilas, kätilö tai asiakaspalvelualan ammattilainen.

Mä sanoisin kyllä, että me ollaan ihmisiä kaikki, ja ihmisen pitäis kohdata toinen samanlainen kunnioittavasti ja tahalteen loukkaamatta.

RV 30+0 (Ei varmistettu)

Olen täysin samaa bloginpitäjän kanssa siitä, että potilasta tulee kohdella aina asiakkaana, oli kyseessä sitten julkinen terveydenhuolto-organisaatio tai yksityinen lääkäriasema. Organisaatioiden tulee tuottaa käytössä olevilla resursseillaan asiakkaalle niin laadukas palvelukokemus kuin mahdollista, mikä tarkoittaa sitä, että julkisellakin puolella tulee olla lähtökohtana se, että asiakkaalle jää palvelusta hyvä kokemus. Yksityinen puoli taas tuottaa maksua vastaan asiakkaalle sen palvelun "ylimenevän" lisäarvon, mihin julkinen ei resursseineen pysty.

Kunnallisessa neuvolassa käytyäni olen havainnut, että muuten mukava ja asiallinen neuvolantäti saattaa toisinaan alkaa huomaamattaan valitella asiakkaalle esim. neuvolan lääkäripulaa tai asiakaskäyntien ruuhkahuippuja, mikä mielestäni latistaa nopeasti neuvolakäyntiin liittyvää positivista fiilistä. Asiakkaiden ei tulisi koskaan joutua kuulemaan henkilöstön valitteluja organisaation sisäisistä huolenaiheista, jos se ei välittömästi vaikuta juuri kyseisen asiakkaan mahdollisuuksiin esim. varata neuvolakäynti tietylle päivälle. Neuvolan " organisatoristen ongelmien" läpikäymisen ei siis tulisi kuulua normaaliin asiakaspalvelija-asiakaskeskusteluun neuvolan vastaanotolla :)

inkkudaa (Ei varmistettu)

kyllähän se asiakas on jo kirjattu terveydenhuoltolakiinkin. esimerkiksi jo lain tarkoituksena mainitaan: "vahvistaa terveydenhuollon palvelujen asiakaskeskeisyyttä"

plus ultrasta maksetaan. eli eikö tämän voi rinnastaa ostamiseen. ei kai sillä ole väliä onko yritys voittoa tavoittelematon vai yksityisen sektorin toimija.

kannatan hoitohenkilökunnan remonttiin laittoa!

Vierailija (Ei varmistettu)

"Hoitohenkilökunnan" sijaan remontti tulisi ehkä aloittaa johtamisesta kyseisissä organisaatioissa. Näin nopeana ajatuksenheittona vain.

Tiiba (Ei varmistettu)

Sosiaali- ja terveyspalveluja on useita ja paljon toisistaan eroavia ja niiden käyttäjiä nimetään eri tavoin. Varsinkin sosiaalipalveluissa puhutaan asiakkaasta, potilaasta silloin, kun olet kirjattuna potilastietojärjestelmään ja saat sairaanhoitoa. Jos olet sairas ja asut hoitokodissa ja sinua hoidetaan siellä, ei sinua kutsuta potilaaksi eikä asiakkaasi, olet asukas. Laissakin potilas ja asiakas ovat eri asia. Potilasta suojaa laki potilaan oikeuksista, mutta asiakasta samainen laki ei koske. Asiakkaan turvana onkin sitten oma lakinsa.
Potilas ei ole aina asiakas, varsinkaan sanan perimmäisen tarkoituksen muodossa. Potilaalle tarjotaan hoitoa lääketieteellisten perusteiden mukaan, asiakas puolestaan saisi päättää ja valita itse hoitonsa, jolloin hoitohenkilökunta olisivat ikäänkuin kauppiaita. Et voi marssia lääkärin pakeille ja vaatia saada reseptin vahvaan särkylääkkeeseen ja lähetteen ortopedille. Jos näin olisi, hoitoa saisivat vain ne, jotka osaavat sitä vaatia ja joiden lompakko on riittävän paksu.
Jos "pakkohoidossa" olevat potilaat olisivat asiakkaan roolissa, he tuskin olisivat hoidossa ollenkaan.
Kuitenkin potilaana oleva henkilö, käyttää terveyspalveluita eli on palvelua käyttävä asiakas. Hoitohenkilökunta työskentelee palveluita tarjoavassa firmassa tai organisaatiossa, eli he ovat palvelutyössä. Voisi siis sanoa, että potilas on myös asiakas.
Joka tapauksessa minä ja muutkin hoitohenkilökunnasta olemme velvollisia kohtelemaan potilastamme tai asiakastamme ihmisarvoisesti, oikeudenmukaisesti, tasa-arvoisesti, häntä ja hänen elämäänsä kunnioittaen. Meidän tulee toimia asiakas- tai potilaslähtöisesti.
Valitettavasta hyvät käytöstavat unohtuvat joskus lääkäreiltä ja hoitajilta samoin kuin keneltä tahansa ihmiseltä. Mutta epäasiallinen puhe ja käyttäytyminen ei ole ammatillista.

potilaspalvelija (Ei varmistettu)

Potilas on enemmän kuin asiakas, sanaa turhaan aliarvioidaan nykyään. Potilasta hoidetaan tilanteen vaatiessa vuorokaudenajasta, jonotilanteesta ja työvuoron päättymisestä huolimatta. Kaupassa asiakkaat otetaan jonojärjestyksessä, terveydenhuollossa tarvejärjestyksessä. Mikäli potilas ei pysty (esim. tajuttomuuden vuoksi) ottamaan kantaa omaan hoitoonsa, tehdään päätökset ilman häntä, mahdollisuuksien mukaan omaisten kanssa. Potilaan asioista ei kerrota muille. Potilaaan ja lääkärin (myös potilaan ja hoitajan) suhdetta määräävät monet eettiiset ja lainopilliset säännöt, on täysin tämän suhteen aliarvioimista verrata tätä esim. kampaajan ja hänen asiakkaansa suhteeseen. Potilas on kaunis sana ja kertoo nimenomaan tämän henkilön erityisasemasta. Huono potilaspalvelu (jota ikävä kyllä on) onkin sitten asia erikseen.

Ja kyllä, mielestäni synnyttäjäkin on potilas vaikka ei sairas olekaan. Esimerkiksi hätäsektiotilanteessa ei synnyttäjän tai isän kanssa keskustella hoitovaihtoehdoista. Lapsen ja synnyttäjän terveys saattavat siis vaatia toimia, jotka eivät asiakaspalvelusuhteeseen kuulu.

Hoidan potilaita, ja itse hoitoon joutuessani haluan olla potilas, en asiakas.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos kaikille keskustelusta ja kommenteista, hienoja ajatuksia molempiin suuntiin!

Tiiban juridinen pointti on oikein hyvä: potilaslaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki todella määrittelevät potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan oikeudet, ja potilaalla ei todellakaan ole subjektiivista oikeutta päättää itse, minkälaista lääketieteellistä hoitoa saa.

Vierastan kuitenkin ajatusta, että jos potilasta ajateltaisiin asiakkaana tarkoittaisi automaattisesti, että hän voisi itse valita hoitonsa. Ei ole tietääkseni olemassa yleistä asiakaslakia, jossa määritellään, että asiakas on aina oikeassa ja saa siten asiakkuuteen vetomalla päättää kaikesta.

Pidän Potilaspalvelijan ajatuksesta potilas on enemmän kuin asiakas. Muotoilisin sen vielä näin: potilas on asiakas ja vielä enemmän. Suhtautumalla potilaaseen lähtökohtaisesti asiakkaana ei tarkoita, että hänelle pitäisi antaa oikeus valita itse hoitonsa. Se voisi kuitenkin auttaa muistamaan, että hoitotyötä tekevä henkilökunta ei ensisijaisesti hoida jotain sairautta, elintä tai luukudosta, vaan ihmistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Suhtautumalla potilaaseen lähtökohtaisesti asiakkaana ei tarkoita, että hänelle pitäisi antaa oikeus valita itse hoitonsa. Se voisi kuitenkin auttaa muistamaan, että hoitotyötä tekevä henkilökunta ei ensisijaisesti hoida jotain sairautta, elintä tai luukudosta, vaan ihmistä."

Tämän vuoksi juuri yksityisellä asioiva on sekä asiakas että potilas, sillä hän saa ne tutkimukset joita haluaa, vaikkei tarvitsisikaan. Yksityisellä on oikeus vaatia, niinkuin asiakkaana. Julkisin varoin tuotettu palvelu pitää toki olla ystävällistä, mutta tarveharkinnaista! Olen myös sitä mieltä, että potilas on arvokas sana, ei yhtään väheksyttävä.

Nm. raskaana, en hoitoalalla :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hoitoalan työ on ihmisten kanssa tehtävää työtä, missä keskeistä on ihmiskäsitys, toisen kuunteleminen ja kohtaaminen. Potilas ei ole asiakas vaan ihminen, jolla on jokin tarve. Tämä tunttu usein unohtuvan ihmisten terveyspalveluissa.

Koirani saa lämmintä hoivaa eläinlääkärissä. Menisin itsekin paljon mieluummin omien vaivojeni kanssa eläinlääkärin vastaanotolle. Mistä ero johtuu? Koulutuksesta vai siitä, että eläinlääketieteelliseen hakeudutaan opiskelemaan eri syistä?

Vierailija/lääkäri (Ei varmistettu)

Mielestäni potilas ei ole asiakas. Koen silti mitä suurimmassa määrin olevani palveluammatissa. Mietin, että miten potilas voisi tietää, milloin mikäkin hoitotoimenpide tai hoito tms. olisi tarpeellinen/tarpeeton. Mielestäni ammatilliseen osaamiseen kuuluu kantaa vastuu hoidosta ja tukea potilasta. Ei potilas voi itse olla vastuussa hoidostaan. Sehän olisi kovin raskasta. Itse en ole koskaan saanut huonoa kohtelua terveydenhuollossa, en yksityisellä enkä julkisella, vaikka ammattiani en ole kertonut. En ole toki mitään pyrkinyt vaatimaankaan, vaan luottanut asiantuntijoihin. Enhän minäkään ole asiantuntija kaikilla erikoisaloilla, enkä omallanikaan silloin, kun olen itse potilaana. Minä ainakin vaadin saada olla potilas, enkä asiakas. En minäkään ala neuvoa putkimiestä tai sähkömiestä, vaan kunnioitan heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan. En myöskään arvostele muita ammatteja yleensäkään, vaikka terveydenhuoltohenkilökuntaa suureen ääneen usein parjataan. Kunnioitan kaikkien ammattitaitoa ja työtä, alasta riippumatta.

Lh (Ei varmistettu)

Minä haluan saada palvelua kodinkoneliikkeessä, kampaajalla tai autokorjaamolla. Terveydenhoito- ja sosiaalpalveluja käyttäessäni sen sijaan toivon ensisijaisesti sitä, että minut kohdataan ihmisenä. Siinä on vissi ero. :) Ja toisaalta myös sitä ammattilaista tiskin toisella puolen voi kohdella ja kohdata ihmisenä. itse hoitajana pyrin toteuttamaan omaa periaatettani, mutta möläytyksiä varmasti osuu kohdalle, tai sitten vain joku omaan suuhun sopiva juttu, hyvää tarkoittava/vitsikäs/tms. onkin toisen mielestä loukkaava. en kuitenkaan koskaan saa sitä tietää, ellei sitä minulle tuo ilmi jollain tapaa ja anna mahdollisuutta korjata tilanne. kaikilla ei tietenkään ole pokkaa/kykyjä/voimia antaa suoraa palautetta hoitajalle tai tilanteessa voi mennä niin hämmennyksiin ettei edes tajua sitä ennenkuin vasta kotona, mutta palautetta voi antaa myöhemminkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Tämän vuoksi juuri yksityisellä asioiva on sekä asiakas että potilas, sillä hän saa ne tutkimukset joita haluaa, vaikkei tarvitsisikaan. Yksityisellä on oikeus vaatia, niinkuin asiakkaana. Julkisin varoin tuotettu palvelu pitää toki olla ystävällistä, mutta tarveharkinnaista!"

Tässä on se ikävä seuraus, että näistä tarpeettomista asiakkaan valitsemista tutkimuksista maksetaan osa yhteiskunnan pussista.Yksityinen terveydenhuolto on suomessa tuetuin teollisuudenala.

asiakaspalvelija (Ei varmistettu)

Itse hoitotyön ammattilaisena kyllä ajattelen olevani asiakaspalvelutyössä. En varsinaisesti asiakkaan palvelijana, mutta kliseisesti olen potilaita varten, eikä potilaat minua varten. Tietysti, aina ei voi kaikkia miellyttää, eikä aina potilaan hoito anna varaa neuvotteluille "asiakkaan" kanssa, joten ylikävelyitäkin tapahtuu. Myönnän että aina ei mennä ohjekirjan mukaan, ja paljon on tullut todistettua ajatusmaailmaa: " näin tehdään kun aina on tehty" mutta:

Onneksi terveydenhuoltoala on muutoksen alla, kokemukseni mukaan parempaan suuntaan ollaan menossa.

ja noihin möläytyksiin täytyy kommentoida, että niitä tulee kaikille jotka alalla ovat. Se on aina ikävää ja tuntuu pahalta vastaanottajasta, mutta valitettavasti joskus käy niin ettei sammakon suustaan päästänyt edes huomaa mokanneensa.

A.E. (Ei varmistettu)

Musta on todella hienoa miten porukka on jaksanu ottaa tähän asiaa kantaa. Mun mielestä nykypäivänä erityisesti hammashoidon puolella ollaan todella huolimattomia joskus siinä, minkälainen ihminen työtä tekee. Olen huomannut omien kokemuksien kautta että siihen työhön oikeasti pitäisi olla kunnon luonnevaatimukset, millainen ihminen voi mennä työskentelemään ns. "ihmisen henkilökohtaisimpaan" ruumiinosaan, niinkuin gynekologit. Mielestäni siinä työssä pitäisi olla jokseenkin empatiakykyä ja kykyä eläytyä asiakkaan rooliin tilanteessa, etenkin jos on pelkopotilas jolloin tilanne on huomattavasti pahempi. Toki ymmärrän kun tuollaista työtä tekee kauan, niin ei jaksa aina olla kaikkia kohtaan niin ihana ja positiivinen (mutta poikkeuksia onneksi löytyy) mutta kyllä joskus hammaslääkäreillä ei ole töykeyden rajaa miten potilaitaan kohtelevat.

Ja yleisen terveydenhuollon puolella mun mielestä on huolestuttavaa tänäpäivänä se asia, miten joidenkin ihmisten on vaikea hakea hoitoa ja lievitystä esimerkiksi kipuihinsa. Kun nykypäivänä nuo lääkärit eivät kovin helpolla noita reseptejä kelle vain kirjoita, mikäli olen ymmärtänyt oikein niin sen takia että nykyään on niin paljon lääkkeiden väärinkäyttöä? Mielestäni on hirveää että jotkut ihmiset joutuvat olemaan kipujensa kanssa sen takia, että lääkärit eivät uskalla määrätä lääkkeitä mitkä ovat vahvempia, mutta pitäisikö potilaiden - eli asiakkaiden - olla siinä tapauksessa kipujensa kanssa? Minun mielestäni kenenkään ihmisen ei tulisi joutua kestämään kipuja, jos apua olisi tarjolla siihen.

Etenkin itseäni huvittaa tuo asia, että miten jotkut potilaat eivät saa tarvitsemaansa lääkettä kipuun kovinkaan helposti, kun tänäpäivänä masennusta hoidetaan pilleripurkki kouraan antamalla. Mielestäni on todella väärä tapa hoitaa sairautta sillä tavalla että - potilas ei huomaa sairauttaan lääkkeiden avulla niin ns. ei ole mitään sairautta, niin kauan kuin on lääkettä - hoitokeino ei ole mielestäni kovinkaan fiksu. Mutta joo nyt poikettiinkin aiheesta täysin, pahoittelen :D

Mutta tosiaan, mielestäni potilas, olkoon yksityisellä tai julkisella puolella, on aina asiakas, jota täytyy kohdella inhimillisesti ja kunnioittaen. Jos ei siihen pysty, on väärällä alalla :)

P.S. Todella kivan oloinen blogi mitä oon vähän ehtinyt jo silmäillä :) Onnea tulevasta tulokkaasta :)

Nannahoi (Ei varmistettu)

Pakko kyllä näin hoitsuna sanoa, että todellakin teemme asiakaspalvelutyötä, ja jos joku tällä alalla työskentelevä muuta miettii, niin mars mars toisiin hommiin! Lisäksi, asiakas- ja potilas-nimikkeillä on vissi ero. Vanhainkodissa olevat vanhukset on asiakkaita, sairaalassa makaavat taas potilaita.

Lääkärin tytär (Ei varmistettu)

Potilas ei ole asiakas, mutta potilasta ei silti voi jättää huomiotta vaikka hoidetaankin ''vain'' oireita tai sairauksia. Apteekeissa on asiakkaita ja sairaaloissa potilaita. Potilaaksi luokitteleminen ei ole inhimillisyyden ja empatian este. Päinvastoin kun olet kipeänä niin toivoisit, että edes joku sanoisi muutaman ystävällisen sanan.

Muistan hyvin kun pikkusiskoni joutui takaraivosäryn takia KYS:iin päivystykseen ja hoitaja vain tiuskaisi toiselle hoitajalle lähtiessään tauolle, että 'tuolla on se päänsärkytyyppi'. Mitä tämä kertoo yliopistollisen sairaalan hoitotasosta? Ajatteleeko kukaan minkälainen loukkaus tuollainen käytös on potilasta kohtaan. Potilas tulee sairaalaan saamaan hoitoa ja myötätuntoa eikä pisteliäitä kommentteja sairaudesta jolle ei itse voi mitään.

toinen lääkäri (Ei varmistettu)

"Mielestäni potilas ei ole asiakas. Koen silti mitä suurimmassa määrin olevani palveluammatissa."

Mielestäni juuri näin. Tässä hoitajien ja lääkärien ero. Uskoisin, että suurin osa lääkäreistä ajattelee näin. Hoitotyö on täysin eri asia kuin lääketiede. Ja jos lähdetään täysin asiakasajatteluun päästään vielä huonompaan. Lääkärillehän se olisi se helppo tie...Potilaalle on esitettävä kyseeseen tulevat vaihtoehdot (esim flunssassa antibioottohoito ei niihin kuulu), keskusteltava niistä, annettava aikaa kysymyksille ja yhdessä päätetään miten edetään.

Vierailija (Ei varmistettu)

En voi lisätä muuta kuin seuraavat:

Englanninkielinen Hippokrateen vala (Moderni versio vuodelta 1964):
I swear to fulfill, to the best of my ability and judgment, this covenant:

I will respect the hard-won scientific gains of those physicians in whose steps I walk, and gladly share such knowledge as is mine with those who are to follow.

I will apply, for the benefit of the sick, all measures [that] are required, avoiding those twin traps of overtreatment and therapeutic nihilism.

I will remember that there is art to medicine as well as science, and that warmth, sympathy, and understanding may outweigh the surgeon's knife or the chemist's drug.

I will not be ashamed to say "I know not", nor will I fail to call in my colleagues when the skills of another are needed for a patient's recovery.

I will respect the privacy of my patients, for their problems are not disclosed to me that the world may know. Most especially must I tread with care in matters of life and death. If it is given to me to save a life, all thanks. But it may also be within my power to take a life; this awesome responsibility must be faced with great humbleness and awareness of my own frailty. Above all, I must not play at God.

I will remember that I do not treat a fever chart, a cancerous growth, but a sick human being, whose illness may affect the person's family and economic stability. My responsibility includes these related problems, if I am to care adequately for the sick.

I will prevent disease whenever I can, for prevention is preferable to cure.

I will remember that I remain a member of society with special obligations to all my fellow human beings, those sound of mind and body as well as the infirm.
If I do not violate this oath, may I enjoy life and art, be respected while I live and remembered with affection thereafter. May I always act so as to preserve the finest traditions of my calling and may I long experience the joy of healing those who seek my help.

Suomalainen lääkärinvala (1949):
Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat. Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua. Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä. Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.

Potilas ei ole mielestäni asiakas, mutta ei myöskään kasa lihaa ja verta. Potilas on IHMINEN joka hakee apua vaivaan/tautiin/ongelmaan, jota hän ei ymmärrä tai johon hän ei voi itse vaikuttaa. Ammattitaitoinen lääkäri/hoitaja ottaa myös huomioon että potilas on ajatteleva, tunteva ihminen, joka hoitotilanteessa on enemmän tai vähemmän tiedoton ympärillään tapahtuvasta. Itseäni on syytetty siitä että olen jo "liian syvällä", jolloin en pysty itse ymmärtämään miksi toinen ihminen ei ymmärrä jotain, joka on minulle päivänselvää. Asia on yksinkertainen: Toinen ihminen ei ole viettänyt viimeistä 4:ää vuotta tutkien ja tutustuen käsillä olevaan aiheeseen. Tarkoitan tällä että asia, joka lääkärille/hoitajalle on jo selvää ja pelkkää arkipäivää, ei ole potilaalle yksinkertaista ja helppoa.

Kommentoi

Ladataan...