Kyynärpääterveiset

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jokohan sitä voisi huokaista pienesti helpotuksesta vai pitääkö vielä koputella käsittelemättömiä puupintoja..?

Leikattu ja sittemmin tulehtunut ja sairaalahoitoa vaatinut kyynärpääni sai uudet tikit neljä viikkoa sitten, ja ne poistettiin viime viikolla. Tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa kuuteen viikkoon myös saunomaan. 

Kumpi on hassumpaa, syödä vai valokuvata mehujäätä saunassa?

En laittanut pyynnöistä huolimatta kuvaa leikkaushaavasta blogiin, mutta alla näette kyynärpään sellaisena kuin se on nyt. Kun turvotus on laskenut, se on jo aivan tavallisen näköinen - lukuun ottamatta siinä olevaa seitsemän sentin mittaista arpea.

Söin antibiootteja vielä viime viikolla, mutta olen nyt ollut ilman niitä viikon verran. Tunnustelen ja tarkkailen kättäni ja omaa oloani tietysti vähän väliä: onko turvotusta, punoittaako, onko auennut, onko kuumotusta, ei kai minulla vain ole yhtään kuumeinen olo..? Pelkään tietysti, että sama kävisi uudelleen, vaikka haava onkin nyt aivan eri näköinen ja paremmin parantunut kuin alkuperäisen leikkauksen ja tikkien poiston jälkeen.

Mutta menee tässä vielä tovi ennen kuin käsi on täysin käyttökelpoinen. En voinut taivuttaa sitä yli 90 asteen kulmaan (siis kohti kasvoja) yli kuukauteen, joten kyynärpää on jäykistynyt. Sen huomaa kireytenä, kun kättä taivuttaa ääriasentoon, ja kipuna kun herään aamulla (tai keskellä yötä), ja vain liikutan kättä sen oltua paikoillaan pitkään.

Pahinta on kuitenkin se, että kaikki ojentajaan kohdistuva rasitus tuntuu edelleen voimakkaana kipuna kyynärpäässä, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni kuntosalilla ojentajaliikkeitä vielä pitkään aikaan. Ehkä pieni fysioterapia olisi myös paikallaan.

Share

Kommentoi

Ladataan...