Luethan lapsellesi?

Isyyspakkaus

Haluatko, että lapsesi kasvaa itsevarmemmaksi, pärjää paremmin porukassa, saa laajemman sanavaraston, menestyy paremmin koulussa, saa paremmat lähtökohdat elämään, keskustelee enemmän kotona ja kasvaa aktiiviseksi ja uteliaaksi aikuiseksi? Tietysti.

Entä luetko lapsellesi ääneen? Viimeisimpien tutkimusten mukaan kolme neljästä vanhemmasta vastaa: "En." Tämä on hätkähdyttävä tulos, sillä lapselle lukemisella on juuri yllä lueteltuja positiivisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan lapsen menestykseen elämässä vaikuttaa enemmän se kuinka paljon kotona luetaan kuin vanhempien sosio-ekonominen tausta. 

Tästä haluaa muistuttaa myös Lukukeskuksen Lue lapselle -kampanja, joka kannustaa vanhempia lukemaan lapsilleen jo silloin kuin he ovat aivan pieniä.

Omassa perheessämme päivittäinen tai lähes päivittäinen lukeminen tytölle alkoi, kun hän oli kolmevuotias. Kyllä hänelle luettiin ennen tätäkin silloin tällöin, mutta Rouvan ollessa raskaana lukeminen oli mukavaa yhdessä oloa hänelle ja tytölle, kun Rouva vietti paljon aikaa sohvalla.

Viime syksynä aloimme lukea myös iltasadun sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Se on ollut hyvä keino myös saada iltatoimet sujumaan rivakammin: jos viivyttelee, on vaarana, että iltasatua ei ehditä lukea. Toisinaan lukuaikaa löytyy myös illalla iltaruoan jälkeen.

Ensimmäiset kirjastoretket teimme tytön kanssa, kun hän oli kolmevuotias, ja nyt niistä on tullut tärkeitä yhteisiä hetkiä äidille ja tyttärelle. Mukaan tarttuu aina iso kasa kuvakirjoja. Suosikkeja ovat Pekka Töpöhäntä, Mimmit, Mimmi-lehmä, Putti-poni, lasten runokirjat (esimerkiksi Hirvi irvistää ja Tiira tiiraa tiiraa sisältävät aikuisen korvaankin nokkelia eläinrunoja), Disneyn sadut ja erityisesti Disney-prinsessat. Aiemmin kotona on luettu kovasti myös Tove Janssonin klassikkokuvakirjoja ja esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa ja Avaruuskirjaa. Tyttö on muuten tykännyt kuunnella myös äänikirjoja, jotka ovat hyvä vaihtoehto tv-ohjelmille ja peleille.

Pojalle luetaan varmasti vielä enemmän kuin tytölle hänen ollessaan vauva- ja taaperoiässä. Hänhän on usein nyt jo läsnä, kun luemme tytölle.

Luethan sinäkin lapsillesi? Se on aika kivaa!

Lisää Lue lapselle -kampanjasta:
Luelapselle.fi
/Faktatietoa
/Kirjavinkkejä

Share

Kommentit

Piipo79

Hurja tuo kyselytulos kun samanaikaisesti on olemassa selviä tutkimustuloksia että ääneen lukemista ei voi ulkoistaa esim tableteille tms. Meillä luetaan myös paljon. Joka ilta useampi satu (tai yksi pitkä), ja juuri 2-vuotta täyttänyt pikkusiskokin osaa jo vaatia lukemista: tuo kirjoja ja käskyttää sohvalle istumaan, jopa hänelläkin huomaa lukemisen vaikutuksen erittäin selkeässä puheessa (osaa kysellä ja vastailee omiin kysymyksiinsä hienosti jopa erilaisia sivulauserakenteitakin käyttäen). En keksi muuta syytä kuin lukeminen! Keväällä 5- täyttävällä jo huomaa lukemisen vaikutusta selvemmin. Hän käyttää kieltä monipuolisesti ja hän jo lukee yksittäisiä sanoja, riimittelee, on kiinnostunut asioista jne. Peukutan myös lukemista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella yllättävä kyselytulos, meillä iltalukeminen on nukutuksessa ihan ehdoton, lapsi usein nukahtaa iltasatuun, ainakin iltasatu rauhoittaa ja toimii houkuttimena tehdä iltatoimet ja mennä sänkyyn. Tabletti tuntuu pikemminkin piristävän. Äänikirjoja ja unimusiikkia kuuntelemme kuitenkin usein levyltä, jos 2-3 iltasatuja ei tunnu riittävän. Olen sillä tavalla tunnollinen, että luin ja lauloin neuvolaohjeiden mukaan jo sikiölle ja vastasyntyneelle.

Piipo79

Just näin, tabletti vaan vetää ihan ylivireäksi. Ihmettelen myös tät tulosta, en tunne vanhempia jotka eivät lukisi lapsilleen. Merkillistä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä on kans laulettu joka ilta jo yli viiden vuoden ajan! :) Tyttö ei koskaan nukahda satuun, vaan sen jälkeen vielä lauletaan ja haetaan kylmää vettä. Sitten hän rauhoittuu ja nukahtaa, kun poistumme huoneesta. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Miten pitkiä satuja teillä jaksetaan kuunnella? Mä yritin joskus lukea Muumipeikkoa ja pyrstötähteä vähän kerrallaan, mutta siihen ei ollut kärsivällisyyttä... Pääsimme kyllä sen loppuun, mutta uutta "romaania" ei olla viitsitty aloittaa. 

Piipo79

Heh, meillä on luettu kanssa muumipeikko ja pyrstötähti-kirjaa mutta vanhempi nukahtaa siihen parin sivun jälkeen!! Jos lukee ihan päiväsaikaan niin silloin jaksaa kuunnella paremmin. Yllätyin että juuri 2v täyttänyt jaksoi kuunnella kainalossani kyseistä kirjaa useamman sivun ajan! (Niin kauan kunnes vanhempi alkoi pelleillä jotain vieressä). Nämä ovat selkeästi persoonakysymyksiä. Mutta kysymykseesi kirjan pituudesta: riippuu sadusta, kuvalliset pidemmät kirjat menevät paremmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä kohta 4 v tyttö on jaksanut suunnilleen kolmevuotiaasta kuunnella ainakin Peppiä, Melukylän lapsia, Kattokassista, Pekka Töpöhäntää ja Tumppia ja Tassua huvittelemassa. Muumikirjoista on luettu Suuri tuhotulva ja Vaarallinen juhannus monta kertaa äänikirjana. Nyt on kuitenkin taas kuvakirjavaihe. Välillä teemme niin, että luemme ensin 1-2 kuvakirjaa ja sitten yksi tai kaksi lukua romaania. Päiväsaikaan luetaan lähinnä, kun lapsi sairastaa ja mummolassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onpa yllättävä tutkimustulos! Omassa lapsuudessani luettiin meille lapsille joka ikinen ilta ja päivälläkin, me isommat sisarukset pienemmille jne. Aion todellakin jatkaa tapaa omassa perheessäni.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mulle myös luettiin paljon. Siihen asti, kun 4-vuotiaana huomattiin että osaan lukea itse ja aloin huomautella, jos lukija hyppi tekstistä osan yli ;)

Mia T (Ei varmistettu)

Hyvä postaus. Yhdyn aiempiin kommentoijiin, minuakin ihmetyttää tuo tutkimustulos.

Omalla ohuella kokemuspohjalla (minulla siis vain yksi lapsi, joka nyt 5-vuotias), voin sanoa että lukeminen todellakin kannattaa. Meillä luettu iltasatuja pojan vauva-ajasta alkaen. Vauvana sadut vain olivat lyhyempiä. Poika oppi lukemaan 4-vuotiaana, ja osaa nyt lukea ja kirjoittaa lyhyitä lauseita sujuvasti. Olen aika varma, että perheemme iltasatukulttuurilla on ollut tähän suuri vaikutus.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä se itseänikin hätkähdytti. Toki jos vain toinen vanhemmista perheissä lukee, sillon jo 50 % perheen vanhemmista vastaisi: en lue. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Löytyykö Tommilta tai muilta linkkejä noihin tutkimustuloksiin? Itsellekin lukeminenon aivan itsestäänselvyys. Aloimme lukea iltasatuja, kun poikamme oli 3-kuinen, ja nykyään 1v9kk lapsi kuuntelee arkenakin keskimäärin 3-5 kirjaa, viikonloppuna helposti enemmän. Ja kaikki kelpaa, vauvakirjoista Mauri Kunnakseen. Iltasaduissa ei ole edes kuvia. On ihan huomata, kuinka tärkeitä kirjoista on pojalle tullut!

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuossa alempana vastattiinkin jo faktoin. Meillä ihan vauvana luettiin vain runoja tai loruja. Sadut tuntuvat hassuilta, kun kuuntelija ei ymmärrä niistä mitään :D Saas nähdä, huomaammeko pojan ja tytön välillä mitään eroja, sillä poika kuulee satuja nyt huomattavasti aiemmin ja enemmän. 

Satuven (Ei varmistettu)

Mekin ollaan aina luettu paljon, minkä lisäksi 7v on kuunnellut paljon äänikirjoja ja nykyään luetaan 30 min niinä päivinä, kun läksyjä ei tule. Osallistuu myös helmetin lasten lukuhaasteeseen ja tänään viimeksi etsi kirjastosta omana syntymävuonna julkaistua kirjaa. Niitä oli muutama. :D

4v oppi lukemaan pari viikkoa sitten ja haluaa lukea itse sekä että hänelle luetaan.

Molempien suosikkeja on Tatut ja Patut, Kunnakset, Star Wars -aiheiset kirjat jne. Nyt pienempi löysi kirjastosta My Little Pony -kirjan, ponivaihe puskee pikku hiljaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mikäs se Helmetin haaste on? Hienolta kuulostaa lukuinnostus!

JT (Ei varmistettu)

Edellisten tapaan ihmettelen noita tutkimustuloksia.. Lukemisen tärkeyttä painotetaan kovasti myös neuvolassa ja päiväkodissa, ja siksi on vaikea uskoa, että se tosiaan olisi noin harvinaista. Ehkäpä noissa tutkimuksissa oli mukana myös isompien lasten vanhempia, joiden lapset lukevat itse, eikä vanhemmat siksi enää lue kirjoja ääneen. Tärkeä aihe tämä kuitenkin on! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Tulee tietysti myös mieleen, että miten kysymys on asetettu ja mitä tarkoittaa "usein" ja "riittävän usein". Esim. mä en olisi varmaan vastannut kolme vuotta sitten että luen lapselle usein, vaikka silloin tällöin luinkin...

MiiaK (Ei varmistettu)

Täällä myös luettu nyt 3,5-vuotialle ihan vauvasta asti. Itselle tuntui hassulta puhua vastasyntyneelle omia tekemisiäni ääneen, joten olen sen sijaan lukenut ja laulanut lapselleni senkin edestä. Aloitettiin kuvakirjoilla, joissa ei ollut tekstiä, niin että selitin yksityiskohtaisesti mitä kuvissa on. Myös äitiyspakkauksen mukana tullut lorukirja on luettu läpi monesti vauvavuonna ja sen jälkeenkin. Kirjastossa käydään ahkerasti lainaamassa kirjoja ja omat lapsuuteni satukirjat on kaivettu esiin. Kirjat ovat lapselle todella tärkeitä ja iltasatuja alettiin lukemaan tytön ollessa 1-vuotias. Lopetin silloin imettämisen ja halusin keksiä jonku lapselle mieleisen iltarutiinin imetyksen tilalle, ennen nukahtamista. Tyttömme sanavarasto onkin hyvin laaja ja hän keksii tarinoita sekä riimittelee omia lauluja. Itselleni on lapsena luettu paljon, joten siksi se varmasti tuntuu luontevalta myös oman lapseni kanssa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuo omien sanojen keksiminen lauluihin on muuten mahtava juttu, tyttökin tekee sitä tosi paljon!

Emmi/Lukukeskus (Ei varmistettu)

Kiitos Tommi tärkeän aiheen esiin nostamisesta!

Lapselle lukemista on tutkittu osana PIRLS-tutkimusta, eli neljäsluokkalaisten lukutaitoa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamista tarkastelevaa tutkimusta. https://ktl.jyu.fi/pirls-timss/pirls/tulokset (s.81)

Tutkimuksessa selvitettiin lasten osaamisen lisäksi myös vanhempien ja varhaislapsuuden merkitystä oppimis- ja osaamistuloksille. Vanhempien kyselytutkimuksessa selvitettiin mm. kuinka paljon lapselle oli varhaislapsuudessa, ennen kouluvuosia luettu. Kansainvälisessä vertailussa keskimäärin 37 prosentilla lapsista oli usein varhaista lukemiseen liittyvää toimintaa kotona ennen kouluikää. Suomessa vastaava luku on 25 prosenttia. Vertailun vuoksi Ruotsissa n. 35 ja Venäjällä peräti 60. Uudet PIRLS-tulokset saamme jälleen ensi syksynä. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Suomen luku on kehittynyt.

Huomion arvoista on, että suomalaislapset pärjäävät yleisesti lukutaitotutkimuksissa hienosti, suomi on usein kärkimaiden joukossa. Samalla suomalaislasten lukumotivaatio on yksi heikoimmista. Lukeminen ei huvita. Ja siihen vaikuttaa voimakkaimmin juuri varhaislapsuuden kokemukset. Lukuinnostuksen voi parhaiten sytyttää juuri ennen kouluvuosia. Siksi on upeaa kuulla, miten monelle kommentoijalle lapselle lukeminen on itsestäänselvyys.

Emmi / Lukukeskus

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos teille asian esiin nostamisesta ja vastauksista tutkimustuloksista heränneisiin kysymyksiin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tärkeän aiheen nostamisesta! Siksikin tärkeä aihe, koska jonkun tutkimuksen mukaan juuri omien vanhempien lukemana saduilla on iso merkitys, esim. Päiväkodissa lukemisella ei yhtä suurta vaikutusta ole. Kunpa saatais tilastot näyttämään toisenlaisilta! Meilläkin lukeminen on kuulunut arkeen jo alle yksivuotiaasta alkaen, joissakin vaiheissa kirjoja meni helposti 10-15 päivässä, nyt on vähän rauhoittunut tilanne kun päikkypäivinä ei niin paljoa ehdi..

Tommi K
Isyyspakkaus

Oho, melkoinen tahti! :-o

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Kiitos tärkeän aiheen nostamisesta. Minäkin ihmettelen tutkimustulosta, mutta tiedän kyllä monia perheitä, joissa ei lapsille lueta ainakaan kovin usein. Omia parhaita muistoja lapsuudesta on iltasadut, joita luettiin joka ilta. Haluan ehdottomasti antaa yhtä hyvä muistoja lapsilleni kiireettömistä illoista kirjojen parissa.

Kivoja iltasatuja kaikille! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Niinhän me jokainen eletään omassa kuplassamme ;) Luulen, että tämän blogin lukijoilta kysyttäessä lapsilleen lukevien vanhempien osuus olisi melko korkea.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Enpä olisi arvannut, että noin harvalle lapselle luetaan!

Vaikka itse luen nykyään kirjoja vähemmän (mutta kuitenkin viikottain, lehdet päivittäin), niin lapselle luemme ihan joka päivä. On luettu vauvasta lähtien (aloitettu sillä hesarilla :D) ja iltasatu on ollut samanlainen rutiini kuin hampaiden harjauskin. Lisäksi lapsen aloitteesta luetaan myös muulloin.

Kirjaimet kiinnostavat ja ihan sattumoisin lapsi tunnisti melkein kaikki kirjaimet ennen 2-vuotissyntymäpäivää (tasolla Mummo-kirjain, Siili-kirjain), ja nyt nelivuotiaana harjoittelee kirjoitamista, riimittelyä ja keksii sanoja, joissa on esimerkiksi kaksi R-kirjainta. Tällä menolla oppinee lukemaan ennen kouluikää, vaikka ei se mikään tavoite ole. :D

Ja oikein odotan, että päästään lukemaan äidin suosikkeja, kuten Maija Poppasta ja  Ronja Ryövärintytärtä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä luulen, että meilläkin luettaisiin enemmän, jos aloite tulisi lapselta. Useimmin hän haluaa kuitenin piirtää, maalata tai pelata jotain lautapeliä.

Pyjama
Pyjamapäiviä

Tuo on minusta tärkeää, että malttaa antaa lapsen tehdä mitä haluaa eikä itse tuputa. Siis toki on näytettävä ja kerrottava, että tällaisia vaihtoehtoja maailmassa olisi olemassa, mutta jos ei sillä hetkellä innosta, niin ei innosta.

Meillä tuo 4-vuotias ei ollut innostunut piirtämisestä yhtään ennen kuin muutama viikko sitten. Välillä yritin sitä tarjota, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Rakentaa mielummin palapelejä tai leikkii legoilla. Nyt yhtäkkiä alkoi harjoitella kirjainten piirtämistä ja tekee sitä joka päivä monta kertaa, värittämisestäkin on innostunut. Osaa siis kirjoittaa, mutta ei piirtää (edes) pääjalkaista. :D

Joskus teen niin, että alan itse piirtää/askarrella, ja testaan, jos lapsi siitä innostuisi.

Larppis (Ei varmistettu)

Käsittämätöntä, että noinkin moni vanhempi ei lue lapselleen! Meidän lapsmme on saman ikäinen kuin teidän poikanne ja olemme lukeneet hänelle jo parin kuukauden ajan. Aluksi tietysti luettiin vain vähän päivällä, mutta nykyisin iltasatu kuuluu olennaisena osana iltarutiineihin ja poika osaa odottaa sitä iltamaidon jälkeen :) sadun jälkeen poika kääntyy sylissä, halaa tiukasti ja tuutulaulun kautta mennään nukkumaan. Priceless <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Oi :) Meillä poika nuokahtaa syliin iltamaidon aikana ja sitten hänet nostetaan sänkyynsä, jossa hän kellahtaa vatsalleen. Iltasatua hänelle ei vielä lueta, mutta on useimmin mukana, kun tytölle luetaan. Myöhemmin, kun he siirtyvät nukkumaan samaan huoneeseen, satu tulee tietysti siinä samalla molemmille.

Kommentoi