Liikaa tietoa: Osa 2

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kirjoittelin jokin aika sitten siitä, miten odotusajasta ja sen vaiheisiin liittyvistä riskeistä on saatavilla nykyisin niin paljon tietoa, että välillä meinaa ahdistaa. (Ks. Liikaa tietoa). Olen huomannut, että odotusaikana on tarjolla liikaa tietoa myös toisesta näkökulmasta.

Kulttuurissamme ei ole tapana jakaa intiimiasioita, varsinkaan intiimialueen asioita, kuin aivan lähipiirin kanssa. Eikä heidänkään kanssa jaeta ajatuksia kaikista elimistä ja eritteistä. Odotusaikana kaikki tuntuu olevan toisin.

Olen yhtäkkiä joutunut keskelle kuvauksia lapsiveden loiskeesta, avautuvista kohdunsuista, repeytyvistä paikoista, maitoa purskahtelevista rinnoista ja siitä, miten odottava äiti muuttuu vähitellen piereväksi muumiksi.

Kutsukaa minua vaan keskenkasvuiseksi, mutta en ole vieläkään tottunut kuulemaan näitä kaikkia yksityiskohtia tuttujen ja tuntemattomien naisten alapäistä. Onkohan kyse vain jostain poikkeustilanteesta vai olemmeko liittyneet nyt pysyvästi johonkin meille aiemmin tuntemattomaan veljes- tai oikeastaan sisarkuntaan, jossa lisääntyminen ja siihen liittyvät elimet ovat aivan arkipäiväisiä puheenaiheita?

Tämä avoimuus huomioon ottaen olen ollut huvittunut joka kerta, kun minun on käsketty vaihtaa paikkaa alateitse tehtävän ultraäänitutkimuksen ajaksi. Kummaa häveliäisyyttä. Eihän se lapsi sinne sentään tässäkään perheessä ole pyhästä hengestä siinnyt.

Share
Ladataan...

Kommentit

Ma-material Girl

--"Olen yhtäkkiä joutunut keskelle kuvauksia lapsiveden loiskeesta, avautuvista kohdunsuista, repeytyvistä paikoista, maitoa purskahtelevista rinnoista ja siitä, miten odottava äiti muuttuu vähitellen piereväksi muumiksi."

Olen ilmeisen onnekas, kun olen onnistunut saamaan lapsen ilman mitään noista ongelmista. Kauno kauhupuheilta emme mekään toki välttyneet..

 

sagamaraia (Ei varmistettu)

Onko käskijänä ollut vaimo vai lääkäri?
Tuntuu silti absurdilta joka tapauksessa.

Pierevä muumi, ahhahhahhaaa :DD

Mutta asiaan. Minulle kerran lääkäri kommentoi, että miehiä pyydetään siksi siirtymään, että heistä voi olla epämukavaa nähdä, kun joku tuntematon ronkkii heidän naisensa alapäätä.

Isyyspakkaus

Mindeka: Olen itse toki näillä kirjoituksellani onnistunut lietsomaan naisia kertomaan omia tarinoitaan. Muutamat juttuni ovat suorastaan kerjänneet avautumista - ja nimenomaan sieltä pahimmasta päästä :D

sagamaraia: Lääkäri/hoitaja/vastaava.

niini: No juu, on sekin epämukavaa, että joku tuntematon ronkkii siellä, eikä näe, mitä :)

Työyhteisö

Mieti vain miltä raskaan olevista tuntuu. Miehethän joutuvat kuuntelemaan lähinnä juttuja, joita joku itse haluaa levitellä. Naiset taas kohtaavat ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä tosi intiimejä kysymyksiä (enkä nyt tarkoita lääkäreitä tai hoitajia). Ihan kuin raskaanaolevat olisivat jotenkin vähemmän yksityishenkilöitä...

Osasin!

Heh, käydessämme varhaisultrassa yksityisellä lääkäriasemalla (miespuolinen) gynekologi käski miehen sinne jalkopäähän paraatipaikalle seuraamaan tapahtumia. Lopuksi hän antoi laskun miehelle "koska tämä on kuitenkin sinun syysi". :)

Arkisokka

Meillä odotellaan jo toista lasta, joten kaikki tutkimukset ja muut menee rutiinilla niin minulta kuin mieheltäkin. Alkuraskauden ultrassa minunkin miehelleni sanottiin, että voi siirtyä äidin viereen istumaan. Mies totesi vain hymyillen: "Kiitos, täältä on oikein hyvät näkymät." 

Luulimme tähän päivään asti että kätilö ajatteli vain sitä, näkeekö mieheni istumapaikaltaan hyvin ruudulle, mutta ilmeisesti kyse olikin häveliäisyydestä. :D

VierailijaKirsi (Ei varmistettu)

Heh, en tunnusta. Mutta liikaa tietoa tulin hankkineeksi itse ammoin, kun googletin sanan episiotomia. Siitä aukesi Youtube-video, joka ehti pyöriä monta kauhunsekaista minuuttia ennen kuin sain sen sammutetuksi.

VierailijaKirsi (Ei varmistettu)

Eikun siis sekuntia. (Minuuteilta tuntuneet sekuntit.)

Vierailija - supi (Ei varmistettu)

Ma kylla luulen, etta kyse on ihan pysyvasta muutoksesta. Ainakin niin kauan kun lahipiirissa lisaannytaan urakalla. Muistan kylla hyvin itsekin sen muutoksen tuoman alkuhapean ennenkuin nuo synnytys- ja "lapsentekojutut" muuttuivat ihan jokapaivaisiksi ja arkisiksi. Ennen oltiin tosiaan haveliaampia (hienotunteisempia?), ja ollaan toki edelleekin etenkin lapsettomien ja vahan nuorempien kavereiden kanssa.

Pikkulapsiperheiden kesken taas joskus jaa tosiaan miettimaan, etta missahan kohtaa menee haveliaisyyden raja. Yksi tuore isa kerran selosti niin tarkkaan vaimon kuukautiskierrot ja sitten myohemmin synnytyksen, etta muakin alkoi jo vahan havettaa. No, vaimoa ei haitannut joten mikapa siina. Itse pyysin miestani kertomaan tutuille vahan vahemman yksityiskohtia ;-)

Toisaalta olen sita mielta, etta joitakin naisia saattaa raskaus- ja synnytys pelottaa vahemman jos niista voi avoimesti, mutta repostelematta puhua. Ei ehka koska kaikkia, mutta itselleni oli jopa terapeuttista kayda lapi se synnytys muutamaan kertaan laheisten (ja kiinnostuneiden!) kavereiden kanssa. Oli se kuitenkin niin iso tapahtuma.

Kiinnostuneena odotellaan jo sita teidan synnytyskertomusta tanne.

auringon noustessa

Tämä on kyllä niin totta, yhtäkkiä sitä on kaiken maailman ennen inhana pitämien asioiden keskipisteessä, tuottajana ja seuraajana. Minulle on kyllä vähän käynyt niin, että koska itse on niin siinä keskiössä raskaana olevana pierevänä muumina :) ettei enää edes tajua itsekään missä menee hyvän maun rajat ja mitkä asiat on parempi pitää ihan yksityisinä. Mutta sitten taas toisaalta kyllä minuakin ihmetyttää kuinka vieraat ihmiset saattavat kysyä mitä intiimimpiä kysymyksiä sekä tuntuu myös, että heillä on oikeus kommentoida muuttuvaa vartaloani miten vain.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä ohjeistin mieheni hyvissä ajoin siihen, että minun alapään ronkkimisia ei katsota ja että synnytyksessä pysytelköön kiltisti yläpäässä, vaikka kätilö kuinka synnytyksessä ehdottaa, että voi tulla katsomaan vauvan näkyvää päälakea. Tämä sopi miehelle oikein hyvin. Mutta kyllä tämän lapsen odotuksen aikana jotenkin kaikki häveliäisyys viedään ja sekä mieheltäni, että minulta ovat jopa puolitutut kyselleet asioita, joita ei todellakaan halua kertoa.
Mieheni siskon synnytyksissä tämän oma mies oli ollut molemmilla kerroilla ihan aitiopaikalla katselemassa vauvan tuloa ja todennut vielä toisessa synnytyksessä vaimolleen, että tämän peräpukamat näyttää suuremmilta verrattuna ekaan synnytykseen. Ajattelin, että siinä on lause, jota en halua oman mieheni suusta kuulla...

(Ei varmistettu)

Odottakaa vaan kun se lapsi on syntynyt, sitten olette itse niitä jotka keskustelevat sujuvasti sen lapsen eritteistä ja niiden tiheydestä ja väristä :) Mutta totta kyllä niinkun joku kommentoikin, että ärsyttävää kun äitiyteen liittyen voi kysyä ja kommentoida hyvinkin henkilökohtaisia asioita repeämien määrästä maidontuotantoon ja raskauskiloihin. Pitäisikin keksiä jotain osuvia vastakysymyksiä, että ne mielestään harmittomat kyselijät ymmärtäisivät mitä kommentoivat.

Isyyspakkaus

 

AAAARRRRGGGHHH! Katsoin Googlesta mitä tarkoittaa episiotomia. TODELLA liikaa tietoa.

BlackVelvet: Näin on. Rouva on onneksi selvinnyt näiltä liian tungettelevilta utelijoilta.

Liisa: Jaa jaa. Siellä oli selvästi huumorintaju kohdallaan ;)

Dalmi: Hyvä, että tämä tuli selvitettyä :)

Kirsi: …öh, nuo kuvat tulevat varmasti vielä uniin

Vierailija - supi: Hahaa :D Saa tosiaan nähdä, millaisin sanankääntein raportoin synnytyksestä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää mielessä, että kirjoittaisin enemmän omista ajatuksistani kuin vaimoni elimistä. Toki aihepiiri huomioon ottaen tiettyjä aiheita ei voi välttää.

jennilina: Vartalon kommentointi voi kyllä olla moukkamaista, riippuen tietysti siitä, kuka sen tekee ja miten. Jos joku läheinen kaveri ihmettelee ääneen yhtäkkiä kahdella kuppikoolla kasvaneita daisareita, se voi olla hauskaakin. Mutta se vaatii, että niille voi nauraa myös itse.

Vierailija (16:42): Joo, synnytyksessä varmaan pysyn yläpäässä.

Vierailija (16:51):  Kyllä, aivan varmasti. Tätä koostumuskeskustelua ja että tuliko vaiko eikö tullut, on käyty pienen koiran omistajina jo yli kymmenen vuotta. Nämä eritteet on siis jo tuttu juttu :)

Ma-material Girl

Vauvan eritteet ovat täysin eri asia kuin vaimon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Kiitokset ensinnäkin ihan huipusta blogista! Saa vähän erilaista näkökulmaa odotusaikaan kun tuleva isä kirjoittaa ja aiheet kun liittyvät yleensä elämään eikä vain kasvavaan masuun. Kiitos myös ruokavinkeistä!
Tähän "liikaa tietoa"- osuuteen oli pakko kommentoida, sillä itse opiskelen kätilöksi ja opintojen tässä vaiheessa tuntuu aivan samalta kuin kuvasit. Kaikki keskittyy olennaisestikin sinne alapäähän ja kaikki kuvataan hyvin tarkasti. Lisäksi kun ilmoitan tulevan ammattini saan yleensä erittäin kattavan ja syvällisen analyysin synnytyksistä/lapsista ym. ja hurjasti kysymyksiä perään. Tässä vaiheessa yleensä sanon, että olen opiskelija, että en voi antaa suoria totuuksia (eikä totuuksia oikein voi lääkäritkään joka asiassa antaa kaikki kun ovat yksilöitä) ja muutenkaan kun en ole "asiakkaan" siis jonkun henkilön asioihin perehtynyt. Toivon todella, että minusta tulee joku päivä sellainen ammattilainen että osaan vastata lähes joka asiaan ja kehityn unelma-ammatissani, eikä alapäähän liittyvät syväluotaukset hetkauta niin paljon :D Eiväthän ne nytkään mitään pahaa tee ja olen ammattialastani erittäin kiinnotunut,mutta liika on välillä LIIKAA :D en siis yhtään ihmettele että isillekin tulee välillä kuuppa täyteen, niinkuin toki naisillekin, ei välttämättä halua kuulla toisten (kauhu)tarinoita synnytyksistä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän perheessä mies ei halunnut olla siellä alapään puolessa katsomassa UÄ:ssä ensimmäisen lapsen kohdalla, eikä nyt tämän toisenkaan odotusaikana. Se olisi hänestä ja minusta kiusallista. Synnytyksessä on parempi pysyä siellä synnyttäjän tukena pääpuolessa eikä käydä katsomassa mahdollisesti traumoja aiheuttavia näkymiä alempana. Ollaan molemmat aikoinaan lääkiksen aikana nähty, miltä synnyttäminen näyttää. Mutta se on täysin eri asia, kun kyse on itsestä ja omasta puolisosta. On mielenkiintoista lukea ja kuulla, mitä maallikot pelkäävät synnytyksessä. Ne ovat niin totaalisen eri asioita kuin, mitä itse ammattilaisena osaa pelätä.

Kommentoi

Ladataan...