Läpimurtoja

Ladataan...
Isyyspakkaus

Suuri läpimurto: Porkkanasose!

Kyllä, porkkanasose maistuu jo niin hyvin, että lusikointia voi kutsua maistelun sijaan syömiseksi. Kun ruokalappu laitetaan kaulaan, käet (heh) alkavat heilua, ja pieni suu aukeaa vastaanottamaan useamman espressolusikallisen verran sileää sosetta. Tämä tulee pelastamaan monta iltaa, jolloin Rouva on omissa harrastuksissaan!

Lähes yhtä suuri läpimurto: Vauvauinti

Olin jo muutama viikko sitten varovaisen innoissani siitä, että vauvauintimme oli onnistunut erinomaisesti. Se ei ollut sattumaa, vaan kun äiti tuli mukaan altaaseen, yhteinen harrastuksemme alkoi todellakin tuntua kivalta. Kaikista osapuolista. Kahdella viimeisimmällä kerralla olemme viettäneet altaassa jo koko uintikerran, ja viimeksi tehtiin ensimmäinen sukellus!

Pieni läpimurto: Päiväunet

No, tätä ei ehkä vielä oikein voi kutsua varsinaiseksi läpimurroksi, mutta tyttö on nyt ottanut kolmet oikeat, puolentoista tunnin mittaiset päiväunet. "Teillä on virkeä vauva", sanottiin neuvolassa. Juu-u, huomattu on. Hän ei ole siis reilun viiden kuukauden mittaisen elämänsä aikana nukkunut varttia pidempiä päiväunia kotona sisätiloissa - paitsi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ja kahdesti viime viikolla.

Ensimmäisellä kerralla hän nukahti puolittain syliini, ja sain korvattua itseni tyynyllä hänen allaan. Toisella kerralla tyttö nukahti Rouvan viereen sängylle, ja Rouva jäi hänen viereensä lukemaan kirjaa. Eilen hän nukahti viereeni sohvalle, kun kirjoittelin tämän viikon blogipostauksiani.

Mutta ei nuku päivisin silloin, kun Rouva haluaisi tehdä kotihommia.

Kaikkein pienin läpimurto: Tassuhoito

Iltanukahtamisen suhteen odottelemme vielä suurta läpimurtoa - se kun tuntuu olevan joinain iltoina vähän vaikeaa. Varsinkin kun olemme yrittäneet opettaa tyttöä pois siitä, että hänet nukutetaan imettämällä joka kerta, kun hän herää uudelleen.

Vielä muutama viikko sitten nukkumaanmeno oli tunnin tai kahden mittainen show. Siihen kuului ravaamista olohuoneen ja makuuhuoneen välillä sekä puolen tunnin mittaisia itkuja, jotka vaihtelivat lohduttomasta raivoisaan. Edistystä on kyllä tapahtunut, ja joinain iltoina isän tassu todella rauhoittaa heränneen tytön parissa minuutissa.

Silti ollaan vielä aika kaukana siitä, että tyttö nukahtaisi ilman äitiä, ja joinain iltoina maitotainnutus on edelleen ainoa tapa saada unesta havahtuneelta tytöltä jälleen taju kankaalle.

Share

Kommentit

Amma (Ei varmistettu)

Meillä noita vartin taistelupäikkäreitä katseltiin 2kk ja sitten kerran tuli mieleen että mitäs jos laittaisi pojan rattaisiin pihalle. No halleluja, jätkähän veti ekaksi sitten 4h (NELJÄN TUNNIN!!!) päikkärit. Minä ravasin kahden tunnin jälkeen takaovella tarkistelemassa että joo, käet heiluu vähän, on se elossa.

Olisko teillä mahdollisuutta esim. parvekkeella tällaiseen? Meillä nimittäin nyt kuukauden jälkeen tulee kiukku jos ei päivällä pääse pihapäikkäreille. Nyt poju myös nukahtaa jo siinä vaiheessa kun vaatteet on päällä ja se pakataan kantokassiin, ei tarvi vaunuja heilutella kuistilla. Välillä vaan tuttia käydä lykkään takas suuhun jos se on sattunut tippumaan..

Mut edelleen sisäpäikkärit on sitä että taistellaan viimeiseen asti unta vastaan ja sitten ehkä nukutaan puolesta tunnista tuntiin.

Camilla
C Paris

Hei! Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, että miten vauva-arki ja konsultointi sopivat yhteen. Tähän mennessä kaikki nuoremmat konsultit (yleensä tuntuu että että konsulteissa on kaksi erillistä polvea, nuoret ja sitten ne vanhemmat jotka ovat jo yli 40, 45 tai 50v) ovat olleet sinkkuja, joille ei puoliso saati lapset mahdu siihen elämään, jossa on yli 50-tuntisia työviikkoja. "Tämä työ antaa niin paljon, etten kaipaa muuta", sanovat. Eli siis miten voi onnistuu olla konsultti ja elämässä kiinni yhtä aikaa? Minä kun oon vielä tämmöinen nuori tutatyttö niin mietityttää tällaiset asiat.

Niin ja blogisi on kiva, aloin seurailemaan vasta remonttikonsultti-sarjan myötä, ja se onkin ihan toppen aihe kirjoittaa. Itselläkin tarkoitus tulla joskus isona itseoppineeksi remontoijaksi kuhan ensiasunnon ostaminen tulee ensin ajankohtaiseksi.

Bisous, C

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuosta tainnutusmaidosta; not to worry (toivosin!); meillä tyttö 1½v tainnutetaan vieläkin tarpeen vaatiessa yöunille maidolla. Ja tuttipullosta vieläpä! Harvoin tuohon konstiin tarvii enää turvautua mutta toisinaan se on ainoa mikä auttaa.

Salallaa (Ei varmistettu)

Mä olen melkein kateellinen pelkästään tuosta pienestä läpimurrosta, meillä kun pojalla ikää 11kk ja imetys on edelleen ainoa konsti, jolla yöllä kaikki osapuolet saavat edes jossain määrin levolliset unet... isin tassu ei meillä siis riitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei päiväunia?! Apua, olisin ehkä kuollut vuoden aikana, jos meillä olisi ollut noin. Tosin eilen mietin, että koskahan viimeksi olen koskenut silitysrautaan(kaksi kuukautta sitten, tytön 1-vuotisjuhlien pöytäliina piti silittää). Kun tyttö oli aivan vastasyntynyt, käytin _kaksi_ tuntia päivässä silittämiseen...

Piti vinkata, että meillä kiinteät alkoi maistua paremmin, erityisesti puuro, kun tyttö näki isompien serkkujen syövän yhtäaikaa.

-S

Mimmu (Ei varmistettu)

Onpas hauska lukea samanlaisista kokemiksista, meidän poika nyt 4kk ei myöskään meinaa nukkua kuin vartin päiväunia, tosin poikkeus on liikkuvat vaunut, ne tainnuttavat hyvin pienen. Ja samoin yöunille meno on aikamoisen hankalaa ja venähtää usein hyvin myöhäiseksi, ja äidin maito on ainoa mikä rauhoittaa. En ole nyt vielä jaksanut sita stressata, ruvetaan sitten myöhemmin harjoittelemaan myös isän nukutusta.

Päivällä nukkuva lapsi on I H A N A!

Meidän keskimmäinen ei nukkunut päivisin kuin puolen tunnin pätkissä. Oli nukkumispaikka sitten syli, oma sänky tai vaunut ulkona tai sisällä. Joten kaaos kotona oli sen mukainen. Vieläkään en ole löytänyt pojasta sitä koloa minne ne Duracelit on piilotettu.

ps. Joku oli vaihtanut meidän postin sulkeutumisajan klo 18. entisen 19. sijasta... kyllä mä joku päivä ehdin.

S-S

Huoh...

Tämä oli huojentunut huokaisu, sillä olen jostakin pöljästä syystä meidän 4kk vesselimme olevan ainoa joka raivoaa iltaisin nukkumaan mennessä. Ainoa mikä toimii on sylissä nukuttaminen, siirto sänkyyn voidaan suorittaa vasta kun kaveri on täydessä sikiunessa.

Olemme saaneet suosituksia, että kannattaisi nukuttaa vauva sänkyyn sylin sijasta, sillä "se kostautuu myöhemmin". Noh, kokeiltu on, mutta mullekaikkihetinyt -sukupolven edustajina emme ole yksinkertaisesti jaksaneet ja hennonneet kuunnella toisen tunnista kahteen kestäviä itkusessioita sängyssä. Siis niin että sekä isi että äiti ovat vieressä, yksin ei olla vielä yritettykään jättää häntä nukahtamaan. Syli it is, omien hermojen ja lapsen äänijänteiden säästämiseksi. Ja okei MYÖNNÄN, että mun sydäntä riipii pienen ihmisen tuska, en halua itkettää vauvaa yhtään jos se voidaan kerran välttää.

Päikkäreitä pikkumies nukkuu ulkona vaunuissa, siellä saattaa hurahtaa helposti 2-3h kaksi kertaa päivässä. Kolmannetkin menisi, mutta en taas henno nukuttaa häntä ulkona enää pimeän tullen, ja iltaisin hän saakin olla rauhassa väsyneempi, yöt menevät huomattavasti helpommin niin.

Mutta mikähän taika ulkoilmassa tosiaan on? Sisällä unta ei riitä kuin korkeintaan puoleksi tunniksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Amma: Meillä ei valitettavasti ole parveketta, ja tuo tyttö kyllä tuntuu muutenkin nukkuvat vaunuissa vain silloin, kun ne ovat liikkeessä. Kun vaunut pysähtyvät, silmät aukeavat. Vaikkapa liikennevaloissa...

Camilla: Ihan yhtä hyvin tämä työ sopii yhteen vauva-arjen kanssa kuin mikä tahansa muukin. Kyllä joka toimialalta (ja työpaikalta?) löytyy niitä, jotka haluavat omistaa elämänsä työlle tai ajattelevat, että lain rajoja hipova ylityösaldo on ainoa tapa edetä uralla. Oma työnantajani ei onneksi velvoita siihen, ja nytkin minulla taitaa olla liukumasaldo pari päivää miinuksella. Minulla on onneksi ollut aina niin paljon tekemistä työajan ulkopuolella, etten ole ehtinyt tekemään ylitöitä :D

Vierailija (22:06): Voi kun kelpaisikin tuttipullo. Mutta kun ei.

Salallaa: Kyllä se tassu meilläkin toimii vain sen ensimmäisen tunnin - kaksi ensimmäisen nukahtamisen jälkeen. Sen jälkeen tyttö alkaa olla jo uudestaan nälkäinen, joten kyllä häntä edelleen imetetään vähintään kerran joka yö, joskus useasti. Hmm, "imetetään"..., ihan kuin mä jotenkin osallistuihin siihen :)

Vierailija (08:12): Juu ei päiväunia, ei. Paitsi liikkuvissa vaunuissa tai kantorepussa. Nyt hän saattaa onneksi viihtyä jopa tunnin lattialla itsekseen.

Mimmu: Hyvä, ettei stressaa. Meillä kun alkoi jo vähän stressata, ettei iltaisinkaan ehdi saada mitään aikaiseksi. Blogia kirjoittelin tuossa jokunen viikko sitten aina puolilta öin ja nukuin sellaiset kuusi tuntia yössä :D

Satu Marianne: Juu, ei kiirettä. Saan tänään Manducan kaverilta lainaan.

S-S: Kuulostaa kyllä työläältä sekin, että lasta kärräillään päivässä 4 - 6 tuntia vaunuissa. Mutta juu, 4 kk:n ikäinen vauva on vielä niin pieni, että ei hänen kai kuulukaan nukahtaa täysin yksin. Ehtii sitä vielä opetella.

S-S

Täytyy vielä korjata sen verran, ettei meillä tosiaan kärrytellä tuntitolkulla, vaan pikkukaveri nukkuu terassilla vunuissaan. Toki käymme lenkeilläkin, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava ettei sitä todellakaan tapahdu (ainakaan näinä harmaanmustina päivinä) joka päivä. ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Aa, sorry. Jotenkin oma ajatusmalli on se, että jos vauva nukkuu ulkona vaunuissa, vaunujen on oltava liikkessä. Niin meillä ;)

Vierailija 22.06 (Ei varmistettu)

Vierailija 22.06 tässä vielä tsemppaa, että kannattaa tarjota sitä tuttipulloa kuitenkin aina silloin ja tällöin josko tottuisi. Tämä oli neuvo jonka itse sain ja sivuutin. Sitten jouduinkin yllättäen sairaalaan pariksi päiväksi kun tyttö oli 5kk ja oli ollut siihen asti täysimetyksellä. Ei tietenkään huolinut tuttipulloa eikä hörppyyttäminenkään onnistunut. Isä piti lapsen ravittuna pelkillä soseilla joihin sekoitti joukkoon äidinmaitoa. Sairaalassa olon jälkeen mulla maidontulo alkoi radikaalisti hiipua ja oli pakko jatkaa sitä tuttipullon tarjoamista. Paras konsti oli tarjota ensin rintaa ja sitten vaihtaa lennossa tuttipulloon. Sillä tapaa saatiin pullo tutuksi ja kohta tyttö huomasikin että tästähän saa itseasiassa paljon helpommin kuin tuosta pihiks käyneestä tissinruppanasta eikä sit lopulta enää huolinu rintaa. Kaikki mahdolliset tuttipullomallit ja tuttiversiot käytiin kyllä prosessissa läpi :)

Amma (Ei varmistettu)

Meillä tuo vaunujen paikallaan olo toimii vain takapihalla ja nimenomaan siten että vaunut vaan työnnetään sisältä ulos. Koiralenkin jälkeen jos koittaa agentisti tyrkätä vaunut vielä takapihan puolelle, jotta herra jatkaisi unia, niin johan rävähtää silmät auki samontein kun lopettaa liikkeen. Eli lenkit ja päikkärit erikseen meilläkin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ystäväni poika nukkui yöt aina riippukeinussa, vanhempana vasta siirtyi sänkyyn. Asiasta oli joskus juttu Hesarissakin. Löysin aiheesta bloginki: http://mamigogo.blogspot.fi/2012/01/hyvia-unia-riippukeinussa.html

Katariina1 (Ei varmistettu) http://raivorouva.blogspot.fi/

Harmi, että teiltä puuttuu se parveke. Rakas ulkoilma toimii lähes kaikilla lapsilla hyvin, meilläkin tyttö nukkuu partsilla uskomattoman pitkiä pätkiä. Päiväunet sisällä ovat taa ihan vieras käsite. Ei se vaan suostu nukkumaan sängyssä päiväsaikaan :) Harmi homma, tiedän miten raivostuttavaa on kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi kun vauva ei vaan nuku. Tsemppiä päiväuniin :)

Lähiömutsi (Ei varmistettu) http://www.mutsiavautuu.com/

I so feel you! Mä en ymmärrä, miten selvisin ilman vitutukseen kuolemista, kun Minime ei nukkunut päiväuniaan ensimmäisen hmmm reilun puolen vuoden aikana. Sitten yhtäkkiä jotain tapahtui, ja nykyään vetelee jo välillä parin tunninkin unet. Ja kun ennen piti olla liikkeessä, kantorepussa ja ulkona, että edes minitirsat kiskaistiin, nykyään uni maittaa parhaiten omassa pinnasängyssä. On ne maar mystisiä olentoja nuo vauvat. Että iso tsemppi täältä idästä sinne etelään!

www.mutsiavautuu.com

Kommentoi

Ladataan...